ADHD

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TolloTyyppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

TolloTyyppi

Vieras
En tiennytkään, että ADHD tunnistetaan/diagnosoidaan jo hyvin pienillä lapsilla, meillä naapurissa on 2v, ja se äiti huutaa vittuperkelesaatanaa sille lapselle ja kuulemma syy on se, kun sillä on se ADHD...
Neuvolaankin oli jo joku naapuri ilmoittan asiasta, mut koska tauti on mikä on niin...

Ikävää kuunnella kesällä sitä kiroilemista ja uhkailemista ja TIETTY lapsen kannalta tosi ikävää. Siis luulin, että ikävää, mutta jos keran on okei sille haistella, kun sillä on se ADHD.
 
Kuvitteletko, että se ykskaks viisivuotiaana putkahtaa siihen asti täysin tavalliselle lapselle?

Ja ylivilkkaiden kanssa on tosi haastavaa koska koko ajan kaikkea sattuu ja tapahtuu. Ihminen se teidän naapurinnekin on.

Toivottavasti kuitenkin laittaisi lapsen päiväkotiin että saisi itse vähän levätä. Lepoa hän tarvitsee. Ja lapsi toki vähän parempaa mallia.
 
Miten mä tarjoan apua?
Otan 2v meille 7v, 10v ja 12v kaveriks?
Käyn lisäksi iltaisin töissä osa-aikaisesti ja päivisin koulussa, joten on mehut pois muutenkin saati, että jaksaa olla omien kanssa ja kattoo niitten koulutyöt, vaatteet, ruuat sun muut...

Surettaa vaan se lapselle kiroileminen.
 
No... Itsekkin ylivilkkaan lapsen äitinä voin kertoo, että kyllä se vittuperkelesaatana on välillä herkässä. Ei, ei ole oikein lapselle huutaa ja kiroilla, mutta kuka meistä jaksaa olla täydellinen 24/7? Ja kyllä normaalin vilkkaan lapsen, ja adhd-lapsen ero on kuitenkin yleensä vähän erillainen, eikä sitä ihan naapurina välttämättä huomaa.
 
Yleensä adhd diagnosoidaan aikaisintaan 4 vuotiaana, mutta tietysti poikkeuksiakin on. Kiroaminen ei kyllä taatusti helpota kummankaan oloa. Äidin/isän ja lapsen pitäisi saada levätä ja olla ehkä päivä jonkun muun seurassa, erossa siis toisistaan.
 
No... Itsekkin ylivilkkaan lapsen äitinä voin kertoo, että kyllä se vittuperkelesaatana on välillä herkässä. Ei, ei ole oikein lapselle huutaa ja kiroilla, mutta kuka meistä jaksaa olla täydellinen 24/7? Ja kyllä normaalin vilkkaan lapsen, ja adhd-lapsen ero on kuitenkin yleensä vähän erillainen, eikä sitä ihan naapurina välttämättä huomaa.

Noo en mä sitä lasta niin usein nääkkäään ja tuleehan noille omillekin huudettua, mut ihan oikeesti TUNTITOLKULLA ja joka päivä?
Mulla on mies tässä ihmetelly kun pihalla ei voi olla, kun sitä huutoa ei jaksa kuunnella ja mun sisko katellu välillä lapsia, niin se on ihan surkeena, et miten kukaan JAKSAA huutaa ja kirolla noin paljon.
Kun kaikki vastaukset lapselle on sitä saatana oo hiljaa ja vittu syö se puuros ja ja ja...
 
Meillä on myös toooosi vilkas lapsi (2v) ja välillähän tulee karjastua rumasti lapselle minä tai mies. Mutta meillä yleensä menee niin, että jos toinen "menettää hermonsa", niin toisella ei mene hermot. Ja meillä lasta rakastetaan ja annetaan läheisyyttä, syliä ja suukkoja myös. Välillä on tosi raskasta, kun ei pysty mitään tekemään. Ja meillä tukijoukkoja ei ole ollenkaan. Aina on pitänyt jaksaa lapsen kanssa. Mutta tulee sitten ajateltua, että se on niin vähän aikaa pieni. Onneksi nyt on alkanut ymmärtämään vähän, niin on hiukan arki helpompaa. Mutta ymmärrän hyvin muita pienten vilkkaitten lasten vanhempia.
 
Niin ja en TIETTY tarkoitanu, että putkahtais 5v, vaan sen, että mun mielestä 2v on MUUTENKIN vilkkaita!
Ja että noin nuori diagnosoidaan.
Usko pois. Ne jotka saavat isompana diagnoosin ovat jo 2-vuotiaana huomttavasti tavallisen vilkkaita lapsia vilkkaampia. Kun ei se mistään tyhjästä putkahda edelleenkään.

Valitettavasti vilkkaan lapsen kanssa joutuu äkkiä negatiivisen palautteen kierteeseen. Lapselle huutaminen ei ole oikein mutta siinä vaiheessa kun ihan kaikki menee aina pieleen sitä ei vaan jaksa olla rakentava ja positiivinen.

Naapurisi hyötyisi valtavasti Perhekoulu POPista. Koulun käsikirjan löytää kirjastosta.
 
Mitea se ahdh muuten diagnosoidaan?
Ihan perheen, mahdollisesti neuvolan ja päiväkodin/vast., havainnoilla ja sellaisella kyselylomakkeella lastenneurologilla. Mahdollisesti ollaan pari päivää neurolla päiväosastolla missä hoitohenkilöstö katselee lapsen tavallista leikkiä ja psykologi tekee leikinomaisia psykologisia testejä. Lisäksi vanhempia jututetaan.

ADHD-lapsella on sen verran haasteita tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä ja sellainen meno päällä koko ajan että kyllä sitä lääkäri voi hyvin perustellusti epäillä jo ensimmäisen tapaamisen aikana.
 
Piti vielä sanoa, että välillä mietin, pitääkö naapurit meitä kaheleina, kun joudun komentelemaan ja välillä karjaisemaan lapselleni. Tuntuu vaan, että naapureissani asuu vain kilttejä lapsia...
 
Adhd diagnoosin voi saada aikaisintaan 5-vuotiaana. Siihen saakka puhutaan epäillystä ylivilkkaudesta, tai jostain muusta. Oma poikani sai ennen adhd-diagnoosiaan "viivästynyt kehitys"-diagnoosin juuri tästä syystä, kun 5-vuotiasta nuoremman tutkiminen/diagnosointi on hankalaa keskittymiskyvyn ollessa pienellä muutenkin mitä on.

Toisaalta, adhd on vahvasti perinnöllinen, joten mikäli äidillä itselläänkin diagnoosi (tai diagnosoimaton) löytyy, huutamiselle löytynee tuplasti syytä lapsen ollessa villi ja uhmakas ja äidin taas väsynyt tai pahimmassa tapauksessa jopa ääniyliherkkä.

http://www.janssen-cilag.fi/bgdisplay.jhtml?itemname=adhd_symptoms

Tuolta esim löytynee tietoa asiasta kiinnostuneille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vilkkaan pojan äiti;21909223:
Piti vielä sanoa, että välillä mietin, pitääkö naapurit meitä kaheleina, kun joudun komentelemaan ja välillä karjaisemaan lapselleni. Tuntuu vaan, että naapureissani asuu vain kilttejä lapsia...
Tai sitten vain välinpitämättömiä äitejä tai muuten lapsiansa komentamaan kykenemättömiä äitejä jotka näkevät kaikki lapsen teot aina positiivisena.

Kerran seurasin vierestä kun erään äidin silmäterä oli maalannut hyvin paksukarvaista koiraa vesiväreillä. Äiti ei sanalla eikä eleellä tuonut ilmi että teko ei ollut kovin järkevä. Vei vain lapselle leperrellen koiran pesulle.
 
Ja sitten vielä luettuani ketjun uudelleen, tarkemmin:
(minäkö keskittymishäiriöinen) :D

- adhd on enemmän ominaisuus, kuin "tauti".
- ei ole oikein haistatella ja huutaa pienelle, vaikka olisi kuinka haastavaa. Todennäköisesti kyse siitä että äidin jaksaminen on heikoilla.
 
Ymmärrän täysin että välillä palaa pinna vilkkaan lapsen kanssa. Tosi asia on myös se että kiroileminen tai huutaminen ei auta yhtään, päinvastoin, oli hänellä diagnoosi tai ei tai oli hän 2 vuotias tai 5 tai 8 vuotta vanha. En ymmärrä myöskään vanhempia jotka "julkisesti" hakevat lapsen sairaudelle syitä vuorotellen toistensa suvuista.
 

Yhteistyössä