Välinpitämätön isovanhempi

Ihan pakko vähän kirjoitella tähän kun tuli niin ikävä olo.Meillä siis poika kohta vuoden,mukavati on mennyt tämä ensimmäinen vuosi ihanan naperon kanssa.Minua vaan painaa asia ja samalla kummastuttaa;eli anoppi joka asuu eri paikkakunnalla, ei ole pitänyt yhteyksiä tai esim.soitellut ja kysynyt pojasta laisinkaan.Mieheni kyllä aina silloin tällöin soittaa hänelle.Viimeksi hän näki pojan ristäisissä.Huippu oli kun mieheni pyysi 1v. syntymäpäiville,niin anoppi oli vaan tokaissut;saa nähdä,junaliputkin maksavat niin paljon!Mieheni oli vielä luvannut ajaa hänet autolla takaisin.Meillä ei ole ollut mitän riitoja hänen kanssaan ym.Ajattelen vain lastani kuinka olisi mukava että oppisi tuntemaan toisenkin mummun.Omat vanhempani jotka asuvat samalla paikkakunnalla ovat viikottain tekemisissä.Jotenkin en ymmärrä miten mummu voi olla noin välinpitämätön,surullista...
Onko kellään vastaavia kokemuksia?

 

Ei hän ole välinpitämätön vaan katkera sinulle kun olet vienyt hänen rakkaan poikansa ja "kaikki ovat nyt hylänneet hänet." Lapsellista käytöstä sanon minä, mutta sellaisia jotkut vanhemmat ihmiset osaavat olla. Taustalla voi olla hänen huonommuuden tunteensa, halu näyttää, että kyllä minä yksin pärjään...sellainen ihminen on usein myös hyvin ylpeä ja pelkää näyttää tunteitaan, varsinkaan kaipuun tunteitaan...

 

En oikein usko tuohon klassiseen sanontaan että olen vienyt hänen poikansa koska poikia hänellä 4 kpl ja sanoo aina että ei hänellä ollut aikaa yksinhuoltajana niitä kasvattaa ja oli kuulema tyytyväinen kun mieheni löysi minut.Kaikki meni hyvin kunnes sitten saimme lapsen?

 

Mulla on oikeestaan just samanlainen tilanne paitsi että isovanhemmat asuvat tuossa noin 5 km:n päässä; heitä ei näy kuin kahden kuukauden välein. Soitella ei ollenkaan jne. Meillä on 3 lasta joista nuorin pien 2v. Minkäänlaista kiinnostusta ei ole meidän lapsia kohtaan. Heillä on myös noin 300:n kilometrin päässä 3 muuta lastenlasta (heidän tytär) ja heitä näkevät kerran kuussa. Kyllähän sinne voi lähtä ajeleen ja kattoon. Kotimieheksikin piti mennä viikoksi, meille ei ole apua herunut koko vuonna vaikka lapset on koulussa ja välillä myös minä sairaana. Kaiken kukkuraksi kun oli meidän keskimmäisen tytön synttärit, kaikile olivat niin tietäviä meidän lapsista. Teki mieli karjaista että miksi täytyy esittää. \|O Onneksi mun vanhemmat pitää yhteyttä lapsiin, kerran viikossa haluavat nähdä ja soittelevat paljon, siis ihan lasten takia. Asuvat noin 30 km:n päässä ja monesti kysyvät tarviiko apua jne. Myös toisia lapsenlapsiaan kohtaan he ovat samanlaisia, kaikki on samanarvoisia. Jos käyvät toisia lapsenlapsia katsomassa, haluavat samantien käydä katsomassa toisia.

Voimia sulle jatkossa!!! Et varmasti ole ainoa tässä tilanteessa

 

Mulla sama tilanne anoppi ei halua pahemmin nährä neitiä ei ota luokseen yöksi,ei hoira sitä, ei käy kylässä,eikä soittele ja harvoin nährään vaik asuu n.5km päässä.Mut kyl tyttärensä mukuloita ottaa yöksi ja hoitaa mut ei poikansa lasta.Toista se on mun vanhempien kanssa ne on ihan hulluna neitiin se on sie tämän tästä yökylässä ja ostelevat kaiken laista sille ja pitävät muutenkin hyvää huolta siitä.

 

Heips! Meillä on taas niin,että minun äitini ei ole käynnyt meidän esikoista(1.9v) katsomassa kuin 2 kertaa,aina saamme me mennä käymään hänen luona,kun ei suostu junalla tulemaan ja siinäkin menisi vain noin 5min junalla ja asemalta hakisimme vaan ei sovi hänelle!!!!!! Eikä käynnyt edes ristijäisissä eikä 1v-synttäreillä ja nytten meillä toinen ihana pikkuinen poika (s.22.03.-04.) ja ei tietenkään tullut taas ristijäisiin,syynä mukamas kahvukuppineuroosi,sitä en oikein usko,taitaa olla vaan niin erakoitunnut ja yksinäinen että ei sen takia tule,nekin 2 kertaa,kun täällä käynnyt niin tullut x-miehen kanssa autolla,kun hänkään ei kuulemma pidä kaikenmaailman "kissanristijäisistä"! Kyllä osaa ottaa pannuun tuommoineN,että ei lapsenlapsen juhliin tule!!!!! Onneksi miehen äiti on ihan erimaata,hän on järjestännyt molemmat ristijäisetkin. ONKO MUILLA VASTAAVAA????????KERTOKAA&KOMMENTOIKAA.!!!!!!!

 

Mun äiti ei ole käynyt katsomassa lastani, vaikka lapsi täyttää kohta vuoden. Muut lapsenlapset kyllä muistetaan ja otetaan elämään mukaan, mutta mutta...
ja voi,voi..
En ole elämässäni tehnyt mitään sellaista mistä voisi parjata. Olen hankkinut omilla rahoillani ammatin, työn (hyvämaineisen), perheen, mennyt naimisiin ennen lapsia, en ole tehnyt niitä kenelle sattuu (anteeksi kaikille herkkähipiäisille), elänyt suhteellisen nuhteetonta elämää...
...mikäköhän mättää... olenko liian nuhteeton ja itsestäänselvä???

 

Meillä anoppi ei ole nähnyt lapsia vuoteen. Ei ole edes soittanut, lähettänyt synttäri tms. korttia...
Kaikki eivät vain välitä... niin se varmaan on.
Onneksi lapsilla on toisen puolen isovanhemmat, jotka pitävät yhteyttä ja haluavat pysyä läheisinä lapsille.

 

Kiitos kaikille vastanneille.Jotenkin lohduttaa että muillakin samanlaisia kokemuksia,ikävä kyllä sanoa näin.on se vaan kumma tuo ihmisen mieli mutta täytyy kait vain hyväksyä asia.onneksi tosiaan on nämä "paremmat" isovanhemmat jotka todella rakastavat sydämestään.

 

Tosi ikävää tuommoinen käytös ja nämä isovanhemmat eivät ymmärrä että tekevät hallaa vain lapselle jos jostain syystä on jotain hampaankolossa vanhempia kohtaa.Zemppiä!

 

Mun äitini sanoi ettei halua nähdäkään lastani (esikoista odotan) Kuulemma "ei kiinnosta" olla mummo, kun äitinäkään olo ei hänen mielestään ollut luontevaa. Että näin :'(

 

meillä on ihan samanlainen tilanne.miehen vanhemmilla ei kiinnosta yhtään meidän elämä. meillä on kaksi lasta. poika3,5v ja tyttö 2kk.eivät pidä meihin yhteyttä ollenkaan.asuvat 25km päässä ja eivät ole käyneet katsomassa vauvaa vielä ollenkaan.aina on kuulemma niin kiire ettei kerkiä.omat vanhempani käyvät pari kertaa viikossa.anoppilat vierailevat kyllä miehen siskon luona kuukauden välein vaikka sisko asuu 600km päässä.mitään riitoja ei ole ollut.niillä ei muuten vaan kiinnosta.aina olen kyllä tuntenut olevani huono miniä.omia mielipiteitäni esim kasvatukseen liittyvissä asioissa ei minun kannata sanoa koska anoppi kumoaa heti minun mielipiteeni.poikamme kyselee usein että saanko mennä mummolaan.vaikea vastata mitään.on monesti kysynyt myös mummolta suoraan mutta ei ikinä ole saanut mennä hoitoon.aina vaan sanotaan että joku toinen kerta.lasten kannalta olisi hyvä jos välit olisivat kunnossa molempiin isovanhempiin.lasten ei tarvitsisi tuntea ettei heistä välitetä.tämä tilanne on todella väsyttävä. :'(

 

Kanssasisaria tuntuu riittävän. Meillä on ollut samoin aina: miehen vanhempia ei ole lapsemme kiinnostaneet. Silloin kun tytär syntyi, anopille tuli paha kriisi, koska hän oli liian nuori mummuksi (lapsi tehtiin tarkoituksella ja olimme naimisissa ja aikuisia). Vuosien mittaan välinpitämättömyys on vaihtunut haukkumiseksi. Mutta sukulaisten silmissä hän on niin "ihana mummu". Nimitystapa on myös vaihtunut vuosien mittaan milloin miksikin: hän on itse aina ilmoittanut millä nimellä häntä saa lapset nimittää. Arvatkaapa miltä tämä lapsista tuntuu !
Lapsiani hän ei ole hoitanut koskaan, enkä niitä hänelle antaisikaan enää. Eihän siihen voi muuta todeta, kuin että ilkeys varmaan tulee heille sitten vastaan, kun itse tarvitsisivat apua. Otan osaa kaikkien vastaavan kohtalon omaavien äitien mielipahaan.

 

Mun ja mieheni vanhemmat jaksaa kyllä innostua ja jutella vauvasta, mutta tulevan pikkusen isoisovanhemmat vaihtavat aina puheenaihetta. Luulis niitten olevan innoissaan kun jatketaan sukua nuorena (niinkuin hekin ovat tehneet), mutta kun ei. Ovat kyllä vielä ihan hyvässä kunnossa, ei edes vanhainkodissa kukaan eli kyseessä ei ole jaksamiskysymys. Saa nähä mitä sitten tapahtuu kun vauva syntyy. Ehkäpä vauvan tuoksu huumaa ne