Vaikea sanoa puoleen tai toiseen tuntematta teidän tapausta sen paremmin, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Onko esim. lapsen palautusongelmissa kyse tunneista vai päivistä? Jos kyse on vain tunneista ja silloin tällöin, niin höllentäisin pantaa otsalla.
Alkuperäisestä tekstistäsi löysin hieman myös omaa tapaustani, lapseni isä on uhannut monesti jättää palauttamatta lasta takaisin, jos en tee niin tai näin. Olenkin ollut yhteydessä oikeusaputoimiston lakimieheen tästä aiheesta, ja hänen mukaansa lähivanhemman ei ole mikään pakko luovuttaa lasta etävanhemmalle jos tämä uhkaa olla palauttamatta lasta takaisin. Vaikka olisi allekirjoitettu paperit tapaamisoikeudesta.
Miettisin kuitenkin sinuna rehellisesti, kuinka vakavasta asiasta on kyse, onko kyseessä puhdasta kiusantekoa isän puolelta, ja onko se kenties molemminpuolista.
Itse olen joutunut miettimään jopa yksinhuoltajuuden hakemista oikeudesta, kun typeryydessäni en vaatinut sitä heti alkuunsa. Nyt kuitenkin täytyy muistaa sekin että jos lähtisin tässä vaiheessa (9v erosta) hakemaan oikeudesta päätöstä, olisi se kohtuuttoman pitkä ja riitaisa prosessi lasta ajatellen. Lapsi kärsisi liikaa, joten olen sen jättänyt tekemättä, ja koettanut edes jotenkin saada luovittua asioita läpi lapsen isän kanssa.
Joku ivasi tuolla alkupuolella että ap:llä on kaksi uutta lasta uuden miehen kanssa, ja että hänen pitäisi hankkia vielä muutama kolmannenkin miehen kanssa. Aika ajattelematonta teksitä laitoit. Itse olen myös uudessa liitossa josta kaksi lasta, eikä se minusta tee yhtään sen huonompaa / holtittomampaa äitiä. Liitto voi mennä niin monesta syystä rikki, ei se tarkoita että äiti olisi kevytkenkäinen ja vastuuton ihminen siinä tapauksessa. Meillä liitto hajosi miehen uskottomuuteen. Ja takuulla sai kotona kaikki mitä tarvitsi ja halusi, rakkauden kera.
Tsemppiä ap:lle, sinulla on paljon mietittävää noissa asioissa. Muista olla rehellinen itsellesi ja toimi sen mukaan. Muutoin omatunto kolkuttaa ennemmin tai myöhemmin.
