välillä rakastaa ja välillä ei

onko muilla niin että välillä rakastatte miestänne ja välillä ette?
ite en tiedä kun kirkkaamalta tuntuis asua omassa asunnossa lasten kans ja nyt ens kuun alussa meillä ois koko perheen kans muutto uuteen asuntoon ja tuntuu välillä ettei oo järkee enään muuttaa uuteen yhteiseen asuntoon.
mies on välillä ihan vittumainen ja välillä ihana eli välillä komentellee mua liikaa kaikissa asioissa.
ennen se ei ollu tollanen mutta kun meillä on 1v tyttö ja 2v poika ja kun vauva synty 11.7 niin mies rupes enemmän komentelleen ja välillä riitelemme tosi paljon ja silloin uhkaan muuttaa pois ja mies tokasee vaan että älä pelleile.
meillä oli kun tyttö syntyi niin pieni asumus ero mutta palasin takas ja aloin kolmatta odottaan kun mies niin halus mutta ite en ois viellä niinkään halunu mutta niin kuin muutkin sannoo että mieheni teki sen takia kolmannen kun luulee etten vois enään lähtä sen tyköä pois....
se juokin nykyää melkein aina kun rahaa saa vaikka siittä pauhaan.
meidän suhteessa ei tytön jälkee olla pussailtu ja hallailtu mitä nyt mies joskus mutta enemmän olemme kuin kämppikset
mieheni ei hyväksy ehkäisyy ja niin tokas neuvolassa kun neuvola nainen kysy minulta että olenko miettiny ehkäisyy viellä eli kierukkaa? niin mieheni tokas että ei me sellasia tarvita ja on jo joskus vihjaissu neljännestä vaikka vauva on vasta 1 kk ikäinen niin huh!! en muutenkaa oo saanu nauttia omasta itsestäni kun jokkaisen jälkee olen heti 7 kuukaudn päästä alkanu odotaan uudestaan lasta...
ois niin ihanaa kuin ois oma asunto ja siellä ei kukaan iltaisin nalkuttais kun lapset nukkuu ja toiseksi yksin olo pelottais mutta tuskin meidän suhde tästä paranee eli oltais ainakuin kämppikset mutta kannattaisko sitä yrittää lasten takia?

 

Ensinnäkin, se ehkäisy on kyllä ensisijaisesti sun asia ja sun päätettävissä. Jos susta tuntuu ettet ainakaan tällä erää halua enempää lapsia, laitata kierukka. Sinä sen lapsen kannat ja hoidat, ei mies. (saa nähä tuleeko tästä kommentista nyt paljon kettuilua). Ei kuulosta kovin tasavertaiselta suhteelta tuo teidän meininki, jos mieheen ei asiallinen keskustelu ja järkeily tehoa, ehkä on parempi asua erillään, edes vähän aikaa. Mitään ei kannata yrittää ainoastaan "lasten takia",tunnen muutamia tyyppejä joiden lapsuus oli sen varjossa kun vanhemmat oli yhdessä vain lasten takia. Nyt sitten yrittävät kukin tahoillaan korjailla niitä traumoja.
Kyllä sä yksinkin pärjäät, usko pois. Rohkeutta ja tsemppiä! :hug:

 

Jos ukkos ei tee nykyään paljon mitään,ehkä ois parempi jättää se.Sit se tajuais et helpompaa ois olla perheen kans yhdessä kuin maksella elatusmaksuja ja tavata lapsia yksin,ilman ketään apuna.Tai jos ei saa nähdä lapsia ollenkaan,mikä häpeä ja jos välittää,katuisi varmaan miten sua on kohdellut.

 

henk.koht lähtisin kävelemään, ethä sä oo ukolles ku kynnysmatto ja panopuu..