Vähän alan olla huolissani eräästä nuoresta äidistä. Joka vkl ryyppäämässä ja vauva hoidossa

[LaMamanMorbid]

Mikä siinä alkoholissa on niin helvetin hienoa, että sitä tarvitsee joka viikonloppu? Mikä siinä on niin ihmeellistä, että minun mielestäni vauvan vanhempien paikka on olla jossain muualla kuin aivosoluja tuhoamassa?

Siinä ei ole mitään hienoa, ei kerrassaan mitään.

Juu ei. Ja valitettavasti sen tajuaa himppasen myöhemmin kuin 18-vuotiaana. On tässäkin oltu nuoria ja ryypätty ja ryynätty, jopa keskellä viikkoakin. Ainoo vaan, että ekan skidin sain kolmekybäsenä. Että ehtihän sitä siihen jo niitä aivosoluja tuhoutua. Eikä siinä ollutkaan mitään hienoa.

 

[nohh]

Kyllä se alkoholismille altistaa, jos joka viikonloppu juo. Siitä tulee tapa. Tavasta tulee helposti riippuvuus. Minä olin kyllä nuorempana luiskahtamassa tuohon. Tuntui omituiselta, jos jonakin viikonloppuna oli kotona eikä baarissa iltaisin.

Jaa. Minäkin kävin 18-vuotiaana joka viikonloppu baarissa, enkä ollut todellakaan luiskahtamassa alkoholismiin. Että äläpä yleistä. Yksikään kavereistanikaan ei ole alkoholistiksi päätynyt, vaikka yhdessä ollaan biletetty, ajatella, _joka_ viikonloppu 18-vuotiaina.

 

[LaMamanMorbid]

Jaa. Minäkin kävin 18-vuotiaana joka viikonloppu baarissa, enkä ollut todellakaan luiskahtamassa alkoholismiin. Että äläpä yleistä. Yksikään kavereistanikaan ei ole alkoholistiksi päätynyt, vaikka yhdessä ollaan biletetty, ajatella, _joka_ viikonloppu 18-vuotiaina.

Oliks sulla 2kk skidi?

 

[villi ja nuori]

Jaa. Minäkin kävin 18-vuotiaana joka viikonloppu baarissa, enkä ollut todellakaan luiskahtamassa alkoholismiin. Että äläpä yleistä. Yksikään kavereistanikaan ei ole alkoholistiksi päätynyt, vaikka yhdessä ollaan biletetty, ajatella, _joka_ viikonloppu 18-vuotiaina.

Teillä on käynyt tuuri. Alkoholismi on kuitenkin sellainen, että siihen on osalla taipumus. Etukäteen ei voi tietää, että muodostuuko riiippuvuus. Ei minullekaan muodostunut, sitten loppujen lopuksi, kun pysähdyin vähän omaa käytöstäni miettimään.

Mikä sinut sai lopettamaan viikottaisin alkoholinkäytön?

 

[Happygirl-91]

Jaa. Minäkin kävin 18-vuotiaana joka viikonloppu baarissa, enkä ollut todellakaan luiskahtamassa alkoholismiin. Että äläpä yleistä. Yksikään kavereistanikaan ei ole alkoholistiksi päätynyt, vaikka yhdessä ollaan biletetty, ajatella, _joka_ viikonloppu 18-vuotiaina.

Se juu kuuluu siihen vaiheeseen erityisesti suomalaisessa alkoholihuuruisessa kulttuurissa, mutta kuka väittää ettei seuraava päivä mene enemmän tai vähemmän harakoille? Morkkis päälle vielä. Mä olen käyttänyt alkoholia melkoisen paljon kuluneen vuoden aikana (nytkin huono omatunto kun en ole sinkkuna radalla) ja kyllä se seuraava päivä vaikuttaa aivojen serotoniin tasoihin :/ Univelat, krapula.. Ongelmat näkee potenssiin sata, mitä nämä nyt kaikki tietää, mutta siis ei se ole pelkästään YKSI yö mikä on pois lapselta vaan enemmän.
Ja jos vielä pe ja la käy, niin sunnuntain olotila ei varmasti henkisesti eikä fyysisesti ole hyvä.. Miten siinä jaksaa hoitaa pikkuvauvaa ja kotia?

 

[Mörköäiti]

Mikä siinä alkoholissa on niin helvetin hienoa, että sitä tarvitsee joka viikonloppu? Mikä siinä on niin ihmeellistä, että minun mielestäni vauvan vanhempien paikka on olla jossain muualla kuin aivosoluja tuhoamassa?

Siinä ei ole mitään hienoa, ei kerrassaan mitään.

Kuka sanoi, että siinä on jotain hienoa? Kysyin, onko tuo kuvattu sinusta alkoholismia.

 

[Mörköäiti]

Kyllä se alkoholismille altistaa, jos joka viikonloppu juo. Siitä tulee tapa. Tavasta tulee helposti riippuvuus. Minä olin kyllä nuorempana luiskahtamassa tuohon. Tuntui omituiselta, jos jonakin viikonloppuna oli kotona eikä baarissa iltaisin.

Altistaa tai ei altistaa. Tulee tapa tai ei tule. Tulee riippuvuus tai ei. Esität asiat melko väistämättöminä, vaikka ei se niin mene. Varsinkin aiemmin oli aika yleistä, että teinit saattoivat juoda lähes joka viikonloppu (nykyisin on muuten taas yleistynyt se, ettei juoda ollenkaan), mutta eivät he mitään riippuvuutta siihen saaneet. Tekivät sitä aikansa, kyllästyivät ja kasvoivat siitä vaiheesta yli.

 

[LaMamanMorbid]

Kuka sanoi, että siinä on jotain hienoa? Kysyin, onko tuo kuvattu sinusta alkoholismia.

No mitä se susta sitten on? Olitko itse äippä jo 18-v kun noin kovasti samaistut?

 

[LaMamanMorbid]

Altistaa tai ei altistaa. Tulee tapa tai ei tule. Tulee riippuvuus tai ei. Esität asiat melko väistämättöminä, vaikka ei se niin mene. Varsinkin aiemmin oli aika yleistä, että teinit saattoivat juoda lähes joka viikonloppu (nykyisin on muuten taas yleistynyt se, ettei juoda ollenkaan), mutta eivät he mitään riippuvuutta siihen saaneet. Tekivät sitä aikansa, kyllästyivät ja kasvoivat siitä vaiheesta yli.

Niin ja jotkut ei. Kylläpäs nyt siellä taas tiedetään kaikesta kaikki.

 

[daaha]

Itse sain esikoisen (vahinko) 18v. En edes halunnut pitää lasta mutta painostettiin. Tottakai raskauden aikana jo aloin rakastaa lasta, mutta se totuttelu vanhemmuuteen, äitiyteen, vastuuseen, se jatkuin vielä vuoden päivät syntymästä. Biletin ja menin miten menin, mitään älyttömyyksiä en tehnyt ja muuten hoidin vauvan hyvin ja terve ja reipas 18 v tuo nykyään on. =) Noin nuorella se on vain vähän hakusessa, joku herää siihen äitiyteen ja sen tuomaan vastuuseen, toiset ei. Eikä se, että 2kk ikäisen laittaa hoitoon tarkoita että joku on pahasti vialla. Ei edes se, että joka viikonloppu. Pääasia on se että lapsella on osaava ja huolehtiva hoitaja, luo kiintymyssuhteen myös tähän. Ellei se sitten ole joka viikonloppu eri.

Ne hummutteluajat menevät ohi, jos niihin pitää puuttua niin sekä kovin että pehmein keinoin. Itseeni tepsi se kun äitini sanoi että näin ei voi jatkua. Ei uhannut minua millään, totesi vain. Ehkä aikuistuin muutenkin, kun aloin ymmärtää asioita vauvan kannalta ja kasvoin sen mukana.

Esikoisella nyt 3 muuta sisarusta, nuorin 10v, kolmen nuorimman aikana olen kyllä juhlinut myös, säännöllisesti kerran tai kolmesti vuodessa

Ja kaikilla sama isä, jos sitä joku miettii

 

[LaMamanMorbid]

Itse sain esikoisen (vahinko) 18v. En edes halunnut pitää lasta mutta painostettiin. Tottakai raskauden aikana jo aloin rakastaa lasta, mutta se totuttelu vanhemmuuteen, äitiyteen, vastuuseen, se jatkuin vielä vuoden päivät syntymästä. Biletin ja menin miten menin, mitään älyttömyyksiä en tehnyt ja muuten hoidin vauvan hyvin ja terve ja reipas 18 v tuo nykyään on. =) Noin nuorella se on vain vähän hakusessa, joku herää siihen äitiyteen ja sen tuomaan vastuuseen, toiset ei. Eikä se, että 2kk ikäisen laittaa hoitoon tarkoita että joku on pahasti vialla. Ei edes se, että joka viikonloppu. Pääasia on se että lapsella on osaava ja huolehtiva hoitaja, luo kiintymyssuhteen myös tähän. Ellei se sitten ole joka viikonloppu eri.

Ne hummutteluajat menevät ohi, jos niihin pitää puuttua niin sekä kovin että pehmein keinoin. Itseeni tepsi se kun äitini sanoi että näin ei voi jatkua. Ei uhannut minua millään, totesi vain. Ehkä aikuistuin muutenkin, kun aloin ymmärtää asioita vauvan kannalta ja kasvoin sen mukana.

Esikoisella nyt 3 muuta sisarusta, nuorin 10v, kolmen nuorimman aikana olen kyllä juhlinut myös, säännöllisesti kerran tai kolmesti vuodessa

Ja kaikilla sama isä, jos sitä joku miettii

Oukei, sulla oli hummutteluaika, MUTTA äitis puhalsi pelin poikki...eli tilanne oli jo sellainen että vaati puuttumisen. Vaikket itse ehkä olisi sitä hokannut, eikö?

 

[Happygirl-91]

Altistaa tai ei altistaa. Tulee tapa tai ei tule. Tulee riippuvuus tai ei. Esität asiat melko väistämättöminä, vaikka ei se niin mene. Varsinkin aiemmin oli aika yleistä, että teinit saattoivat juoda lähes joka viikonloppu (nykyisin on muuten taas yleistynyt se, ettei juoda ollenkaan), mutta eivät he mitään riippuvuutta siihen saaneet. Tekivät sitä aikansa, kyllästyivät ja kasvoivat siitä vaiheesta yli.

Oli tai ei niin anyway se vauva tarvii sitä äitiä nyt, varhaislapsuus on toosi tärkeä lapsen myöhemmälle kehitykselle. On vähän myöhäistä sitten tuumailla, että oiskohan ollut hyvä jos joku olisi neuvonut lopettamaan sen biletyksen niin usein, kun vauvalla ja vanhemmilla ei ole hyvää kiintymyssuhdetta ja/tai vauvalla ei ole perusluottamusta pahimmassa tapauksessa.
Saa pitää hauskaa ja nauttia nuoruudestaan silti.

 

["sipsi"]

Jos oma tytär vuoden kuluttua olisi vastaavassa tilanteessa (18v, eli baari-ikäinen ja pikkuvauvan äiti), ottaisin asian hyvin vakavasti puheeksi hänen kanssaan. Kertoisin huoleni, ja keskustelisin, kuinka ihan kaikkea ei enää pienen vauvan äitinä voi tehdä, mitä ennen äitiyttä pystyi. Tekisin myös osaltani selväksi, etten hyväksy joka viikonloppuista hoitoavun kyselyä baarireissujen vuoksi/ lapsen kiikuttamista hoitoon puolitutuille. Ymmärrän, että tuon ikäiselle saattaa olla vaikeaa jäädä kotiin, kun samanikäisillä kavereilla voi olla kovat menohalut päällä, ja vastuu on toisaalta vain itsestään. Minä olen sitä mieltä, että jos ja kun lapsen hankkii (saa), on aivan turha kuvitella, että elämä jatkuu tismalleen samanlaisena, kuin lapsettomana eläessä. Kyllähän vauva elämään vastuuta ja velvollisuuksia tuo, eihän siitä mihinkään pääse.

Vauva-aika on kuitenkin tavattoman lyhyt.

 

[Mörköäiti]

Juu ei. Ja valitettavasti sen tajuaa himppasen myöhemmin kuin 18-vuotiaana. On tässäkin oltu nuoria ja ryypätty ja ryynätty, jopa keskellä viikkoakin. Ainoo vaan, että ekan skidin sain kolmekybäsenä. Että ehtihän sitä siihen jo niitä aivosoluja tuhoutua. Eikä siinä ollutkaan mitään hienoa.

Itse voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kyllä minulla on ollut todella hienoja hetkiä ja kivaa aikaa myös tuollaisissa nuoruusaikojen humalanhuuruisissa illanvietoissa.

 

[LaMamanMorbid]

[QUOTE="sipsi";30431324]Jos oma tytär vuoden kuluttua olisi vastaavassa tilanteessa (18v, eli baari-ikäinen ja pikkuvauvan äiti), ottaisin asian hyvin vakavasti puheeksi hänen kanssaan. Kertoisin huoleni, ja keskustelisin, kuinka ihan kaikkea ei enää pienen vauvan äitinä voi tehdä, mitä ennen äitiyttä pystyi. Tekisin myös osaltani selväksi, etten hyväksy joka viikonloppuista hoitoavun kyselyä baarireissujen vuoksi/ lapsen kiikuttamista hoitoon puolitutuille. Ymmärrän, että tuon ikäiselle saattaa olla vaikeaa jäädä kotiin, kun samanikäisillä kavereilla voi olla kovat menohalut päällä, ja vastuu on toisaalta vain itsestään. Minä olen sitä mieltä, että jos ja kun lapsen hankkii (saa), on aivan turha kuvitella, että elämä jatkuu tismalleen samanlaisena, kuin lapsettomana eläessä. Kyllähän vauva elämään vastuuta ja velvollisuuksia tuo, eihän siitä mihinkään pääse.

Vauva-aika on kuitenkin tavattoman lyhyt.[/QUOTE]

Amen! Thanks for being an adult!!!!!

 

[LaMamanMorbid]

Itse voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kyllä minulla on ollut todella hienoja hetkiä ja kivaa aikaa myös tuollaisissa nuoruusaikojen humalanhuuruisissa illanvietoissa.

No onnea vaan. Niin mullakin. Muoksmuoks tuli vaan dokattua niin paljon ja niin usein että siihen mahtui kaikenlaista. Kavereiden kanssa oli aina kivaa. 15 vuotta viinaa kitusiin, oujea.

 

["sipsi"]

Itse voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kyllä minulla on ollut todella hienoja hetkiä ja kivaa aikaa myös tuollaisissa nuoruusaikojen humalanhuuruisissa illanvietoissa.

Tästä olen täysin samaa mieltä Lapsen synnyttyä tosin huuruilut olivat minun osaltani jo historiaa.

 

[Mörköäiti]

Oli tai ei niin anyway se vauva tarvii sitä äitiä nyt, varhaislapsuus on toosi tärkeä lapsen myöhemmälle kehitykselle. On vähän myöhäistä sitten tuumailla, että oiskohan ollut hyvä jos joku olisi neuvonut lopettamaan sen biletyksen niin usein, kun vauvalla ja vanhemmilla ei ole hyvää kiintymyssuhdetta ja/tai vauvalla ei ole perusluottamusta pahimmassa tapauksessa.
Saa pitää hauskaa ja nauttia nuoruudestaan silti.

Ei edes kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhde mene tuollaisista yksittäisistä hoitoon jättämisistä pilalle. Mutta jos menisi, niin ap:n tutun tapauksessahan se olisi jo käynyt - se vauvahan on jo kohta vuoden (jos kerran 2kk:n ikäisestä on ollut kerran viikossa hoidossa ja sitä on jatkunut jo kuukausikaupalla). Kyllä se äiti ehtii sen vauvan kanssa olla, vaikka kerran viikossa jossain olisikin. Toki lähipiiri voi kannustaa häntä olemaan enemmän vauvan kanssa ja esim. etsimään vaihtoehtoisia tapoja - pari hyvää ystävää voisi tulla kylään kotiin, voisi käydä saunassa, laittaa pitsaa, yms. Biletyshän ei ole toki ainoa tapa tavata ihmisiä. Mutta mitään lastensuojeluilmoituksia ei kannata lähteä tehtailemaan.

 

[daaha]

Oukei, sulla oli hummutteluaika, MUTTA äitis puhalsi pelin poikki...eli tilanne oli jo sellainen että vaati puuttumisen. Vaikket itse ehkä olisi sitä hokannut, eikö?

Uskoisin että se, mitä ihmisenä muuten olen, se olisi loppunut joka tapauksessa. Se oli nuoruutta se ja meni ohi, muistan että kyllästytti jo muutenkin koko "ulkoiluelämä", mutta nuorena sitä monesti on hukassa sen kanssa, mitä ajattelee ja mikä on oikea tie. Joskus se riittää että joku auktoriteetin asemassa oleva mainitsee asiasta, joskus tarvitaan järeämpiä keinoja kuten ls, joskus ne menee itsekseen ohitse.

Kuka sen oikean tien tietää? Eikä se tilanne ollut minulla sellainen että lapsi oli hätää kärsimässä, päinvastoin, asiat oli ihan hyvin lopulta. Yritän tässä painottaa sitä että teinin ja nuoren aikuisen elämä on sellaista, ettei sitä välttämättä vanhemmalle iälle päässyt tai aikuiseksi kasvanut enää muista tai välttämättä osaa TAI ole osannut edes koskaan ymmärtää.
Kaikkea aikansa, eikös? Onhan se surkeaa jos siinä pieni ihmisen alku on mukanakärsijänä, mutta jos tukiverkkoja on, ei siinä kärsi kukaan. Lopulta.

Itsellänikin on hyvin läheiset välit esikoisen kanssa, jos jotain vahinkoa pääsi tapahtumaan se on korjaantunut jälkeenpäin.

Jos kukaan on ikinä sitä heräämistä kokenut kun kotiin tulee ja saa (selvinpäin tottakai) ottaa pienensä syliin ja todeta, että tämä on mun elämä, se ihminen tietää mitä tarkoitan.

 

[LaMamanMorbid]

Ei edes kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhde mene tuollaisista yksittäisistä hoitoon jättämisistä pilalle. Mutta jos menisi, niin ap:n tutun tapauksessahan se olisi jo käynyt - se vauvahan on jo kohta vuoden (jos kerran 2kk:n ikäisestä on ollut kerran viikossa hoidossa ja sitä on jatkunut jo kuukausikaupalla). Kyllä se äiti ehtii sen vauvan kanssa olla, vaikka kerran viikossa jossain olisikin. Toki lähipiiri voi kannustaa häntä olemaan enemmän vauvan kanssa ja esim. etsimään vaihtoehtoisia tapoja - pari hyvää ystävää voisi tulla kylään kotiin, voisi käydä saunassa, laittaa pitsaa, yms. Biletyshän ei ole toki ainoa tapa tavata ihmisiä. Mutta mitään lastensuojeluilmoituksia ei kannata lähteä tehtailemaan.

Nämä on näitä ja sehän me kaikki tiijjetään mikä kiintymyssuhteen taso on, eiks je. Tää on ihan pelkkää diipadaapaa ja jokainen uskoo mitä uskoo, mutta että miten se sitten todellisuudessa on. Onko se mamma nenä kiinni lapsessa vai plärääkö facea bileitä venaten. Mutta sää tiedät niin kerrohan.

 

[Happygirl-91]

Ei edes kiintymyssuhdeteorian mukaan kiintymyssuhde mene tuollaisista yksittäisistä hoitoon jättämisistä pilalle. Mutta jos menisi, niin ap:n tutun tapauksessahan se olisi jo käynyt - se vauvahan on jo kohta vuoden (jos kerran 2kk:n ikäisestä on ollut kerran viikossa hoidossa ja sitä on jatkunut jo kuukausikaupalla). Kyllä se äiti ehtii sen vauvan kanssa olla, vaikka kerran viikossa jossain olisikin. Toki lähipiiri voi kannustaa häntä olemaan enemmän vauvan kanssa ja esim. etsimään vaihtoehtoisia tapoja - pari hyvää ystävää voisi tulla kylään kotiin, voisi käydä saunassa, laittaa pitsaa, yms. Biletyshän ei ole toki ainoa tapa tavata ihmisiä. Mutta mitään lastensuojeluilmoituksia ei kannata lähteä tehtailemaan.

Mikset sä lue aloitusta kunnolla? Siinä puhuttiin joka viikonloppuisesta (joka voi hyvinkin olla pe ja la) yön yli poissaoloista, joista kertyy siis tuon ikäiselle reippaasti liikaa. Suositus on, että yksi vuotias on riittävän vanha olemaan yhden yön yli erossa huoltajasta. No siihen sanot että suositukset on vain suosituksia, ja selvä, en ala siitä enempää jauhamaan. Ja tosissaan JOS juominen on humalahakuista niin kuin monilla nuorilla niin seuraava päivä voi olla pilalla :/ Eli kovin läsnäoleva äiti hän ei välttämättä ole silloin.

Mä luulen, että tämä tuore äiti itse katuu jos ei joku häntä "ravistele" - hänellä on aikaa vielä vaikka kuinka paljon bailata ja nykyään nuoruus vasta alkaa parikymppisenä ;D
Kyllä sitä kerkeää.

 

[LaMamanMorbid]

Okei, nyt mun täytyy myöntää et luin aloituksen huolimattomasti..eli vauva on nyt 7kk. Ja biletyksen alkaessa 2kk. No, ttähän muuttaa asiaa...vielä ikävämmäksi...

 

["sipsi"]

Okei, nyt mun täytyy myöntää et luin aloituksen huolimattomasti..eli vauva on nyt 7kk. Ja biletyksen alkaessa 2kk. No, ttähän muuttaa asiaa...vielä ikävämmäksi...

Juu, mie luin myös nyt aloituksen uudestaan.

 

[vierassss]

Kyllä siinä on äidillä päässä jotain pahasti vialla jos pystyy noin lapselleen tekemään. Meillä nuorimmainen täytti just 10kk eikä ole hoidossa vielä ollut, en vain raaski jättää

 

[ei voi ku nauraa]

Ei hyvät hyssykät tätä Suomen meininkiä en ota kantaa itse aiheeseen, mutta oli kyseessä mikä tahansa ongelma lapsen kanssa, pieni tai suuri niin aina ratkaisu on ls-ilmoitus (ja huostaanotto)... Rauhottukaa nyt hyvät ihmiset