Itse kävin aikoinaan riparin, sekä protun. Ripari lähinnä uskissukulaisten painostuksesta. Riparista en saanut irti mitään, emme lähentyneet ihmisten kanssa, oltiin kaikki tuttuja jo vuosien varrelta, tosin minä olin ujo, hiljainen, masentunut, ilman kavereita, koulussa oli kiusattu, haukuttu rumaksi yms monta vuotta.
Menin sydän kauhusta hakaten protulle, 500km päähän, täysin tuntemattomaan paikkaan tuntemattomien ihmisten sekaan, ajattelin että mitähän on tullut tehtyä ja mitä viikosta tulee? Kun astuin autosta ulos, 25 ihmistä juoksi minua halaamaan, ihastelemaan että olenpa sievä, että olivat jo odottaneet minua (tulin vähän myöhässä paikalle koska tulin pisimmän matkan päästä), ja viikosta tuli aivan mielettömän upea, silmät avautuivat, sain elinikäisiä ystäviä, käsitykseni itsestäni muuttui pelkästään viikossa täysin.. Tajusin että olin arvokas, ainutlaatuinen, oma ihana yksilöllinen ihminen.
Riparilla vaan haukoteltiin ja kuunneltiin päät nuokkuen saarnaa Jeesuksesta ja leivänpaloista ja opeteltiin ulkoa Isä meidän-rukouksia.