väsyttää ja itkettää

en ymmärrä tätä väsymystä, mistä johtuu. ihan kamala väsymys ja tuntuu että itku on ihan tuossa tulollaan.enkä mä oikeen osaa edes sanoa siihen syytä. periaatteessa kaikki on ihan ok. mies on kunnollinen - tosin työnarkomaanin vikaa löytyy - ei juo, ei lyö tms. lapset on terveitä ja eikä aiheuta tällä hetkellä huolia. kesästä on tulossa kiireinen muutamien juhlien ja muiden juttujen vuoksi. pelottaa miten saan kaiken sujumaan. apua on kyllä suvulta luvissa, mutta kuitenkin... pitäis jaksaa laittaa ite mahdollisimman paljon, mutta tuntuu että en osaa. no niin nyt se itku tuli... :'(

 

kyllä masennukselta kuulostaa eli meneppäs heti huomenna tai varaa aika mielenterveystoimistoon. Jo pelkkä ulkopuoliselle puhuminenkin helpottaa kun et päästä tilannetta pahemmaksi :hug:

 

Uupumukselta tai masennukselta kuulostaa...Asiat pelottaa jo etukäteen.
Sinuna en kuitenkaan panikoisi....tuo on todella tavallista.
Voisitko puhua asiasta jollekin ystävällesi?
Tai sitten mene lääkäriin ja kerro tunteistasi siellä...usein antavat masennukseen lääkityksen.
tsemppiä!

 

mutta kun mä kuitenkin saan arkiaskareet tehtyä,en jää sängyn pohjalle makaamaan. edes näin sunnuntaina. nukuttua saan ihan hyvin, siltikin on tämä väsymys. en haluais antaa periksi edes ajatukselle että olisin masentunu. kun se sitten vaikuttaa noihin mun rakkaisiin ja ne sitte huolehtii mun takia enkä mä sitä halua, että niiden jutut sotkeentuu mun takia. ja siksi mä yritän tehdä kaiken ja olla mahdollisimman normaalisti. aina ei kuitenkaan jaksa ´ja nyt tuli sellanen olo, että pakko jonnekin purkaa oloani. tästä syystä tämä palsta on ainakin mulle just nyt pelastusrengas; saan purkaa itkuisen olon tänne, eikä sitten tarvi purkaa läheisiin. jonkun mielestä tää on varmaan turha alotus, mutta mulle tosiaan se pelastusrengas.

 

\

mutta kun mä kuitenkin saan arkiaskareet tehtyä,en jää sängyn pohjalle makaamaan. edes näin sunnuntaina. nukuttua saan ihan hyvin, siltikin on tämä väsymys. en haluais antaa periksi edes ajatukselle että olisin masentunu. kun se sitten vaikuttaa noihin mun rakkaisiin ja ne sitte huolehtii mun takia enkä mä sitä halua, että niiden jutut sotkeentuu mun takia. ja siksi mä yritän tehdä kaiken ja olla mahdollisimman normaalisti. aina ei kuitenkaan jaksa ´ja nyt tuli sellanen olo, että pakko jonnekin purkaa oloani. tästä syystä tämä palsta on ainakin mulle just nyt pelastusrengas; saan purkaa itkuisen olon tänne, eikä sitten tarvi purkaa läheisiin. jonkun mielestä tää on varmaan turha alotus, mutta mulle tosiaan se pelastusrengas.

lisään vielä tähän sen että just nyt on semmonen olo että tämän arjen jaksan ja tästä selviän just ja just, mutta yhtään ylimääräistä en jaksa ottaa vastuulleni... oikein pelottaa että vielä pitäis jotain muuta tehdä kuin nämä normaalit jutut tällä hetkellä...

 

\

\

mutta kun mä kuitenkin saan arkiaskareet tehtyä,en jää sängyn pohjalle makaamaan. edes näin sunnuntaina. nukuttua saan ihan hyvin, siltikin on tämä väsymys. en haluais antaa periksi edes ajatukselle että olisin masentunu. kun se sitten vaikuttaa noihin mun rakkaisiin ja ne sitte huolehtii mun takia enkä mä sitä halua, että niiden jutut sotkeentuu mun takia. ja siksi mä yritän tehdä kaiken ja olla mahdollisimman normaalisti. aina ei kuitenkaan jaksa ´ja nyt tuli sellanen olo, että pakko jonnekin purkaa oloani. tästä syystä tämä palsta on ainakin mulle just nyt pelastusrengas; saan purkaa itkuisen olon tänne, eikä sitten tarvi purkaa läheisiin. jonkun mielestä tää on varmaan turha alotus, mutta mulle tosiaan se pelastusrengas.

lisään vielä tähän sen että just nyt on semmonen olo että tämän arjen jaksan ja tästä selviän just ja just, mutta yhtään ylimääräistä en jaksa ottaa vastuulleni... oikein pelottaa että vielä pitäis jotain muuta tehdä kuin nämä normaalit jutut tällä hetkellä...

kyllä toi edelleen masennuksen alkuasteelta kuulostaa jos et hoida asiaa kohtuu pian niin tilanne voi pahentua. Itsellä oli viime keväänä saman tyyppistä, mutta jo pahemmaksi mennyttä väsymystä yms. kävin muun asian vuoksi lääkärissä ja yhtäkkiä olin selittäny hänelle kaikki mieltä painavat asiani. Hän neuvoi menemään mielenterveystoimistoon, mutta koskaan en mennyt kun mun tilanteeni parani radikaalisti jo tuolla lääkärikäynnillä.
Lääkitystäkään ei sit noin vain määrätä vaan kyllä se keskusteluapu on ensisijainen keino hoitaa.

 

\

\

\

mutta kun mä kuitenkin saan arkiaskareet tehtyä,en jää sängyn pohjalle makaamaan. edes näin sunnuntaina. nukuttua saan ihan hyvin, siltikin on tämä väsymys. en haluais antaa periksi edes ajatukselle että olisin masentunu. kun se sitten vaikuttaa noihin mun rakkaisiin ja ne sitte huolehtii mun takia enkä mä sitä halua, että niiden jutut sotkeentuu mun takia. ja siksi mä yritän tehdä kaiken ja olla mahdollisimman normaalisti. aina ei kuitenkaan jaksa ´ja nyt tuli sellanen olo, että pakko jonnekin purkaa oloani. tästä syystä tämä palsta on ainakin mulle just nyt pelastusrengas; saan purkaa itkuisen olon tänne, eikä sitten tarvi purkaa läheisiin. jonkun mielestä tää on varmaan turha alotus, mutta mulle tosiaan se pelastusrengas.

lisään vielä tähän sen että just nyt on semmonen olo että tämän arjen jaksan ja tästä selviän just ja just, mutta yhtään ylimääräistä en jaksa ottaa vastuulleni... oikein pelottaa että vielä pitäis jotain muuta tehdä kuin nämä normaalit jutut tällä hetkellä...

kyllä toi edelleen masennuksen alkuasteelta kuulostaa jos et hoida asiaa kohtuu pian niin tilanne voi pahentua. Itsellä oli viime keväänä saman tyyppistä, mutta jo pahemmaksi mennyttä väsymystä yms. kävin muun asian vuoksi lääkärissä ja yhtäkkiä olin selittäny hänelle kaikki mieltä painavat asiani. Hän neuvoi menemään mielenterveystoimistoon, mutta koskaan en mennyt kun mun tilanteeni parani radikaalisti jo tuolla lääkärikäynnillä.
Lääkitystäkään ei sit noin vain määrätä vaan kyllä se keskusteluapu on ensisijainen keino hoitaa.

kiitos sulle vastauksistasi; lupaan miettiä tuota keskusteluapua. toisalta tämäkin jo oikeesti auttaa kun on saanut ihan asiallisia vastauksia eikä väsymystäni ole tyrmätty "ota itseäsi niskasta kiinni", koska mitä muuta mä oon tässä oikeastaan tehnyt... paljon on myös asioita jotka saavat minut hyvälle mielelle...eli en itse osaa pitää ainakaan vielä tilannetta toivottomana ja lupaan että en anna sen sellaiseksi mennäkään. tulossa on niin kiire kesä että voi antaa periksi itkeskelylle. stressaan tulevia juttuja, mulla pitäis olla aina mahdollisimman hyvissä ajoissa kaikki selvillä - mitä, kuka, missä, milloin, miten - ja suurin stressin ja huolen aiheuttaja , on se että en pysty hallitsemaan kaikkea niin kuin pitäisi "ehtoisan emännän" hallita ja osata tehdä... kai mussa sitten on vähän perfektionistin vikaa ja kuitenkin tunnen että en kykene sillä tasolla tekemään asoita kuin haluaisin, että mulla kaikki on aina vähän sinne päin, kun muilla mun lähellä kaikki on just niin kuin pitää... alemmuuden tuntoa tiedän... :ashamed:

 

\

\

\

\

mutta kun mä kuitenkin saan arkiaskareet tehtyä,en jää sängyn pohjalle makaamaan. edes näin sunnuntaina. nukuttua saan ihan hyvin, siltikin on tämä väsymys. en haluais antaa periksi edes ajatukselle että olisin masentunu. kun se sitten vaikuttaa noihin mun rakkaisiin ja ne sitte huolehtii mun takia enkä mä sitä halua, että niiden jutut sotkeentuu mun takia. ja siksi mä yritän tehdä kaiken ja olla mahdollisimman normaalisti. aina ei kuitenkaan jaksa ´ja nyt tuli sellanen olo, että pakko jonnekin purkaa oloani. tästä syystä tämä palsta on ainakin mulle just nyt pelastusrengas; saan purkaa itkuisen olon tänne, eikä sitten tarvi purkaa läheisiin. jonkun mielestä tää on varmaan turha alotus, mutta mulle tosiaan se pelastusrengas.

lisään vielä tähän sen että just nyt on semmonen olo että tämän arjen jaksan ja tästä selviän just ja just, mutta yhtään ylimääräistä en jaksa ottaa vastuulleni... oikein pelottaa että vielä pitäis jotain muuta tehdä kuin nämä normaalit jutut tällä hetkellä...

kyllä toi edelleen masennuksen alkuasteelta kuulostaa jos et hoida asiaa kohtuu pian niin tilanne voi pahentua. Itsellä oli viime keväänä saman tyyppistä, mutta jo pahemmaksi mennyttä väsymystä yms. kävin muun asian vuoksi lääkärissä ja yhtäkkiä olin selittäny hänelle kaikki mieltä painavat asiani. Hän neuvoi menemään mielenterveystoimistoon, mutta koskaan en mennyt kun mun tilanteeni parani radikaalisti jo tuolla lääkärikäynnillä.
Lääkitystäkään ei sit noin vain määrätä vaan kyllä se keskusteluapu on ensisijainen keino hoitaa.

kiitos sulle vastauksistasi; lupaan miettiä tuota keskusteluapua. toisalta tämäkin jo oikeesti auttaa kun on saanut ihan asiallisia vastauksia eikä väsymystäni ole tyrmätty "ota itseäsi niskasta kiinni", koska mitä muuta mä oon tässä oikeastaan tehnyt... paljon on myös asioita jotka saavat minut hyvälle mielelle...eli en itse osaa pitää ainakaan vielä tilannetta toivottomana ja lupaan että en anna sen sellaiseksi mennäkään. tulossa on niin kiire kesä että voi antaa periksi itkeskelylle. stressaan tulevia juttuja, mulla pitäis olla aina mahdollisimman hyvissä ajoissa kaikki selvillä - mitä, kuka, missä, milloin, miten - ja suurin stressin ja huolen aiheuttaja , on se että en pysty hallitsemaan kaikkea niin kuin pitäisi "ehtoisan emännän" hallita ja osata tehdä... kai mussa sitten on vähän perfektionistin vikaa ja kuitenkin tunnen että en kykene sillä tasolla tekemään asoita kuin haluaisin, että mulla kaikki on aina vähän sinne päin, kun muilla mun lähellä kaikki on just niin kuin pitää... alemmuuden tuntoa tiedän... :ashamed:

mieti ihmeessä asiaa ja muista, että sun ei tartte jaksaa kaikkea yksin eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Anna välillä vaikka pölyjen olla nurkissaan ja nauti elämän pienistä asioista.

 

\kiitos sulle vastauksistasi; lupaan miettiä tuota keskusteluapua. toisalta tämäkin jo oikeesti auttaa kun on saanut ihan asiallisia vastauksia eikä väsymystäni ole tyrmätty "ota itseäsi niskasta kiinni", koska mitä muuta mä oon tässä oikeastaan tehnyt... paljon on myös asioita jotka saavat minut hyvälle mielelle...eli en itse osaa pitää ainakaan vielä tilannetta toivottomana ja lupaan että en anna sen sellaiseksi mennäkään. tulossa on niin kiire kesä että voi antaa periksi itkeskelylle. stressaan tulevia juttuja, mulla pitäis olla aina mahdollisimman hyvissä ajoissa kaikki selvillä - mitä, kuka, missä, milloin, miten - ja suurin stressin ja huolen aiheuttaja , on se että en pysty hallitsemaan kaikkea niin kuin pitäisi "ehtoisan emännän" hallita ja osata tehdä... kai mussa sitten on vähän perfektionistin vikaa ja kuitenkin tunnen että en kykene sillä tasolla tekemään asoita kuin haluaisin, että mulla kaikki on aina vähän sinne päin, kun muilla mun lähellä kaikki on just niin kuin pitää... alemmuuden tuntoa tiedän... :ashamed:

[/quote]

mieti ihmeessä asiaa ja muista, että sun ei tartte jaksaa kaikkea yksin eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Anna välillä vaikka pölyjen olla nurkissaan ja nauti elämän pienistä asioista.

[/quote]

yritänkin nauttia pienistä asioista ja on meillä joskus niitä villakoiria :ashamed: , mutta kun kesää kohti mennään pitäisi vaan saada kaikki paikat puunattua ja laitettua mahdollisimman kauniiksi ja siisteiksi... pelkään että joku paikka kuitenkin jää repsottamaan ja pilaa sitten sen kaiken muun...ja jos mikään muu ei repsota , minä itse olen sitten se repsottava...ei kai se auta pitää vaan alkaa aikatauluttamaan hommia; piha pitää laittaa kuntoon tiettyyn pv:ään mennessä, sisällä olevat jutut tiettyyn pv:ään jne. ja pitää kans aikatauluista kiinni... kun vaan saisi kaikki suunnitelmat toteutumaan...ei voi mitään että pelottaa kesä, miten siitä selviän...

 

Pyydä apua, siis lapsille hoitoapua tai kotitöihin. Onko ystävää tai siskoa joka ei välttämättä ymmärrä, että olet avun tarpeessa. Jos kaikki näyttää ok, ei välttämättä kukaan ymmärrä tarjota apua. Ei kaikkea tarvitse kantaa yksin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onko sen ukon pakko olla aina töissä? Kerro, että tarvitset häntä rinnallesi. Monesti vaikka rahantulo vähän pienenee, pärjää kummasti kun toinen auttaa. Ehkä miehesikään ei ymmärrä että olet avun tarpeessa. Älä päästä hommaa siihen pisteeseen, että jonakin aamuna et enää yksinkertaisesti jaksa nousta!!! Jollekin on pakko kertoa, on se sitten miehesi tai paras ystäväsi. Olo paranee kun saat asian jaettua.

Ei aina ole pakko turvautua lääkehoitoon ja ammatti apuun, jo se on paljon että tiedostat mistä on kyse ja mikä auttaa. Eli rauhoita elämä normaaliksi, nuku hyvin, syö. Yritä olla stressaamatta. Puhu.<br><br>

 

\

Pyydä apua, siis lapsille hoitoapua tai kotitöihin. Onko ystävää tai siskoa joka ei välttämättä ymmärrä, että olet avun tarpeessa. Jos kaikki näyttää ok, ei välttämättä kukaan ymmärrä tarjota apua. Ei kaikkea tarvitse kantaa yksin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onko sen ukon pakko olla aina töissä? Kerro, että tarvitset häntä rinnallesi. Monesti vaikka rahantulo vähän pienenee, pärjää kummasti kun toinen auttaa. Ehkä miehesikään ei ymmärrä että olet avun tarpeessa. Älä päästä hommaa siihen pisteeseen, että jonakin aamuna et enää yksinkertaisesti jaksa nousta!!! Jollekin on pakko kertoa, on se sitten miehesi tai paras ystäväsi. Olo paranee kun saat asian jaettua.

Ei aina ole pakko turvautua lääkehoitoon ja ammatti apuun, jo se on paljon että tiedostat mistä on kyse ja mikä auttaa. Eli rauhoita elämä normaaliksi, nuku hyvin, syö. Yritä olla stressaamatta. Puhu.

lapset on jo koulussa, eli hoitoapuja ei tarvita sillä tavalla; sisko asuu satojen kilometrien päässä, ystävät on töissä, minä työtön (siinä myös yksi syy miksi mies yrittää olla töissä, sitä paitsi sillä semmonen luonne, että töitä pitää tehdä). En pysty tiettyjä asioita rauhoittamaan, vaan tahti tulee kiihtymään erinäisistä syistä kun kesää kohti mennään. Sitä paitsi taidan olla se joka meidän perheessä stressaa ja huolehtii että kaikki tapahtuu ajallaan. Tiedätkö että oikeesti tämäkin jo helpottaa kun saan tänne purkaa tätä oloani; hyvällä ystävällä on sellainen tilanne omassa elämässään että nämä mun stressauksen aiheet tuntuu pieniltä niiden asioiden rinnalla, joten mieluummin minä yritän olla hänelle apuna ja kuulevana korvana jos suinkin pystyn. yks syy tähän oloon voi olla sekin että otan vähän liikaakin osaa muiden murheisiin. tiedostan sen, mutta minkäpä mä luonteelleni voin. jos voin toistaa auttaa kuuntelemalla ja puheapua tarjoamalla, niin mähän autan. ja muutenkin autan ystäviä ja läheisiä, kun apua tarvitaan.