Ä
Ärripurri
Vieras
Siis meidän neiti on ollut aika kuuliainen, hyvän tahtoinen ja leikkivä (kehitteli isoja leikkejä ja jakso keskittyä samaan leikkiin pitkäksi aikaa, mutta kun pikku sisko syntyi keväällä -08 kaikki alkoi muuttumaan pikku hiljaa. Tottakai pitää hakea oma paikka perheessä ja kaikkee, joulun tienoilla kun sisko lähti sitten enemmän liikkeelle, jotenkin taas asiat meni pahemmin ja nyt kevät ja kesä suoraan sanottuna aika kamalaa aikaa.... Ei enää kehitä pitkiä "hyviä" leikkejä, siihen on mahdollisuus omassa huoneessa, mutta tuntuu ettei jaksa keskittyä. Leikit ovat nyt hektisiä, jotka ei oikein ala eikä lopu koskaan...
Asutaan maalla eikä mee kuin kylätie 200m päässä niin oon uskaltanu lasta yksin pitää pihassa. Aina ollaan sanottu, ei saa mennä sinne ja sinne, muista sitä ja tätä, omalla leikki paikalla leikit (leikki mökki, kiikut, hiekkalaatikko ym.) ja ans olla kun menee 5 min. tai vajaa niin tehdään ihan mitä sattuu ja missä sattuu niin kuin ei oltais puhuttu ikinä yhtään mitään mistään asiasta, arrrgh! ja kaiken kruunaa jatkuva marina, saman asian jankuttaminen (vaikka asia kerrottais kuinka on tai mitä tapahtuu) ja sitten ne ihanat raivarit kun tutut kumpparit ei pysy jalassa, puntit ei mee kumppareitten päälle (osaa laittaa ja saa helposti) ja kaikki tälläset ihan "tyhmät" kiukut ja raivarit.
Nyt taas illalla kerättiin lelut (toki pikku sisko, vetää kaikki lelut ympäri kämppää) niin kuin joka ilta niin hillittömät kiukut kun ensin ei suostu keräämään yhtään ja ensin kehotan hyvällä vastaus on "en mä jaksa..." ja sanon että en mäkään jaksa lukee ilta satua jos joudun kaikki kerään yksin... niin siitäkös huuto synty, mutta silti ei tapahdu mitään vaikka kuinka yrittää selittää että kannattaa kerätä... ei hyvää päivää. Ennen keräysoperaatioo jo hyppi tasajalkaa, ettei halua nukkuun vaikka sit kuitenkin nukahtaa alle 10 min.
Ja sitten jos meille sattuu tulemaan joku kylään niin tämän isomman olis saatava omasta mielestään huomioo 100%, järkyttävää! Oon aina yrittäny ettei kumpaakaan lelliteltäis, ei vieraat eikä vanhemmat, molemmat huomioidaan muttei vedetä sitä överiks... (niin kuin anoppi tekee, on aina lässyn lässyn tenaville ja erityisesti pienemmälle. Ja kun nyt tarkemmin ajattelee niin meidän 4v. on sille eniten huomioo kerjäävä! tästä aiheesta vois jatkaa vaikka kuinka... Anoppi on muutenkin sellanen adhd tapaus, ettei pysty itekään keskittyyn mihinkään asiaa 3 min. pidempään. Lupaa leikkiä ja sit toinen järjestää leikkiä niin lähtee hiihteleen ihan muihin hommiin) Tää tapa "leikkiä" on aika raivostuttava, kun mun mielestä tyttö tarvis just sitä pitkäkestosempaa tekemistä.
Tää jatkuva kiukuttelu, uhoominen ja huutaminen saa mut välistä niiiiin raivon partaalle, että välillä ihmettelen kun en oo vielä käyny kunnolla käsiks tuohon kersaan.... Niin ja sitten nää siskon kiusaamiset: tönimiset, lelujen viemiset ym., mut ne menee kaiketi siihen sisaruuden piikkiin.
En varhaan osaa näin kirjottamalla vuodattaa niin kuin asiat on, mutta jos joku ymmärtää. En todellakaan suosi väkivaltaa enkä muutenkaan käsiks käymistä, mutta huudaan kyllä ja mielestäni liikaa. En oo itekään kovin helposti leppyvää sorttia, mutta kun suutun kunnolla niin en ehdi leppyyn ennen seuraavaa vastoin käymistä niin ei pysty viisaasti neuvottelemaan asiasta siinä vaiheessa...
Onko toisten lapset enkeleitä???
Asutaan maalla eikä mee kuin kylätie 200m päässä niin oon uskaltanu lasta yksin pitää pihassa. Aina ollaan sanottu, ei saa mennä sinne ja sinne, muista sitä ja tätä, omalla leikki paikalla leikit (leikki mökki, kiikut, hiekkalaatikko ym.) ja ans olla kun menee 5 min. tai vajaa niin tehdään ihan mitä sattuu ja missä sattuu niin kuin ei oltais puhuttu ikinä yhtään mitään mistään asiasta, arrrgh! ja kaiken kruunaa jatkuva marina, saman asian jankuttaminen (vaikka asia kerrottais kuinka on tai mitä tapahtuu) ja sitten ne ihanat raivarit kun tutut kumpparit ei pysy jalassa, puntit ei mee kumppareitten päälle (osaa laittaa ja saa helposti) ja kaikki tälläset ihan "tyhmät" kiukut ja raivarit.
Nyt taas illalla kerättiin lelut (toki pikku sisko, vetää kaikki lelut ympäri kämppää) niin kuin joka ilta niin hillittömät kiukut kun ensin ei suostu keräämään yhtään ja ensin kehotan hyvällä vastaus on "en mä jaksa..." ja sanon että en mäkään jaksa lukee ilta satua jos joudun kaikki kerään yksin... niin siitäkös huuto synty, mutta silti ei tapahdu mitään vaikka kuinka yrittää selittää että kannattaa kerätä... ei hyvää päivää. Ennen keräysoperaatioo jo hyppi tasajalkaa, ettei halua nukkuun vaikka sit kuitenkin nukahtaa alle 10 min.
Ja sitten jos meille sattuu tulemaan joku kylään niin tämän isomman olis saatava omasta mielestään huomioo 100%, järkyttävää! Oon aina yrittäny ettei kumpaakaan lelliteltäis, ei vieraat eikä vanhemmat, molemmat huomioidaan muttei vedetä sitä överiks... (niin kuin anoppi tekee, on aina lässyn lässyn tenaville ja erityisesti pienemmälle. Ja kun nyt tarkemmin ajattelee niin meidän 4v. on sille eniten huomioo kerjäävä! tästä aiheesta vois jatkaa vaikka kuinka... Anoppi on muutenkin sellanen adhd tapaus, ettei pysty itekään keskittyyn mihinkään asiaa 3 min. pidempään. Lupaa leikkiä ja sit toinen järjestää leikkiä niin lähtee hiihteleen ihan muihin hommiin) Tää tapa "leikkiä" on aika raivostuttava, kun mun mielestä tyttö tarvis just sitä pitkäkestosempaa tekemistä.
Tää jatkuva kiukuttelu, uhoominen ja huutaminen saa mut välistä niiiiin raivon partaalle, että välillä ihmettelen kun en oo vielä käyny kunnolla käsiks tuohon kersaan.... Niin ja sitten nää siskon kiusaamiset: tönimiset, lelujen viemiset ym., mut ne menee kaiketi siihen sisaruuden piikkiin.
En varhaan osaa näin kirjottamalla vuodattaa niin kuin asiat on, mutta jos joku ymmärtää. En todellakaan suosi väkivaltaa enkä muutenkaan käsiks käymistä, mutta huudaan kyllä ja mielestäni liikaa. En oo itekään kovin helposti leppyvää sorttia, mutta kun suutun kunnolla niin en ehdi leppyyn ennen seuraavaa vastoin käymistä niin ei pysty viisaasti neuvottelemaan asiasta siinä vaiheessa...
Onko toisten lapset enkeleitä???