Välilihan puudutus

Välilihan leikkaus ei mulla tuntunut ollenkaan, sain siihen paikallispuudutteen. Lapsi syntyi imukupilla ja kyllähän tuota alapäätä kiristi, mutten voi sanoa, että olisi sattunut. Olin tuossa synnytyksen loppuvaiheessa niin omissa sfääreissäni, etten juurikaan noteerannut mitä alapäässä tapahtui - keskityin vain ponnistamiseen. Välilihan ja lukuisien repeämien ompelu kesti kauan, tuolloinkaan en tuntenut kipua, jotenkin vaan tuntui epämiellyttävälle.

Joku ketjussa kyseli välilihahaavan parantumisesta. Itselläni kyllä kipuili kovastikin vielä useita viikkoja synnytyksestä. Jos näin jälkeenpäin arvioin synnytyskipuja niin kyllä mielestäni hankalimmat kiputilat koin ehdottomasti synnytyksen jälkeen.

 

no juu.. eipä siinä kauaa kerkee arpomaan mikä sattu ja miten paljon..
kaikki menee omalla painollaan.
turha on miettiä mikä nyt sattuisi eniten ja mikä ei. kaikki on niin yksilöllistä. itse en edes huomannu koko puudutusta saati sitten välilihan leikkausta, ei ne ole kuin hetken, ei sitä tosiaan edes huomaa... kyllä ne keskittymiset on aivan muussa... =)
... eikä koko synnytyksestä kyllä saa kivutonta vaikka kuinka ottais mitä ja minne tahansa, mut ei se sietämätöntä ole sentään... aion sinne uudelleen :heart:

 

mua pelottaa ihan järjettömästi just toi välilhan leikkaaminen. jos sitä ei oo tarvinnu leikata ekassa synnytyksessä ni voiko mitenkään antaa ittensä vaipua sellaseen kuvitelmaan, ettei sitä tän toisenkaan kohdalla tarttis leikata? muutenki kaikki mahdolliset repeämiset ja tikkaamiset ja kaikki pelottaa mua taas ihan hirveesti vaikka ekan kohdalla koko homma oli ohi nopeasti (kaks ja puol tuntia) ja vaan kaks tikkiä piti laittaa...

 

Jotenkin huvittavaa ja samalla ärsyttävää, kun jotkut naureskelee ja pilkkaa toisten pelkoja. Ja niin kaikkitietävänä esittää omaa asiaansa, esim. ei se kuule satu yhtään jne.

Kaikki on todellakin yksilöllistä ja eri ihmisiä sattuu eri asiat.

Itselläni myös kokemus todella kivuliaasta välilihan leikkauksesta. Synnytyskivut kestin hyvin ja en siksi ottanut mitään kipulääkitystä. Mutta voi järkytys sitä välilihan leikkausta. En ole ikinä tuntenut sellaista kipua ja toiste en halua sitä kokea. Todellinen trauma siitä jäi. Ompelukin sattui, mutta se oli silti jotenkin kestettävissä. Ennen välilihanleikkausta ei mielestäni puudutetta laitettu. Ompelua ennen laitettiin, mutta ei ainakaan mulla tuntunut vaikuttavan. Ja vaikka kuinka synnytyksen palkinto oli ihana vauva, niin ei se sitä kipua silloin pois vienyt. Mulla ainakin leikkaus ja ompelu sattui niin, että hyvä jos tajusin saaneeni lapsen..

Mua ainakin harmittaa ihmiset jotka "vähättelee" toisten kokemuksia. Mutta tässäkin ketjussa on huomattu, että toisista avautuminen oli tuskallista ja toisista toiset jutut. Eli ei ole mitään yleispätevää. Mua kuitenkin lohduttaa, kun tietää etten ole ainut joka on kokenut välilihanleikkauksen traumaattisena. Tätä ennen kaikki ovat vaan hokeneet, että ei se kuule kyllä satu (just, mun kokema järkyttävä kipu siis ei tainnut olla todellista). Neuvolassa sentään olivat fiksuja ja uskoivat, että se voi myös sattua. Totesivat sitten, että jotain meni varmasti "pieleen" leikkauksessa. Koska YLEENSä ei satu.

Itse olen myös miettinyt sitä mahd. puudutetta seuraavassa synnytyksessä. Mullekin kyllä väitettiin viimeksi kun sairaalassa puin synnytystä jälkikäteen, että ponnistusvaiheeseen ei voida enää mitään kivunlievityksiä laittaa, jotta äiti ei kadota ponnistamisentarvetta/tunnetta. Epäilin meinaa tehneeni virheen siinä, että en halunnut mitään kivunlievityksiä avatumisvaiheessa tai ponnistamisvaiheen alussa, koska en kokenut niitä tarpeellisiksi. Mutta nyt kyllä otan kaikki mömmöt joita tarjotaan, jos ne vaikuttavat tuohon välilihanleikkauksen kipuun.

 

\

Jotenkin huvittavaa ja samalla ärsyttävää, kun jotkut naureskelee ja pilkkaa toisten pelkoja. Ja niin kaikkitietävänä esittää omaa asiaansa, esim. ei se kuule satu yhtään jne.

Kaikki on todellakin yksilöllistä ja eri ihmisiä sattuu eri asiat.

Itselläni myös kokemus todella kivuliaasta välilihan leikkauksesta. Synnytyskivut kestin hyvin ja en siksi ottanut mitään kipulääkitystä. Mutta voi järkytys sitä välilihan leikkausta. En ole ikinä tuntenut sellaista kipua ja toiste en halua sitä kokea. Todellinen trauma siitä jäi. Ompelukin sattui, mutta se oli silti jotenkin kestettävissä. Ennen välilihanleikkausta ei mielestäni puudutetta laitettu. Ompelua ennen laitettiin, mutta ei ainakaan mulla tuntunut vaikuttavan. Ja vaikka kuinka synnytyksen palkinto oli ihana vauva, niin ei se sitä kipua silloin pois vienyt. Mulla ainakin leikkaus ja ompelu sattui niin, että hyvä jos tajusin saaneeni lapsen..

Mua ainakin harmittaa ihmiset jotka "vähättelee" toisten kokemuksia. Mutta tässäkin ketjussa on huomattu, että toisista avautuminen oli tuskallista ja toisista toiset jutut. Eli ei ole mitään yleispätevää. Mua kuitenkin lohduttaa, kun tietää etten ole ainut joka on kokenut välilihanleikkauksen traumaattisena. Tätä ennen kaikki ovat vaan hokeneet, että ei se kuule kyllä satu (just, mun kokema järkyttävä kipu siis ei tainnut olla todellista). Neuvolassa sentään olivat fiksuja ja uskoivat, että se voi myös sattua. Totesivat sitten, että jotain meni varmasti "pieleen" leikkauksessa. Koska YLEENSä ei satu.

Itse olen myös miettinyt sitä mahd. puudutetta seuraavassa synnytyksessä. Mullekin kyllä väitettiin viimeksi kun sairaalassa puin synnytystä jälkikäteen, että ponnistusvaiheeseen ei voida enää mitään kivunlievityksiä laittaa, jotta äiti ei kadota ponnistamisentarvetta/tunnetta. Epäilin meinaa tehneeni virheen siinä, että en halunnut mitään kivunlievityksiä avatumisvaiheessa tai ponnistamisvaiheen alussa, koska en kokenut niitä tarpeellisiksi. Mutta nyt kyllä otan kaikki mömmöt joita tarjotaan, jos ne vaikuttavat tuohon välilihanleikkauksen kipuun.

no joo.. mietippäs kumpi parempi ihmiselle, joka menossa synnyttämään varsinkin ensi kertaa että kertoo ja vielä heittää vettä myllyyn, että joo, kyllä se olikin sitten kamalaa jne..meinasin kuolla kipuun...

tottakai kaikki on yksilöllistä, mutta minä ainakin kommentillani kerroin sen että vaikka itse aluksi pelkäsin ja jännitin niin voin jälkikäteen sanoa myös oman mielipiteeni, joka vain ikävä kyllä sattui olemaan positiivistakin...! ja minulle ainakin tuli parempi mieli kun luin ekaa odottaessa sellaisia teksejä, joissa hieman tyynnyteltiin.

kukaan ei varmasti vähättele kenenkään kipua, eikä pidäkkään.. tai ehkä jotkut näin, mutta mukavempi on mennä synnyttämään kun on hieman positiivisiakin aisoita kuullut.. johan sitä pelkää jo joka neulaa ym. kun oikein pelotellaan. eikä hammaslääkäritkään tai lääkärit yleensä sano ihmiselle, joka pelkää et "joo, kyllä se voi sattua aivan kamalasti".. .

ja vielä tuohon kommentoin, että kätilölle voi kertoa siinä paperilla minkä neuvolasta saa mikä täytetään ennen synnytystä, että mitä pelkää eniten niin ottaa huomioon asiat, sekä vielä salissa kertoo...
ja tähänkin negatiivinen ihminen voisi sanoa että "kun ne kätilöt ei kuuntele", mutta he ovat siellä juuri synnyttäjää varten
nykyään on aika hyvät puudutusaineet ja välineet kuitenkin kun vertaa entisaikoihin.

positiivisia ajatuksia kaikille synnyttäjille :flower:

 

Minulta puudutettiin juuri ennen vauvan pään syntymistä väliliha niin mitään venymistä ei kyllä tuntunut eikä minulla revennyt kylläkään mitään niin en tarkemmin osaa sanoa.

 

Mulla synnytys kesti 19 tuntia josta ponnistus vaihe 1.5 tuntia jonka jälken kutsutiin lääkäri imukupin kanssa auttamaan kun ei mahtunut.Itse koin supistukset kaikista kivuliaimmiksi..epidurali meni ilmeisesti pieleen,koska supistukset tuntuivat alaselässä ja pyllyssä kauheana paineen ja kivun aaltoina eikä mikään maailman lääke kuulemma auta kun kivut ovat siellä(olisiko spinaalipuudutus auttanut?)Välilihaani ei puudutettu kun imukuppi otettiin käyttöön(sain 2 asteen repeämät jotka ulottuu syvälle emättimeen)en silti tuntenut mitään kipua vai epämiellyttävää tunnetta kun kuppi asetettiin paikalleen(irtosi muuten kerran vauvan päästä kesken kaiken)ja vaikka repesin,mutta kaikki tuntee kivun erilailla..älä turhaan suunnitele ja jännitä...HYVIN SE MENEE :hug: :heart: