vaativa 1+ vuotias

lapseni 1v2kk on aina ollut haastava,mutta 1v päivien jälkeen elämä on muuttunut entistä haastavammaksi
pukea ei saa ilman huutoa ja kaarelle heittäytymistä. Vaippaa ei saa vaihtaa,sama kuvio. Ruoka täytyy "huijata" muuten ei suostu syömään.Äiti ei saa hävitä näköpiiristä jne.
Ja viimeinen ja isoin ongelma on rattaissa viihtyminen...huuto alkaa kun päästään ovestä ulos..ei viihdy ei...Ei kävele vielä joten en voi päästää jaloittelemaan. Vaunuilla ollaan aina liikuttu paljon,mutta tyytymättömyys on ihan uus juttu..Mikä neuvoksi???
Onko tää jotain esiuhmaa vai mitä??

 

Heipä hei!

Meillä tulee ens kuun alusta vuosi täyteen, mutta jotain saman tyyppistä on meilläkin. Kaikista haastavinta on syöminen. Ruoka ei meinaa upota sitten millään. Ensin kauhea huuto ja hetken houkuteltua suostuu syömään jonkin verran. Tyttö on myös melkonen "takiainen". Saa nähdä muuttuuko tilanne yhtään kuhan rinnalta vieroitus on ohitse... Neuvoja en osaa kyllä sinulle antaa, mutta luulisin että on ikään liittyvää uhmakkuutta.

 

Tuota tuntuu olevan liikkeellä =) Juuri kirjoitin vastaavasta asiasta otsikolla Haastava 1-vuotias! Tuntuu, että näillä lapsosilla on aina menossa joku vaihe... Meillä tuo kiukku näyttää lisääntyvän koko ajan ja mitä oudoimmista asioista menee herne nenään!? Aamulla poika suuttui, kun ei saanut paitani kuvioita irti... Jep

 

Meillä on aika vasta vuoden täyttänyt poika, ja on kyllä tosi haastava jässikkä. Päivät on usein yhtä huutoa, kiukuttelua, itkua, lahkeessa ja sylissä roikkumista. Hyviäkin päiviä toki joukkoon mahtuu. Hankalaa tässä on vieläpä se, että olen raskaana ja väsynyt ja itsekin aika ärtynyt. Silti pitäisi jaksaa sinnitellä ja olla ymmärtäväinen kaikille kiukkukohtauksille. En pysty päivisin tekemään juuri muuta kuin olemaan pojan kanssa lattialla, ulkona tai missä milloinkin. Kotihommista ei onnistu muu kuin imurointi, sillä poika tykkää imurista. Muutoin poika tulee itkien perässä ja roikkuu lahkeessa. Ruokakin tulee otettua lähinnä purkista, kun ruuanlaitto ei meinaa onnistua. Pojan päiväunien aikaan yritän, tai oikeastaan on melkein pakko itsekin nukkua, kun oon niin väsynyt. Välillä toki teen niitä kotihommia pojan nukkuessa.
Tsemppiä kohtalotovereille!

 

Taitaa olla esiuhmaa. Meillä alkoi myös vastaavanlainen 1v täytettyä ja 1½v alkoikin sitten kunnon uhma.

 

Täällä kanssa samanlaista. Tuo lahkeessa roikkuminen, huoh. Kotihommia yritän tehdä, mutta kun tyttö (1v3kk) on jatkuvasti kiinni ja kitisee, niin niistä ei oikein tule mitään. Menee vaan itseltä pinna. :ashamed: Ruokailu on meillä ollut yhtä taistelua jo reilun kuukauden päivät ja tänäänkään tyttö ei ole syönyt juuri mitään, maitoa vaan.
Eilen oltiin kerhossa ja tyttö kiehnäsi vaan minun sylissä, lelut eivät kiinnostaneet. Valitettavasti en voinut olla huomioimatta muita tämän ikäisiä, miten he viihtyivät omineen. Tuli mieleen että mikä meillä on mennyt pieleen... Noh, lohduttaa että edes joillakin on samanlaista!

 

Mäkin sanoin esikoisella uhman alkaneen 1-vuotiaana, mutta odottakaapas kun tulee 2 vuotta täyteen
Rajojaan ne lapset kokeilee, kun kokoajan opitaan uutta, niin pitää kokeilla josko osais vielä jotain vähän vaativampaa...
Meillä kuopus nyt 1v3kk ja matkii esikoiselta 2v7kk KAIKEN, jopa sen uhman!!!

 

Et kun teidän 1veellä on syömisen kanssa taistelua niin oletteko kokeilleet antaa lusikka omaan käteen (eihän seruoka välttämättä suuhun mene, meillä ainakaan aluksi ja sotkua tulee ja paljon)meillä se auttoi.
Poika kiukutteli ihan mahdottomasti ja syömään ei suostunut, sitten kahden viikon kiukkuamisen jälkeen mieheltä paloi hihat yks ilta ja se sanoi pojalle et syö sit ite ja laittoi lautasen eteen ja lusikan käteen niin mitä tapahtuikaan???poika otti lusikan käteen ja alkoi lappamaan ruokaa välillä lusikka osui myös suuhun mut suurin osa oli kaikkialla muualla, sen jälkeen meillä ei oo tarvinnu syömisen kanssa taistella=)
Zemppiä ja pitkää pinnaa kakille tahtoiäkäisten vanhemmille=)!!
Mulla itselään on täällä 1v4kk joka sanoo vaan ei! ja ennanuu (en haluu) joka asiaan ja näyttää myös että ei tahdo ja kun on myös 3kk vauva arjessa mukana niin... tiedätte kyllä, pitkää pinnaa tarvitaan jo pelkästään yhdenkin lapsen kanssa.

Mukavaa joulun odotusta tahtoikäisen raivoamisesta huolimatta :xmas:

 

Tuli vielä mieleen tuosta itsekseen viihtymisestä ja lahkeessa roikkumisesta, niin tuttua, niin tuttua *huokaus* selvästi mun pojalla on jouku uudelleen takertumis vaihe menossa kun koko ajan pitää olla näkyvillä ja mieluiten istua itsekkin lattialla niin silloin poika viihtyy itsekseen, mut yritäppä lähteä käymään toisessa huoneessa ja varsinkin jos et ilmoita että haet vauvalle vaipan tai käyt vessassa niin ihan hirveä hysteerinen huuto alkaa (ihan kuin se ois joskun muka jonnekkin hylätty tai unohdettu) ja jos kertoo että käy vessassa tai hakee vapan niin huuto voi jäädä pois mutta kyllä tarkistaa et varmati äiti tekee mitä on sanonut =)
Nyt täytyy lopettaa...

 

Tuttua on =) . Niin, itseäni vaivaa se, että kun poika 1½v aloitti päiväkodin, niin yöt ovat taas muuttuneet aivan kauheiksi :ashamed: . poika herää monta kertaa yössä ja vaatii maitopullon ja tutin, vaikka muuten olemme päässeet tutista eroon. Onko muilla samanlaista :snotty:

 

Mä kirjotan kanssa tähän vaikka kirjottelin jo tonne Haastava 1v.

Meillä kiukutellaan lattialla maaten myös monesta asiasta..mutta siitä oon tällä hetkellä tyytyväinen että toi puntissa roikkuminen on jonkin verran helpottanut. Usein poika (just täytti 1v) harrastaa sitä väsyneenä,nälkäsenä tai kipeenä mutta ei onneksi koko ajan.
Tosta syömisestä sen sanon että me ollaan tapeltu syömisen kanssa puolen vuoden sisällä aika paljon..poika ollu aina herkkä oksentelemaan niin on saanu ollu tyytyväinen jos jotain saa sisään eikä se tule ulos. Muutamat flunssat on vaan pahentanu sitä yrjöilyä ja sitähän sitten tulee kun on limaa(viimeks tänä aamuna oksensi aamupuurot ja maidon). Kiva sitten siinä miettiä että onkos sillä nälkä ja monta kertaa lämmitellä turhaan ruokia mitä se ei sitten syö
Toi lusikkajuttu EI auta..jonkinverran on poika on syönyt itse mutta on tosiaan viimisen puoltoista kk sairastellu enemmän tai vähemmän niin en ole antanu leikkiä ruoalla kun ollu tärkeempää saada sitä mahaan asti. Tota "lahjomista" ollaan jouduttu käyttää jo kuukausia ja ollaan käyty meiän kauhalaatikko läpi,mukista lähtien kaikenlaista tavaraa jouduttu kantamaan että malttaa hetken istua syömään.
Ton syömisen kaa on muutenkin niin että jos aattelet että syödään kun kello on noin ja noin paljon niin ei meinaa syödä..sitten jos odotat että vaikuttaa nälkäseltä niin on monesti niin vihanen että ulvoo vaan syöttötuolissa kun kaikki KESTÄÄ LIIAN KAUAN hänen mielestään. Uuuuuhhh..aika rasittavaa välillä.
Tempperamenttiä piisaa..poika on ollu syntymästään lähtien sellanen että Mulle kaikki heti! Rintaraivareitakin tuli päivittäin kun hölmö äiti ei osannu kaivaa ruoka-automaattia sekunnissa esiin.
Mutta vaikka usein pinnaa kiristää niin on kiva huomata että poika on kuitenkin perusluonteeltaan iloinen ja onneksi osaa itsekseenkin leikkiä,jos vaan on maha täys,kuivissa ja terve. Ja aika kova jekkuilemaan jo..tekee koiruuksia kielloista huolimatta ja nauraen juoksee karkuun
Saa vaan nähdä miten meilläkin menee kun kolmas syntyy..kauhulla olen lukenut muitten äitien juttuja kun ikäero on pieni niinkuin esim METSÄTÄHTI; varmasti on välillä rankkaa??

Niiskuneidille: mitä jos tytölle on hampaita tulossa tai johonkin vaan sattuu kun ei sylistäkään meinaa pois haluta?

Näistä kitinöstä vielä: poika on ainakin niin vilkkaan olonen että tarvii kait virikkeitä enemmän. Niinpä mä oonki monesti keksiny sille aina jotain uutta touhuttavaa..uusin villitys on laatikot. Oon antanu esim korin missä kaikenlaista rompetta..niitä tutkiessa menee tovi. Sitten kun laatikko on tyhjä poika änkee sinne istumaan kovan pulinan kera ja tutkii vielä niitä tavaroita. Ainoo paha puoli on se että nyt se sitten tyhjentää KAIKKI korit,eteisen pipokorit tyhjenee pari kertaa päivässä kun se tohottaa niitten kanssa..mutta ainakin on pojalla hauskaa!! Mä oon sitten lopuksi yrittäny selittää että kerätäänkö yhdessä pois eikä jätetä lattialle,joskus tajuaa joskus ei.
Muutenkin oon yrittäny ottaa lapsia mukaan kotitöihin niin että saavat jotain tehdä pienestä lähtien..leikin muodossa. Parivuotiaana tyttö "auttoi" aina pölyjen pyyhkimisessä,oli tyytyväinen kun sai aina sen rätin kouraan ja tärkeenä siivos..joskus jakso 2 min,joskus pidempään

Hups,tulihan pitkä teksti!! Koittakaahan jaksaa kaikki äipät!!

 

myrskynmerkki joo silloin oli aika rankkaa kun nuorempi poika valvoi kaks viikkoa kaikki yöt, ei itkenyt mutta tuhisi ja puhisi hereillä niin etten saanut nukuttua=/ ja esikoinen sitten vastaavasti valvoi päivät, päiväuniakaan pojat ei vahingossakaan nukkuneet yhtä aikaa (eikä nuku vieläkää).Mut uskon että rankkoja aikoja on vielä eessä kun nuorempi vähän kasvaa se on vielä niin pieni (3kk) ettei niitä rankkoja aikoja ole ehtinyt olla.
Mun onni on se että mulla on kumpikin lapsi hyvin perustyytyväisiä vaikkakin osaavat näyttää tahtonsa ja esikoinen nukkuu kaikki yöt heräämättä.Kumpikin on perusterveitä ja mun mies on täysillä jakamassa tätä arkea :heart:
Vähän nukutun yön jälkeen on kyllä hermot paljon kireemmällä kuin tavallisesti ja jos silloin vielä esikoinen sattuu olemaan erityisen kärttynen ja opettelee elämään äitinsä kärsivällisyyden kustannuksella niin huh huh. Jos aamulla tuntuu et tänään ei hermot kestä mitään ylimääräistä niin juon pari kuppia vahvaa kahvia ja pakkaan lapset rattaisiin ja lähdetään ulos kävelemään vaikka satais akkoja taivaalta, lapset ja äiti saa raitista ilmaa ja ajatukset tuulettuu ja aamupäivä menee nopeammin ja samalla kun kävelee hermot lepää kun ei tarvii esikoista vahtia ja kieltää, sekä raivareita sopivan pituisilla kävelyillä ei ole =) extraa on jos näkyy paljon rekkoja ja kuorma-autoja pojalle ja joku tuttu tulee kävelyllä vastaan jonka kanssa voi hetken höpistä niitä näitä =)
Paljon varmasti auttaa myös se että oon asennoitunut että tää on nyt tätä aikansa ja kun lapset kasvaa niin helpottaa ja voi taas ottaa enemmän aikaa itselle. Ja että raskaus aikana jo päätin että keskityn ensisijaisesti lapsiin, koska niitä vartbhan mä tääl kotona oon. Jos lapset kaipaa syliä ja äitiä niin istutaan vaikka koko päivä sohvalla tai latttialla sylikkäin ja ollaan vaan ja kun on hyvä päivä ja lapset viihtyy niin voi siivota tai leipoa, mitä nyt sitten huvittaakin tehdä. Tässä kodissa ei nimittäin pyykit tai p***a katoa mihinkään vaikka mä en niitä just sinä päivänä pese tai siivoa, ne kyllä odottaa. Oon huomannut että esikoinen ei välitä onko lattiat puhtaat tai astiat koneessa ja pöydät pyyhitty, mut siitä se nauttii kun äiti "lukee" autokirjaa tai pitää sylissä, leikkii tai ottaa kiinni ja kutittaa=)Ja sen oon kanssa oppinut et jos haluaa saada jotain rauhassa tehtyä niin mun on turha ruveta sitä lasten hereillä olo aikana tekemään koska ikinä ei voi tietää saako sitä tehtyä vai ei ja sit jos ei saa niin hermot vaan menee kun ensin väkisin yrittää ja kuitenkin homma jää kesken ja veetuttaa koko loppupäivän.
Mut täydellinen en missään nimessä ole, välillä hermo lkäryää ja esikoiselle tulee ärhdettyä tarpeettomasti joka jälkeenpäin kaduttaa, mut sellasta tää on=)