Vaadinko liikaa mieheltäni

En tiedä mitä tekisin mieheni kanssa. Ollaan seurusteltu kauan ja yritetty vauvaa monta vuotta. No kun tuntu että ei millään tuntunut tärpäävän ja riideltiin koko ajan. Niin päätin lähteä opiskelemaan ja opiskelu paikka sijaitsi toisella paikka kunnalla jossa asuin viikot ja viikon loput miehen kanssa. Kumpiki oli tosi tyytyväisiä tilanteeseen ja tuntu että pari suhdeki toimi paremmin.
No yllätyksemme sitten tärpäs ja tulin raskaaksi. No mieheni heti innoissaan että muutatko nyt sitten tänne kokonaan takaisin jne. No minun kouluni kyllä olisi joka tapauksessa jäänyt kesken niin päätin muuttaa sitten taas kokonaan miehen luokse.
Ennen vauvan syntymää tämä minun mieheni koko ajan hössäsi kaiken näköisistä järjestelyistä ym. Ja vietti minun kanssani aikaa.

No nyt sitten lapsemme on jo 7kk. Ja minun mieheni on muuttunut ihan täysin. Haluaisi lähes joka viikko lähteä viihteelle jätkien kanssa ja mies on jo yli 30 kympinen ja minä olen nuorempi. Häntä ei kiinnosta minun ja vauvan kanssa yhdessä harrastaa mitään esim. Vaunulekkeilyä tai vauva uinnissa käymistä ym. mitä oli ennen raskautta puhunut että olis kiva tehdä yhdessä.
Ja lisäksi munun työkseni on jäänyt lähes kaikki koti työt vauvan hoidon lisäksi. Mies on ollut osan tästä ajasta työttömänä niin hänelle on ollut tärkeempää valvoa yö myöhään pelikoneen edessä ja sitten päivät pitkään nukkua elikkä voi olla että herää vasta välillä iltapäivällä. No nyt hän on toissä ja edelleen sama tilanne jatkuu.

Olen puhut mieheni kanssa että välillä musta tuntuu että olen yksin huoltaja kun mieheni nyt ei anna vauvalle kun muutaman hassun tunnin päivästä. Ja kun sen huomaa että vauvamme nauttii niin paljon kun pääse välillä isin syliin ja leikkii hänen kanssaan.
Enpä tiedä miten oikein teillä muilla arki sujuu että kuinka paljon miehet ottavat osaa lapsenhoitoon?
Ja kuinka usein käyvät viihteellä?
Kun olen miettinyt tässä eri vaihto ehtoja ja miettinyt sitä että vaadiko sitten mieheltä likaa?
Vai mikä sitten auttais?

 

Sen voin sanoa että jos miehelläsi on päivittäin aikaa lapselle, on tilanne vielä hyvä. On perheitä joissa isä on lapsensa kanssa pari päivää viikossa tai harvemmin. Mutta viihteellä käymisestä, ei kuulu enää tuon ikäisen miehen(lue isän)harrastuksiin, varsinkaan viikottain! Lapsellista ja piittaamatonta, parisuhteessa mättää, tai siis miehesi ei ole aikuistunut ollenkaan. Omani oli samanlaienn kuin sinun, puhui kuinka sitten tehdään kaikkea yhdessä, hoitaa lasta aina kun vain töiltään ehtii ja ei malttaisi töihinkään oikein mennä kun vauva syntyy. Vaan täysin päinvastaista oli toiminta, sitä minä en kauaa katsellut ja jätin koko paskan!

 

Minun mies ei oikein "osannut" osallistua lasten hoitoon kun olivat ihan vauvoja, tietenkin jutusteli ja auttoi jonkin verran. Mutta mitä isommaksi lapset ovat tulleet on panos lastenhoidossa kasvanut ja nyt heillä on todella vahva suhde.. viihteellä ollaan kumpikin käyty aina noin kerran kuukaudessa yhdessä..

 

Onnellinen olkoon se , joka on onnistunut itselleen saamaan "hyvän " miehen... kun näitä juttuja lueskelee valitettavasti huomaa ettei omani ole ainoa mies, joka laiminlyö perhettään viinan ja laiskuuden vuoksi... alan menettää pikkuhiljaa uskon koko vastakkaiseen sukupuoleen.. anteeksi, kaikki hyvät isät, teitäkin varmasti on.

 

Oliko miehelläsi ehkä liian ruusuiset kuvitelmat elämästä vauvan kanssa? Todellisuus olikin sitten vähän toisenlaista. Sitovuus, vastuu ym.

 

Meidän vauva on 6 kk, eikä kumpikaan ole käynyt kertaakaan yksin eikä yhdssä vielä missään viihteellä. Joskus tuntuu, että omin liikaa vauvaa eli jankkaan ja hoen miehelleni, että osaatko nyt, muistatko nyt jne. Tämä johtuu siitä, että pyörin kotosalla vauvan kanssa koko ajan ja mies hoitaa vauvaa iltaisin ja viikonloppuisin, joten ei tiedä kaikkia juttuja mielestäni niin hyvin kuin minä. Mies osallistuu siis kaikkeen: pesee pyllyn, syöttää, kylvettää, nukuttaa, pukee ja kaikki sujuu! Ainoa asia, mikä minua joskus ärsyttää on se, että perheenä kyllä liikutaan paljon, mutta yksin en saisi liikkua vauvan kanssa juuri missään Hän näkee kaikessa jotain vaarallista tai että jotain voi tapahtua. Jos vauva herää, eikä nukahda uudelleen, tulee kova nälkä, liian kova pakkanen, tuuli, menee vaatteet pissaan toppapukua myöten jne. Lista on loputon. Toki mies ottaa nyt jo vähän iisimmin, kun mitään ei ole sattunut ja lapsi on yleensä aina hyvällä tuulella. Tiedän, että kyse on vain siitä, että mies on huolissaan meistä. Nykyään ei varottle enää niin paljon kaikesta, mutta soittelee aina perään, jos tietää, että ollaan lähdetty autolla jonnekin kauemmaksi, että ollaanko päästy perille jne. Ongelmat on kullakin... Ei passaisi valittaa, jos toisten miehet eivät sitten vähääkään välitä. Siinä suhteessa olen tositositosi onnekas!!!

 

Niin tässä minäki sitä mietin että jos se on helpompaa kun lapsi kasvaa niin mieski innostuin enemmän aikaa viettämään. Enkä usko että miehelläni on liian ruusuiset mielikuvat vauvoista. Ja kun meidän vauva on niin sanotusti aika helppo vauva ollut ei itkeskele turhia ja koko yön unetki nukkunu jo monta kuukautta.

Mutta minä epäilen että mieheni ei vieläkään oikein tiedosta tämän perhe elämän tärkeyttä kun hänen muilla ystävillä ei ole vielä omia lapsia ja niin ikään voivat käydä ravintolassa niin usein kun tykkää.

No eilen jätin mieheni kanssa vauvan ja lähdin uimahalliin uimaan ja hyvin olivat pärjänneet. Ajattelin että jos useamminki jättäis kahdestaan että alkaisko sitten miettiä uudestaan elämän järjestystä. Ja olen kyllä hänelle ihan suoraan puhunutki mutta kun hänen mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa.

No miettisin että jos yrittäisin järjestää vaikka jotain muita kenellä on lapsia niin tulla meille kyläilemään niin jos vaikka miehet sitten sais keskusteltua keskenään tästä isänä olemisesta. Ongelma on vaan siinä että meillä ei oikein näitä tuttuja ole tässä lähi maisemissa.

Mutta kiitos hyvistä kommenteista. Ja nyt näen että en yksin ole näitten ongelmien kanssa. Ja kyllä ihan hyvä nähdä että joidenkin miehet hoitavat vauvaa sitten hyvin ihan pyytämättäki.