Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapset ja teinit
Väsynyt äiti tilittää - lapset 2 ja 4 ja keinot loppu
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="anneke, post: 30436226, member: 26385"]</p><p>Vanhempien väsymys on viime aikoina ollut paljon tapetilla. Täällä kirjoittelee yksi väsynyt äiti jonka elämässä ihan tavallinen arki tuntuu välillä lähes ylivoimaiselta. Löytyisiköhän täältä samoin kokevia?</p><p></p><p>Meillä on ihanat kaksi- ja nelivuotiaat lapset. Asumme työtilanteemme takia kaukana sukulaisista ja vanhoista ystävistämme eli yritämme selviytyä arjesta ilman erityistä turvaverkkoa. Lapsemme käyvät päiväkotia noin 30 tuntia viikossa ja viihtyvät hienosti. Päiväkodissa ei juuri koskaan ilmene mitään ongelmia vaan molemmat ovat iloisia ja reippaita ja pystyvät toimimaan yhdessä toisten kanssa. Oppivat vaikka mitä ja syövät hyvin.</p><p></p><p>Sitten tullaan iltapäivällä kotiin ja hirveä melskaaminen alkaa. Riehuminen, kiljuminen, sängyssä pomppiminen ja sohvan selkämyksellä tasapainoilu. Sisaruksen jatkuva ärsyttäminen, vanhempien riivaaminen kunnes räjähdämme. Pestyjen pyykkien heittely lattialle, ruualla ja juomalla pelleily ja sotkeminen, ruokapöydästä karkaileminen. Pöydän alle ryömiminen kun pitäisi laittaa tarhavaatteet päälle. Lapset lietsovat toisiaan tuhmuuksiin ja kannustavat toisiaan ihastuneina jatkamaan kun meiltä aikuisilta menee hermot. Sanaakaan ei kuunnella eikä totella, tuntuu että koko elämä lastemme kanssa on välillä ihan hirveää vääntöä eikä mikään suju. </p><p></p><p>Nelivuotias joutuu usein jäähylle huoneeseensa kun suutumme hänelle kunnolla. Silloin alkaa niin hirveä ovien potkiminen ja hakkaaminen että hänet on yleensä päästettävä sieltä ennen aikojaan pois. Jäähy ei oikeastaan toimi emmekä sitä kaksivuotiaallamme käytäkään mutta nelivuotias osaa olla niin raivostuttava että tarvitsemme hetken aikaa itse hengähtää ja rauhoittua ennen kuin jatkamme hänen kanssaan mittelemistä. Sitä rauhoittumisaikaa vain ei jää kun tyyppi potkii ovea, raivoaa ja parkuu. Ovi jota hän potkii ei ole hänen eikä meidän vaan vuokraisännän. </p><p></p><p>Tämä jäähytaistelu tuntuu ihan hirveältä ja tiedän että tuo eristämisjäähy ei toimi ja jos toimii niin itseään vastaan. En vain tiedä mitä muutakaan voisin tehdä koska pelkään vähän itseäni siinä mielentilassa johon jatkuva ärsytettynä oleminen minut saa. Hetki rauhaa olisi saatava mutta sitä ei saa missään. Paitsi jos lapset istuttaa telkkarin eteen. Sekin tuntuu älyttömältä, palkita nyt sietämättömästä käytöksestä tunnin telkkarimaratonilla!</p><p></p><p>Mieheni tulee kotiin kello 18 jälkeen arkisin joten arki-iltapäivät ja illat vietetään ehkä turhankin tiiviisti yhdessä. Vastapainoksi olemme yrittäneet keksiä esikoiselle mieleistä tekemistä kahden kesken jommankumman vanhemman kanssa ainakin kerran-pari viikossa. Silloin hän käyttäytyy hienosti mutta riehuminen ja raivostuttava vauvamainen käytös jatkuu taas heti kun päästään kotiovesta sisään. Hän on taantunut ihan hirveästi neljä vuotta täytettyään viime vuonna meillä oli fiksu kolmevuotias ja tänä vuonna pahainen uhmis! Siinä sitä sitten mennäänkin kun kaksivuotiaallakin on kunnon uhmakausi päällä </p><p></p><p>Onko kellään muulla palstalaisella tällaista? Hirveätä rämpimistä, epävarmuutta, ahdistusta ja epäonnistumisen tunteita? Synkkiä ajatuksia että omat lapset jaksaisi kyllä ehkä just ja just erikseen mutta ei yhdessä? </p><p></p><p>Itselleni viime vuodet ovat tuoneet kaikenlaista muillakin saroilla kun perheessä. Olenkin viime aikoina aloittanut mielialalääkityksen masennukseen ja ahdistukseen. Terapiassa olen käynyt noin vuoden. Mielialalääkitys on toiminut hienosti siten että vaikka arki tuntuu vaikealta en yleensä jää vellomaan synkkiin ajatuksiin vaan pystyn toimimaan melko normaalisti ja minulla on energiaa yrittää miettiä miten lasten kanssa sujuisi paremmin ja kokeilla heidän kanssaan eri juttuja.</p><p></p><p>Nautin ihan aidosti monista lapsiperhepuuhista ja minusta on huikeaa seurata lasten kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä. Mieheni ei ole mikään pikku apulaiseni vaan jaamme kasvatusvastuun aika hyvin (hän esimerkiksi on hoitanut kaikki yöheräilyt sen jälkeen kun lakkasin imettämästä lapsia). </p><p></p><p>Silti tuntuu että vaikka mitä yrittäisin, tämä arki vain on tällaista hirveätä rämpimistä, huutamista ja huonoa omaatuntoa. Istutan lapset telkkarin eteen koska ihan oikeasti keinot loppuu. Siinä ne sitten istuvat onnellisina tunnin, riehuvat jonkin aikaa ja kaikki menee taas päin peetä. </p><p></p><p>Kullat foorumilaiset älkää viisastelko mulle että mitäs teitte lapsia jos ette jaksa niiden kanssa olla. En mä todellakaan tällaista suunnitellut enkä toivonut. Tahtoisin vain tietää helpottaako tämä vaikka ensi vuonna kun tyypit on vaikka kolme ja viisi? Ja miten ihmeessä asettaa rajat kun tuo jäähyhomma on ihan täys farssi, keskustelusta ei ole yhtikäs mitään apua ja pinna palaa iteltä? </p><p></p><p>Kiitos kun luitte. Ehkä tämä kirjoittaminen jo vähän helpotti.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="anneke, post: 30436226, member: 26385"] Vanhempien väsymys on viime aikoina ollut paljon tapetilla. Täällä kirjoittelee yksi väsynyt äiti jonka elämässä ihan tavallinen arki tuntuu välillä lähes ylivoimaiselta. Löytyisiköhän täältä samoin kokevia? Meillä on ihanat kaksi- ja nelivuotiaat lapset. Asumme työtilanteemme takia kaukana sukulaisista ja vanhoista ystävistämme eli yritämme selviytyä arjesta ilman erityistä turvaverkkoa. Lapsemme käyvät päiväkotia noin 30 tuntia viikossa ja viihtyvät hienosti. Päiväkodissa ei juuri koskaan ilmene mitään ongelmia vaan molemmat ovat iloisia ja reippaita ja pystyvät toimimaan yhdessä toisten kanssa. Oppivat vaikka mitä ja syövät hyvin. Sitten tullaan iltapäivällä kotiin ja hirveä melskaaminen alkaa. Riehuminen, kiljuminen, sängyssä pomppiminen ja sohvan selkämyksellä tasapainoilu. Sisaruksen jatkuva ärsyttäminen, vanhempien riivaaminen kunnes räjähdämme. Pestyjen pyykkien heittely lattialle, ruualla ja juomalla pelleily ja sotkeminen, ruokapöydästä karkaileminen. Pöydän alle ryömiminen kun pitäisi laittaa tarhavaatteet päälle. Lapset lietsovat toisiaan tuhmuuksiin ja kannustavat toisiaan ihastuneina jatkamaan kun meiltä aikuisilta menee hermot. Sanaakaan ei kuunnella eikä totella, tuntuu että koko elämä lastemme kanssa on välillä ihan hirveää vääntöä eikä mikään suju. Nelivuotias joutuu usein jäähylle huoneeseensa kun suutumme hänelle kunnolla. Silloin alkaa niin hirveä ovien potkiminen ja hakkaaminen että hänet on yleensä päästettävä sieltä ennen aikojaan pois. Jäähy ei oikeastaan toimi emmekä sitä kaksivuotiaallamme käytäkään mutta nelivuotias osaa olla niin raivostuttava että tarvitsemme hetken aikaa itse hengähtää ja rauhoittua ennen kuin jatkamme hänen kanssaan mittelemistä. Sitä rauhoittumisaikaa vain ei jää kun tyyppi potkii ovea, raivoaa ja parkuu. Ovi jota hän potkii ei ole hänen eikä meidän vaan vuokraisännän. Tämä jäähytaistelu tuntuu ihan hirveältä ja tiedän että tuo eristämisjäähy ei toimi ja jos toimii niin itseään vastaan. En vain tiedä mitä muutakaan voisin tehdä koska pelkään vähän itseäni siinä mielentilassa johon jatkuva ärsytettynä oleminen minut saa. Hetki rauhaa olisi saatava mutta sitä ei saa missään. Paitsi jos lapset istuttaa telkkarin eteen. Sekin tuntuu älyttömältä, palkita nyt sietämättömästä käytöksestä tunnin telkkarimaratonilla! Mieheni tulee kotiin kello 18 jälkeen arkisin joten arki-iltapäivät ja illat vietetään ehkä turhankin tiiviisti yhdessä. Vastapainoksi olemme yrittäneet keksiä esikoiselle mieleistä tekemistä kahden kesken jommankumman vanhemman kanssa ainakin kerran-pari viikossa. Silloin hän käyttäytyy hienosti mutta riehuminen ja raivostuttava vauvamainen käytös jatkuu taas heti kun päästään kotiovesta sisään. Hän on taantunut ihan hirveästi neljä vuotta täytettyään viime vuonna meillä oli fiksu kolmevuotias ja tänä vuonna pahainen uhmis! Siinä sitä sitten mennäänkin kun kaksivuotiaallakin on kunnon uhmakausi päällä Onko kellään muulla palstalaisella tällaista? Hirveätä rämpimistä, epävarmuutta, ahdistusta ja epäonnistumisen tunteita? Synkkiä ajatuksia että omat lapset jaksaisi kyllä ehkä just ja just erikseen mutta ei yhdessä? Itselleni viime vuodet ovat tuoneet kaikenlaista muillakin saroilla kun perheessä. Olenkin viime aikoina aloittanut mielialalääkityksen masennukseen ja ahdistukseen. Terapiassa olen käynyt noin vuoden. Mielialalääkitys on toiminut hienosti siten että vaikka arki tuntuu vaikealta en yleensä jää vellomaan synkkiin ajatuksiin vaan pystyn toimimaan melko normaalisti ja minulla on energiaa yrittää miettiä miten lasten kanssa sujuisi paremmin ja kokeilla heidän kanssaan eri juttuja. Nautin ihan aidosti monista lapsiperhepuuhista ja minusta on huikeaa seurata lasten kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä. Mieheni ei ole mikään pikku apulaiseni vaan jaamme kasvatusvastuun aika hyvin (hän esimerkiksi on hoitanut kaikki yöheräilyt sen jälkeen kun lakkasin imettämästä lapsia). Silti tuntuu että vaikka mitä yrittäisin, tämä arki vain on tällaista hirveätä rämpimistä, huutamista ja huonoa omaatuntoa. Istutan lapset telkkarin eteen koska ihan oikeasti keinot loppuu. Siinä ne sitten istuvat onnellisina tunnin, riehuvat jonkin aikaa ja kaikki menee taas päin peetä. Kullat foorumilaiset älkää viisastelko mulle että mitäs teitte lapsia jos ette jaksa niiden kanssa olla. En mä todellakaan tällaista suunnitellut enkä toivonut. Tahtoisin vain tietää helpottaako tämä vaikka ensi vuonna kun tyypit on vaikka kolme ja viisi? Ja miten ihmeessä asettaa rajat kun tuo jäähyhomma on ihan täys farssi, keskustelusta ei ole yhtikäs mitään apua ja pinna palaa iteltä? Kiitos kun luitte. Ehkä tämä kirjoittaminen jo vähän helpotti. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 3 6 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (PS) kimppuun yritettiin hyökätä vaalitilaisuudessa"
21 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Siis oikeesti tää on meidän valtionvarainministeri
35 min sitten
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Ymmärtääkö vuokraduunarit missä asemassa ne on työpaikalla?
45 min sitten
seimittlik
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Nyt se tapahtuu! Kilttimiehen vaimon joku tuttu etsii kuumeisesti yösijaa perhehelvetin takia!
Tänään 19:56
seimittlik
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Persujen ID ryhmään kuulumista pitäisi muistella yhtä kovin kuin Terijoen hallitusta
Tänään 19:44
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Muita jotka ei koskaan ottanut k-piikkejä? Miten se vaikutti elämään?
Tänään 18:09
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Lännen paha
Tänään 17:07
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Raskaustesti dpo 10
Tänään 16:37
Lukija513094
3 Viestiä
Lapsen saaminen
Luetuimmat
1.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Started by vierailija
Tiistai klo 20:28
Luettu: 10K
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Maanantai klo 10:55
Luettu: 969
Aihe vapaa
4.
Suomen kansa heräilee pikkuhiljaa - SDP:n kannatus lähes 25% korkein lähes 20-vuoteen
Started by vierailija
Eilen 13:07
Luettu: 730
Aihe vapaa
5.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Started by vierailija
Maanantai klo 22:28
Luettu: 695
Aihe vapaa
6.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 683
Lapsen saaminen
7.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 587
Aihe vapaa
8.
Tarvitsisin apua paistinpannun valinnassa 🙏🏼
Started by Lispetti
Eilen 13:17
Luettu: 534
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Syyskuiset 2024
Latest: Xinni
1 min sitten
Lapsen saaminen
2.
"Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (PS) kimppuun yritettiin hyökätä vaalitilaisuudessa"
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Siis oikeesti tää on meidän valtionvarainministeri
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Antti88:n johtama SDP haluaa leikata lapsiperheiltä
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Persujen ID ryhmään kuulumista pitäisi muistella yhtä kovin kuin Terijoen hallitusta
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
Ötökkälaulun sanat hukassa! Help!
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
8.
Eivätkö he tulleetkaan paikkaamaan työvoimapulaa- Malmössä 40 000 muslimia huutaa kalifaattia ja kuolemaa valkoisille!
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapset ja teinit
Väsynyt äiti tilittää - lapset 2 ja 4 ja keinot loppu
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu