H
harmaa
Vieras
Mieheni ja minun suhde on täysin retuperällä lapsemme takia tai oikeastaan siitä johtuen. Lapsi on osoittatunut todella vaativaksi,siis todella. Vauvana oli rauhallinen, ihana ja lähinnä nukkui. Mitä isommaksi tulee niin sitä enemmän ongelmia on syntynyt. Lapsi huutaa ja itkee jokaisesta asiasta mikä ei mene hänen mielensä mukaan. Ei tarvitse kuin räpäyttää silmä ja voila! huuto on valmis. Minä olen lapsen kanssa kotona ja olen ihan lopussa.
Lapsi saa välittömästi raivarit jos istun vaikka hetkeksikin sohvalle. Mies on väsynyt kun tulee töistä ja lapsi ei tottakai tätä ymmärrä ja huutaa samaan tapaan kun minun kanssani. Hermot ovat kireällä, yhteinen aikamme on lähinnä hiljaisuutta jonka huudon pelkäämme rikkovan. Istumme kuin sopulit ja pelkäämme hengähdyksen aiheuttavan uuden huudon makuuhuoneesta.
Viikonloppuisin vedämme pitkää tikkua ja tappelemme kumpi hoitaa lasta kun molemmat ovat pahasti levon tarpeessa. Läheiset ihmiset vähättelevät lapsen vaativuutta ja minusta tuntuu, että olen huono äiti. Olen alkanut tuntea vihan ja pettymyksen tunteita niin lasta, miestä kuin elämääni kohtaan.
Haluaisin nauttia ajasta lapsen kanssa, käydä puistoissa,leikkiä kotona ja nauraa yhdessä..edes yhden päivän ilman raivareita,huutoa tai kyyneliä. Tiedän ( toivon) tämän olevan vaihe joka menee jossain vaiheessa ohi ja toivon, että emme miehen kanssa eroa tänä vaikeana aikana.
Lapsi saa välittömästi raivarit jos istun vaikka hetkeksikin sohvalle. Mies on väsynyt kun tulee töistä ja lapsi ei tottakai tätä ymmärrä ja huutaa samaan tapaan kun minun kanssani. Hermot ovat kireällä, yhteinen aikamme on lähinnä hiljaisuutta jonka huudon pelkäämme rikkovan. Istumme kuin sopulit ja pelkäämme hengähdyksen aiheuttavan uuden huudon makuuhuoneesta.
Viikonloppuisin vedämme pitkää tikkua ja tappelemme kumpi hoitaa lasta kun molemmat ovat pahasti levon tarpeessa. Läheiset ihmiset vähättelevät lapsen vaativuutta ja minusta tuntuu, että olen huono äiti. Olen alkanut tuntea vihan ja pettymyksen tunteita niin lasta, miestä kuin elämääni kohtaan.
Haluaisin nauttia ajasta lapsen kanssa, käydä puistoissa,leikkiä kotona ja nauraa yhdessä..edes yhden päivän ilman raivareita,huutoa tai kyyneliä. Tiedän ( toivon) tämän olevan vaihe joka menee jossain vaiheessa ohi ja toivon, että emme miehen kanssa eroa tänä vaikeana aikana.