vähän sama kuin "uskallanko lähteä"kirjottajalla..

No johan saa Hay-D kylmää vettä niskaan... Minä kyllä ymmärrän Hay-D:n pointin. Meillä myös on pojalle isovanhemmat todella tärkeitä. Mummu kelpaa pojalle hyvin lohduttajaksi -välillä jopa mummulassa vain mummu kelpaa syöttäjäksi/lohduttajaksi. Ja mielestäni se on täysin normaalia! Tottakai minä ja pojan isä olemme lapselle ne kaikista tärkeimmät henkilöt, mutta mummu on myös TODELLA tärkeä. Eikä meillä mummu pyöritä meidän perheemme arkea (siivoa, pyykkää, laita ruokaa...). Emme myöskään juo/käy juhlimassa, saati sitten matkusta ilman lasta. Poikamme on ollut parin vuoden aikana yhteensä 3 yötä mummulassa hoidossa. Mitään pitkiä ja jatkuvia yökyläilyt siis eivät ole. Välillä tosin näemme mummua jopa päivittäin, lähekkäin kun asumme. Minusta se on pojalle huikea etu, että on äidin ja isän lisäksi joku muukin tärkeä henkilö. Ei se ole minulta pois, että pojallani ja äidilläni on läheiset välit! Taitavat olla nämä panettelijat kateellisia, kun on Hay-D:n pojallakin mahtava mummu, johon voi luottaa 100%:sti, ja johon poikakin voi tarvittaessa turvautua.

Tämä nyt on "hiukan" sivuun alkuperäisestä aiheesta, mutta oli pakko kommentoida.

 

kun tämä alotukseni on vieläkin kantanut ns hedelmää niin tulinpa tänne laittamaan omat päätökseni.....

me emme lähteneet matkalle koska en halunnut koko viikkoa olla erossa. hampaat tekee tuloaan ja uhma samaten.
mutta pääsyy oli se että lentokentällä vietetty yö tai se 6h ei ole ton ikäselle ihan iisiä ja sit seuraava suorempi lento olis ollu vastaavasti kalliimpi ja päätynyt n 200 km kauemmaksi päätepisteestä ja sit olis sekin matka vielä maksanut.
mieluummin ottaisin sellaisen matkan mistä pääsis pisteewtä a pisteeseen b ja se olis siinä...lisäksi sellasia matkoja saa jopa halvemmalla kuin mitä olisimme tuonne maksaneet.

lisäksi pojan kummit ovat olleet muutama kuukausi sitten suomessa lomalla joten ovat nähneet juuri ja he tulevat takaisin suomeen taas elokuussa jolloin tänne jäävät!
elikkä sen takia ei olis tarvinnu poikaa mukaan ees ottaa...

sanoinkin miehelleni etttä minusta olisi mukavampaa että tehtäisiin lyhyitä matkoja ensiksi eikä ihan yhtäkkiä lykätä poikaa viikoksi mumulaan...
mummulassa kyllä käydään joka viikko vähintään kerran ja enintään viisi kertaa.
itkut kyllä lopppuu nopeammin äidin sylissä kuin esim mummun tai jopa isin....mutta sillä nyt ei ole väliä kun joka tapauksessa loppuu aikanaan....

mutta näillä näkymin emme lähteneet matkalle vaan aloimme maalaamaan taloa...

 

lähinnä nyt koskien kommentteja joita hay-d raukka sai niskaansa...miksei lapsella saisi olla muitakin tärkeitä ja läheisiä ihmisiä kuin omat vanhemmat? kuka sen parempi kuin omat isovanhemmat tms. en ymmärrä! minusta on äidin omaa epävarmuutta ajatella ettei kukaan muu kelpaa lohduttajaksi. mielestäni on jokaiselle lapselle mieletön rikkaus solmia noin läheisiä suhteita muihinkin ihmisiin kuin vain omiin vanhempiin ja uskon esim hay-d:n lapsella olevan niin hyvä perusturvallisuus ja varmuus omista vanhemmista että uskaltaa kiintyä muihinkin. miksi pitäisi omia lasta itsellään niin että siitä tulee vain äidin / isän helmoissa pyörijä? on myös tärkeä asia isovanhemmille solmia noin läheinen suhde lapseen ja varmasti tekee hyvää lapsen kehitykselle tulevaisuudessa omistaa muitakin tärkeitä ja noin läheisiä ihmisiä.
itse toivoisin myös omalla lapsellani olevan noin läheinen suhde isovanhempiin mutta ikävä kyllä asuvat sen verran kaukana ettei satunnaisilla näkemisillä ole ollut mahdollista.
ja myöskin alkuperäiseen aiheeseen; kaikilla vanhemmilla täytyy myös olla mahdollisuus omaan aikaan ja irtautumiseen jos siltä tuntuu. kyllä se lapsi pian aistii jos vanhemmilla ei ole asiat hyvin ja ovat liian väsyneitä arkeen. pieni irtiotto arjesta ja kullanarvoinen yhteinen aika voi saada ihmeitä aikaan, niin parisuhteeseen kuin myös lapsen kanssa arjen jaksamiseen. voihan olla että viikko liikaa joillekin lapsille mutta edes muutaman päivän oman loman muodossa.

tässäpä minunkin mielipiteeni jatkoksi ja ihanaa kesää kaikille!

 

\

No johan saa Hay-D kylmää vettä niskaan... Minä kyllä ymmärrän Hay-D:n pointin. Meillä myös on pojalle isovanhemmat todella tärkeitä. Mummu kelpaa pojalle hyvin lohduttajaksi -välillä jopa mummulassa vain mummu kelpaa syöttäjäksi/lohduttajaksi. Ja mielestäni se on täysin normaalia! Tottakai minä ja pojan isä olemme lapselle ne kaikista tärkeimmät henkilöt, mutta mummu on myös TODELLA tärkeä. Eikä meillä mummu pyöritä meidän perheemme arkea (siivoa, pyykkää, laita ruokaa...). Emme myöskään juo/käy juhlimassa, saati sitten matkusta ilman lasta. Poikamme on ollut parin vuoden aikana yhteensä 3 yötä mummulassa hoidossa. Mitään pitkiä ja jatkuvia yökyläilyt siis eivät ole. Välillä tosin näemme mummua jopa päivittäin, lähekkäin kun asumme. Minusta se on pojalle huikea etu, että on äidin ja isän lisäksi joku muukin tärkeä henkilö. Ei se ole minulta pois, että pojallani ja äidilläni on läheiset välit! Taitavat olla nämä panettelijat kateellisia, kun on Hay-D:n pojallakin mahtava mummu, johon voi luottaa 100%:sti, ja johon poikakin voi tarvittaessa turvautua.

Tämä nyt on "hiukan" sivuun alkuperäisestä aiheesta, mutta oli pakko kommentoida.

:headwall:

niin sinusta ihan normaalia että lapselle on oma mummu tärkeämpi kun oma äiti?

 

\

kun tämä alotukseni on vieläkin kantanut ns hedelmää niin tulinpa tänne laittamaan omat päätökseni.....

me emme lähteneet matkalle koska en halunnut koko viikkoa olla erossa. hampaat tekee tuloaan ja uhma samaten.
mutta pääsyy oli se että lentokentällä vietetty yö tai se 6h ei ole ton ikäselle ihan iisiä ja sit seuraava suorempi lento olis ollu vastaavasti kalliimpi ja päätynyt n 200 km kauemmaksi päätepisteestä ja sit olis sekin matka vielä maksanut.
mieluummin ottaisin sellaisen matkan mistä pääsis pisteewtä a pisteeseen b ja se olis siinä...lisäksi sellasia matkoja saa jopa halvemmalla kuin mitä olisimme tuonne maksaneet.

lisäksi pojan kummit ovat olleet muutama kuukausi sitten suomessa lomalla joten ovat nähneet juuri ja he tulevat takaisin suomeen taas elokuussa jolloin tänne jäävät!
elikkä sen takia ei olis tarvinnu poikaa mukaan ees ottaa...

sanoinkin miehelleni etttä minusta olisi mukavampaa että tehtäisiin lyhyitä matkoja ensiksi eikä ihan yhtäkkiä lykätä poikaa viikoksi mumulaan...
mummulassa kyllä käydään joka viikko vähintään kerran ja enintään viisi kertaa.
itkut kyllä lopppuu nopeammin äidin sylissä kuin esim mummun tai jopa isin....mutta sillä nyt ei ole väliä kun joka tapauksessa loppuu aikanaan....

mutta näillä näkymin emme lähteneet matkalle vaan aloimme maalaamaan taloa...

Ymmärrän, ettette halunneet lähteä noin pitkäksi aikaa pois. Mutta onhan niitä muitakin, lyhytkestoisempia tapoja irroitella. Kävisikö esim. ilta kaupungilla, yö hotellissa, hidas ja nautinnollinen aamiainen ja sitten puolenpäivän aikaan hakemaan poikaa takaisin? Sekin voisi piristää kummasti. Menkää vaikka johonkin vähän kauemmas, Etelä-Suomessa esim. Haikkoon tai Mustioon, niin tulee lomatunnelmaa.

 

Eikös lapselle ole myös tärkeää että vanhempien välit ovat kunnossa ja he ovat myös levänneitä? Me olemme lähdössä mieheni kanssa tänä kesänä viikon lomamatkalle ja itsekkäästi lähdemme ihan kahdestaan, lapsemme joka tuolloin on 1v10kk, menee isovanhempiensa luokse ihan koko viikoksi, apua!!! Kyllä mahtaa nyt tulla niskaan vettä, että olenpa huono äiti tms. Lapsemme tykkää olla isovanhempiensa luona puhuu heistä usein jne. Hän onkin yön tai kaksi säännöllisesti joka kuukausi isovanhemmillaan hoidossa, ei sen vuoksi että isä ja äiti saisivat ryypätä vaan että isä ja äiti saisivat levätä ja hoitaa suhdettaan. Päivät käymme töissä ja iltaisin meillä leikitään tyttäremme kanssa kunnes hän menee nukkumaan, luetaan, leikitään, lauletaan jne. Telkkaria meillä ei avata kuin hetkeksi sen jälkeen kun lapsemme on nukahtanut. Öisin lohdutetaan jos joskus sattuu heräämään kesken unien, aina kun tyttö on sairaana nukun hänen kanssaan hänen huoneessaan, jotta olen mahdollisimman lähellä kun tyttö tarvitsee minua. Koskaan ei lapsemme ole ollut sellainen että ei olisi tykännyt mummilaan mennä tai että toisaalta olisi siellä itkeskellyt. Tarhassa meitä on aina kehuttu että tytöstä näkee että hänellä näkee että on hyvä perusturvallisuuden tunne.

Ja kaikilla vahnemmilla ei ole tuo kitiseminen se syy miksei oteta mukaan reissuun. Jotkut vaan eivät halua altistaa lasta liialle auringolle, ottaa riskiä että saa jonkun pahan vatsataudin tms. Ja toisaalta kun lapsi kerran viihtyy isovanhempien kanssa niin miksei hän siellä saisi olla, vaikka ihan viikkoakin kerrallaan. Minä olen ollut 7kk kun minut on ensimmäisen kerran jätetty isovanhempieni luokse hoitoon viikoksi kun vanhempani lähtivät lomamatkalle ihan kahdestaan ja ihan tasapainoinen ja tervejärkinen minusta on tullut. Ja mielestäni perhe-elämämme on mallillaan, koska lapsemme on meille kaikki kaikessa ja etusijalla elämässämme. Ja myös siihen kuuluu että meidän parisuhteemme on kunnossa ja lapsemme kokee olevansa rakastavassa ympäristössä missä vanhemmat välittävät toisistaan ja lapsestaan ja jaksavat hänen kanssaan myös huonompina aikoina (esim. lapsen sairaus).

Hattua nostan niille jotka uskaltavat lähteä reissuun pienen taaperon kanssa, itse herkkäihoisena ja herkkävatsaisena en uskalla lastani edellämainituille altistaa.

 

Itse en jättäisi lasta noin pitkään hoitoon. Monesta syystä, mutta päällimmäisenä oma itsekkyys. Minun olisi aivan liikan ikävä taaperoani matkan ajan.

Kukin kuitenkin tekee niinkun parhaaksi kokee ja tietää varmasti itse parhaiten oman ratkaisunsa. En nää syytä mollata kumpaakaan vaihtoehtoa. Meillä näet taapero on reissannut täysin turvallisesti todella paljon. Sallittakoon silti myös loma niille jotka eivät voi tai halua ottaa lasta mukaan. Monesti ne jotka reissaavat taaperon kanssa eivät ole ekaa kertaa matkassa joten tietävät kyllä mihin lapsensa vievä. Ja osaavat hekin aivojaan käyttää ja tilanteisiin varautua.

Mielestäni se miltä itsestä tuntuu oikealta on lähempänä oikeata oman perheen kohdalla. Jos asiaa täytyy paljon vatvoa ja perustella niin ehkä silloon asia ei olekaan ihan ok.

Kaikki vaan lomailemaan-oman perheen tapaan

 

\

No johan saa Hay-D kylmää vettä niskaan... Minä kyllä ymmärrän Hay-D:n pointin. Meillä myös on pojalle isovanhemmat todella tärkeitä. Mummu kelpaa pojalle hyvin lohduttajaksi -välillä jopa mummulassa vain mummu kelpaa syöttäjäksi/lohduttajaksi. Ja mielestäni se on täysin normaalia! Tottakai minä ja pojan isä olemme lapselle ne kaikista tärkeimmät henkilöt, mutta mummu on myös TODELLA tärkeä. Eikä meillä mummu pyöritä meidän perheemme arkea (siivoa, pyykkää, laita ruokaa...). Emme myöskään juo/käy juhlimassa, saati sitten matkusta ilman lasta. Poikamme on ollut parin vuoden aikana yhteensä 3 yötä mummulassa hoidossa. Mitään pitkiä ja jatkuvia yökyläilyt siis eivät ole. Välillä tosin näemme mummua jopa päivittäin, lähekkäin kun asumme. Minusta se on pojalle huikea etu, että on äidin ja isän lisäksi joku muukin tärkeä henkilö. Ei se ole minulta pois, että pojallani ja äidilläni on läheiset välit! Taitavat olla nämä panettelijat kateellisia, kun on Hay-D:n pojallakin mahtava mummu, johon voi luottaa 100%:sti, ja johon poikakin voi tarvittaessa turvautua.

Tämä nyt on "hiukan" sivuun alkuperäisestä aiheesta, mutta oli pakko kommentoida.

peesaan!!!

joo, ja mun on pakko vastata tähän mummi- keskusteluun, ja että jos lapsi turvaa isovanhempiin.. en ole ikinä ollut lapsesta erossa enempää kuin 2 yötä, ja senkin tosi harvoin ja äitinä olen tytölleni (1,5v.) kaikki kaikessa. nyt kuitenkin on tyttö tullut siihen kehitysvaiheeseen että uskaltaa jo turvata muihinkin aikuisiin kuin äitiinsä, eli mummiinsa ja mummoonsa! minusta se on upeaa!! ei ole aina huono omatunto jos lähdet lääkärissä käymään kun jätät lapsen mummin upeaan hoitoon. lapsi viihtyy ihan sikahyvin mummin kaa eikä pelästy jos äiti sanoo että lähtee ulos käymään vaan jää tyytyväisenä odottamaan!! ja olen siis lapsen kanssa kotona vielä ja aion olla kunnes tää toinen syntyy ja kasvaa väh. 1,5 vuotiaaksi. että silleen!! ja tiedän, että tämä lapsen luotto johtuu siitä, että se on oppinut luottamaan siihen ettei äiti mihinkään katoa!!

 

\

Eikös lapselle ole myös tärkeää että vanhempien välit ovat kunnossa ja he ovat myös levänneitä? Me olemme lähdössä mieheni kanssa tänä kesänä viikon lomamatkalle ja itsekkäästi lähdemme ihan kahdestaan, lapsemme joka tuolloin on 1v10kk, menee isovanhempiensa luokse ihan koko viikoksi, apua!!! Kyllä mahtaa nyt tulla niskaan vettä, että olenpa huono äiti tms. Lapsemme tykkää olla isovanhempiensa luona puhuu heistä usein jne. Hän onkin yön tai kaksi säännöllisesti joka kuukausi isovanhemmillaan hoidossa, ei sen vuoksi että isä ja äiti saisivat ryypätä vaan että isä ja äiti saisivat levätä ja hoitaa suhdettaan. Päivät käymme töissä ja iltaisin meillä leikitään tyttäremme kanssa kunnes hän menee nukkumaan, luetaan, leikitään, lauletaan jne. Telkkaria meillä ei avata kuin hetkeksi sen jälkeen kun lapsemme on nukahtanut. Öisin lohdutetaan jos joskus sattuu heräämään kesken unien, aina kun tyttö on sairaana nukun hänen kanssaan hänen huoneessaan, jotta olen mahdollisimman lähellä kun tyttö tarvitsee minua. Koskaan ei lapsemme ole ollut sellainen että ei olisi tykännyt mummilaan mennä tai että toisaalta olisi siellä itkeskellyt. Tarhassa meitä on aina kehuttu että tytöstä näkee että hänellä näkee että on hyvä perusturvallisuuden tunne.

Ja kaikilla vahnemmilla ei ole tuo kitiseminen se syy miksei oteta mukaan reissuun. Jotkut vaan eivät halua altistaa lasta liialle auringolle, ottaa riskiä että saa jonkun pahan vatsataudin tms. Ja toisaalta kun lapsi kerran viihtyy isovanhempien kanssa niin miksei hän siellä saisi olla, vaikka ihan viikkoakin kerrallaan. Minä olen ollut 7kk kun minut on ensimmäisen kerran jätetty isovanhempieni luokse hoitoon viikoksi kun vanhempani lähtivät lomamatkalle ihan kahdestaan ja ihan tasapainoinen ja tervejärkinen minusta on tullut. Ja mielestäni perhe-elämämme on mallillaan, koska lapsemme on meille kaikki kaikessa ja etusijalla elämässämme. Ja myös siihen kuuluu että meidän parisuhteemme on kunnossa ja lapsemme kokee olevansa rakastavassa ympäristössä missä vanhemmat välittävät toisistaan ja lapsestaan ja jaksavat hänen kanssaan myös huonompina aikoina (esim. lapsen sairaus).

Hattua nostan niille jotka uskaltavat lähteä reissuun pienen taaperon kanssa, itse herkkäihoisena ja herkkävatsaisena en uskalla lastani edellämainituille altistaa.

Älä yleistä! Vanhempien parisuhde voi olla kunnossa, vaikka lapsia ei hoidateta ikinä isovanhemmilla, syystä tai toisesta. Esim. meillä appivanhemmat ovat täysin epäluotettavia lastenhoitajia. En ikinä antaisi heille alle 2-vuotiasta lasta viikoksi hoitoon! Joillakin isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat liian huonokuntoisia hoitamaan lapsia. Joillakin on juopot isovanhemmat, jotka ryyppäävät jopa lastenlastenkin aikana. Mummola ei todellakaan ole aina hyvä ja turvallinen hoitopaikka lapselle!

Isovanhempien hoitoapu ei äidin ja isän parisuhdetta pelasta. Omassa tuttavapiirissä on tästä hyviä esimerkkejä. On tehty joka vuosi vanhempien omat etelänmatkat ja risteilyt. Lapset on viety mummolaan tai sukulaisille hoitoon. Mummot ja vaarit ovat lähes jatkuvasti kiinni lapsenlapsissaan. He joutuvat hoitamaan lapsenlapsia päätoimisesti myös koulujen lomilla. Kun perheen vanhin lapsi on 5-6-luokalla tai yläasteella, vanhemmat eroavat. Vanhempien parisuhde voi olla huono ja riitainen, vaikka vanhemmat reissaavat ja juhlivat jatkuvasti yksin ja yhdessä ja lapset ovat viikonloput ja lomat mummoloissa hoidossa.

1v 10 kk on pieni olemaan viikoa erossa äidistään ja isästään. Vaikka päiväkodin tädit sanoisivat mitä. Ilmeisesti teillä mummoloissa hoidattaminen kulkee suvussa. Ovathan vanhempasi jättäneet sinut jo 7 kk ikäisenä viikoksi hoitoon.

Minusta olet huono äiti, koska pystyt jättämään pienen lapsesi noin vain viikoksi hoitoon. Asenteestasi näkee, että oma mukavuus menee lapsen edun edelle. Ei ihme, että lapsesi menee mielellään mummilaan. Milloin olette itse lapsenne kanssa, kun tarha hoitaa lapsen päivällä ja isovanhemmat viikonloppuisin? Omia lapsiani en jättäisi noin pienenä hoitoon. Jos lapsia ei voi ottaa lomakohteeseen mukaan, vaihtaisin kohdetta tai jättäisin lomamatkan tekemättä.

 

\

Minusta olet huono äiti, koska pystyt jättämään pienen lapsesi noin vain viikoksi hoitoon. Asenteestasi näkee, että oma mukavuus menee lapsen edun edelle. Ei ihme, että lapsesi menee mielellään mummilaan.

Olipas upeeta tekstiä sulta ja todella kypsää käytöstäkin vielä!!!Taidat olla itse äitiyden ylipapitar,tai ainakin kuvittelet olevasi,kun moitit toista huonoksi äidiksi.HUONOKSI äidiksi nimitteleminen kertoo enemmänkin itsestäsi kuin toisesta ihmisestä,jota huonoksi äidiksi kutsut.

Meillä jokaisella on omat erikoisuutemme ja käytäntömme vanhempina.Toiset eivät voi,halua,pysty jne. jättämään lastaan kenenkään toisen hoteisiin edes lyhyeksi aikaa.Toiset taas voivat ja se sallittakoon heille.missään vaiheessa ei ole ollut kysymys siitä,voiko lapsen jättää hoitoon sellaiselle henkilölle,johon ei voi luottaa.Totta on,että toisten isovanhemmat ovat alkoholisteja tai muuten vaan täysurpoja,joille lastaan ei halua/voi/uskalla/raaski jättää.Kaikilla näin ei kuitenkaan ole.

Ja mitä tulee siihen,että lapsi "suosii" isovanhmepiaan joissakin tilanteissa,on mielestäni aivan normaalia käytöstä lapsiltakin.Meillä ainakin lapsi näyttää a) parhaat puolensa b)kaikki mahdolliset aarteensa isovanhemmilleen näiden ollessa paikalla.Ehkäpä oma lapseni on sitten vain niin poikkeuksellisen älykäs kun ymmärtää,että mummilta ja muilta saa huomattavasti enemmän huomiota ja ihmettelyä tyyliin "ohhoh,onpas sinulla kertakaikkisen upea varvas,jeejee".Meillä kun napaa ja varpaita ihmetellään päivittäin useita kertoja,niin onhan se luonnollista,ettei äiti enää 300:nnella kerralla jaksa kiljua riemusta.Ja silti olen lapselleni läsnä ja ihailen häntä ja hänen aarteitaan.Ihmismieli vain tuppaa tykätä paistattelusta muiden huomion alla,ainakin jossain määrin.Meillä hyvin suuressa määrin.

Toiset tarvitsevat parisuhteelleen enemmän aikaa kuin toiset.Me mieheni kanssa hoidamme parisuhdettamme viereystilan mukaan ihan tavallisen arjen keskellä.Toki mahdollisuuksien mukaan,pyrimme viettämään aikaa myös kahdestaan.Minusta siinä ei ole mitään väärää tai pahaa.Emme kuitenkaan hoidata lastamme muilla,vaan otamme riemumielin silloin tällöin saatavan avun vastaan.Kenen tahansa apua en kuitenkaan kelpuuta,vaan kyllä sen ihmisen pitää olla lapselle tuttu ja turvalinen valinta.

Lapsi menee aina edelle.Mutta minä en ainakaan häpeä myöntää,että välillä kaipaan ihan jotain muuta kuin lapsiperheen arkea.Ihan lyhytkin katkos arkeen riittää antamaan virtaa kummasti.Olen kuitenkin myös MINÄ,enkä ole aina ollut maailman suloisimman lapsen äiti.Sitä roolia en vaihtaisi koskaan,mutta välillä haluan tuulettaa aivojani ihan muissa ympyröissä.Silloin lastani hoitaa joko hänen isänsä tai minun äitini.Lyhyeksi ajaksi esim. yhdeksi illaksi voidaan pyytää myös kummit hoitamaan.Eipä ole lapseni siitä kärsinyt.Kovin usein emme missään käy ilman lasta,mutta muutaman kerran vuodessa kuitenkin.

Meidän perhe voi hyvin ja kaikki tuntuvat olevan onnellisia.Tämä sopii meille,ei ehkä muille.Kyllä meidänkin arkemme on välillä p.askaa ja tylsää,mutta sitähän elämä välillä on.

Teit sitten niin tai näin,teet erilailla kuin joku toinen.Erilaisuus ei aina ole huonoa asia.Hyvää juhannusta kaikille,pysykää pinnalla!

 

Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Todella törkeää haukkua toista huonoksi äidiksi.

Meillä parisuhde kaipaa kahdenkeskistä yhdessäoloa enkä häpeä sitä myöntää. Itse jaksan paremmin, kun saan hetken hengähtää. On ihanaa silloin tällöin vaan olla ajattelematta koko ajan pienen ihmisen hyvinvointia niin että täytyy olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa. Siis niin, että tietenkin tietää hänellä olevan kaikki hyvin.

Itse en varmaan viikoksi voisi kovin pientä jättää, mutta viikonlopuksi kyllä. Varasimme juuri viikonloppumatkan kuukauden päähän. Pidemmät reissut meillä kyllä tehdään lapsen kanssa.

Meillä hoitajana turvallinen oma äitini, jonka kanssa poika todella viihtyy. Montaa kertaa ei olla tosin oltu kahdestaan viikonloppua -olisikohan kolmas kerta nyt tulossa ja poika reilun vuoden ikäinen. Monella ulkomaanreissulla ollaan kyllä oltu koko perheen voimin.

 

Ilman muuta meette kahdestaan miehesi kanssa jos yhtään siltä tuntuu!! Me oltiin kahdestaan Espanjassa viikko kun lapsi oli 9kk. Lapsi oli mummolassa hoidossa. Asuvat lähellä ja ollaan tosi paljon tekemisissä. Hyvin oli mennyt lapsella, itsellä vain oli loppulomasta kova ikävä. Mutta voit vain kuvitella miten oli mukava tulla kotiin oman pikkuisen luokse levänneenä ja virkistyneenä. Lapsi rutisti vuorotellen naureskelle meitä kun tultiin. Ei osannut päättää kumman sylissä olisi kun toisen sylistä halusi toisen syliin! Meillä olikin tosi rankka vauva-aika kaikenmaailman allergioiden ym. vuoksi joten loma olikin sitten oman jaksamisen kannalta todella tarpeeseen!

Sanokoot muut mitä tahansa, mutta näin tehtiin me, ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee!

 

Kysymys ei todellakaan ole siitä että haluaisin olla lapsestani erossa tai juhlisin. Ja meidän perisuhteemme voi todella hyvin, luultavasti myös kiitos sen että olemme osanneet ottaa aikaa myös toisillemme. Meillä ei siis ole mitään pelastettavaa vaan haluamme pitää yllä parisuhdettamme, jotta sitten voimme sanoa että olemme tehneet kaiken myös suhteemme ja lapsemme kodin eteen. Lapseni on minulle kaikki kaikessa ja teemme kaiken lapsen ehdoilla. Ja meillä isovanhemmat eivät ole juoppoja jne. Enhän minä tietääkseni tekstissäni kehottanut ketään viemään lastaan hoitoon isovanhemmille jotka ovat juoppoja tms. Totta #&%?$!*ä (anteeksi suora ilmaukseni, mutta pisti kirjoituksesi vihaksi) meillä jokaiselle pitäisi olla suotu aivot, joilla ajatella.

Enkä todellakaan pidä itseäni huonona äitinä jos kaikki ajat mitä lapsen kanssa olemme todella jaksamme olla hänen kanssaan ja nautimme ajasta. Onko sitten parempi että olet viisimetrinen otsassa jatkuvasti. Ja me olemme lapsemme kanssa joka ikinen päivä, telkku pysyy kiinni tasan tarkkaan siihen asti kun lapsemme menee nukkumaan ja keskitymme lapseemme. Töissäkin vaan kun on valitettavasti käytävä että saa laskut maksettua. Ja joskus on viikonloppuisin pakko saada levättyä. Eli kiitos vaan kun haukuit huonoksi äidiksi ilman että tunnet minua tai minun suhdettani lapseeni.

[/quote]

Älä yleistä! Vanhempien parisuhde voi olla kunnossa, vaikka lapsia ei hoidateta ikinä isovanhemmilla, syystä tai toisesta. Esim. meillä appivanhemmat ovat täysin epäluotettavia lastenhoitajia. En ikinä antaisi heille alle 2-vuotiasta lasta viikoksi hoitoon! Joillakin isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat liian huonokuntoisia hoitamaan lapsia. Joillakin on juopot isovanhemmat, jotka ryyppäävät jopa lastenlastenkin aikana. Mummola ei todellakaan ole aina hyvä ja turvallinen hoitopaikka lapselle!

Isovanhempien hoitoapu ei äidin ja isän parisuhdetta pelasta. Omassa tuttavapiirissä on tästä hyviä esimerkkejä. On tehty joka vuosi vanhempien omat etelänmatkat ja risteilyt. Lapset on viety mummolaan tai sukulaisille hoitoon. Mummot ja vaarit ovat lähes jatkuvasti kiinni lapsenlapsissaan. He joutuvat hoitamaan lapsenlapsia päätoimisesti myös koulujen lomilla. Kun perheen vanhin lapsi on 5-6-luokalla tai yläasteella, vanhemmat eroavat. Vanhempien parisuhde voi olla huono ja riitainen, vaikka vanhemmat reissaavat ja juhlivat jatkuvasti yksin ja yhdessä ja lapset ovat viikonloput ja lomat mummoloissa hoidossa.

1v 10 kk on pieni olemaan viikoa erossa äidistään ja isästään. Vaikka päiväkodin tädit sanoisivat mitä. Ilmeisesti teillä mummoloissa hoidattaminen kulkee suvussa. Ovathan vanhempasi jättäneet sinut jo 7 kk ikäisenä viikoksi hoitoon.

Minusta olet huono äiti, koska pystyt jättämään pienen lapsesi noin vain viikoksi hoitoon. Asenteestasi näkee, että oma mukavuus menee lapsen edun edelle. Ei ihme, että lapsesi menee mielellään mummilaan. Milloin olette itse lapsenne kanssa, kun tarha hoitaa lapsen päivällä ja isovanhemmat viikonloppuisin? Omia lapsiani en jättäisi noin pienenä hoitoon. Jos lapsia ei voi ottaa lomakohteeseen mukaan, vaihtaisin kohdetta tai jättäisin lomamatkan tekemättä.
[/quote]

 

Ja pakko vielä jatkaa, koska onnistuit niin hyvin pahoittamaan mieleni haukkumalla huonoksi äidiksi minua.

Asumme 100 km päässä kaikista sukulaisistamme ja ystäviä meillä ei täällä pahemmin ole koska jo ennen lapsen syntymää kävimme töissä ja hararstuksemme ovat lähinnä yksilöharrastuksia. Eli tämä tarkoittaa että olin aivan yksin pienen ihanan lapseni kanssa koko äitiysloman. Mieheni tekee pitkää päivää töissä joten todellakin olimme kahden. Toki viikonloppuisin saimme seuraa kun isovanhemmat tulivat kyläilemään. Lopputulos oli että sairastuin syystä tai toisesta synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja voin kertoa että ei ole herkkua kun jatkuvasti on huonotuulinen ja itkettää, tuntee itsensä aivan huonoksi ihmiseksi jos ei tiedä miksi vauva itkee tms. Tunne on niin uskommattoman mukaansa vievä ja lamauttava etten sitä osaa edes kuvailla. Myös tämän vuoksi olen onnellinen että saan välillä aikaa hengähtää ja keskittyä myös itseeni. En mitenkään mielelläni syö lääkkeitä, mutta mielestäni olen hyvä äiti koska pyrin parantamaan itseni ja tekemään asioita myös itseäni ajatellen jotta paranen.

Olenko huono äiti kun sinnikkäästi imetin ja syötin lastani pullosta ensimmäisen kolme kuukautta kunnei pikkuinen jaksanut rintaa imeä niin että olisi saanut vatsansa täyteen vaan nukahti ensimmäisen parin minuutin aikana (lapsemme paino sairaalasta lähtiestä hieman reilut 2 kg). Eli kolme kuukautta vei ennenkuin rintamaitoa tuli niin paljon että lapseni sai syödäkseen koko aterian ja toisaalta että lapseni jaksoi syödä tarpeeksi. Moni äiti olisi voinut jo lopettaa kesken ja antaa vain ja ainoastaan pullosta korviketta.

Olenko huono äiti kun en ensimmäiseen kolmeen kuukauteen vienyt lastani pois kodistamme (ulkoiluvaunutteluja lukuunottamatta) ettei lapseeni olisi tarttunut noin pienenä nuha.

Olenko huono äiti kun valvon lapseni vieressä jos hän sairastuu (sairaana en häntä missään nimessä hoitoon veisi edes isovanhemmille)?

Olenko huono äiti kun viime lokakuusta lähtien lapsemme on sairastanut 2 viikon välein flunssaa tms ja haluan silloin tällöin myös lepoaikaa että jaksan jälleen kun hän seuraavan kerran sairastuu?

Olenko huono äiti kun joka kerta kun lapsemme on sairas en vie häntä hoitoon yhden kuumettoman päivän jälkeen vaan vasta sitten kun lapsi oikeasti vaikuttaa terveeltä?

Olenko huono äiti kun kotiin töistä päästyäni keskityn vain ja ainoastaan lapseeni? En tee kotitöitä ennenkuin lapseni menee nukkumaan.

Olenko huono äiti kun rakastan lastani täydestä sydämestäni enemmän kuin olen koskaan mitään/ketään rakastanut?

Mutta, kaikesta tästä huolimatta olen myös vielä mieheni vaimo ja rakastan miestäni ja haluan hänen kanssaan myös kahdenkeskistä aikaa ja mahdollisuutta keskustella hänen kanssaan. Meillä lapsi menee nukkumaan klo 20 ja herää ennen 6:00 aamulla joten meidän on myös mentävä sänkyyn ja nukkumaan hetimmiten kun tyttäremmekin, eipä siinä paljon jää illalla aikaa yhdessäoloon kun hoitamme seuraavan päivän ruoat valmiiksi, vaatehuollon jne.

Ja tuo että lähdemme kahdestaan matkaan oli pitkän ja tuskallisenkin harkinnan tulos. Puntaroimme tarkasti vaihtoehtojamme ja tulimme tulokseen, että meidän perheellemme tämä on oikea vaihtoehto.

Ja täytyy sanoa, että jos jotain itsekkyydestä sanon niin lukuunottamatta noita viikonloppuja joina tyttömme on isovanhemmillaan (jotka muuten itse useimmiten pyytävät lasta hoitoon ja laskevat oikein että kumpien isovanhempien on vuoro saada tyttö luokseen hellittäväksi) olemme railun vuoden heränneet joka aamu ennen kuutta niin arkena kuin viikonloppuna eli kyllä sen verran itsekäs olen että ajattelen että onpas ihanaa kun saan nukkua yhden viikon rauhassa aamuisin. Ja viinalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä koska olen lähestulkoon absolutisti kuten miehenikin.

Koskaan en tytärtäni hoitoon jättäisi jos hän itkisi siellä ikäväänsä joko jättöhetkellä tai isovanhemmat jälkeenpäin siitä kertoisivat tyttöä hakiessani. Mutta koskaan hän ei ole itkenyt.

t. huono äiti

 

Hups, tulipas kirjoitusvirheitä Odotan yhä kommenttia häneltä joka minua huonoksi äidiksi haukkui...

 

elä nanu huoli =) minäkin olen surkea tapaus kun lapsi lähtee viikoksi isänsä kanssa reissuun ja minä jään töihin..... siis huono äiti jonka lapsi unohtaa mun olemassaolon kokonaan ja saa elinikäisiä traumoja kun isänsä kanssa viettää viikon :saint:

 

Lähtekää ihmeessä joskus kahdestaan lomalle ja tuttuja tapaamaan, mutta parasta olis varmaan valmistella seuraavan kerran etukäteen juttua. Viette vesseliä vähän pitemmäksi ajaksi sinne mummolaan ja saatte sitten rauhan sielullenne, että viihtyy. Itse olen mennyt töihin tytön ollessa 1,2 vuotta ja mun työ vaatii välillä viikon poissaolon. Mummin luona neiti viettää viikon ja hyvin on pärjätty. Äidille se ero taitaa olla kovempi paikka. Tollainen traumoilla pelottelu on minusta potaskaa. Jokainen järkevä vanhempi tietää ettei se lapsen elämä mummolassa vietettyyn viikkoon kaadu, jos luotto ja hoito toimii.

 

Tulin pitkästä aikaa lukemaan ihmisten kirjotuksia ja hupsista mitä tekstiä. Mä olen aina ajatellut että täältä saisi vinkkejä, asiallista mielipiteen vaihtoa yms.. Ed mainittuja kun lukee niin ainakin joku saa kurjan mielen. Kuinka joku voi haukka toista huonoksi äidiksi, pelkkien kirjoitusten perusteella... Kyllä tämä maailma on pelkkiä traumaattisia lapsi kohta täynnä... Aurinkoista kesää kaikille :flower: