Vähän surullinen olo mun pojan puolesta taas :(

Aina tällee joulun aikaan tulee murheellinen olo noista joululahjoista.. täytyy vähän avautua jos helpottais. Ollaan uusperhe, jossa vanhempi poika kohta 14 mun entisestä suhteesta ja sit meillä yhteinen vajaa 2v.

Miehen vanhemmat(2) ja veljet (2), mummot(2) ja papat(2) ja pienen kummit(4) antavat nuoremmalle luonnollisestikin lahjoja, sit me itse vielä jotain pientä. Heistä vain mieheni vanhemmat antavat lisäksi jotain pientä tälle vanhemmalle.

Mun entinen, eli vanhemman pojan isä ei oo ostanut pojalleen vuosikausiin joululahjoja, eikä myöskään hänen äitinsä tai veljensä. Hänen siskonsa antaa aina, sillä on mun hyvä ystävä ja pojan kummitäti. Pojan toinen kummi on tän kummitädin exä, eikä hän ole heidän eron jälkeen antanut lahjaa. Käytännössä tämän kummitädin lisäksi äitini, isäni ja veljeni hänelle jotain antavat. He antavat tietenkin myös pienemmälle, vaikka olen sanonut, että ei tarvitse, vaan antavat vanhemmalle vain. Ymmärrän kyllä, että haluavat tietenkin antaa molemmille lapsille.

Mieheni veljet eivät anna vanhemmalle pojalle mitään, sillä he taas ajattelevat, että hän saa isänsä puolen sukulaisilta lahjoja ja sitten se olisi tietenkin toisin päin epäsuhtaista. En tietenkään voi heille sanoa, että hei, antakaas tuolle toisellekin, kun on mieheni poika ollut jo kohta 10 vuotta. Mieleni tekisi sanoa, ettei tarvitse antaa kummallekaan

Ei olla todellakaan mitään materialisteja, enkä ole laskemalla laskenut, että mitenkä paljon kumpikin saa, vaikka tästä saattaa sen käsityksen saada. Tuli näköjään itsekin kirjoittaessa mietittyä että miten epäsuhtaista tämä nyt onkaan. Poikani on kyllä aina iloinen siitä mitä saa ja ollaan yritetty tasoittaa niin, ettei tuolle pienelle osteta kuin joku pieni lahja ja vanhemmalle sitten joku isompi.

Pojilla on kuitenkin niin iso tuo ikäero, että se tasoittaa vähän, kun nuo pienen saamat lahjat eivät minkäänlaista kateutta sinänsä aiheuta Luultavasti minä olen ainoa, joka tätä edes murehtii, toivottavasti. En ainakaan aio pojalle mitään sanoa, ellei itse ala puhumaan. En kyllä tiedä mitä muuta sanoisin hänelle, kuin että tasan ei käy onnen lahjat, vai miten se meni

Kaaauhee sepostus Helpotti

 

Mummit ja kummit ja sedat ja tadit ei ole lahja-automaatteja. Kylla se vaan on sun ja miehesi homma hankkia lahjat lapsillenne. Ja kun teilla niin onnellisesti on, etta lahjoja toiselle tulee muualta, niin eihan teilla ole ostettavaa kuin yhdelle. What's the problem?

 

Olet ihana äiti kun edes ajattelet moista. Noin minäkin tekisin, että toteuttaisin isomman pojan haaveen, antaisin isomman ja hienomman lahjan, tai jollain tavalla osoittaisin, että näin tärkeä sinä olet. Vaikka kyse ei olekaan vaan materiasta, mutta 14-vuotias on kuitenkin vielä lapsi.

 

Ohhoh. No kukaan ei osta meidän lapsille lahjoja paitsi me itse.
Toisekseen ostatko sinä poikasi sisarupuolille lahjoja jos niitä on? Ihan kuin kaikki olisivat olemassa lahjoakseen sun 14vuotiasta.
Ja tottakai paljon nuorempikin lapsi ymmärtää, että jokainen mummo ja pappa ja vanhempi ja setä ja täti lahjoo omia sukulaisiaan. pääasiassa.

 

Mummit ja kummit ja sedat ja tadit ei ole lahja-automaatteja. Kylla se vaan on sun ja miehesi homma hankkia lahjat lapsillenne. Ja kun teilla niin onnellisesti on, etta lahjoja toiselle tulee muualta, niin eihan teilla ole ostettavaa kuin yhdelle. What's the problem?

Niinhän me tehdäänkin ja olen myös nimenomaan kieltänyt ostamasta...

 

Et tainnut lukea ihan kunnolla. En ole pyytänyt keneltäkään lahjoja, enkä odota yhtään keneltäkään mitään. Eniten minua haittaa juuri se, että mieheni veljet ostavat tälle nuorimmaiselle, vaikkeivät vanhemmalle ostaisi. Ei ole sisarpuolia, enkä ostaisi jos olisi

 

Vähän sama tilanne kun itse olen surrut tälläistä:
menemme vanhemmilleni jouluksi, samoin sinne tulee veljeni perheineen. Molemmilla meistä on 2 lasta. Me olemme jo alunperin päättäneet että haluamme opettaa joulusta tärkeäksi yhdessäolon ja hyvän ruuan jne. Että emme halua opettaa että leluja pitää olla 20 pakettia/lapsi.
No veljeni perheellä taas on tietenkin se oma kasvatustapa joka on päinvastainen. Lisäksi heillä veljeni appiukko on ilmeisesti hyvinkin varakas ja ostavat paljon ja kalliita lahjoja. Meillä taas lasten vaari ei osta mitään ja mummikin vain pienesti muistaa.
Nyt kun kaikki samaan paikkaan kokoonnumme, olen surrut ja murehtinut että lapset sen ikäisiä että huomaavat eron. Miksi toiset saa noin paljon ja me näin vähän... Mutta pelkästään sen vuoksi en aio niitä leluja ostella. Tosin extrana ostin peitot, tosin ne olis tarvinut ostaa kuitenkin lähiaikoina ja tein pussilakanoita molemmalla. Eli olen sitten koittanut tälläisiä tarvittavia ostaa, ja tiedän että omat lapset niitä arvostavat kovasti.

Ikävää vain aina tälläiset kun kyllähän ne lapset huomaa ja ymmärtää, vaikka ikä olisi mikä.

 

Itse varmaan tasottaisin tuota sillä että ostaisin itse niitä lahjoja isommalle enemmän vaikka edes jotain pientä,toisaalta tuon ikäinen ei enää odotakkaan niin paljon lahjoja kuin pienemmät lapset yleensä.
Meillä suvussa myös semmoisia lapsia jotka ei ole "oikeasti" suku mutta kyllä heitäkin muistan kun muistetaan muitakin
kyllä itsekkin äitinä varmasti miettisin asiaa ja pahoittaisin mieleni,varsinkin jos kerran olette jo noin kauan ollut yhdessä ja poika ollut suvun elämässä mukana...

 

[QUOTE="vieras";22717008]Itse varmaan tasottaisin tuota sillä että ostaisin itse niitä lahjoja isommalle enemmän vaikka edes jotain pientä,toisaalta tuon ikäinen ei enää odotakkaan niin paljon lahjoja kuin pienemmät lapset yleensä.
[/QUOTE]
Mä tekisin - ja olen tehnytkin - samoin.

 

Vähän sama tilanne kun itse olen surrut tälläistä:
menemme vanhemmilleni jouluksi, samoin sinne tulee veljeni perheineen. Molemmilla meistä on 2 lasta. Me olemme jo alunperin päättäneet että haluamme opettaa joulusta tärkeäksi yhdessäolon ja hyvän ruuan jne. Että emme halua opettaa että leluja pitää olla 20 pakettia/lapsi.
No veljeni perheellä taas on tietenkin se oma kasvatustapa joka on päinvastainen. Lisäksi heillä veljeni appiukko on ilmeisesti hyvinkin varakas ja ostavat paljon ja kalliita lahjoja. Meillä taas lasten vaari ei osta mitään ja mummikin vain pienesti muistaa.
Nyt kun kaikki samaan paikkaan kokoonnumme, olen surrut ja murehtinut että lapset sen ikäisiä että huomaavat eron. Miksi toiset saa noin paljon ja me näin vähän... Mutta pelkästään sen vuoksi en aio niitä leluja ostella. Tosin extrana ostin peitot, tosin ne olis tarvinut ostaa kuitenkin lähiaikoina ja tein pussilakanoita molemmalla. Eli olen sitten koittanut tälläisiä tarvittavia ostaa, ja tiedän että omat lapset niitä arvostavat kovasti.

Ikävää vain aina tälläiset kun kyllähän ne lapset huomaa ja ymmärtää, vaikka ikä olisi mikä.

Minä olen ollut ikäni isovanhemmilla viettämässä suvun kanssa joulua ja selvähän se oli että serkkuni sai enemmän lahjoja kuin me muut. Rikkaat vanhemmat, kummit ja isovanhemmat toiselta puolelta. Eipä siinä nyt sen kummempaa, elämä on... tasoitti tämä äiti sitten välillä että osti ylimääräisenä mullekin ja pikkusiskolle lahjan, vaikka oli vain vanhimman siskoni kummeja. Sovittu että vain omille ja kummilapsille lahjoja, ei ole varaa koko sukua lahjoa. Eipä se haitannut pätkääkään, aina oli yhtä hauskaa viettää joulua mummolassa.

 

Kävin saunomassa välillä

Sitähän se elämä on, toisilla enemmän tavaraa, toisilla vähemmän. Itse en ole koskaan ollut tavaroiden perään, enkä halua lapsillenikaan sellaista opettaa. En yhtään tiedä, mitä poikani ajattelee, enkä viitsi kysyä, ettei sitten sen takia ala miettimään. Tuntuisi kurjalta, että hän kokisi olevansa pikkuveljensä kanssa jotenkin eri arvoinen. En kyllä usko. Ollaan muutenkin puhuttu siitä, että noin pienellä vaatteiden ja lelujen vaihtuvuus on aika nopeaa kehityksen vuoksi eikä häntä se ole haitannut. Toivon, ettei hän edes mieti keneltä ne lahjat ovat. Itselläni ei tänä jouluna ole varaa ostaa korvaavaa tavaramäärää, enkä edes halua lähteä sille linjalle.

Hän myös ymmärtää, että pikkuveljellä on enemmän läheisiä sukulaisia kuin hänellä mutta tietää varmasti olevansa täsmälleen yhtä tärkeä ainakin minulle ja mummilleen (isästäni en ole varma) Surullinen olen silti hänen puolestaan, ehkä eniten juuri siksi, että hänellä on vähemmän ihmisiä, jotka osoittavat että välittävät

Aivot tais paistua saunassa, kun kesti 20 minuuttia kirjoittaa tätä Lähden siis nukkumaan. Kiitos ajatuksia selventävistä kommenteista ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille

 

Sitähän minä tuolla saunassa vielä mietin että voisinkohan sanoa mieheni veljille, että jos haluavat vastaisuudessa ostaa lapsillemme jotain, niin ostavat molemmille, tai sitten eivät osta kummallekaan, sillä vanhempikaan ei saa isänsä suvulta mitään paitsi kummitädiltään, mutta jolta saa myös pikkuveli, vaikkei mitään sukua olekaan.

 

Sitähän minä tuolla saunassa vielä mietin että voisinkohan sanoa mieheni veljille, että jos haluavat vastaisuudessa ostaa lapsillemme jotain, niin ostavat molemmille, tai sitten eivät osta kummallekaan, sillä vanhempikaan ei saa isänsä suvulta mitään paitsi kummitädiltään, mutta jolta saa myös pikkuveli, vaikkei mitään sukua olekaan.

Mä ainakin kokisin ikäväksi sen, jos mua kiellettäisiin antamasta joululahjaa siskoni lapselle.

 

Tai sit mä vaan lopetan tän miettimisen ja alan miettiä sitä notkuvaa pöytää mikä siellä on ainaki mulle kohokohta

 

Mä ainakin kokisin ikäväksi sen, jos mua kiellettäisiin antamasta joululahjaa siskoni lapselle.

No niin vähän ajattelinkin..

 

Siis täh. Miehesi on alkanut sinun poikasi isäksi tämän ollessa 4v. Ja ollut pojan isänä 10 vuotta?

En ymmärrä miten miehesi suku voi nähdä tämän pojan vähempiarvoisena kuin uuden tulokkaan? Jos kyse on tosiaan siitä, etteivät kehtaa ostaa isommalle kun ajattelevat hänen saavan paljon lahjoja muutenkin, niin kannattaisi varmaan korjata tämä väärä käsitys.

Minusta on todella outoa, että biologia vielä tänä päivänä määrää näin paljon joidenkin perheissä ja suvuissa. Kyllähän nyt tuo vanhempi poika on ihan yhtälailla miehesi poika, ja miehen veljenpoikien serkku jne. Kummit nyt tietysti on asia erikseen, vaikka monet kummit ovat perhetuttuja ja usein ostavat omasta halustaan jotain pientä myös kummilapsen sisaruksille.

 

Siis täh. Miehesi on alkanut sinun poikasi isäksi tämän ollessa 4v. Ja ollut pojan isänä 10 vuotta?

En ymmärrä miten miehesi suku voi nähdä tämän pojan vähempiarvoisena kuin uuden tulokkaan? Jos kyse on tosiaan siitä, etteivät kehtaa ostaa isommalle kun ajattelevat hänen saavan paljon lahjoja muutenkin, niin kannattaisi varmaan korjata tämä väärä käsitys.

Minusta on todella outoa, että biologia vielä tänä päivänä määrää näin paljon joidenkin perheissä ja suvuissa. Kyllähän nyt tuo vanhempi poika on ihan yhtälailla miehesi poika, ja miehen veljenpoikien serkku jne. Kummit nyt tietysti on asia erikseen, vaikka monet kummit ovat perhetuttuja ja usein ostavat omasta halustaan jotain pientä myös kummilapsen sisaruksille.

Ei olla naimisissa, eikä mieheni ole häntä adoptoinut. Pojalla on oma isä. Ei tapahtunut mitään suurta isäksi ryhtymistä ja serkuiksi julistamista, eikä sitä ole pikku hiljaakaan tapahtunut. Lähden nyt ihan oikeasti nukkumaan, tulen huomenna kurkkaamaan mitä vielä jutellaan!

 

Siis täh. Miehesi on alkanut sinun poikasi isäksi tämän ollessa 4v. Ja ollut pojan isänä 10 vuotta?

En ymmärrä miten miehesi suku voi nähdä tämän pojan vähempiarvoisena kuin uuden tulokkaan? Jos kyse on tosiaan siitä, etteivät kehtaa ostaa isommalle kun ajattelevat hänen saavan paljon lahjoja muutenkin, niin kannattaisi varmaan korjata tämä väärä käsitys.

Minusta on todella outoa, että biologia vielä tänä päivänä määrää näin paljon joidenkin perheissä ja suvuissa. Kyllähän nyt tuo vanhempi poika on ihan yhtälailla miehesi poika, ja miehen veljenpoikien serkku jne. Kummit nyt tietysti on asia erikseen, vaikka monet kummit ovat perhetuttuja ja usein ostavat omasta halustaan jotain pientä myös kummilapsen sisaruksille.

Minusta taas on ihan luontevaa, että juuri nykyisin biologia määrää. Muutenhan lapset olisivat aivan päästään sekaisin ex-isäpuolistaan, ex-mummoistaan, ex-mummopuolistaan, ex-velipuolistaan, ex-äitipuolistaan, isistään, isäpuolistaan, mummoistaan, mummopuolistaan, veljistään, velipuolistaan jne jne jne.

 

Minusta taas on ihan luontevaa, että juuri nykyisin biologia määrää. Muutenhan lapset olisivat aivan päästään sekaisin ex-isäpuolistaan, ex-mummoistaan, ex-mummopuolistaan, ex-velipuolistaan, ex-äitipuolistaan, isistään, isäpuolistaan, mummoistaan, mummopuolistaan, veljistään, velipuolistaan jne jne jne.

Riippuu toki vähän kuvioista. Meidän lapsilla on kolme pappaa, joista vain yksi on biologinen. Mutta jokainen pappa on kyllä ihan yhtälailla pappa. Mieheni siis ei ole isänsä biologinen lapsi ja oma äitini on eronnut ja hänellä on uusi mies. Mieheni isä on kuitenkin kasvattanut mieheni pikkupojasta asti, ja on tasan varmaan ihan oikea isä. (Toki kuvio on hieman erilainen kun biologinen isä ei ole mukana ollenkaan) Äitini uusi mies on tullut kuvioihin vasta aikuisiällä, mutta rakastaa noita naperoita ihan täysillä. Hänellä ei ole vielä biologisia lapsenlapsia, mutta en usko, etteikö kohtelu olisi silti tasapuolista. Samalla lailla kuin äitini tulee varmasti rakastamaan ja hoitamaan miehensä lasten lapsia. Tuntuu oudolta, että kaikki ei ole "yhtä suurta perhettä". En tarkoita, että jokaisen pitäisi ostaa 20 lahjaa jokaiselle, mutta kyllä tuota lasten tasavertaista kohtelua silti peräänkuulutan. Me aikuiset sisaruspuolet ollaan tasavertaisia perheenjäseniä ja meidän mukulat on tasavertaisia, oli se veri siellä suonissa sitten kenen tahansa.

Toki joissakin perheissä ja suvuissa kuviot voivat olla todella paljon monimutkaisempia ja yhteisiä ja omia lapsia asuu useammassa osoitteessa jne, jolloin erottelussa voi olla järkeä. Ap:n tapauksessa oletin hieman väärin, että nykyinen mies olisi reaalimaailmassa pojan isä. Jotenkin ei tuntunut siltä, että biologinen isä olisi paljon kuvioissa mukana, jos ei viitsi edes lahjaa pojalle ostaa. Mutta kukin tyylillään.

 

Riippuu toki vähän kuvioista. Meidän lapsilla on kolme pappaa, joista vain yksi on biologinen. Mutta jokainen pappa on kyllä ihan yhtälailla pappa. Mieheni siis ei ole isänsä biologinen lapsi ja oma äitini on eronnut ja hänellä on uusi mies. Mieheni isä on kuitenkin kasvattanut mieheni pikkupojasta asti, ja on tasan varmaan ihan oikea isä. (Toki kuvio on hieman erilainen kun biologinen isä ei ole mukana ollenkaan) Äitini uusi mies on tullut kuvioihin vasta aikuisiällä, mutta rakastaa noita naperoita ihan täysillä. Hänellä ei ole vielä biologisia lapsenlapsia, mutta en usko, etteikö kohtelu olisi silti tasapuolista. Samalla lailla kuin äitini tulee varmasti rakastamaan ja hoitamaan miehensä lasten lapsia. Tuntuu oudolta, että kaikki ei ole "yhtä suurta perhettä". En tarkoita, että jokaisen pitäisi ostaa 20 lahjaa jokaiselle, mutta kyllä tuota lasten tasavertaista kohtelua silti peräänkuulutan. Me aikuiset sisaruspuolet ollaan tasavertaisia perheenjäseniä ja meidän mukulat on tasavertaisia, oli se veri siellä suonissa sitten kenen tahansa.

Toki joissakin perheissä ja suvuissa kuviot voivat olla todella paljon monimutkaisempia ja yhteisiä ja omia lapsia asuu useammassa osoitteessa jne, jolloin erottelussa voi olla järkeä. Ap:n tapauksessa oletin hieman väärin, että nykyinen mies olisi reaalimaailmassa pojan isä. Jotenkin ei tuntunut siltä, että biologinen isä olisi paljon kuvioissa mukana, jos ei viitsi edes lahjaa pojalle ostaa. Mutta kukin tyylillään.

Tottakai se riippuu kuviosta. Olen valitettavasti seurannut yhtä lasta aikuiseksi perheessä, jossa isät vaihtuvat, samoin isovanhemmat ja muu suku. Ja tietenkin lapsen sukunimi. Oikeaa isäänsä ei saanut kutsua isäksi. Upea nuori nainen, mutta identiteetti täysin hukassa. Onneksi on nyt, melkein neljännesvuosisadan jälkeen, jälleen löytänyt niin isänsä kuin sukunsakin.

 

Ap:n tapauksessa oletin hieman väärin, että nykyinen mies olisi reaalimaailmassa pojan isä. Jotenkin ei tuntunut siltä, että biologinen isä olisi paljon kuvioissa mukana, jos ei viitsi edes lahjaa pojalle ostaa. Mutta kukin tyylillään.

Oletit ihan oikein, pojan isä on kuvioissa lähinnä kuin olisi kaveri, ei ole millän tavalla kasvatukseen tai elatukseen osallistunut, eikä ole edes huoltaja. Mieheni pyrkii parhaansa mukaan tasavertaisuuteen ja yrittää olla mahdollisimman hyvä isäpuoli ja mieheni vanhemmat hänet ottavat parhaansa mukaan huomioon. Eivät kuitenkaan ihan samalla tavalla, kuin muita lapsenlapsiaan. Ovat todella mukavia ihmisiä, eivätkä mitenkään erityisesti ole hyljeksineet häntä, mutta nyt nuoremman syntymän jälkeen ero on korostunut.

Sinun tapauksesihan on ihanne, voi kunpa meilläkin olisi noin. Tiedän, että jos olisi toisin päin, niin minun sukuni suhtautuisi varmasti toisin. Nytkin vanhemman pojan kummitäti (isänsä sisko) kutsuu itseään myös nuoremman tädiksi ja tytärtään tämän serkuksi, vaikkeivät ole edes mitään sukua.

Aion puhua asiasta mieheni kanssa, riippuen nyt mitä tuo joulun aika tuo tullessaan. En nimittäin aio katsella jos tämä menee vielä pahemmaksi.

Myös oma isäni on syyllistynyt samaan, joskus puheista paistaa läpi, ettei hän tuota vanhempaa poikaa meinaa muistaa ollenkaan, vaan ajattelee vain nuorempaa, se tuntuu vieläkin pahemmalta