V****taa kun mies käyttää ehkäisyä:(

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

 

Harvinaisen fiksu ja ajatteleva mies.

 

En usko, että edes tunnet vielä miestäsi(on hyvin epätodennäköistä). Olet vielä melko alkurakkaudenhuumassa...hmm entä sitten, kun miehestäsi alkaa paljastua ne ikävät puolet? Et kai halua lasta miehelle, jota et edes tunne kunnolla? Se on vähintään 5 vuotta, että tunnet miehesi kunnolla!

 

hups hymiö vahinko

 

Tai mies ei haluakaan muuta kuin petikaverin.Sekin on mahdollista.Kun ei ole siteitä voi vaikka joskus häipyäkin

Ai että lapsi olisi sellainen side ettei voi häipyä? Aika järkyttäviä neuvoja ja kommentteja. Pitääkö niitä lapsia olla valmis tekemään vajaan vuoden seurustelun jälkeen???

No riippuu, ap:n tapauksessa vois ollakin ku asiasta on selvästi juteltu ja mies on hyväksynyt vahingon. Vuosi on muuten aika pitkä aika... ei sillä et kaikkien tarttis, mutta en mä enää vuoden jälkeen näe suurempia esteitä.

Sekö, että teoriatasolla sanoo että jos vahinko kävisi mies hoitaisi osuutensa, tarkoittaa että joo hankkiudu vaan tahallaan paksuksi vasten minun tahtoani niin ollaan sitten one little happy family? Ihanko oikeasti ajattelet näin?

 

Ollaan puhuttu asia sillai, että jos ehkäisy pettää ja sitä ei ajoissa huomata, että jälkiehkäisyä ei ehdi ja tulen raskaaksi, niin mies lupasi kantaa vastuunsa ja huolehtia musta ja vauvasta.

Toi koko homma kusee muutenkin, mutta tää nyt menee mulla jo ihan ohi...

Hienoa, että mies on luvannut kantaa kantaa vastuun omalta osaltaan mahdollisen vahingon sattuessa, ja huolehtia omalta osaltan vauvasta, mutta minkä hiton takia sen pitäs sustakin huolehtia?

Jos ei aikuinen ihminen osaa itse itsestään huolta pitää, niin kannattaako sitä vauvaa ihan tosissaan harkita?

 

entä sitten, kun miehestäsi alkaa paljastua ne ikävät puolet?

Tuollaisen paljaalta yrittämisen paljastuessa pitäs vaan nakata raakasti hankeen. Piste.

 

Siis eihän se ole edes mikään vahinko, jos ap löytää miehen lähdettyä kumin ja laittaa lastin sisälleen?? Voi hyvä luoja..

 

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

Jotenkin epäilen et jättäis meidät kahdestaan. mut jos niin kävis jostain syystä, niin sit saisin ainakin lapsen. Käytiin läpi tuo tilanne ja sanoi, että siinä tilanteessa tekisi kaikkensa, jotta lapsella olis isä ja äiti saman katon alla ja yhdessä.

Mua vaan niin surettaa, kun valmistuu vuoden päästä ja olin jo että kiva, ehkä sit onnistuis kun opinnot ei enää estä, MUTTA sitten, ilmoitti että jatkaakin jatko opintoihin, tadaa! Ja ne kestää taas herra ties kuinka monta vuotta. Mä salaa myös toivon että ei saisi paikkaa, ku niihin pitää hakea kuulema. Huoh.

 

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

Jotenkin epäilen et jättäis meidät kahdestaan. mut jos niin kävis jostain syystä, niin sit saisin ainakin lapsen. Käytiin läpi tuo tilanne ja sanoi, että siinä tilanteessa tekisi kaikkensa, jotta lapsella olis isä ja äiti saman katon alla ja yhdessä.

Mua vaan niin surettaa, kun valmistuu vuoden päästä ja olin jo että kiva, ehkä sit onnistuis kun opinnot ei enää estä, MUTTA sitten, ilmoitti että jatkaakin jatko opintoihin, tadaa! Ja ne kestää taas herra ties kuinka monta vuotta. Mä salaa myös toivon että ei saisi paikkaa, ku niihin pitää hakea kuulema. Huoh.

Oot aivan sairaan itsekäs. Et osaa ajatella kuin itseäsi ja mitä itse haluat. sillä ei ole mitään merkitystä, mitä miehesi haluaa, ja varmasti vauvallakin on parempi syntyä sitten, kun se on toivottu.

 

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

Jotenkin epäilen et jättäis meidät kahdestaan. mut jos niin kävis jostain syystä, niin sit saisin ainakin lapsen. Käytiin läpi tuo tilanne ja sanoi, että siinä tilanteessa tekisi kaikkensa, jotta lapsella olis isä ja äiti saman katon alla ja yhdessä.

Mua vaan niin surettaa, kun valmistuu vuoden päästä ja olin jo että kiva, ehkä sit onnistuis kun opinnot ei enää estä, MUTTA sitten, ilmoitti että jatkaakin jatko opintoihin, tadaa! Ja ne kestää taas herra ties kuinka monta vuotta. Mä salaa myös toivon että ei saisi paikkaa, ku niihin pitää hakea kuulema. Huoh.

Mitäs sitten kun mies jäisi teidän kanssa, hylkäisi jatko-opinnot, vauva huutaisi vatsavaivojaan ensimmäiset kuukaudet, sä olisit synnytyksen jäljiltä fyysisesti aivan rikki, mies henkisesti koska elämä meni keturalleen sun takiasi.. Ruusunpunaiset lasit särkyy ja se vauvaperheen elämän karu arki astuu kuvioihin. Samoihin aikoihin sinä ja mies alatte vasta oikeasti tutustua toisiinne ja rakastumisen alkuhuuma alkaa kuihtua, te huomaatte ettette oikeestaan edes pidä toisistanne, suhde kuivuu kasaan ja joko olette rakkaudettomassa liitossa tai sä jäät lapsen kanssa yksin. Huomaat ettei tää ookaan kivaa. Mitäs sitten? Sulla on lapsi vastuullasi seuraavat 20v eikä se enää olekana niin kivaa, mutta hei, ainakin sulla olisi se lapsi

 

Tässä kaksplussan palstassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän luen näitä sekopää juttuja täältä, sen tyytyväisempi mä oon mun omaan parisuhteeseen.

 

Tässä kaksplussan palstassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän luen näitä sekopää juttuja täältä, sen tyytyväisempi mä oon mun omaan parisuhteeseen.

mulla on ihan sama vika :-D

 

Tässä kaksplussan palstassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän luen näitä sekopää juttuja täältä, sen tyytyväisempi mä oon mun omaan parisuhteeseen.

Täys peesi Ja noin niinkun elämään yleisesti

 

Kahden lapsen äitinä haluan sanoa sinulle, että lapsen saaminen on ISO asia, se muuttaa koko elämän. Siihen ei kannata ryhtyä tuosta vaan, eikä mielestäni lyhyen seurustelun jälkeen. Ja lapsesta on vastuu ainakin 18 vuotta, useimmiten pidempäänkin. Lapsen kannalta on tärkeää, että hän saa syntyä pysyvään parisuhteeseen, ja että lapsi on toivottu, ja saa olla sekä äidin että isän toivoma ja haluama lapsi. Mielestäni lapsia pitäisi hankkia vasta pysyvään parisuhteeseen, missä osapuolet ovat tunteneet toisensa jo hieman kauemmin, koska lapsen saaminen muuttaa myös parisuhdetta todella paljon. Ja varsinkin alkuvaiheessa parisuhde voi olla koetuksella lapsen syntymän jälkeen, koska lapsi tuo niin ison muutoksen molempien elämään ja parisuhteeseen. Itsekin sain tietää tämän vasta kokemuksen kautta, en olisi etukäteen uskonut kuinka iso asia lapsen saaminen on, ja kuinka ison muutoksen se tuo elämään.
Onneksi olimme naimisissa ja olleet yhdessä 6 vuotta kun ensimmäinen lapsemme syntyi, ja molemmat halusimme lapsen.

 

Kuinka moni nainen olisi suhteessa miehen kanssa, joka sanoisi, että jos vahinko tapahtuu en tietenkään kantaisi vastuuta ja juoksisin niin lujaa karkuun kuin ehtisin..? Niinpä.

 

Tässä kaksplussan palstassa on se hyvä puoli, että mitä enemmän luen näitä sekopää juttuja täältä, sen tyytyväisempi mä oon mun omaan parisuhteeseen.

Täys peesi Ja noin niinkun elämään yleisesti

Ja peesi täältäkin

 

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

Jotenkin epäilen et jättäis meidät kahdestaan. mut jos niin kävis jostain syystä, niin sit saisin ainakin lapsen. Käytiin läpi tuo tilanne ja sanoi, että siinä tilanteessa tekisi kaikkensa, jotta lapsella olis isä ja äiti saman katon alla ja yhdessä.

Mua vaan niin surettaa, kun valmistuu vuoden päästä ja olin jo että kiva, ehkä sit onnistuis kun opinnot ei enää estä, MUTTA sitten, ilmoitti että jatkaakin jatko opintoihin, tadaa! Ja ne kestää taas herra ties kuinka monta vuotta. Mä salaa myös toivon että ei saisi paikkaa, ku niihin pitää hakea kuulema. Huoh.

No mitä jos nyt olisit hiljaa asiasta sen vuoden? Ja ottaisit sitten puheeksi uudestaan, vaikka mies jatkaakin opintoja, mitäs ne haittaa? Siinä vaiheessa tunnettekin jo paremmin. Ja jos hän ei sillonkaan vielä halua, voit ehkä päätellä, että tahdotte elämältä eri asioita ja suhde kantsii lopettaa.

 

Mä tosiaan toivon että tää oli provo, koska tuo että jo lähestulkoon suunnittelee hankkiutuvansa raskaaksi "vahingossa" vaan kun nyt sattuu vauvakuume vaivaamaan, on ihan helvetin sairasta ja ihan käsittämättömän epäreilua miestä kohtaan.

Jos sä onnistut vahingon saamaan aikaiseksi, mitäs sitten kun mies haluaakin pitää suunnitelmistaan kiinni ja maksaa elarit mutta sä jäät lapsen kanssa yksin? Mistä sä tiedät mitä hänelle "teistä huolehtiminen" tarkoittaisi käytännössä? Kiva sitten selitellä lapselle että sun isäs ei ole meidän luona koska äiti pakotti sen isäksi vasten tahtoaan, et tosi toivottu olit.

Huh.. Hulluja..

Jotenkin epäilen et jättäis meidät kahdestaan. mut jos niin kävis jostain syystä, niin sit saisin ainakin lapsen. Käytiin läpi tuo tilanne ja sanoi, että siinä tilanteessa tekisi kaikkensa, jotta lapsella olis isä ja äiti saman katon alla ja yhdessä.

Mua vaan niin surettaa, kun valmistuu vuoden päästä ja olin jo että kiva, ehkä sit onnistuis kun opinnot ei enää estä, MUTTA sitten, ilmoitti että jatkaakin jatko opintoihin, tadaa! Ja ne kestää taas herra ties kuinka monta vuotta. Mä salaa myös toivon että ei saisi paikkaa, ku niihin pitää hakea kuulema. Huoh.

No mitä jos nyt olisit hiljaa asiasta sen vuoden? Ja ottaisit sitten puheeksi uudestaan, vaikka mies jatkaakin opintoja, mitäs ne haittaa? Siinä vaiheessa tunnettekin jo paremmin. Ja jos hän ei sillonkaan vielä halua, voit ehkä päätellä, että tahdotte elämältä eri asioita ja suhde kantsii lopettaa.

Ai että jos ei vielä vajaan kahden vuoden päästäkään ole valmis, niin mies menemään? Okei... Kyllä ne opinnot vaan jonkin verran haittaa ja jos ovat noin nuoriakin vielä. Tuskin se mieli vuodessa niin paljoa muuttuu jos on opintoja, vaihtosuunnitelmia jne. Mies kyllä ansaitsis fiksumman naisen itselleen.

Mut jos haluut vaan sen lapsen nyt niin sun on varmaan lähdettävä baarireissuille, netistäkin löytyy aika hyin epätoivoisia poikamiehiä, jotka haluavat kaikki heti,kun alkaa olla viimeiset ajat. Vaihtoehtoja on, mutta älä pilaa nuoren miehesi elämää, Suomi tarvitsee fiksuja ihmisiä.

 

Palstalaisten näyttää olevan vaikea eläytyä sellaisen ihmisen tunteisiin, jolle korkea koulutus, vaihto-opiskelu, mahdollinen työskentely ulkomailla ja elämänkokemuksien kerääminen ovat tärkeitä asioita. Olen itse täällä monta kertaa vääntänyt aiheesta, ja aina minulle on kerrottu, että pienen lapsen kanssa voi tehdä ihan kaikkea, ja mitä ei voi tehdä, sitä ei ihminen tarvitsekaan.

Alkuperäinen kirjoitus lienee provo. Mutta kommentteihin kommentoisin, että ei ole olemassa mitään aikaa, jonka jälkeen ihmisen pitäisi olla valmis lapsen saamiseen. Jokaisella on lupa seurustella vaikka kymmenen vuotta, eikä sen tarvitse "edetä" mihinkään, jos siltä ei tunnu. Eikä kukaan sellaisessa tilanteessa ole huijannut ketään. Toisaalta jos molemmat osapuolet haluavat lapsen vaikkapa kuukauden seurustelun jälkeen, niin mikäpä siinä. Tiedän tällaisenkin, edelleen onnellisen lapsiperheen.

 

Jos toinen haluaa opiskella (ikääkin vasta "huikeat" 27) niin anna toisen toteuttaa itseään! Lapsi ei parisuhdetta paranna, jos se on huteralla pohjalla - päinvastoin. Itse en noin lyhyen suhteen jälkeen alkaisi vielä lastentekoon. Miehellä on täysi oikeus olla haluamatta lapsia, jos ei ole siihen valmis. Eikä sullakaan vielä biologinen kello tikitä kohti loppuaan. Rauhoitu!

 

Mene hoitoon!!

 

Ootkohan sä vähän pöpi ja tekstissä pääteleen myös aika lapsen mielinen.
Kasva ensin itse aikuseks ennenkun haluat kasvattaa lasta aikuiseks.
Ei sun miehes mikää siitos ori ole jonka kaa sä voit vaa väkisin tehdä lapsia.
Nyt se järki kätee hyvä ihminen.

 

ootta ollu kyllä vasta vähän aikaa yhdessä. Odotelkaa vielä!

 

Ollaan nyt seurusteltu n. 8kk Opiskelut ja plaaplaa, tunnettu vähän aikaa vasta, vaihto-opiskelu vuoden päästä ja ties mitä, huoh.

.

Eli se että olette seurustelleet 8 kk, on opiskelut kesken ja mies on lähdössä vaihtoon ulkomaille vuoden päästä, on sinusta blaablaahblaah syitä.

Suosittelen: älä todellakaan rupea vielä äidiksi, vaan odottele ihan rauhassa kunnes tulet järkiisi.