|O |O |O :headwall: :headwall: :headwall:
Kerroinkin jo kuinka sain hienosti lingottua tuon meidän tien.
Noh, lähdinpä sitten hakemaan poikaa koulusta ja kuinkas kävikään! |O :headwall:
Asutaan silleen, että meidän pihasta vie mäki alas ja sitten pitää nousta iso mäki ylös, jotta pääsee tuolle "yleiselle tielle".
Noh, mun auraamat kohdat auto meni tosi hyvin ja olin jo melkein mäen päälle kuin auto ei enää jaksanutkaan vetää (kiitos naapurit, kun ette ole tehneet lumitöitä )... Ei auttanut kuin aukasta auton ovi ja alkaa pakittaan, ikkunoista kun ei nähnyt mitään,( kiitos kahden ikkunoita huurruttavan koiran! ) Peruutin (reilu 100m ), otin vauhtia ja yritin uudelleen, taas pikkuisesta kiinni etten päässyt mäen päälle. Taas peruutin, otin vauhtia ja ei ihan piisannut vieläkään.. Tämä toistui 4 kertaa, kunnes neljännellä kerralla auto jo puski niin rajusti penkan puolelle (kiitos takavetoisuuden ja huonojen renkaiden ), että en voinut tehdä mitään ja sinnepä se sitten jäi kiinni!PRKL!! |O :'(
Aloinpa sit soittaan pojalle, että en pääse hakeen ja menee mummin luo... Kas kummaa, mun puhelin ei toiminu (kiitos nokia, hyvälaatuisesta puhelimesta )! :headwall: Minä kyllä kuulin, mutta poika ei... Laitoinpa sit tekstiviestin ja viesti meni perille, kaikilta osin.
Otin koirat ja kuopuksen autosta. Lähdin kävelemään toinen koira hihnassa ja kuopus kainalossa kotiinpäin, niin eikö tämä koira haista jotain mielenkiintoista ja niinpä me oltiin kuopuksen kanssa mukkelis makkelis lumisessa ojassa (kiitos koiran hurjan voiman )... Kuopus itkee ja minä kiroan... :ashamed:
Päästään kotiin, muistan kohoamassa olevan pullataikinan, aukaisen mikron ja pullataikina on vallannut koko mikroautouuniin!!
|O :headwall: Kiitos pullataikina, kun kerrankin kohosit kunnolla... :saint: :kieh:
Kiitokset teille palstasisaret, kun sain purkaa teille tämän v*tutukseni! (Kiitos puhelimen, en voi sitä kellekkään muulle purkaa... ) :flower:
Kerroinkin jo kuinka sain hienosti lingottua tuon meidän tien.
Noh, lähdinpä sitten hakemaan poikaa koulusta ja kuinkas kävikään! |O :headwall:
Asutaan silleen, että meidän pihasta vie mäki alas ja sitten pitää nousta iso mäki ylös, jotta pääsee tuolle "yleiselle tielle".
Noh, mun auraamat kohdat auto meni tosi hyvin ja olin jo melkein mäen päälle kuin auto ei enää jaksanutkaan vetää (kiitos naapurit, kun ette ole tehneet lumitöitä )... Ei auttanut kuin aukasta auton ovi ja alkaa pakittaan, ikkunoista kun ei nähnyt mitään,( kiitos kahden ikkunoita huurruttavan koiran! ) Peruutin (reilu 100m ), otin vauhtia ja yritin uudelleen, taas pikkuisesta kiinni etten päässyt mäen päälle. Taas peruutin, otin vauhtia ja ei ihan piisannut vieläkään.. Tämä toistui 4 kertaa, kunnes neljännellä kerralla auto jo puski niin rajusti penkan puolelle (kiitos takavetoisuuden ja huonojen renkaiden ), että en voinut tehdä mitään ja sinnepä se sitten jäi kiinni!PRKL!! |O :'(
Aloinpa sit soittaan pojalle, että en pääse hakeen ja menee mummin luo... Kas kummaa, mun puhelin ei toiminu (kiitos nokia, hyvälaatuisesta puhelimesta )! :headwall: Minä kyllä kuulin, mutta poika ei... Laitoinpa sit tekstiviestin ja viesti meni perille, kaikilta osin.
Otin koirat ja kuopuksen autosta. Lähdin kävelemään toinen koira hihnassa ja kuopus kainalossa kotiinpäin, niin eikö tämä koira haista jotain mielenkiintoista ja niinpä me oltiin kuopuksen kanssa mukkelis makkelis lumisessa ojassa (kiitos koiran hurjan voiman )... Kuopus itkee ja minä kiroan... :ashamed:
Päästään kotiin, muistan kohoamassa olevan pullataikinan, aukaisen mikron ja pullataikina on vallannut koko mikroautouuniin!!
Kiitokset teille palstasisaret, kun sain purkaa teille tämän v*tutukseni! (Kiitos puhelimen, en voi sitä kellekkään muulle purkaa... ) :flower: