Onneton
Hei kaikille.
Minulla on viikkoja kasassa 38+3 eli lähtöä sairaalaan odotellaan kirjaimelliseesti minä hetkenä hyvänsä. Ongelma on vain siinä, että taidan olla ainoa jota se kiinnostaa.
Mies järjestää menoja itselleen ja minulle minkä ehtii. Nytkin meillä on ollut "hiihtolomavieraita" koko viikon. Eikä siitä helpoimmasta päästä!
Olen todella väsynyt ja koti ei ole vielä "vauvavalmis". Pientä puuhaa olisi vielä kaikenlaista siivoamisesta puhumattakaan. Mua kammottaa ajatus siitä, että joutuisin ensimmäisenä siivoamaan kun tulen laitokselta.
Olen yrittänyt kaikessa ystävyydessä kertoa väsymyksestäni ja siitä mitä toivoisin vielä tehtävän ennen vauvan tuloa mutta vastaus on lähinnä päähäntaputus ja toteamus: "tiedän kulta, kyllä tämä kaikki pian on ohi" ...? :kieh:
Olen vihainen, kyllästynyt, surullinen ja todella väsynyt. Miksei mies tajua (vaikka näistä asioista on puhuttu), että tarvitsisin rauhaa ja lepoa, ja että haluaisin viettää aikaa hänen kanssa kaksistaan vielä kun se on mahdollista. Tulee väistämättä mieleen, ettei hän halua viettää aikaa kanssani... ettei hän ota väsymystäni tosissaan tai häntä ei vain kiinnosta.
Tuntuu niin pahalta... :'(
Pelottaa, että onko minusta synnyttämään kun väsyttää niin kovasti.
Minulla on viikkoja kasassa 38+3 eli lähtöä sairaalaan odotellaan kirjaimelliseesti minä hetkenä hyvänsä. Ongelma on vain siinä, että taidan olla ainoa jota se kiinnostaa.
Mies järjestää menoja itselleen ja minulle minkä ehtii. Nytkin meillä on ollut "hiihtolomavieraita" koko viikon. Eikä siitä helpoimmasta päästä!
Olen todella väsynyt ja koti ei ole vielä "vauvavalmis". Pientä puuhaa olisi vielä kaikenlaista siivoamisesta puhumattakaan. Mua kammottaa ajatus siitä, että joutuisin ensimmäisenä siivoamaan kun tulen laitokselta.
Olen yrittänyt kaikessa ystävyydessä kertoa väsymyksestäni ja siitä mitä toivoisin vielä tehtävän ennen vauvan tuloa mutta vastaus on lähinnä päähäntaputus ja toteamus: "tiedän kulta, kyllä tämä kaikki pian on ohi" ...? :kieh:
Olen vihainen, kyllästynyt, surullinen ja todella väsynyt. Miksei mies tajua (vaikka näistä asioista on puhuttu), että tarvitsisin rauhaa ja lepoa, ja että haluaisin viettää aikaa hänen kanssa kaksistaan vielä kun se on mahdollista. Tulee väistämättä mieleen, ettei hän halua viettää aikaa kanssani... ettei hän ota väsymystäni tosissaan tai häntä ei vain kiinnosta.
Tuntuu niin pahalta... :'(
Pelottaa, että onko minusta synnyttämään kun väsyttää niin kovasti.