Välien katkaisu vanhempiin

Kiitos vastauksista ja halauksista!
*

 

:hug: :'( :hug:

 

 

:hug:

 

 

voi ei :'( :hug: :hug:

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

 

...koska apua voi löytyä ja sinua voisi auttaa joku samanlaisen tilanteen kokenut ja siitä selvinnyt. Kokeile vaikka näitä:

Apua ongelmasyöjille
Oma-apuryhmiä ongelmasyöjille. Tietoa ryhmistä saa Nimettömien ongelmasyöjien numerosta 020 6511 311 (maksullinen)

Syömishäiriöisten tuki
Syömishäiriötukisivuilla on muun muassa tietoa anoreksiasta ja bulimiasta sekä keskustelukanava. http://www.syomishairioistentuki.fi/

Voimia,

Saga

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

 

Kuulostaa niin tutulta...mulla ei tosin ikävuosina 11-17 ollut edes omaa sänkyä, saati huonetta siis, mutta lohtusyöpöttelyä harrastin myös ja siitä sai kuulla äitiltä, kuinka lihava ja ahne olen ja kuinka mun kaverit on niin nättejä ja energisiä, että äiti toivoisi heidän olevan lapsiaan jne...
Muutin myös 17-vuotiaana pois ja hyvä niin.

:hug: :hug: :hug: sinne, mulle saa laittaa privaa jos haluaa jutella!

 

:hug:

Voi ei miten paha olla sinulla on! Toivon sinun puolestasi, että pystyt vielä pääsemään tuosta yli, koska aina elämässä voi mennä eteenpäin. Pahalla hetkellä sitä mahdollisuutta ei aina itse näe. :hug:

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

:hug: voi että...

onko siulla omaa perhettä? siis että voit luoda omat traditiot ja keskittyä omaan perheeseen?

 

Älä roiku menneisyydessä aloita uusi elämä.
Paino on sinun pienin ongelmasi. Hoida muut asiat kuntoon ja aloita laihduttaminen vasta sen jälkeen.
sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet edessäsi. Varaa aika lääkärille, jos et muuten pääse alkuun ja kerro kaikki salailematta.

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

Mitä jos koittaisit puhua heille kaikki suoraan? Sinulla ei olisi varmaan siinä suhteessa mitään menetettävää, jos muutenkin olet jo katkaisemassa välejä heihin.

 

Ainoa syy miksi en ole vielä laittanut välejä poikki on alle kouluikäiset sisarukseni. He ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä, enkä haluaisi elää ilman heitä. Mutta onko tämän kaiken hinta, se etten näkisi pienten sisarusteni kasvavan. He eivät tulisi tuntemaan isosiskoaan. He ihmettelisivät minne minä menin.

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

21.12 kirjoitit että lennätte jouluaattona viikoksi lomalle?

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

21.12 kirjoitit että lennätte jouluaattona viikoksi lomalle?

aivan....

juuri sen takia mietinki jotta onko provo... http://kaksplus.fi/keskustelu/t1268459#m13893550

 

Tuli kyllä surullinen olo
Toivottavasti pääset irti entisestä elämästä ja jaksat jatkaa eteenpäin :hug:

 

Ainoa syy miksi en ole vielä laittanut välejä poikki on alle kouluikäiset sisarukseni. He ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä, enkä haluaisi elää ilman heitä. Mutta onko tämän kaiken hinta, se etten näkisi pienten sisarusteni kasvavan. He eivät tulisi tuntemaan isosiskoaan. He ihmettelisivät minne minä menin.

Sun lapset ei sitten ihmettele mihin äiti katosi?

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

21.12 kirjoitit että lennätte jouluaattona viikoksi lomalle?

aivan....

juuri sen takia mietinki jotta onko provo... http://kaksplus.fi/keskustelu/t1268459#m13893550

Niin kirjoitinkin. JA niin minun pitikin lentää, mutta matkalle lähtivätkin mies ja 2v. Mitä minä tein? Istuin sohvalla katsomassa Joulutarinaa ja itkin minkä kerkesin.

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

21.12 kirjoitit että lennätte jouluaattona viikoksi lomalle?

Miks musta tuntuu et joulusta on enemmän ku viikko?

Silti jokin tässä ap:n jutussa mättää.

 

toivon tosiaan ettei tämä osoittaudu provoksi. on ihan liian paljon nyt leikitty tulella...

Ei ole provo ei, ikävä kyllä.

Olen nyt 21vuotias. Vanhemmillani on uskonnollinen vakaumus. Näin viimeksi perhettäni syyskuussa. Ei huvittanut mennä edes jouluksi kotiin joten vietin sen yksin. Mitenkä muutenkaan.

Vanhempieni ullakolla on minun tärkeitä papereitani ja haluaisin hakea ne, mutta en voi kohdata heitä enää.

Kävin vuosina 2002-2004 psykologilla ja söin masennuslääkkeitä ym. Vanhempani eivät koskaan saaneet tietää näistäkään. Eivät he minua tunne ja jos sanoisin, että välit on nyt poikki, he varmaan ihmettelisivät, koska he eivät tunne minua, elämääni eikä mitään, uskon, että he eivät "tietäisi" miksi laittaisin välit poikki...

21.12 kirjoitit että lennätte jouluaattona viikoksi lomalle?

aivan....

juuri sen takia mietinki jotta onko provo... http://kaksplus.fi/keskustelu/t1268459#m13893550

Niin kirjoitinkin. JA niin minun pitikin lentää, mutta matkalle lähtivätkin mies ja 2v. Mitä minä tein? Istuin sohvalla katsomassa Joulutarinaa ja itkin minkä kerkesin.

siun ois ehottomasti pitäny mennä mukaan.

 

Sun kannattais koittaa vaan unohtaa menneisyys, ja keskittyä omiin lapsiisi(?). Profiilin linkeistä näin luulisin että sulla on oma perhe. Ethän halua omien lapsiesi kasvavan ilman äitiä? Raskas taakka kantaa, siksi kannattaa unohtaa, tai ainakin antaa anteeksi. :hug:

 

:hug:

 

Ainoa syy miksi en ole vielä laittanut välejä poikki on alle kouluikäiset sisarukseni. He ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä, enkä haluaisi elää ilman heitä. Mutta onko tämän kaiken hinta, se etten näkisi pienten sisarusteni kasvavan. He eivät tulisi tuntemaan isosiskoaan. He ihmettelisivät minne minä menin.

Sun lapset ei sitten ihmettele mihin äiti katosi?

Tietysti. Mutta vaikka joka päivä ajattelenkin itsemurhaa, en oikeasti haluaisi sitä. Ehkä suurin syy miksi edes suunnittelen sitä on se, että vanhempani tajuaisivat mitä ovat tehneet, kun kuolisin heidän takiaan.

En usko silti, että pystyisin siihen.

siun kannatteis oikiasti mennä käsittelemään tuo asia ammattiauttajan luo (tai no, enhän mie tiiä vaikka kävisitki jo) koska se rassaa tosi lujasti ihmistä henkisesti.

eihän siun oo mikään pakko olla vanhempies kanssa missään tekemisissä jos et halua. käyt ne paperit hakemassa sieltä vanhempies ullakolta niin että joku ystäväs on tukena, tai mies.