Toggle sidebar

Vähän surettaa tuon pienen puolesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämäähän se vaan on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

elämäähän se vaan on

Vieras
Meillä siis vauva 11kk ja parin kuukauden päästä syntyy toinen. Jotenkin säälittää/surettaa tuon pikkuisen isosiskon puolesta, joutuuko kasvamaan liian varhain isomman rooliin?
Ehkäisystä huolimatta vauva ilmoitti tulostaan, eikä meille abortti tullut kuuloonkaan, vaikka tosiaan pieni ikäero lapsille tuleekin.
Edellinen raskaus oli helppo, nyt on kaikenlaista pikkuvaivaa ollut, johtunee varmaan lyhyestä välistä raskauksilla. Siitä huolimatta en tätä pikkuista poiskaan antaisi, otetaan vastaan kaikki mitä annetaan niinkuin mies tuumasi. =)
Miten muilla joiden lapsilla noin pieni ikäero joko suunnitellusti tai ei, on sujunut vauvan syntymän jälkeen? Miten reilu 1v suhtautuu vauvaan, onko pahoja mustasukkaisuuskohtauksia odotettavissa? Ja sekin tottakai mietityttää, kun molemmat tarvitsee äitiä ja syliä, että miten ihmeessä sitä repeää kahden tarpeisiin yhtäaikaa?
 
Pieni lapsi tottuu nopeammin, kuin vanhempi.
Ovat sitten isompana hyviä leikkikavereita :)
Meillä on isoilla 1v9kk ikäeroa,
vaikka ovat tyttö ja poika niin nyt 11v ja 9v asuvat samassa huoneessa lähes sulassa sovussa.
Pelaavat yhdessä fudista, askartelevat ja puuhaa kaikkea yhdessä.

Vauva-aika kyllä meni vähän sumussa, mutta kyllä siihen löytyy oma rytminsä ja rakkautta ihmeellisesti riittää tasapuolisesti.
Vauvahan aluksi nukkuu paljon, jolloin aikaa jää isommalle ja siinä vaiheessa,
kun vauva alkaa vaatimaan enemmän on isompi jo "unohtanut" mitä on olla ainoa lapsi.
 
Surettais muakin. 1v on ihan vauva itsekin. Ei sen ikäisen voi olettaa kasvavan yhtäkkiä isoksi tai luopuvan omasta sylipaikastaan. Sun on vaan revettävä kahtia, jos tilanne niin vaatii. Otat molemmat samaan aikaan syliin, jos on pakko. Sääliksi käy, kun tuon ikäinen ei ollenkaan ymmärrä, että miksi sillä rakkaalla äitillä ei yhtäkkiä olekaan aikaa hänelle.
 
Meille syntyi kolmas kun esikonen oli 3v ja keskimäinen 1v. Eniten uuden vauvan syntymään reagoi tämä 3v. 1v ei ole juurikaan osoittanu kiinnostusta vauvaa kohtaan Tosin meil vauva oli/on perustyytyväinen joten jää hyvin aikaa touhuta ja sylitellä isompien kanssa

Nyt ku vauva on pian 3kk ja rytmi löytyny alkaa arki sujua ihan mukavasti. Päivät rytmittäminen ja tietynaiset rutinit helpottavat arkea. Alkuun elä ressaa liiaksi siitä onko koti siihti tai saako 1v koti vai purkkiruokaa, kuhan saa mahansa täyteen. Nuku aina ku saat lapset yhtä-aikaa nukkumaan!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Surettais muakin. 1v on ihan vauva itsekin. Ei sen ikäisen voi olettaa kasvavan yhtäkkiä isoksi tai luopuvan omasta sylipaikastaan. Sun on vaan revettävä kahtia, jos tilanne niin vaatii. Otat molemmat samaan aikaan syliin, jos on pakko. Sääliksi käy, kun tuon ikäinen ei ollenkaan ymmärrä, että miksi sillä rakkaalla äitillä ei yhtäkkiä olekaan aikaa hänelle.
Click to expand...

Melko kärjistetysti kirjoitat!! Ei se äiti mihinkään häviä vaik siinä on toinenki jakamassa sitä huomiota ja kyl äitin syliin mahtuu kaks jopa kolme pikkuista yhtä-aikaa!! Mä en osaa ainakaan meillä pitää tätä 1v:tä enään vauvana. Ikää on nyt 1v2kk ja laps syö ite, on kävelly jo pitkään ite niin sisällä kuin ulkonaki ja ensimäisiä sanoja tapailee!
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Surettais muakin. 1v on ihan vauva itsekin. Ei sen ikäisen voi olettaa kasvavan yhtäkkiä isoksi tai luopuvan omasta sylipaikastaan. Sun on vaan revettävä kahtia, jos tilanne niin vaatii. Otat molemmat samaan aikaan syliin, jos on pakko. Sääliksi käy, kun tuon ikäinen ei ollenkaan ymmärrä, että miksi sillä rakkaalla äitillä ei yhtäkkiä olekaan aikaa hänelle.
Click to expand...

Mee sä vaan ottamaan kolmelta mieheltä yhtäaikaa suihin.
 
No kuten itsekin tiedät niin reilu 1v on vielä tosi pieni ja teidän vanhempien pitää vain antaa hänen olla pieni vaikka on vielä pienempikin talossa. Meillä lapsilla ikäero 1v5kk ja hyvin on sujunut alusta lähtien, mustasukkaisuus tuli vasta lähempänä 2vuotta kun pienempi alkoi jo liikuskella. LIIAN helposti alkaa kohdella isompaa jo isompana ja se pitää ihan tietoisesti päättää, että esikoinenkin on vielä pieni ja antaa hänen olla sitä. Työtä on paljon, mutta onhan se sen arvoista.

Nyt meillä lapset 2v9kk ja 1v4kk ja ovat ihan tosi tosi hyviä kavereita. On ihana nähdä miten toiset tykkää toisistaan, ja pienikin ero saa aikaan ikävöintiä.
 
Meidän vanhin oli 1v4kk kun keskimmäinen syntyi (ja keskimmäinen oli 1v3kk kun pienin syntyi). meillä ei juurikaan ollut mustasukkaisuutta.
Mä otin tavaksi sen että silloin kun vauva oli tyytyväinen niin se sai köllötellä sitterissä tai lattialla ja isompi (tai isommat) olivat silloin sylissä. Samoin kun imetin vauvaa niin otin isomman (isommat) viereeni ja luin niille kirjaa tai juteltiin tai muuta vastaavaa mukavaa, koska vauva ei tarvi huomiota silloin kun se on rinnalla, niin se on hyvä hetki antaa sitä isommalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anve:
Melko kärjistetysti kirjoitat!! Ei se äiti mihinkään häviä vaik siinä on toinenki jakamassa sitä huomiota ja kyl äitin syliin mahtuu kaks jopa kolme pikkuista yhtä-aikaa!! Mä en osaa ainakaan meillä pitää tätä 1v:tä enään vauvana. Ikää on nyt 1v2kk ja laps syö ite, on kävelly jo pitkään ite niin sisällä kuin ulkonaki ja ensimäisiä sanoja tapailee!
Click to expand...

Ehkä, mutta tämä on mun mielipide noin niin kuin yleisellä tasolla. Toki perheitä ja tapauksia on erilaisia. Paljon on siitä äidistä kiinni, joka niiden lasten kanssa siellä kotona on.. miten ottaa esikoisen huomioon..helposti siinä se esikoinen alkaa tuntua ärsyttävältä, kun huomiota haluaa jne. Eihän 1v nyt vauva olekaan, mutta aivan liian nuori ollakseen isosisarus mielestäni. Paljosta joutuu luopumaan liian pienenä verrattuna niihin, jotka saavat pikkusisaruksen myöhemmin.
 
Noita tunteita on varmasti jokaisella joka odottaa toista lastaan, vaikka ikäero olisi isompikin. Mietitään, tekikö nyt väärin esikoiselle, joka menettää ainoan lapsen asemansa jne. Et siis ole yksin ajatustesi kanssa!

Kaikesta selviää kun on pakko, ja 1v ei vielä oikein osaa olla mustasukkainen. Pidät isompaa paljon sylissä kun vauva nukkuu ja otat kainaloon samalla kun imetät vauvaa. Ja kehut kun isosisko vaikka silittää vauvaa, haluaa tuoda sille lelun tms. Kyllä se hyvin menee :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Ehkä, mutta tämä on mun mielipide noin niin kuin yleisellä tasolla. Toki perheitä ja tapauksia on erilaisia. Paljon on siitä äidistä kiinni, joka niiden lasten kanssa siellä kotona on.. miten ottaa esikoisen huomioon..helposti siinä se esikoinen alkaa tuntua ärsyttävältä, kun huomiota haluaa jne. Eihän 1v nyt vauva olekaan, mutta aivan liian nuori ollakseen isosisarus mielestäni. Paljosta joutuu luopumaan liian pienenä verrattuna niihin, jotka saavat pikkusisaruksen myöhemmin.
Click to expand...

en mä nyt tiiä onko meillä tämä 1v hirveästi menettäny mitään.. eniten meil on menettäny tämä 3v. 1v ei loppupeleissä hirveästi ymmärrä sitä viel et mitä menettää, mut taas isompi ymmärtää. 1v hyvin pian (muutamassa päivässä) unohtaa edes olleensa se nuorin/ainokainen.

Kyl sitä äidin aikaa riittää kaikille.. pitää vain osata väliin jättää kaaos kittiöön ja hetkeksi keskittyä lasten tarpeisiin ja sit on taas aikaa järjestellä paikkoja.

Ite ei ole tosin sellainen äiti et päivät pitkät viihyttäisin lapsia tai istuisin leikkihuoneen lattialla, lapset ite pitkälle keksivät tekemistä tai kulkevat kotiaskareissa mukana. Sit taas ulkona keskityn lasten kans touhuamiseen.

Meil oon huomannu et nii ite kuin lapsetki jaksaa paremmin ku huolehtii et jokaisella on maha täynnä ja riittävästi unta
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Ehkä, mutta tämä on mun mielipide noin niin kuin yleisellä tasolla. Toki perheitä ja tapauksia on erilaisia. Paljon on siitä äidistä kiinni, joka niiden lasten kanssa siellä kotona on.. miten ottaa esikoisen huomioon..helposti siinä se esikoinen alkaa tuntua ärsyttävältä, kun huomiota haluaa jne. Eihän 1v nyt vauva olekaan, mutta aivan liian nuori ollakseen isosisarus mielestäni. Paljosta joutuu luopumaan liian pienenä verrattuna niihin, jotka saavat pikkusisaruksen myöhemmin.
Click to expand...

Mikä on mielestäsi hyvä ikäero?
 
Meidän lapsilla ikäeroa 1v3kk. Kaksi ensimmäistä kuukautta nuoremman syntymän jälkeen oli raskaimpia. Silloin jouduin vahtimaan lapsia koko ajan, toinen aina mukana esim vessassa. Suihkussa ei voinut käydä kun olin yksin lasten kanssa jne. Kahden kuukauden jälkeen vanhempi ei enää tehnyt yllättäviä juttuja vauvalle, joita oli aiemmin saattanut tehdä, esim läpsiä, heittää lelun päälle tms. Mielestäni vanhempi ei ollut mustasukkainen, ei kiukutellut, kun vauva sai huomiota tms, vaan oli vaan niin pieni, ettei osannut ajatella, että vauvaa sattuu, jos tekee jotain tuollaista. Imettämisen ajaksi yritin keksiä isommalle jotain puuhaa, katseltiin siinä yhdessä kirjaa tms. Sitten kun nuorempi oli 2,5 v ja vanhempi lähes 4 v, huomasi yht'äkkiä, että elämä onkin kummasti helpottanut. Toki koko ajan elämä helpottui pikkuhiljaa, mutta tuossa vaiheessa huomasin, että sain hetken tehdä ihan omia juttuja ja lapset leikkivät keskenään. Nykyisin, kun ikää on 5v ja 4v, leikkivät koko ajan kahdestaan. Toki tietysti välillä tehdään yhdessäkin juttuja, pelaillaan pelejä yms, mutta saavat hyvin aikaan leikit ihan kahdestaankin. Lähinnä sitten saa erimielisyyksiä olla selvittämässä. Mielestäni pieni ikäero on parempi, kun vain jaksaa ensin ne kaikista vaikeimmat muutamat kuukaudet ja sen jälkeen vähän vaikeat pari vuotta, niin sitten alkaa olla jo aika helppoa!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa