VÄHÄN NOLO ONGELMA MUL, MUT EN PÄÄSE IRTI SIITÄ.

[nolokas]

onko kenelläkään itsellä tai kenekään tutulla tällaista onglmaa kuin minulla?? ):

eli olen jäänyt koukkuun kirppareihin. siis vielä sellaiseen asiaan, ettei voi itsekään käsittää..siis mul on vissiin joku pakkomielle, kun päivittäin menen kirppareile kierteleen ja samalla järjestelen toisten hyllyjä.. tää on jo sairasta mun mielestä. siis en kertakaikkiaan voi mennä yhdenkään hyllyn ohi jos se on vähänkään sekaisin. mul menee joskus vaik kuinka monta tuntia, jos sattuu oleen kovn sekaista siel. laitan kaikki vaatteet sievästi pinoon ja vien omille paikoille tavaraa, jos huomaan, et joku on jättäny toisen pöydälle.

on kai se tietenkin niille pöytävuokraajille hyvä juttu, mut mut.. itse en kyl tästä saa mitään irti..

ja aina joka ilta päätän , et huomenna en mene, MUTTA aina menen..ärrrr!!! sit olen ihan väsyny illalla, kun olen laahkassu useallakin kirpparilla parhaimpina päivinä.

mut saan mä joskus ostettua itsellenikin jotain, onneks..se vähän lohduttaa kummiskin!

 

[Gwendolyne]

oon varmaan väärässä, mutta kuullostaa pakko-oireilta, jos et saa siitä mitään mielihyvää kuitenkaan :/ Toistuuko käyttäytyminen muissa paikoissa, tilanteissa?

 

[LEAL]

Hmm... no vähän "oudolta" kuulosta... Onko sulla itselläs olo, että olet jotenkin "epänormaali" ja että tarvitset apua sen lopettamiseen?

Vois olla noloa jos joku pöydän omistaja sattuis kohdalle kun oot järjestelemässä Onko käynyt niin koskaan?

 

[Piika-äiti]

Minä olen koukussa kirpputoreihin mutta toisella tavalla.

Meidän pian kuusihenkisessä perheessä on laadultaan, luonteeltaan ja olemukseltaan toisistaan poikkeavia tarjottimia niin paljon, että keskisuuri palvelutalo pärjäisi niillä kymmenen vuotta. Tai ehkä kauemminkin...

Mutta jos asia oikeasti nolottaa sinua, hermostuttaa sinua ja et voi olla menemättä järkkäämään muiden kirpparipöytiä, niin jonkunlaisen riippuvuudenhan sinä olet kehittänyt asiaan. Kuvittelen parhaillaan keskustelua, jonka sinä psykologi aikanaan asian tiimoilta kävisitte, ja konsultaatiokeskustelua psykologin ja hänen työnohjaajansa välille. Kiitokset tämän illan nauruista (ja anteeksi että nauran)!

Piika-äiti

 

[nolona]

itse asiassa monikin on tullut siihen just järkkäileen..osa on muina mieheinä kävellyt eteenpäin pitkästi katsoen. osa sanoo iloisella mielellä, et kiva nähdä, et on auttavaisia ihmisiä olemassa viel tänäkin päivänä. kerran sattui aika nolo tilanne, kun joku vanhempi mies tuli siihen tuomaan jotain kenkiä just ja sit se katso mua piiiitkään ja sanoi ISOON ääneen, et "hei meidät tavarat on mennyt varmaan sekaisin".. sanoin vaan, että anteeks oli tarkoitus kaverin pöytä järjestellä, että erehdyin vain pydästä..

 

[nolona]

Minä olen koukussa kirpputoreihin mutta toisella tavalla.

Meidän pian kuusihenkisessä perheessä on laadultaan, luonteeltaan ja olemukseltaan toisistaan poikkeavia tarjottimia niin paljon, että keskisuuri palvelutalo pärjäisi niillä kymmenen vuotta. Tai ehkä kauemminkin...

Mutta jos asia oikeasti nolottaa sinua, hermostuttaa sinua ja et voi olla menemättä järkkäämään muiden kirpparipöytiä, niin jonkunlaisen riippuvuudenhan sinä olet kehittänyt asiaan. Kuvittelen parhaillaan keskustelua, jonka sinä psykologi aikanaan asian tiimoilta kävisitte, ja konsultaatiokeskustelua psykologin ja hänen työnohjaajansa välille. Kiitokset tämän illan nauruista (ja anteeksi että nauran)!

Piika-äiti

siis miks sä niinku naurat??

 

[Piika-äiti]

nolona:
siis miks sä niinku naurat??

Kieroutunut huumorintaju, etkö ole jo huomannut? Siis ongelmasi on niin suloisen absurdi ja sen ympärille saisi kirjoitettua sellaisen viattomalta tuntuvan mutta kovinkin yhteiskuntakriittisen novellin, jossa ei ole logiikan häivääkään.

Olen pahoillani jos kikatukseni täällä näyttöpäätteellä kirvelee.

Piika-äiti

 

[nolona]

nolona:
siis miks sä niinku naurat??

Kieroutunut huumorintaju, etkö ole jo huomannut? Siis ongelmasi on niin suloisen absurdi ja sen ympärille saisi kirjoitettua sellaisen viattomalta tuntuvan mutta kovinkin yhteiskuntakriittisen novellin, jossa ei ole logiikan häivääkään.

Olen pahoillani jos kikatukseni täällä näyttöpäätteellä kirvelee.

Piika-äiti

joo, ymmärrän sua toisaaltaan.. tiiän itsekin, et vähän on mennyt jo yli tää homma... eniten tympäsee, etten voi itsekään mitään.. mieskin on jo pari kertaa kysynyt ihan tosissaan, et miks viihdyn niin kauan siel.. käskee lopettaa tuon touhun, mut ei onnistu ei!! oon jopa valehdellut joskus, että olin siskollani tms. välil pelottaa, et jos se jättää minut, ku oon tällainen../: