Toggle sidebar

Väärin vahdittu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mummipuoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="aloittaja";28136739]Ootkohan näiden mun miehen lasten vanhemmista joku.

Jos noin on niin ok. Vaikutan miltä vaikutan, älä sitten tuo niitä lapsia enää tänne...[/QUOTE]

Minun lapseni ovat jo aikuisia enkä todellakaan päästäisi lapsenlapsiani kaltaisesi tyypin lähelle. Tietävätkö miehesi lapset millainen ihminen olet? Tietääkö miehesi? Miksi päästävät sinut lasten lähelle? Elämä sentään jotain ymmärtää, koska olet itse lapseton. Oletko koskaan miettinyt miksi miessuhteesikaan eivät ole koskaan pitkän päälle onnistuneet? Usko tai älä niin vika ei ole niissä kaikissa muissa.
 
Mielelläni olen välillä lasten kanssa, ja joskus kutsun heitä tänne kylään, silloin ei tietenkään ole kysymyksessä hoitaminen, vaan vierailu. Mutta jos lapsen vanhempien aloitteesta tarvitaan hoitoa, niin toivon että saan sanoa omat aikatauluni, ja niitä kunnioitetaan. Meillä on niin, että vaikka lapsenlapset eivät ole minun, vaan miehen, niin mies ei heidän hoitoonsa kykene pyörätuolista käsin niin paljon osallistumaan, että pienet lapset varsinkaan olisivat kunnolla "hoidettu".

Kaksi miehen aikuisista lapsista suhtautuu hoitoon ja hoitotarpeeseen ok. Mutta tään yhden kanssa on aina tämmöstä tahimista. Äh.

No, kiitosta ei juuri kuulu keneltäkään. Mutta ehkä nämäkin sitten ajattelevat että "tiedämme kuitenkin, että ovat kiitollisia"?
 
[QUOTE="aloittaja";28136777]Ja niin, siis en ole lapseton. Mistäs joku noinkin keksi päätellä?[/QUOTE]

Jos sinulla on lapsia, hae heti apua heille! Sijaiskotiin tai adoptioon välittömästi!
 
[QUOTE="aloittaja";28136710]No voi ihme mikä ihminen.

Kyllä mulla on omat harrastukset ja työt... ja hoidan silti tuttavien lapsia melko paljon. Mutta koska mulla on ne omat harrastukset ja omat työt, edellytän kovasti että minun ns oma, näihin lapsiin kuulumaton elämä, otetaan huomioon lapsenhoitoa suunniteltaessa.[/QUOTE]

erikoista. et kai sinä sille harrastuksellesikaan kiukuttele jos se tahtoo sinut luokseen juuri tiistaina klo. 17 (eikä "ota huomioon, että sinulla on muutakin elämää"), vaikka sinulle siihen päällekkäin tulisi joku toinen meno? aikuisena päätät, kumman tahdot tehdä, ilmoitat sen kyselijöille ja teet sen mukaan. Jos joku siitä sitten mielensä pahoittaa, niin se on eri ongelma se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaffetauko:
erikoista. et kai sinä sille harrastuksellesikaan kiukuttele jos se tahtoo sinut luokseen juuri tiistaina klo. 17 (eikä "ota huomioon, että sinulla on muutakin elämää"), vaikka sinulle siihen päällekkäin tulisi joku toinen meno? aikuisena päätät, kumman tahdot tehdä, ilmoitat sen kyselijöille ja teet sen mukaan. Jos joku siitä sitten mielensä pahoittaa, niin se on eri ongelma se.
Click to expand...

Näinhän toki teenkin, ja saan suuni auki ihan hyvin.

Mutta jos lapsi jätetään noutamatta sovittuna aikana, tai heitetään eteisen ovesta sisälle minulta kysymättä, niin vaikea on siinä lapsen kuullen alkaa asiasta konfrontoimaan. Eikä minussa ole sisua vaan lähteä sinne jumppaani ja jättää kaksivuotiasta ja pyörätuoli-isäntää keskenään...

Että sellainen mummipuoli.

Omia parikymppisiäni ei vissiin enää voi antaa adoptioon... siis tämä oli hänelle kuka sitä ehdotti. Muuten, en heitä ole koskaan halunnutkaan antaa kenellekään adoptioon. Itse asiassa olisi helkutin kiva edes nähdä heitä tämän miehen lapsenlapsirumban keskellä...
 
Me jos tarvitaan hoitopaikkaa, niin kysytään että sopiiko. Joskus sopii ja joskus ei, ja on kiva että se todellakin sanotaan jos ei jaksa tai pysty ottamaan hoitoon. Enkä valita hoidosta. Pari kertaa olen vain "ihmetellyt ääneen" tehtyjä ratkaisuja. Mm. silloin kun mummi oli antanut 3-vuotiaan itsensä päättää mitä vaatteita pukee ulos ja sen seurauksena yhdet juhlakengät oli ryvetty hiekkalaatikolla pilalle. Ja silloin, kun päivän aikana oli syöttänyt 3- ja 4-vuotiaille puolikkaan arkijuuston, eikä mitään muuta. Ja silloin, kun vääränkokoisiksi todetut ja postiinpalautusta pakattuna odottaneista vaatteista oli revitty laput irti ja pistetty hiekkalaatikolle päälle.. En toki kilahtanut näistä, kunhan tosiaankin vain ihmettelin ääneen että mitenkäs tää nyt näin meni. Kiitollisena otan avun vastaan, mutta mitään en maksa. Teen sitten muita vastapalveluksia, kuten kuskaan kaupungilla tai auttelen muuten. Joskus olen anopille hierontalahjakortin antanut, kun on useana päivänä hoitanut lyhyen ajan sisään. Ja kyllä lapsia kyselevät muutamat sukulaiset hoitoon ja mielelläni annan.
 
Jos mummipuolen lapsenlapsipuolet käy hermoon ja ärsyttää hoitaa, niin ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi. Voi ihan kuule sanoa, että hoida itse mukulasi, minulla ei ole näihin lapsiin minkäänlaista tunnesidettä ja näin ollen he ovat vain taakka ja kivireki, jota en ole valmis perässäni vetämään.
 
Aloittajalta kysyisin, miten hakuaika sovittiin?

Itse arvostan sitä, että jos se on tarkka jonkun menon takia, se sanotaan suoraan, esim. "Minulla on huomenna menoa puolilta päivin, joten toivon, että haette lapset klo 11 mennessä". Mieluummin kuin "oisko siinä yhdentoista aikaan?" Ensimmäisessä tapauksessa lapsi on pois isoäidin jaloista klo 11, ellen nyt autokolariin joudu tai menetä tajuntaani kuumeen takia, jälkimmäisessä tapauksessa saatan hyvin tulla vasta 11.20, jos se omaa elämääni helpottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mummipuoli:
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, miten suhtaudutte omaisiinne, puolison omaisiin, kavereihin ynnä muihin, joita käytätte (ilmaisina) lapsenvahteina?

Kysyttekö miten? Miten suhtaudutte jos ei sille toiselle sovi? Kiitättekö? Arvosteletteko kerta kerralta miten nyt on hoidettu tai ei hoidettu, onko muistettu D-tipat ja onko paita puhdas vai likainen? Missä hoito tapahtuu, toisen kodissa vai teidän? Tarjoudutteko maksamaan matkakorvauksia jos hoito on teidän kodissa ja teidän aloitteesta ja tarpeista johtuen? Siivoatteko lapsenne leikin jäljet noutaessanne lapsenne toisen kodista hoidon jälkeen? Oletteko ajoissa?

Ajatteletteko yleensä että sillä toisella ihmisellä on omakin elämä, vaikka se olisikin esimerkiksi oma äiti, tai anoppi?
Click to expand...

Mun vanhemmat eivät hoida lasta, kun asuvat toisella puolella Suomea. Jos tarvitsen hoitoapua, kysyn miehen vanhemmilta, voisivatko he ottaa lasta hoitoon ja jos heillä on muita suunnitelmia, asia on tietysti ihan ok. Siksihän minä kysyn, kun en oleta, että aina automaattisesti sopii :) Usein myls tarjoutuvat hoitamaan pyytämättä. Oletan, että sanovat suoraan jos ei sovi, eivätkä tee niin että suostuvat ja valita sitten selän takana, kun joutuvat hoitamaan lasta huonoihin aikoihin. (En väitä että ap niin tekisi, meillä siis anopilla on tapana suostua aina ties mihin ja valittaa myöhemmin, ja toivon ettei toimi samalla tavalla lapsenhoidon kanssa!) Hoitavat lasta omassa asunnossaan, koska se on heille mukavampaa, antaisin toki tulla meillekin. Matkakorvauksia ei tarvita, kun asutaan seinänaapureina, annan kyllä lapsen mukana usein esim. hedelmiä, jogurtteja ym. jota saavat antaa lapselle tai käyttää miten haluavat.

Ihan ilmaisena lapsenhoitoapuna me noita isovanhempia käytetään, kuten myös he saavat meiltä ilmaista apua (eivät esim. osaa/halua opetella käyttämään nettipankkia niin maksetaan heidän puolesta laskut, autetaan jos tietokone jumissa, tuodaan kauppareissulla heillekin tarvikkeita, kuskataan eri paikkoihin, asuvat ilmaiseksi meidän talossa jne.)

Olen "valittanut" (=sanonut asiallisesti) joistakin toimintatavoistaan, mm. siitä että pientä lasta kuljetettiin autossa ilman turvaistuinta tai turvaistuimessa vyöt auki ja siitä että lapselle on annettu mehua ja pullaa kun ei ole suostunut syömään ruokaa. Ruoka-asioista olen suoraan sanottuna aika usein nyreissäni mutta en jaksa naputtaa joka kerta kun ei kerran siinä asiassa meitä lapsen vanhempina kunnioiteta ja kuunnella. Vaatteiden likaantuminen ym. epäolennainen ei mua haittaa, anoppi toivookin että laitetaan sinne huonompia vaatteita joita ei tarvitse varoa ja näin tehdään.
 
Totta kai kysytään, ehtiikö ja jaksaako esimerkiksi mummu hoitaa tyttöä. Jos ei, niin sitten mietitään jotain muuta. Meillä on sillä tavoin hyvä tilanne, että on mummun ja tädin lisäksi vielä yksi ystävä, jolta kysyä. Joten kenenkään jaksamista ei sillä tavalla tarvitse "lypsää kuiviin", eikä kenenkään tarvi suostua siinä pelossa, että jäisimme täysin pulaan.

Rahaa kukaan ei ole huolinut, mutta totta kai kaikki kulut korvataan. Mummulle varsinkaan ei naputeta mistään, koska hänellä on kuitenkin lastenhoitokokemusta kahden lapsen ja kahden lapsenlapsen verran. Mummulassa varsinkin on omat säännöt ja omat tavat olla, ja pieni nauttii kovasti mummun seurasta. Vitamiinit sun muut annetaan itse. Aina on ollut hakiessa lapsi ruokittu ja puhtaissa, kuivissa vaatteissa, nukkunut hyvin ja kaikin puolin hyvin pidetty. Hävettäisi nillittää jostain yksittäisistä tahroista tms.
 
Kysyttekö miten?
En, pääperiaatteet tiedä ja se minulle riittää.

Miten suhtaudutte jos ei sille toiselle sovi?
Ei mitää, asia on ok.

Kiitättekö?
En joka kerta muista :ashamed:

Arvosteletteko kerta kerralta miten nyt on hoidettu tai ei hoidettu, onko muistettu D-tipat ja onko paita puhdas vai likainen?
Yleisistä periaatteista joskus voidaan keskustella. D-tipat, vaatteiden likaisuus on asioita joihin en puutu, ehkä puuttuisin jos lapsi olisi pitkiä aikoja kerralla hoidossa.

Missä hoito tapahtuu, toisen kodissa vai teidän?
Tilanteen mukaan.

Tarjoudutteko maksamaan matkakorvauksia jos hoito on teidän kodissa ja teidän aloitteesta ja tarpeista johtuen?
En, vastavuoroisuus periaatteella toimitaan, tosin matkakustannuksia ei juuri tule puolin eikä toisin.

Siivoatteko lapsenne leikin jäljet noutaessanne lapsenne toisen kodista hoidon jälkeen?
Joskus toisinaan en, yleensä lapset kokoavat leikit leikkien jälkeen mummin tai jonkun muun avustuksella.

Oletteko ajoissa?
Pyrin kunnioittamaan toisen aikatauluja, mutta välillä sattuu viivästyksiä.
 
Jos ja kun me tarvitaan lapsenvahtiapua anopiltani tahi joltain muulta taholta, niin totta mooses hyvissä ajoin kyselemme ajankohdan käymistä. Ja jos ei onnistu, niin ei siinä mitään - sitten keksimme jotain muuta eli ei jää kaihertamaan ollenkaan.

Meillä on ollut tapana kysellä, että tuommeko lapset anopin tykö vai tuleeko hän meille - ylleensä teemme sen mukaan mikä vastapuolelle soveltuu parhaiten. Jos haluaa tulla meille, niin ok - olemme usein tarjoutuneet hakemaan hänet tai maksamaan kyydin, anoppi vain ei hyväksy meiltä maksuja - luonnollisesti muilta tahoilta tulevalta lapsenlikalta maksamme hoidontarpeestamme aiheutuvat kulut.

Ja - meidän vastuulla on sitten se, että hoitoaika todellakin toimii. Eli pyrimme heti alkuunsa määrittelemään hoitoajankohdan ja siinä pitäydymme. Koska elämää on ympärillä, niin myös ja ilmanmuuta hoitajallakin. Jos pitää antaa vitamiinitippoja/tabletteja sun muita, niin niistä otamme itse vastuun.

Anoppi nyt ei todellakaan ota mitään maksua vastaan, vaan hänelle on kunnia- asia se, että saa olla lasten kanssa. Ulkopuoliselle hoitajalle toki maksetaan sovitusti palkkaa. Ja kiitokset kaupanpäälle - ihan niin kuin normaali käyttäytymiseen kuuluukin.
 
Viimeksi muokattu:
En maksa isovanhemmille mitään hoidosta enkä korvaa mitään kustannuksia. Pyydämme apua nätisti ja jos ei sovi niin isovanhemmat voivat vapaasti kieltäytyä. Se nyt on ihan sama jos max. yhden yön reissulla (pitempiä ei ole pyydetty) lapsella on likainen paita, D-vitamiini unohtuu ja lapsi syö pelkkiä herkkuja, ei näitä niin usein ole. Me sitten vastavuoroisesti avustamme isovanhempia. Teemme halkoja, avustamme remontoinneissa yms.
 
[QUOTE="jep";28136953]Aloittajalta kysyisin, miten hakuaika sovittiin?

Itse arvostan sitä, että jos se on tarkka jonkun menon takia, se sanotaan suoraan, esim. "Minulla on huomenna menoa puolilta päivin, joten toivon, että haette lapset klo 11 mennessä". Mieluummin kuin "oisko siinä yhdentoista aikaan?" Ensimmäisessä tapauksessa lapsi on pois isoäidin jaloista klo 11, ellen nyt autokolariin joudu tai menetä tajuntaani kuumeen takia, jälkimmäisessä tapauksessa saatan hyvin tulla vasta 11.20, jos se omaa elämääni helpottaa.[/QUOTE]

Hakuaika sovittiin selkeäsanaisesti etävanhemman kanssa niin, että lapsikin (alakouluikäinen) oli siitä tietoinen, etävanhemman piti tulla hakemaan ennen nukkumaanmenoa.
Sitten etävanhempi soitti illalla että voi mennä myöhäiseen, voiko lapsi olla yötä. Mieheni oli puhelimessa ja sanoi lapselleen että kaipa sitten, mutta eikö sun pitänyt hakea illalla. Ja sitten seuraavan kerran tämä etävanhempi soitti yhdeksältä että juu menee myöhään, menkää vaan nukkumaan. Mies siinä kakoi jotain, oli tietty häpeissään, koska tiesi että mullehan tää homma jää... Itse ilmoitin siinä vaiheessa miehelle että maks yhdeltätoista on haettava. Minkä mies sitten vaikeasti ilmoitti lapselleen. Joka sitten tosiaan tuli naama norsunvitulla hakemaan yhdeltätoista.
Kenelle jäi asiaksi käsitellä asia LAPSEN kanssa? No miehen mielestä asiaa ei tarvi käsitellä, voihan sitä 7-vuotias nyt olla yötä missä vaan. Ja etävanhempikaan ei halunnut puhua lapsensa kanssa. Niin minä sitten lohduttelen pikkupoikaa nukkumaan laittaessani, kun hän (oltuaan hirmu hirmu reipas siihen asti) purskahti itkemään, että tuleehan --- huomenna. Ikävöinyt sitä toista vanhempaa koko pari viikkoa ja sitten tää yks tekee tämmöset oharit.

Vuoden kestänneen etävanhemmuuden aikana tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
 
Lapsi on mun vanhemmillaan kuin kotonaan ja äitini on lapselleni "kuin toinen äiti". Äitini osaa kyllä sanoa ei jos hänelle ei sovi joku ajankohta ja se on minusta ihan ok ja hyvä että osaa myös kieltäytyä.
 
Meillä yleensä mun äiti hoitaa poikia ja yleensä meillä kotona. Hänelle en maksa mitään korvausta, koska on kuitenkin lasten mummi eikä äiti nyt mitään korvausta ottaisikaan. Äiti asuu samassa kaupungissa, joten matkoihin ei mene juurikaan rahaa.

Jos poikia hoitoaa esim. työkaverini, niin hänelle olen maksanut pientä vaivanpalkkaa ja jos ei pääse hoitamaan poikia, niin ei siinä mitään, en purnaa asiasta hänelle.

Kun ollan mummilla kylässä, niin kerätään lasten kanssa lelut yhdessä pois ennen kotiinlähtöä ja sama kaverilla ollessa, paitsi jos rakennelmat saavat luvalla jäädä leväälleen esim. junarata.

Ja aina hoidosta kiitän ja pyydän myös lapsia kiittämään.
 
Ehkä olen sikäli kokematon tässä isovanhemmuusasiassa, että kun omat kaksoset oli pieniä, ei meillä isovanhempiapua juuri ollut. Mutta sen sijaan meillä oli kyllä muuten varsin toimiva ystäväporukka, jossa tokikin edellytettiin jonkinlaista säntillisyyttä ja vastavuoroisuuttakin: jos minä hoidan sinun lapsia, sinä toiste hoidat sitten minun lapsia. Ja tuomiset ja hakemiset olivat jokseenkin tarkat, koska kaikilla perheillä oli tietenkin omia muita menoja, eikä todellakaan tullut kysymykseen, että joku pesue olisi jäänyt ylimääräistä aikaa nurkkiin roikkumaan, siis kauemmin kuin oli sovittu. Jotenkin sitä tottui sellaiseen asialliseen käytökseen, puolin ja toisin.

Pidän lapsista, mutta kuten joku tuolla heittikin, ehkä minulla ei sitten ole sellaista "tunnesidettä" näihin lapsiin, kuin "oikeilla" isovanhemmilla olisi. Tunnen rakastavani näitä, ja kärsin pienen pojan puolesta tuossa eilisillan tilanteessa, mutta sitä nyt ei kyllä pehmitä lojaliteetti lapsen vanhempaa kohtaan... eli paremminkin ehkä minulta puuttuu se tunneside lapsen vanhempaan, lapseen saattaa tunneside olla todellisempikin kuin jollain oman lapsensa mieliksi lapsenlastaan hoitavalla ihmisellä.

Pystyn kieltäytymään näiden lasten hoidosta, jos minulta kysytään. Ongelma on ehkä se, että harvemmin minulta kysytään. Usein kysytään mieheltäni, joka lupaa että lapset saavat tulla tänne. Hän ei ihan aina tiedosta, miten vaivalloista lasten hoito on, ja voi hyvin luvata että tottakai lapset saavat tulla, jos vain olen kotona - vaikka minulla olisi luento tai raportti laadittavana seuraavaksi päiväksi, tai muuta työtä, joka nyt vain ei onnistu kun täällä on lapsia. Asuntomme mahdollistaa sen, että olisin toisessa huoneessa, mutta lapset eivät halua olla vain mieheni kanssa.
 
[QUOTE="aloittaja";28136823]Näinhän toki teenkin, ja saan suuni auki ihan hyvin.

Mutta jos lapsi jätetään noutamatta sovittuna aikana, tai heitetään eteisen ovesta sisälle minulta kysymättä, niin vaikea on siinä lapsen kuullen alkaa asiasta konfrontoimaan. Eikä minussa ole sisua vaan lähteä sinne jumppaani ja jättää kaksivuotiasta ja pyörätuoli-isäntää keskenään...

Että sellainen mummipuoli.

Omia parikymppisiäni ei vissiin enää voi antaa adoptioon... siis tämä oli hänelle kuka sitä ehdotti. Muuten, en heitä ole koskaan halunnutkaan antaa kenellekään adoptioon. Itse asiassa olisi helkutin kiva edes nähdä heitä tämän miehen lapsenlapsirumban keskellä...[/QUOTE]

Minusta isovanhempia tai puolia ei saa käyttää ilmaisena lapsenvahtina vaan muidenkin elämää tulee kunnioittaa. Itse kun vien lapsia hoitoon isovanhemmille niin kysyn että sopiiko ja olen todella kiitollinen. Mummo ottaisi enemmänkin ja juuri ehdotti että menisin kuntosalille lähellä heitä jotta voisin tuoda lapsia hoitoon. Sanoin että en todellakaan koska haluan että heillä on muutakin elämää lastenlasten ohella kun lapsenlapsia on jo 4...
 
Vielä totean, että itse en kaipaa lapsenhoidosta rahallista korvausta, eikä mieskään. Minulle on korvausta jo siinä että saan olla osallisena näiden pienten ihmisten kasvuun ja kehitykseen.

Mutta aamupäivä-ärtymyksessäni kiukutti kiittämättömyyskin. Tämä yksi näistä lastenlasten vanhemmista on ihan oma tapauksensa kaiken suhteen, mutta nuo pari muutakin voisivat ehkä joskus edes kiitos sanoa.

Ja, olen kyllä näköjään antamistani vinkeistä helposti tunnistettavissa. Mutta jos nyt joku teistä lähipiiristä tätä sattuu lukemaan ja minut tunnistaa, niin aloitus on käytettävissä. Olen halukas keskustelemaan tästä käytännöstä ja näistä velvoitteista ja oikeuksista.
 
[QUOTE="aloittaja";28138000]
Pystyn kieltäytymään näiden lasten hoidosta, jos minulta kysytään. Ongelma on ehkä se, että harvemmin minulta kysytään. Usein kysytään mieheltäni, joka lupaa että lapset saavat tulla tänne. Hän ei ihan aina tiedosta, miten vaivalloista lasten hoito on, ja voi hyvin luvata että tottakai lapset saavat tulla, jos vain olen kotona - vaikka minulla olisi luento tai raportti laadittavana seuraavaksi päiväksi, tai muuta työtä, joka nyt vain ei onnistu kun täällä on lapsia. Asuntomme mahdollistaa sen, että olisin toisessa huoneessa, mutta lapset eivät halua olla vain mieheni kanssa.[/QUOTE]

no minusta suurin ongelma ei ole sitten sinun ja lasten vanhempien välillä, vaan miehessäsi. Aika vaikea on noille miehen lapsillekin jos pitää erikseen tajuta kysyä teiltä molemmilta, eli kun on omalta isältään kysynyt, että sopiiko teille, ja isä on sanonut että sopii, niin ei silti ehkä sovikaan, vaan pitää huomata vielä kysyä sinulta.

Ymmärrän kyllä, että tilanteessanne käytännön työ jää sinulle. mutta itse noiden lasten vanhempien tilanteessa olettaisin, että jos miehesi sanoo, että teille sopii, niin hän olisi asiasta sopinut myös sinun kanssasi.

Ihme juttu kaikenkaikkiaan. Eikö sinun olisi syytä keskustella miehesi kanssa pelisäännöistänne: siitä, mitä mies voi puolestasi lupailla ja mitä ei ja jättää nuo lasten vanhemmat tästä asiasta ulkopuolelle.

Ja jos noin vähän puhutte, niin mistä tiedät etteivät sitä isäänsä puhelimessa hoidosta kiittele vaikka kuinka vuolaasti. eivät ehkä hoksaa, että ne kiitoksetkin pitää huomata sanoa erikseen molemmille. itse ainakin olettaisin, että parisuhteessa te näistä asioista puhutte ja pidätte toisenne kartalla, olette tiimi.
 
[QUOTE="jep";28136953]Aloittajalta kysyisin, miten hakuaika sovittiin?

Itse arvostan sitä, että jos se on tarkka jonkun menon takia, se sanotaan suoraan, esim. "Minulla on huomenna menoa puolilta päivin, joten toivon, että haette lapset klo 11 mennessä". Mieluummin kuin "oisko siinä yhdentoista aikaan?" Ensimmäisessä tapauksessa lapsi on pois isoäidin jaloista klo 11, ellen nyt autokolariin joudu tai menetä tajuntaani kuumeen takia, jälkimmäisessä tapauksessa saatan hyvin tulla vasta 11.20, jos se omaa elämääni helpottaa.[/QUOTE]

No lapsia hoitavana mummina itse arvostan kovasti sitä, että noutoaika sovitaan täsmällisesti, ja siitä pidetään kiinni. Lapsikin sitä odottaa.

Onneksi omat lapseni ovat tähän tapaan tottuneetkin, eikä meillä ole tuonkaltaista ongelmaa ollut. Mutta ymmärrän aloittajan ärtymyksen ketjun luettuani, toivottavasti tänään on jo helpottanut...
 
Meillä anoppi laskee vuoroja, kummat isovanhemmat saavat hoitaa lapsia enemmän ja loukkaantuu, jos ei ole saanut yhtä paljon kuin toiset isovanhemmat. Kaikki asuvat kaukana meistä, joten lapset ovat kerran-pari vuodessa viikon hoidossa mummolassa ilman meitä vanhempia.

Siitä olen tarkka, ettei lapsiin tartuteta hammasbakteeria eli ei syödä samasta lusikasta muiden kanssa, eikä pussata suulle. Me vanhemmatkaan ei tehdä niin.

Ei ole koskaan maksettu mitään isovanhemmille. Yleensä sieltä päin tulee enemmän meille päin tuliaisia ja rahallista apua. Heillä on jo talot maksettu ja meillä iso lainataakka niskassa.
 
Mun lapset on viime aikoina olleet aika paljon mun vanhemmilla. Viime viikolla oltiin koko poppoo vanhempieni kanssa mökillä 3 vrk. Tällä viikolla vauva oli isovanhemmilla yhtenä päivänä kymmenisen tuntia, ja keskimmäinen oli siellä pe-aamupäivästä la-iltaan. Hakivat myös esikoisen harrastuksesta yhtenä iltana & toivat kotiin. Alkavalla viikolla ottavat taas vauvan yhdeksi koko päiväksi. Kun aloitan työt, äitini hoitaa vauvaa (itse tätä ehdotti). Kesällä ottavat taas ainakin 2 isointa lasta mukaansa mökille ja/tai veneilemään, varmaan useammankin kerran. Jne.

Kiitän aina. Tottakai. Mulla on käytöstavat.

Useimmiten isovanhemmat itse tarjoavat apuaan, tai pyytävät lapsia ns. huvin vuoksi heille (joko kaikki kolme tai 1-2 kerrallaan). Jos minä pyydän hoitoapua, ja isovanhemmille en sovi, niin en mä siitä suutu, loukkaannu tms, tottakai heillä on oma elämänsä, eikä hoitovastuu ole heidän vaan mun & mieheni.

Mitään matkakorvauksia en maksa, enkä anna ruokarahaa. Eivät vanhempani sellaisia huolisikaan. Vauvalle annan mukaan soseet, vaipat ja maidot, mutta aika ajoin isovanhemmat ostavat itsekin niitä kaupasta jemmaan (vaippoja lähinnä).

Olen tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen, ja kiitollinen siitä, että isovanhemmat haluavat & pystyvät olemaan avuksi näin paljon :)
 

Similar threads

H
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Viestiä
0
Luettu
552
Aihe vapaa
Höpötti
H
L
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa