H
"Huolissaan"
Vieras
Mulla on herännyt adhd epäily lapsen kohdalla...
oikeastaan se heräsi siitä kun isänsä sai adhd diagnoosin. Ei oltaisi mitenkään oletettu häntä diagnosoitavan adhd:ksi, mieheni on melko rauhallinen ja hyvin paljon keskittymiskykyä vaativassa työssä. Lähti kuitenkin hakemaan apua siihen, kun hänen on äärimmäisen vaikea pysyä aikatauluissa ja tuntui, että hänen kaikki voimansa meni työssä suoriutumiseen ja sitten kotiin tullessa mieheni ikäänkuin "taantui", ei enää riittänyt voimia eikä ajatusta, rupesi ajatukset ja toiminta sekoamaan täysin.. eli kotona minä olen koko ajan ohjeistamassa. lääkäri sanoi, että jotkut voivat hyvinkin suoriutua tietyllä elämänalueella erinomaisesti, mutta toisella alueella, usein juuri kotona paletti hajoaa täysin.
nyt olen jo pari vuotta ollut todella sekaisin kun mun mielestä toinen lapsemme on äärimmäisen rankka tapaus kotona, mutta taas päivähoidosta tulee jatkuvaa YLISTÄVÄÄ palautetta. en voi käsittää kun sanovat että on hoidossa kiltti, avulias, syö kaiken, tekee kaiken mitä pyydetään, sosiaalinen, ystävällinen, moni täti on sanonut minulle suoraan, että on heidän lempilapsensa. sitten keskusteluissa tuntuu etten viitsi kertoa, että samantien kun lapsi istuu autoon pk:n pihassa niin hänestä ikäänkuin "valuu ilmat pihalle".. ensin alkaa vähän joka asiasta itkeskely ja selkeästi tuntuu kuin hän olisi käyttänyt kaikki voimansa päivän aikana. mikään ei suju, mikään ei onnistu. ei jaksa pukea, ei jaksa syödä, ei jaksa missään kotona auttaa. illat menevät kiukuttelussa ja metelissä. nukahtaminen on vaikeaa ja usein vaivaavat huolet ja pelot. viikonloput ovat erityisen tuskallisia kun ei ole sitten sitä päiväkodin väsyttävyyttä. lapsi on koko valveillaolo ajan ÄÄNESSÄ. puhuu lakkaamatta tai sitten laulaa, kunhan pitää ääntä. liikkuu, vääntelehtii, ei pysty kuunnella ohjeita, kaikki puhe ja käskyt valuu kuin hanhen selästä. se äänen ja liikkeen määrä on uuvuttavaa ihan katsottunakin. enkä voi käsittää miten joku jaksaa pitämättä mitään taukoja..??? pieniä juttuja on myös esimerkiksi pukeutumisen suhteen on tarkka, inhoaa jos joku yhtään painaa tai kiristää.
on kuitenkin tosi vaikeaa lähteä asiassa eteenpäin, koska lapsi on ikäisiään edellä hyvin monissa taidoissa, ei vain liikunnallisesti ja motorisesti, vaan päiväkodista kerrotaan jatkuvasti miten on taitava piirtäjä, osaa numerot ja aakkoset, osaa pelejä, leikkii, saa ystäviä jne jne. heillä ei ole MITÄÄN epäilystä lapsen suhteen. kerran mainitsin että meillä on kotona todella vaikeaa ja minä arvioisin lapsen aivan toisin niin vastaus oli, etteivät voi uskoa ja heidän mielestään ei ole mitään syytä olla huolissaan :/
mutta tämä vaan niin muistuttaa miehen ongelmaa, eli töissä on pelkkää suitsutusta, on todella pidetty ja osaava ja pärjäävä, kotiin kun tulee niin pitää suurinpiirtein kertoa kumpi on vasen ja kumpi oikea käsi... oma jaksaminen on ihan lopussa :'(
oikeastaan se heräsi siitä kun isänsä sai adhd diagnoosin. Ei oltaisi mitenkään oletettu häntä diagnosoitavan adhd:ksi, mieheni on melko rauhallinen ja hyvin paljon keskittymiskykyä vaativassa työssä. Lähti kuitenkin hakemaan apua siihen, kun hänen on äärimmäisen vaikea pysyä aikatauluissa ja tuntui, että hänen kaikki voimansa meni työssä suoriutumiseen ja sitten kotiin tullessa mieheni ikäänkuin "taantui", ei enää riittänyt voimia eikä ajatusta, rupesi ajatukset ja toiminta sekoamaan täysin.. eli kotona minä olen koko ajan ohjeistamassa. lääkäri sanoi, että jotkut voivat hyvinkin suoriutua tietyllä elämänalueella erinomaisesti, mutta toisella alueella, usein juuri kotona paletti hajoaa täysin.
nyt olen jo pari vuotta ollut todella sekaisin kun mun mielestä toinen lapsemme on äärimmäisen rankka tapaus kotona, mutta taas päivähoidosta tulee jatkuvaa YLISTÄVÄÄ palautetta. en voi käsittää kun sanovat että on hoidossa kiltti, avulias, syö kaiken, tekee kaiken mitä pyydetään, sosiaalinen, ystävällinen, moni täti on sanonut minulle suoraan, että on heidän lempilapsensa. sitten keskusteluissa tuntuu etten viitsi kertoa, että samantien kun lapsi istuu autoon pk:n pihassa niin hänestä ikäänkuin "valuu ilmat pihalle".. ensin alkaa vähän joka asiasta itkeskely ja selkeästi tuntuu kuin hän olisi käyttänyt kaikki voimansa päivän aikana. mikään ei suju, mikään ei onnistu. ei jaksa pukea, ei jaksa syödä, ei jaksa missään kotona auttaa. illat menevät kiukuttelussa ja metelissä. nukahtaminen on vaikeaa ja usein vaivaavat huolet ja pelot. viikonloput ovat erityisen tuskallisia kun ei ole sitten sitä päiväkodin väsyttävyyttä. lapsi on koko valveillaolo ajan ÄÄNESSÄ. puhuu lakkaamatta tai sitten laulaa, kunhan pitää ääntä. liikkuu, vääntelehtii, ei pysty kuunnella ohjeita, kaikki puhe ja käskyt valuu kuin hanhen selästä. se äänen ja liikkeen määrä on uuvuttavaa ihan katsottunakin. enkä voi käsittää miten joku jaksaa pitämättä mitään taukoja..??? pieniä juttuja on myös esimerkiksi pukeutumisen suhteen on tarkka, inhoaa jos joku yhtään painaa tai kiristää.
on kuitenkin tosi vaikeaa lähteä asiassa eteenpäin, koska lapsi on ikäisiään edellä hyvin monissa taidoissa, ei vain liikunnallisesti ja motorisesti, vaan päiväkodista kerrotaan jatkuvasti miten on taitava piirtäjä, osaa numerot ja aakkoset, osaa pelejä, leikkii, saa ystäviä jne jne. heillä ei ole MITÄÄN epäilystä lapsen suhteen. kerran mainitsin että meillä on kotona todella vaikeaa ja minä arvioisin lapsen aivan toisin niin vastaus oli, etteivät voi uskoa ja heidän mielestään ei ole mitään syytä olla huolissaan :/
mutta tämä vaan niin muistuttaa miehen ongelmaa, eli töissä on pelkkää suitsutusta, on todella pidetty ja osaava ja pärjäävä, kotiin kun tulee niin pitää suurinpiirtein kertoa kumpi on vasen ja kumpi oikea käsi... oma jaksaminen on ihan lopussa :'(
