Vaativa vauva ja isot sisarukset

Nyt sain tämän lapsen kolmeen päivään nukahtamaan liinaan hetkeksi, niin pyydän apua. Kolmas, puolitoistakuukautinen vauvani on ilmeisesti taas sellainen suuritarpeinen vauva. Saattaa olla päiviä, jolloin häntä ei saa laskea hetkeksikään sylistä, ei edes vessareissun ajaksi, ilman että hän alkaa itkemään. Vauva haluaisi olla rinnalla koko ajan, ja saakin olla tosi paljon.

Kaipaan apua nyt henkiseen jaksamiseen, enkä tiedä, mistä sitä voisin saada. Kun vauva haluaa olla jatkuvasti tissillä, en pysty tekemään mitään kotitöitä, enkä yhtään keskittymään muihin lapsiin. Enkä mihinkään muuhun kuin vauvaan. Kyse on siis päiväajasta, öisin hän nukkuu "ihan hyvin" vieressä, mikä on tietysti ihan mahtavaa. Mutta päivällä ei nuku edes minuutin unia, joskus saattaa nukkua kantoliinassa, mutta silloin pitää olla ulkona ja liikkeessä. Nyt sain tämän nukkumaan liinaan ulkona ja ryntäsin heti kirjoittamaan viestiä. Mutta, sitten kun tulee "tilanteita", joita siis tulee useampilapsisessa perheessä monta kertaa päivässä (riitoja, nujakoita, sotkua yms), suutun ja tiuskin lapsille. Äsken räyhäsin niin, ja läppäsin poikaa, joka ei sanomisista huolimatta koskaan usko mitään. Nyt harmittaa ja nolottaa, mutta pelkään tässä nyt kaikkien puolesta.

Lyödä ei saa, sen tiedän, mutta miten helvetissä selviän kaikesta yksin, kun vauva huutaa heti, jos sen laskee käsistään? Pelkään, että pääni hajoaa, ja että masennun ja alan purkaa turhautumisen ja riittämättömyyden kiukun lapsiin. Ajattelen, että mitä pahaa olen tehnyt, että olen ansainnut kaiken tämän, että jokainen lapseni on vaan jatkuvasti tissitettävä, eikä tyydy mihinkään muuhun eikä ole koskaan tyytyväinen. Miksen minä pääse koskaan mistään helpommalla?

Perheemme on kokenut viime aikoina monia vastoinkäymisiä ja minä olen aiheuttanut niistä monia. Syytän itseäni ja koen epäonnistuneeni kaikessa, mihin ryhdyn. Näiden lisäksi olen taas saanut vauvan, joka vaatii kaiken huomion itseensä jatkuvasti.

Mitä sitten, kun niitä huomiota vaativia on muitakin? Miten te muut useamman lapsen äidit selviätte?
 
Ihan näin lyhyt vastaus; Meillä on myös tämä nuorimmainen (7vk) vaativa ja sylissä viihtyvä kuin myös oli tuo pienempi isosiskonsa (1v4kk).
Meillä nuo isommat lapset 12v,9v ja 7v ovat suurena apuna vauvan kanssa ja sylittelevät ja heiluttelevat vaunussa silloin tällöin.
Vauva kun on tyytyväinen vain ollessaan liikkeessä, joko sylissä tai vaunuissa. "Varasyliksi" ostin Lastentarvikkeesta sellaisen Fisher Pricen koliikkikeinuksikin sanotun vauvakeinun, joka toimii pattereilla. Keinussa on kalamobile valolla ja 6 eri keinuntanopeutta, kahteen eri suuntaan.
Se on ollut ainakin meillä pelastus niihin hetkiin kun olen pienten kanssa kahden ja pitää saada ruoka valmiiksi tai pyykit laitettua :)
Keinulla oli kyllä hintaa aika lailla, mutta on se hintansa väärti =)
Ja saahan niitä toki käytettynäkin..
 
Meillä myös on kaikki lapset olleet kohtalaisen kannettavia tapauksia. Ja mies vielä sellasessa työssä, että on melkein aina illat poissa kotoa. Olenkin tullut tän kolmannen kanssa siihen tulokseen, ettei se haittaa vaikka se huutaa hetken, että itse voi siis käydä vaikka pissillä ja jättää vauvan vaikka sitteriin tai sänkyyn siksi aikaa. Pääseepähän ainakin muutamaksi minuutiksi pois tilanteesta. Ja jos yhtään lohduttaa (tiedän ettei just nyt auta) se huuto ja tississä roikkuminen ei loppjen lopuksi kestä kauaa. Kannattaa kuitenkin yrittää vaikka neuvolassa jutella asiasta!!

 
Meillä kanssa vaativa vauva, esikoinen on 3v ja oli samanlainen vauvana.
Minäkin vaan jätän vauvan huutamaan hetkeksi, että pystyn antamaan ruokaa isosiskolle yms.. ja on sitä itsekin syötävä yms..
Ei vauva mee rikki, vaikka vähän joutuisi huutamaankin :)
Voimia sinule ja koko perheelle, kyllä se siitä :hug:

P.s. meillä on vauvalla ollut ongelmia syntymästä lähtien, oli lastenosastolla melkein kuukauden, että jos vauvasi on terve, niin asiat on ainakin sillain hyvin.
 
Kiitokset vastauksistanne, ja kannustavista sanoista. :) Tänään onkin ollut paljon helpompi päivä, pääsin koneellekin katsomaan näitä viestejänne, ja ihme kyllä: vauva nukkuu.
Niin, meillä on kyllä monet asiat oikein hyvin, vauva on terve ja yölläkin nukkuu ihan ok. Olenkin todella iloinen näistä. :) Aika helposti vaan alkaa homma karkaamaan käsistä jos on useita päiviä, jotka on hankalia. Itselläkin vielä niin paljon opittavaa ja kasvamista.
Eihän se vauva rikki mene jos hetken joutuu itkemään itsekseen, ja kyllähän tämä on vaan pieni hetki koko elämässä.

ap:)
 

Yhteistyössä