Vaari ei halua lääkäriin - surettaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Worried
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

Worried

Vieras
Onko täällä ketään muuta jolla olisi sama tilanne, miten olette sen (itsellenne) ratkaisseet? Meillä vaari 69v., oma isäni siis, ei halua mennä lääkäriin vaikka syytä olisi varmasti. Verenpaineet huitelee todnäk korkeuksissa (suolaa järkyttävällä tavalla ruokansa, verta tulee säännöllisesti nenästä yms.), on väsynyt ja torkkuu, kuorsaa ja korahtelee (uniapnea ekana mieleen), nivustyrä vaivaa, vatsa kipeä silloin tällöin, sekä muita pienempiä oireita.. Mutta lääkäriinhän EI voi mennä, vaikka se saattaisikin helpottaa..

Itseä surettaa tilanne, sillä näen kuinka hän hyötyisi terveyden kohentamisesta, koska on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja elinvoimaisen oloinen. Toin hänelle RR-mittarinkin lainaan jotta voisi kotona mitata paineet mutta ei halunnut. Olisin itse jopa mitannut. Hänen käsitykset terveydestä ja lääketieteestä on jossain 1950-luvulla, vaikka tyyppi on muutoin älykäs ja aikaa seuraava, ja se tekeekin tästä niin raivostuttavan! Ja eniten suren omien lasteni puolesta, jotka vaarille siis ovat elämän aurinko, sitä päivää kun häntä ei enää ole. Ja pelkään juuri siitä syystä, ettei pidä huolta itsestään. Järjellä ajateltuna, luulisi hänen haluavan viimeiseen asti olla täällä meidän luona näkemässä kuinka lapset kasvavat ja häntä rakastavat! Ja tämän toimivan kimmokkeena pitää itsensä kunnossa.

Olen yrittänyt ajatella, että aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä terveytensä suhteen, mutta olen silti surullinen asiasta. Tämän kirjoittaminenkin auttoi jonkin verran. Mutta vertaistuki olisi tervetullutta, jos jollain on sama tilanne.. :/
 
Ymmärrän sua hyvin. Mun isä, 65-v. kävi terveydenhoitajalla rokotusasioissa, sai samalla lähetteen mm.sokeri- ja kolesterolikokeisiin. Kokonaiskolesteroli oli 8,0 (ldl 6,3) ja veren paastosokeri 6,4. Varasin hänelle ajan terveydenhoitajalle, ruokavalio ym. asioissa, mutta hän itse perui sen. Kertoi, että ei vaikuta häneen mitenkään. Ei tunne itseään sairaaksi. Hänen vanhemmatkin eläneet melkein 90-vuotiaiksi. Eikä vaikuta sekään, että 5-v nuorempi veli kuoli muutama vuosi sitten, ihan yllättäen sydänkohtaukseen.

Minkäs teet. Aikuinen ihminen. Olen yrittänyt sanoa nätisti, ja vähän vähemmän nätisti. Olen kertonut, että on tärkeä ja haluan hänen kuuluvan vielä vuosia elämäämme.
 
Mietin, voisitko sanoa isällesi, että siksi hänen terveydestään niin huolehdit, kun hän on sinulle tärkeä ja rakas. Ja lasten tärkeä ja rakas vaari. Ja haluaisit niin kovasti, että hän olisi teidän kanssanne vielä oikein pitkään. Jos ihan ystävällisesti, mitenkään pelottelematta, sanoisi.

Hankala tilanne varmasti, kun aikuisen ihmisen asioihin ei oikein voi puuttua. Ja itselläni ainakin omien vanhempien asioihin puuttuminen on hieveän vaikeaa.

Tsemppiä tilanteeseen.
 
[QUOTE="sipsi";30192824]Mietin, voisitko sanoa isällesi, että siksi hänen terveydestään niin huolehdit, kun hän on sinulle tärkeä ja rakas. Ja lasten tärkeä ja rakas vaari. Ja haluaisit niin kovasti, että hän olisi teidän kanssanne vielä oikein pitkään. Jos ihan ystävällisesti, mitenkään pelottelematta, sanoisi.

Hankala tilanne varmasti, kun aikuisen ihmisen asioihin ei oikein voi puuttua. Ja itselläni ainakin omien vanhempien asioihin puuttuminen on hieveän vaikeaa.

Tsemppiä tilanteeseen.[/QUOTE]

Hyvä kirjoitus! Meillä sukulaismies alkoi nukahdella joka paikkaan ja kun lopulta saatiin lääkäriin hb oli 78. Eli ehti mennä tosi huonoon kuntoon ennekuin ehdittiin ne tarvittavat kokeet ottaa ja todeta pitkälle edennyt eturauhassyöpä. Sehän on miesten syövistä yleisin ja ennuste on hyvä jos hoito aloitetaan ajoissa.

Olisi niin kovin toivonut että hoito olisi voitu aloittaa aikaisemmin. Tätä olen nyt työpaikallakin yrittänyt sanoa että käykää lääkärissä ja testauttakaa ne arvonne niin on mihin verrata. Hyvin suuri osa sairauksista on nykyisin hoidettavissa ja niitä hyviä vuosia saa lisää kun käy säännöllisesti tarkastuksissa.

Vanhat miehet vaan jostain syystä ovat sitä mieltä ettei lääkärin mennä ennekuin on hengenlähtö kyseessä. :(
 
Musta tuntuu, että tuon ikäsille miehille se ainut keskusteluapu on ne omat työ-, kalastus- ja metsästyskaverit. Niin ku jos porukassa on joku joka kehtaa ääneen puhua, että on saanu kusisuihkun taas pelaamaan kun kävi hoidattaa sen eturauhasensa, ja kannustaa muitakin menemään, niin sit ehkä joku voikin mennä.
 
Käviskö jos tilais hoitajan tai lääkärin kotiin? Ainakin joillakin yksityisillä terveysasemilla sellainen palvelu. Kunnallisellakin kotisairaanhoito mutta se on yleensä huonokuntoisemmille...
 
Useimpien miesten kokemukset lääkäreistä ovat huonoja. Jostain syystä lääkäreiksi tunnutaan valitsevan siihen hommaan kaikkein heikoimmin sopivia ihmisiä.
 
Useimpien miesten kokemukset lääkäreistä ovat huonoja. Jostain syystä lääkäreiksi tunnutaan valitsevan siihen hommaan kaikkein heikoimmin sopivia ihmisiä.

Ei mun perhepiiriini kuuluvilla miehillä (ikähaitari 20-90 vuotta) ole ollut erityisen huonoja kokemuksia lääkäreistä. Ei sen parempia tai huonompiakaan keskimäärin kuin naisillakaan. Lääkärit ovat olleet asiansa osaavia, ainakin jos kysymys on ollut heidän omasta osaamisalueestaan.

Ehkä jotkut miehet todellakin ovat vain potilaaksi kaikkein heikoimmin sopivia ihmisiä. En sano tätä loukatakseni, halventaakseni tai tehdäkseni pilaa, vaan osoittaakseni, että potilaan asennetta olisi korjattava ennen kuin koko lääkärissä käymisestä olisi hyötyä. Vaikka lääkäri toteaisi korkean verensokerin, kolesterolin tai verenpaineen, se ei vielä saa miestä hoitamaan terveyttään kokonaisvaltaisesti. Ehkä joku yksittäinen ruokatuote voi vaihtua, mutta pelkällä kasvirasvavalmisteella ei korjata kaikkea.

Miten se korjaus sitten tehdään? Ainakin pitäisi päästä ensimmäiseksi koko asian kieltämisestä. Jos mies väittää voivansa hyvin ja kieltää elintapojensa riskit, korjaaminen on mahdotonta. Ehkä joku vertaiskokemus todella toimisi paremmin kuin mikään muu. Hänen on alettava ymmärtää oma kuolevaisuutensa, ja sen lisäksi myös esimerkiksi riski halvaantua.

Toisaalta tuossakaan ei pidä väkisin mennä liian pitkälle, vaan hyväksyä sekin, että hänellä on oikeus elää kuten tahtoo. Pelottalukin on vaarallista, koska miehen tapa kieltää oma tilanteensa voi olla myös ainoa tapa käsitellä asiaan liittyviä pelkoja. Yleensä ihminen kyllä järjellisesti ymmärtää tuon ikäisenä olevansa huomattavasti lähempänä kuolemaa kuin syntymää, mutta sen myöntäminen itselleen voi olla mahdottoman vaikealta tuntuva pala.
 
Mun isä ei pahemmin oo käyny lääkäris muuta ku ambulanssilla. Kaikenlaista kremppaa on kyllä ollu. No kolmisen vuotta sitte eka aivoinfarkti, sen jälkeen pitkään selittämättömiä kurkun umpuun turpeutumisia ja uus infarkti.
Lopulta joku lekuri keksi syyn noihin turpoiluihin ja siihen löyty lääkityskin.
Mutta ton rumban aikana löyty sitte erittäin korkea verenpaine, diabetes, korkea kolestroli yms.

Isä oikeesti otti onkeensa, alotti syömään terveellisesti ja liikkumaan paljon.
Onnistui olemaan jopa polttamatta muutaman viikon mutta nikotiini vei voiton siinä taistelussa. Isä on tuurijuoppo ollu lähes koko aikuisikänsä mutta vähensi juomista radikaalisti ja nyt on vuoden ollut kokonaan juomatta. Laihtunut on ainakin 40 kiloa.

Nyt isä näyttää oikein hyvältä ja on voinut jättää lähes kaikki lääkkeet pois. Diabetes oli muutenkin ruokavaliohoitoinen ja näillä näkymin sellaisena pysyykin. Itsekin juuri sanoi että on paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeniin.

Joillain ihmisillä vaan vaaditaan rajumpi herätys ennenkuin heräävät huolehtimaan itsestään. Toisilla valitettavasti se ensimmäinen rajumpi oire on myös viimeinen, eivätkä he saa mahdollisuutta korjata tilannetta.
 

Yhteistyössä