V*tuttaa! Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotonaanvankina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28668372]Luulempa kokemuksen syvällä rintaäänellä että miehesi pettää itse sinua kännireissuillaan.
Kysypä minkätakia hän niin pelkää että lähdet muiden mukaan, tekeekö hän itse niin?
Tiedän kyllä senkin, että välttämättä ei se lähteminen ole omasta itsestä kiinni.
Meillä mies pitkin hampain suostui vapaailtoihini, mutta sitten illan lähestyessä alkoi kiukutella,riehua ja repiä riitaa aivan älyttömistä jutuista.
Halusin tahallaan aiheuttaa riidan, jotta hän saisi oikeuden häipyä ja minä jäisin kotiin lapsen kanssa.
Kuinka monet kerrat ehdin sopia kaverini kanssa ja viime hetkillä mies häipyi ja minä jäin taas kaksin pienen lapsen kanssa.
Pian en enää harkinnutkaan että mies jäisi lapsen kanssa kun ei kerran sitä vapaaehtoisesti halunnut tehdä, huonohan se on lapsellekkin!
Myöhemmin selvisi sitten että mies oli ilmeisesti seuranhakumielessä liikkeellä aina juodessaan..[/QUOTE]

No näin. Voisin lyödä pienen omaisuuteni pantiksi, että asia on juuri noin kuin kuvailit. Kaikki merkit viittaa siihen. Täysi kuspiä mieheksi, itse en edes asiasta keskustelisi (oletettavasti aivan turhaa), vaan lähtisin enkä taakseni katselisi.
 
[QUOTE="milka";28668433]no onneksi mun puoliso ei ole niin teini että oma aika tarkoittaisi bilereissua baariin!

Sun miehes pelkää että ei riitä sulle pelkää että menettää sut.. oletkohan kenties ollut vähempi kiinnostunut seksistä? pidemmän aikaa..

Sun miehes ei pysty hallita menettämise pelkoa muuten kuin hallitsemalla tilannetta..hän ei koe hallitsevansa sitä ahdistusta joka syntyy ajatuksesta että sä menet "markkinoille" ja turha tulla tähän sanoo että ei se noin ole.. sillä mä oon se osapuoli jonka on vaikea antaa miehen mennä mihinkään ja noi on just ne syyt! menettämisen pelko! tunne riitä etten ehkä riitäkkään[/QUOTE]

Ei kyllä seksi kiinnosta, mutta miehen käytöksen takia ja useiden lupausten rikkomisen takia.

Jos pelkää menettävän jonkun ihmisen niin sekö auttaa, että "vangitsee" toisen? Käy kyllä just toisin päin. Tätä mieltä minä olen, kerrankin kun vielä yhtään suutaan soittaa etten voi lähteä ulos niin sitten otan lapsen kainaloon ja muutan pois. Ei tätä jaksa. Tuota sinunkin kannattaisi miettiä, kuinka kauan sinun miehesi jaksaa sinun kontrollointia ja epäilyjä? Vaikka mikään asiantuntija en ole, enkä varmaan paljon voi kenenkään asioita kommentoida tai arvostella, kun oma tilanteeni on tämä.
 
niin itse kysymykseen mitä tekisin... hyppäisin miehen kaulaan halaisin ja pussaisin! sillä minusta on liian kauan tuntunut siltä että miehelle ei oo mitään väliä millään,vaikka pettäisin niin ei silläkään varmaan olis väliä . olis kiva tuntea että sillä olis jotain merkitystä mitä teen ja kenen kanssa. Lieventäis kummasti omaakin menettämisen pelkoa jos toinen kokis joskus ahdistavaksi että lähtisin yöelämään (tosin en lähde koska kaikki siellä on nähty 8vuotta sitte,moneen kertaan).

ps.itellä on sellaisia kokemuksia nuoremmalta iältä että mua on petetty ja pahasti, kerran miehen piti olla äitillä koiravahtina,kaveri houkutteli baariin kun ei yksin halunnu lähtee,lähdin seuraksi ja kuinka ollakkaan mies siellä nuoli toista naista ihan himoissaan ja hieroit takapuolta.. sano mun sanoneen että pettäjät viihtyy baareissa... tai sit sinkut..tai pettäjät jotka esittää sinkkua.. mutta moni miehistä jotka koetti iskeä oli varattuja kun tarkempaa tuttavuutta teki.

oma lukunsa on kuskit..mut toisaalta miks sen kuskinkaan tarttee istuu baarissa,tai miks se haluaa siellä istuu jos ei voi juoda eikä iskee vst.sukupuolta? kai sitä kavereitten kanssa voi kehittävämpääkin tehä!
 
Mä en olis missään nimessä tuhlannut viittä vuotta tuollaisen miehen kanssa, saati sitten tehnyt sen kanssa lapsia. Lähde nyt, kun vielä voit. Kohta sä et pääse kauppaankaan yksin.
 
Hyi. Kun teillä on jo lapsi, katsoisin hänelle turvallisen hoitopaikan ja sinne myös välttämättömimmät kamat jos tulee äkkilähtö. Sitten toteuttaisin tyttöjenillan. Jos mies villiintyisi siitä niin yksin saisi jatkossa riehua.

Joskus mulla oli tuollainen aarre, nakkeli lopulta pitkin seiniä, poliisit puuttuivat eron jälkeiseen kiusantekoon ja kokonaan pääsin eroon siitä limanuljaskasta kun muutin tarpeeksi kauas. Eroja en kannata, mutta tässä tapauksessa ei olisi alkujaankaan pitänyt lyödä hynttyitä yhteen.
 
[QUOTE="aapee";28668502]Ei kyllä seksi kiinnosta, mutta miehen käytöksen takia ja useiden lupausten rikkomisen takia.

Jos pelkää menettävän jonkun ihmisen niin sekö auttaa, että "vangitsee" toisen? Käy kyllä just toisin päin. Tätä mieltä minä olen, kerrankin kun vielä yhtään suutaan soittaa etten voi lähteä ulos niin sitten otan lapsen kainaloon ja muutan pois. Ei tätä jaksa. Tuota sinunkin kannattaisi miettiä, kuinka kauan sinun miehesi jaksaa sinun kontrollointia ja epäilyjä? Vaikka mikään asiantuntija en ole, enkä varmaan paljon voi kenenkään asioita kommentoida tai arvostella, kun oma tilanteeni on tämä.[/QUOTE]

No sä ruokit niitä tolla haluttomuudellas! itseasiassa se sun haluttomuutes on todennäköisesti se tekijä joka on laukassut pelon siitä että haet sitä muualta kun tilausuus koettaa. että sun kannattais varmaan miettiä sitä!

ihan omassa päässäsikö sä mietit näitä? siis oot vaan päättänyt että toimit noin ja sillä selvä.. et oo puhunut tunteistas miehelle,et varannut pariterapia aikaa,miksi? onko se reilua?

siis oikeesti baariin pääsykö on tärkeämpää kuin oma mies ja lapsi! helvetin itsekäs akka olet! mieti vähän.

Sen sijaan että valitat kaikille muille niin opettele ilmaisemaan asiat niin että et loukkaa miestä.. ja tee sun haluttomuudelles jotain! mä veikkaan että jos sä oot sun miehes kimpussa pari kuukautta lähes joka päivä-> vähennät hänen pelkoa->eikä se miehen toiminta ole tollasta!

mä kerron sulle sen toisen ihmisen näkökulmaa ja olin oikeassa tosta haluttomuudestakin,veikkaanpa että se on iso tekijä teilläkin.

toki sinä voit rikkoa lapseltasi perheesi minäminäminäminäminä asenteella.

tai sitten sä voit ymmärtää että ihminen on saattanut kokea esim niitä pettämisiä, silloin pelkää vähän koko ajan ja sitten kun tilanne muistuttaa niitä olosuhteita missä on viimeksi tullut petetyksi niin se ahdistus on hallitsematonta.

silloin auttaa ymmärrys asioista puhuminen oikeesti,ilman mitän defenssejä.

sä selkeesti vaikenet,pidät sisällä asioita,jos puhutkin niin vain syyttävästi,etkä tunteiden oikeilla nimillä.

Mut nyt kerta ku löyty ihminen joka toimii niinku mun mies.niin selitähän ensin se miksi susta tuntuu pahalta se että miehesi rakastaa sua ja pelkää ettei riitä sulle/pelkää että menettää sut? Miksi et puhu tunteistas?

otahan sit huomioon että jos oot kaksi kertaa koettanut puhua sillä tyylillä että mun pitää päästä sä oot sairas kusipää niin sä saat sillä miehen vain puolustus asemiin(vähän nyt karrikoin,mut ymmärrät varmaan).

sitten jos sä sanot että kulta mä rakastan sua ja minusta tuntuu pahalta kun et luota minuun, voidaanko puhua siitä. -> saat heti erilaisen vastaanoton.

jokatapauksessa en ymmärrä miksi se meneminen on tärkeämpää kuin oma mies! kuin lapsen perhe.

mä pelkään eniten just siks koska aiemmissa suhteissa mies petti niin että ei halunnu mun kans juuri seksiä(koska sai sen muualta) ja mä sinisilmäisesti uskoin kaikki helvetin kusetukset kunnes näin itse!

Oma mies on haluton ja jäänyt valheista kiinni,väkisin puskee ahdistus kun se on jossain.. mutta sen lisäksi mä tykkään olla mieheni kanssa hän on maailman ihanin!
 
[QUOTE="milka";28668563]siis oikeesti baariin pääsykö on tärkeämpää kuin oma mies ja lapsi! helvetin itsekäs akka olet! mieti vähän.[/QUOTE]

Saman vois sitten sanoa sille miehelle, joka ravaa baarissa alvariinsa. Milka hei, toi sun tekstis oli jokseenkin.... no, omituista ja syyttävää, niin kuin tämä tilanne olis ap:n itse aiheuttama. Ihan kuin sä et olisi lukenut aloittajan tekstejä ollenkaan. Silloin ei välttämättä kannata kauheasti vastatakaan...
 
[QUOTE="milka";28668495]minusta urpoja on kaikki jotka ravaa baareissa kännäämässä.. kuin juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet teinit! Minä kyllästyin baareihin 22vuotiaana...aina sitä samaa kännisiä ukkoja iskemässä(viel usein varattuja sellaisia), musiikki niin kovalla että ääntään ei kuullu saati sitten toisen. Mä en ymmärrä sumalaista räkälä kulttuuria!

enkä siis lapsellista kiukuttelua siitä jos ei pääse räkälään!

mitä tulee mieheen niin monet miehet juoksee pitkin kyliä(sit on naisia jotka pelkää tulevansa jätetyksi niin kattelee hommaa vuosikausia). Mitä tulee miehen reaktioon ap:n baarimenoihin niin ymmärrettävää.Turha sanoa muuta... Jostain se pelko kumpuaa...syyttely ei auta mitään ja suuttuminen vain vahvistaa pelkoa.

sen sijaan se auttaa että kysyy mieheltä: rakas miksi sinä pelkäät menettäväsi minut?[/QUOTE]

Sä oletkin sairas ihminen eikä kenenkään pidä verrata itseään suhun tai kuunnella sun hulluja horinoita.

Ap, älä tosiaan ota ton jutuista yhtään itseesi, toihan on ihan skitso.
 
Mä en olis missään nimessä tuhlannut viittä vuotta tuollaisen miehen kanssa, saati sitten tehnyt sen kanssa lapsia. Lähde nyt, kun vielä voit. Kohta sä et pääse kauppaankaan yksin.

herranjestas, miksi sulla on tollanen asenne? joo voihan se olla että tilanne on kohta tolanen tai sitten ei..mutta otatko huomioon että ap on ruokkinut tuota miehen pelkoa olemalla seksuaalisesti haluton ja samaan aikaan haluaa mennä mennä mennä.

pariterapiaan menevät ensin ja ap vois miettii omaa osuutta suhteensa vuorovaikutuksessa. nythan heillä on nk.kielteinen/negatiivinen kehä suhteessaan jossa ap ruokkii miehen menettämisen pelkoa->mies ruokkii ap:n vetäytymistä. lopulta molemmat on yksinäisiä.

mä veikkaan viel sellasen asian tässä että ap ei oikein koskaan ole avautunut miehelle mistään,pitää tämän hiukka etäällä emotionaalisesti/psyykkisesti. sit on varmaankin valehdellut/salaillu asioita.just sellanen sähän et kato mun facea kun se on vittu urkkimista tyyppinen ihminen joka ruokkii sitä toisen menettämisen pelkoa.


Pariterapeutti osaa avata näitä ongelmia,niiden syntymistä ja sitä mitä asialle voi tehdä!

Mustasukkaisuuden tunteisiin auttaa avoin keskustelu
”Joka ei ole mustasukkainen, ei rakasta”, ajattelee moni. Aiheesta on kirjoitettu paljon ja se puhuttaa ihmissuhdekuvioita miettiviä, teatterin, elokuvan, laulun ja taiteen tekijöitä. Tästä huolimatta aihetta on tutkittu tieteellisesti hyvin vähän. Mustasukkaisuutta tunteena hävetään ja henkilökohtaisesti sitä on vaikea käsitellä. Sen primitiivisyyden vuoksi sitä ei myöskään kukaan saisi tunnustaa potevansa. On kuitenkin hyvä tietää, että mustasukkaisuus on normaali ja inhimillinen tunne.

Mustasukkaisuuden kokeminen on hyvin yksilöllinen asia. Toiset ovat kaikissa tunteen ilmaisuissaan intensiivisempiä ja toiset taas laimeampia temperamenttinsa mukaan.

Mustasukkaisuus voi olla tilannekohtaista tai jatkuvaa

Voidaan puhua akuutista eli tilannekohtaisesta ja kroonisesta eli jatkuvasta mustasukkaisuudesta. Jälkimmäisessä ei ole juurikaan kyse suhteeseen liittyvistä asioista, vaan se liittyy enemmänkin mustasukkaisen oman tunne-elämän säätelyyn.

Tällä säätelyllä toinen voi sitoa kumppaninsa lähelleen niin, ettei hänen tarvitsisi käsitellä omia eroahdistuksia, joiden juuret voivat olla hyvinkin varhaisissa lapsuuden kokemuksissa. Taustalla voi olla esimerkiksi tarve korvata oman vanhemman tuottamat syvät pettymykset. Niihin toivoo eheyttävää, kaikkivoipaa rakastamista kumppanilta. Tämä on kuitenkin kumppanille mahdoton tehtävä.


Mustasukkaisuus voi olla seurasta tietystä vuorovaikutuksesta, joka vallitsee parin välillä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen haluaa enemmän kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä kuin toinen, voidaan päätyä ajan kanssa tiettyyn negatiiviseen kehään. Tässä kehässä toinen on koko ajan mustasukkaisena vaatimassa ja painostamassa toista läheisyyteen sekä epäilemässä kumppanin motiiveja, jos toinen ei läheisyyttä halua. Tällöin hän itse provosoi omalla käyttäytymisellään toisen vetäytymisen. Mitä enemmän hän painostaa, sitä enemmän toinen vetäytyy.

Ja toisinpäin; mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä enemmän toinen painostaa. Lopulta molemmat edesauttavat kielteisessä vuorovaikutuksessa pysymistä. Molemmat ovat mustasukkaisten ja voimakkaiden tunteiden armoilla ja niiden uhreja. Kun mustasukkainen ei hallitse tunteitaan, on haastavaa löytää yhdessä rakentavia välineitä tilanteen ratkaisemiseksi. On hyvä muistaa, ettei tilanteessa ole kyse tieten tahtoen kiusaamisesta. Mustasukkainen kokee, ettei toinen välitä ja hänen itsetuntonsa ”vuotaa”. Painostettuna ollessaan vetäytyvä osapuoli ei taas ehdi saada kiinni omista tunteistaan, vaan joutuu keskittymään puolustautumiseen ja suojautumiseen toisen epäilyjen ja painostuksen alla.

Tässä tilanteessa auttaa, jos painostava ja mustasukkainen osapuoli tiedostaa omat tunteensa ja ottaa vastuuta niistä ja käyttäytymisestään. Hän voi lakata painostamasta toista ja antaa toiselle tilaa. Näin toisen on mahdollista tulla vastaan. Myös vetäytyvä voi nostaa profiiliaan ilmaisemalla korostetummin toisen merkitystä itselle, jolloin painostusta ei tarvita.

Avoin keskustelu voi auttaa asioiden selvittämisessä

Useimmat pari hyötyvät siitä, että he keskustelevat avoimesti tilanteesta ja pyrkivät ymmärtämään toistensa tunteita ja tarpeita paremmin. Keskustelu voi auttaa asioiden selvittämisessä ja väärinkäsitysten korjaamisessa. Olisi tärkeää tunnustaa olevansa mustasukkainen ja puhua siitä avoimesti toiselle sen sijaan, että ivailee, syyttelee tai vahtii kumppanin menoja. Tällöin on myös suurempi todennäköisyys saada kuulla, että kumppani kokeekin mustasukkaisuuden imartelevana, että kumppani rakastaakin ja pitää mustasukkaisuutta potevaa kumppania tärkeänä. Voi myös kuulla, että toinen ei ole hylkäämässä kumppaniaan, vaikka hänellä on omiakin menoja. Tätä tuskin kuulee, jos vaan ”pilkkaa” toisen menoja ja epäilee tämän olevan ”huonoilla teillä”.

Toisen oloa helpottaakseen voi toimia kumppania rauhoittavasti ja valita hänen seuransa jonkun muun sijaan.


Myös sellaisessa suhteessa, jossa pari on juuttunut niin sanottuun symbioottiseen vaiheeseen, esiintyy mustasukkaisuutta, ahdistuneisuutta ja alemmuudentuntoja. Suhteen alussa tällainen sulautunut ”yhtä puuta” oleminen eli symbioosi on normaalia, mutta pitkittyessään siitä syntyy ongelmia.

Tällaisessa tilanteessa toinen ei kestä kumppanin yritystä itsenäistyä suhteessa, vaan roikkuu perässä. Tässä auttaa se, että itsenäisyyteen enemmän pyrkivä yrittää korostuneesti viestittää toiselle, ettei ole lähdössä pois parisuhteesta vaikka hakeekin tilaa ympärilleen. Samalla hän voi ilmaista, että toinen on tärkeä ja että hän kunnioittaa toista erillisenä yksilönä, mutta kaipaa itselleenkin vastaavaa.

Mustasukkaisuustilanteessa auttaa myös ymmärrys toisen tunteille

Mustasukkaisuus on myös niin sanottu suojautumistunne, kuten esimerkiksi viha. Sen avulla rakennetaan välimatkaa ja suojaa suhteessa kumppaniin. Kun mustasukkaisuus myönnetään, sen sisällä voidaan havaita myös niin sanottuja perustunteita, haavoittuneisuutta, pelkoa, surua, yksinäisyyden tunnetta. Niitä ilmaisemalla rakennetaan läheisyyttä.

Suojautumistunteita purkamalla, eli epäilyillä ja syytöksillä, ei saada aikaan läheisyyttä, intiimiyttä tai hyvää seksuaalista kanssakäymistä. Mustasukkaisuuden tunne vain vahvistuu, kun kumppania karkotetaan omalla epäilevällä käyttäytymisellä. Mustasukkaisuudesta puhuminen auttaa. Samalla on hyvä keskustella siitä, miten loukkaantuneeksi, yksinäiseksi tai surulliseksi itsensä tuntee. Myös puhuminen omasta epävarmuudesta tai riittämättömyyden tunteesta voi auttaa.

Tilanteen purkamiselle on hyödyllistä, kun kumppani kertoo aidosti omista vastaavista perustunteistaan purkamatta vihaansa nimittelemällä toista mustasukkaiseksi. Olennaista on kertoa, miten pahalta esimerkiksi toisen syytökset ovat tuntuneet.

Mustasukkaisuus väärin ilmaistuna peittää alleen aidon läheisyyden ja rakkauden mahdollisuuden. Rakkaus ja välittäminen eivät pääse esiin, koska sille ei epäilyiden vuoksi ole tilaa. Kun tunteita päästään aidosti ilmaisemaan ja kohtaamaan, mahdollistuu sen läheisyyden ja intohimon kokeminen, mistä mustasukkainen sisimmässään haaveilee.


Tukea parisuhteeseen
Jos parisuhde on solmussa, kannattaa usein hakea apua ja näkökulmaa ulkopuoliselta.

Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko


ps.mua vituttaa se että mies ei ole mustasukkainen=ei välitä
mies ei puhu tunteistaan=en ole tärkeä
mies ei otta huomioon seksissä,tyydyttää vaan ittensä joskus harvoin.

mut ap ei kannata tietenkään pelastaa suhdetta/lapsen perhettä/ opetella ymmärtämään puolisoaan tms. Tehdä asialla mitään,tottakai kannattaa heti ensiks erota,vaik asialle vois tehä jotain ihan itse!
 
Onko tää Milka sama, jolla on aina tarjota terapia vaihtoehto jokaiselle onnettomassa parisuhteessa elävälle? Mie yritin lukea, mitä Milka haluaa sanoa, mutten jaksanu, ihan liian paljon sanoja. Jotkut miehet eivät yksinkertaisesti kunnollista naista ansaitse, ei siihen mitkään terapiat auta, jos joku sattuu olemaan kusipää.
 
[QUOTE="milka";28668495]minusta urpoja on kaikki jotka ravaa baareissa kännäämässä.. kuin juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet teinit! Minä kyllästyin baareihin 22vuotiaana...aina sitä samaa kännisiä ukkoja iskemässä(viel usein varattuja sellaisia), musiikki niin kovalla että ääntään ei kuullu saati sitten toisen. Mä en ymmärrä sumalaista räkälä kulttuuria!

enkä siis lapsellista kiukuttelua siitä jos ei pääse räkälään!

mitä tulee mieheen niin monet miehet juoksee pitkin kyliä(sit on naisia jotka pelkää tulevansa jätetyksi niin kattelee hommaa vuosikausia). Mitä tulee miehen reaktioon ap:n baarimenoihin niin ymmärrettävää.Turha sanoa muuta... Jostain se pelko kumpuaa...syyttely ei auta mitään ja suuttuminen vain vahvistaa pelkoa.

sen sijaan se auttaa että kysyy mieheltä: rakas miksi sinä pelkäät menettäväsi minut?[/QUOTE]

Hahhah, aika sekavaa tekstiä :D. Sulla ei taida olla edes ketään miehesi lisäksi, jonka kanssa vapaa-aikaa viettää. Tai sitten olet niin maalta että teillä on vaan räkälöitä :D.

Kyllä mä käyn silloin tällöin tyttökavereiden kanssa yöelämässä, käydään jossain esim syömässä tai sit näin kesäisin terassilla. Ihana kun pääsee tuulettumaan, kun monella pieniä lapsia! Noi tyttöjen illat on mulle ihan henkireikä, niitä on ehkä kerran kk.
Eipä oo koskaan tarvinnut katella vieraita ukkoja kun kotona on mitä parhain mies. Hänkin saa mennä vapaasti, ei lupaa tarvi kysellä "rakas miksi pelkäät menettäväsi minut".

Niin, ja aina se pillunkaan antaminen ei ole ratkaisu. Sä olet kyllä melkoisen pihalla "Milka".
 
Jaahas milka on ymmärtänyt asian nyt ihan väärin tai sitten loukkaantui mun vastauksesta. Olen puhunut miehelle tunteistani ja monta kertaa luvannut muuttua, mutta silti sama virsi. Mielestäni mies on tässä se itsekäs osapuoli enkä suinkaan minä, voin toki olla väärässäkin.

Ja kun puolisolle olen tunteista puhunut en ole käyttänyt syyttävää puhetta ,päinvastoin. En kyllä ymmärrä miksi minä olen itsekäs mielestäsi.. siksikö kun haluan myös viettää aikaani ystävieni kanssa? Vai siksikö että haluaisin olla välillä ihan rauhassa? Eikä baarit tai mitkään muutkaan asiat ole tärkeämpiä kuin lapseni tai puolisoni, mutta et ole tainnut ymmärtää etten KOSKAAN ole ollut ilman puolisoani ystävieni kanssa ulkona.

Sanasi kuullostivat aivan mieheni sanoilta, hieman vain siistityltä.
 
Mä sanoisin kokemuksesta et mies juoksee itse vieraissa, sitä pelkää mitä itse tekee. Älä jää katselemaan tuollaista. On väärin että sä joudut perumaan viime hetkellä ja pettää sun ystäväsi.
 
Miksi sinne baariin pitää päästä? Miksi pitää saada vapaata? Vapaata mistä?

Meillä on kolme lasta, vanhin 6v ja nuorin 6kk. Edellisen kerran olen ollut baarissa yli 7 vuotta sitten, ennen esikoisen odotusta. Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli. Mitä sieltä baareista muka löytyy?
 
[QUOTE="kotikissa";28668670]Miksi sinne baariin pitää päästä? Miksi pitää saada vapaata? Vapaata mistä?

Meillä on kolme lasta, vanhin 6v ja nuorin 6kk. Edellisen kerran olen ollut baarissa yli 7 vuotta sitten, ennen esikoisen odotusta. Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli. Mitä sieltä baareista muka löytyy?[/QUOTE]

En tarkoita yksinään vain baareja vaan myös ravintoloita/kahviloita.

Mistäkö? No arjesta esim. Olisi joku jolle puhua ja joka kertoisi muitakin asioita kuin miten töissä meni ja mitä ruokaa haluaisi syödä. Olisi samaa sukupuolta oleva ihminen jonka kanssa voisi puhua "tyttöjenjuttuja"

Hyvä jos sinulle tuollainen elämä sopii, mutta minulle ei sovi. Haluan joskus olla minä, enkä vain puoliso tai äiti
 
[QUOTE="aapee";28668635]Jaahas milka on ymmärtänyt asian nyt ihan väärin tai sitten loukkaantui mun vastauksesta. Olen puhunut miehelle tunteistani ja monta kertaa luvannut muuttua, mutta silti sama virsi. Mielestäni mies on tässä se itsekäs osapuoli enkä suinkaan minä, voin toki olla väärässäkin.

Ja kun puolisolle olen tunteista puhunut en ole käyttänyt syyttävää puhetta ,päinvastoin. En kyllä ymmärrä miksi minä olen itsekäs mielestäsi.. siksikö kun haluan myös viettää aikaani ystävieni kanssa? Vai siksikö että haluaisin olla välillä ihan rauhassa? Eikä baarit tai mitkään muutkaan asiat ole tärkeämpiä kuin lapseni tai puolisoni, mutta et ole tainnut ymmärtää etten KOSKAAN ole ollut ilman puolisoani ystävieni kanssa ulkona.

Sanasi kuullostivat aivan mieheni sanoilta, hieman vain siistityltä.[/QUOTE]

Joo, kuulostaa aika pipiltä ihmiseltä tämä "milka". Projisointia pahimmillaan. Luonnevika on paha vika, sitä kun ei millään terapioilla paranneta, jos ihminen itse ei ymmärrä tekevänsä väärin. Tai että itsessä olisi jotain vikaa, kuten harvoin esim. narsistit asiaa ymmärtävät. Parempi pysyä kaukana. Suosittelen "milkaa" lukemaan kirjoittamiaan tekstejä joitakin kuukausia myöhemmin, ja jos ne vieläkin tuntuvat "normaaleilta" ja järkeviltä, ei häntä kyllä varmaan mikään tai kukaan auta. Toivon, että tajuaa myöhemmin kirjoitustensa järjettömyyden.
 
[QUOTE="kotikissa";28668670]Miksi sinne baariin pitää päästä? Miksi pitää saada vapaata? Vapaata mistä?

Meillä on kolme lasta, vanhin 6v ja nuorin 6kk. Edellisen kerran olen ollut baarissa yli 7 vuotta sitten, ennen esikoisen odotusta. Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli. Mitä sieltä baareista muka löytyy?[/QUOTE]

Huoh. Jos joku ei kiinnosta sua niin eihän se voi kiinnostaa ketään muutakaan...

Mä käyn edelleen baareissa, ehkä kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuussa. Mukava humala, kavereita, juoruilua, tanssimista... Se nyt vaan on kivaa, MUN MIELESTÄ. Ja on kivaa saada vapaata muusta perheestä.
 
Tuollaisessa suhteessa vankina olevat: pyytäkää ne tyttökaverinne hakemaan teidät kotoa. Ette kerro puolisollenne mitään, tai sanotte että olette sopineet vasta seuraavalle päivälle (jolloin mies saattaa jäädä kotiin ja yrittää sen seuraavan päivän vasta pilata). Kaverit sisään, ryöstävät sinut matkaan ja häivytte ennen kuin mies ehtii edes tajuta mitä tapahtuu. Ja taktisesti unohdatte sen kännykkänne siihen laturin päähän - sammutettuna.

Jos on pelkoa että mies saattaa tehdä jotain lapselle/lapsille, tuolla samalla ovenavauksella joku kavereittesi sisko/serkku/luotettava tuttu tulee ja hakee lapset itselleen hoitoon.

Ja teille jotka tiedätte että joku melkein jo entinen ystävänne on vankina suhteessa, menkää sinne oven taakse ja julistakaa että nyt lähdettiin viettämään tyttöjen iltaa ja pelastakaa se prinsessa pahan velhon juonilta.
 
Tää milka on luultavasti sama tyyppi, joka tyrkyttää joka ketjuun kirkon parisuhdeterapiaa ja jonka mielestä ero on pahin mahdollinen asia, jonka ihminen voi eläessään tehdä. oma miehensä kuitenkin jätti hänet alkuvuodesta, ja sen jälkeen on jatkuvasti kitissyt täällä miehen perään ja antanut kaikkitietäviä neuvojaan muille eroamista harkitseville. kyllä tosta kirjoitustyylistä ja asiasisällöstä tunnistaa tän tyypin. ignooratkaa.
 

Yhteistyössä