UUsioperheen arki

[vierasss]

[QUOTE="vieras.";29355681]Siis mikä on järkyttävää. Sekö, että tapaamissopimukset on kirjattuna viranomaisten taholta ja niitä noudatetaan. Niitä lappusia kun ei huvikseen kirjoiteta, vaan sen takia, että homma toimii. Lapsen parashan on se, että on turvallista ja tapaa vanhempiaan ja siksi viranomaiset näitä sääntöjä ja päätöksiä tekevät, ettei toinen vanhemp voi terrorisoida, vaan asiat hoidetaan kuten on sovittu.[/QUOTE]

No sä varmaan sitten soitat viranomaiset hakemaan sen lapsen luotasi pois, kun et jousta tuntiakaan ja on toisen vanhemman vuoro pitää eikä sun. Minusta se on järkyttävää.

 

["vieras."]

No sä varmaan sitten soitat viranomaiset hakemaan sen lapsen luotasi pois, kun et jousta tuntiakaan ja on toisen vanhemman vuoro pitää eikä sun. Minusta se on järkyttävää.

Mutta jos ei homma muuten toimi ja toinen vanhempi tekee mielivaltaisesti miten lystää ja toinen vaan nössökkänä hyväksyy kaiken ja oma uusi perhe kärsii kun yhden ex-puoliso pompottaa koko perhettä ja suoraan sanottuna tekee kiusaa lapsen kautta.

 

[vieras*]

No sä varmaan sitten soitat viranomaiset hakemaan sen lapsen luotasi pois, kun et jousta tuntiakaan ja on toisen vanhemman vuoro pitää eikä sun. Minusta se on järkyttävää.

Jos se herättelee exää toimimaan jatkossa sopimusten mukaan, niin eikö se olisi lapsen parhaaksi, vaikka radikaalilta ratkaisulta tuntuukin? Ei sekään ole lapselle hyväksi, ettei koskaan tiedä, missä seuraavan päivänsä viettää, jos äiti on yksi tuuliviiri ja vaatii tapaamisia ja siirtelee omia aikojaan miten huvittaa. Kyllä mä haluaisin tehdä jotain, ettei lapset tarvitse ihan heittopussina olla. Lisäksi tuo on ihan puhdasta kiusantekoa aikuisia ja perheen muita lapsia kohtaan. Jos ei lapsi vielä ole tajunnut, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa olevansa se kiusanteon väline, mahtaa tuntua hyvältä sitten.

 

[niih niih]

Pakko nyt hieman avautua. Menimme noin kuukausi sitten naimisiin mieheni kanssa. Tänään sitte avauduin mieheni töistä tullessa et alkaa pikku hiljaa riittää tää säätäminen et tarviisin sitä lapsetonta aikaa vähän enemmän(olemma siis uusioperhe,meillä asuu 1 yhteinen,1 mieheni lapsi ja 1 omani,miehelläni on muutama vielä lisääkin). Vastauksena sain et olet vaan vähän väsyny et pitäs vissii nukkua enemmän. Meillä ei ole kuukauden sisällä ollut yhteistä aikaa lähestulkoon ollenkaan. Mieheni ex aikatauluttaa meidän elämän,mikään mitä on sovittu ei koskaa pidä ja viikonloput vaihtuvat aina hänen puheiden perusteella.Sillä onko meillä jotain omia menoja ei saa vaikuttaa lasten tänne tuloon mitenkään mutta jos heillä on menoja ni sit heti ruuvataan viikonloput. Jos jostain syystä yritän pitää sovitusta kiinni että olisi edes joku järjestys ni mieheni vetää porot sieraminiin ja aloittaa mulle mykkäkoulun kun "estän" hänen lapsiaan tulemasta. Olemme olleet yhdessä nyt muutamn vuoden ja tätä taistelua on jatkunut koko ajan.Ei auta sossun tai kärjäjäoikeuden paperit,äiti saa ruuvata viikonloput miten haluaa ja isän toteltava.
Voisiko joku antaa vinkkejä miten tästä pääsis jotenkin eteenpäin?

Helppo ratkaisu: hankit (maksetun) hoitajan kotiin teidän menojen ajaksi. Tuli niitä toisia mukuloita paikalle tai ei, niin olette valmistautuneet.

Elämä on just niin vaikeeta kuin siitä itse tekee, oli ne olosuhteet mitkä vaan.

 

[vierass]

Jos se herättelee exää toimimaan jatkossa sopimusten mukaan, niin eikö se olisi lapsen parhaaksi, vaikka radikaalilta ratkaisulta tuntuukin? Ei sekään ole lapselle hyväksi, ettei koskaan tiedä, missä seuraavan päivänsä viettää, jos äiti on yksi tuuliviiri ja vaatii tapaamisia ja siirtelee omia aikojaan miten huvittaa. Kyllä mä haluaisin tehdä jotain, ettei lapset tarvitse ihan heittopussina olla. Lisäksi tuo on ihan puhdasta kiusantekoa aikuisia ja perheen muita lapsia kohtaan. Jos ei lapsi vielä ole tajunnut, niin jossain vaiheessa varmasti tajuaa olevansa se kiusanteon väline, mahtaa tuntua hyvältä sitten.

Sairasta. En KOSKAAN soittaisi sossutätiä hakemaan lastani pois minun (oman äitinsä!) luota, jotta voin sitä kautta "herätellä vähän" isää. Ihan saakelin sairasta, lapsella pelaamista juurikin. Varmasti jää isommat tai pienemmät traumat lapselle kun "äiti ei voi nyt sua pitää, kun on isin vuoro eikä iskä ole tullut sua hakemaan, niin nyt menet sitten ton kivan tädin mukaan vaan"....

Jos mua isän toiminta vituttaa, menen sinne raastupaan sen kanssa selvittämään asiat niinkuin aikuiset ihmiset, enkä tee sitä lapsen kiusaamisen kautta.

 

["Sirkkeli"]

No en ymmärrä, että etenit suhteessa, jossa tiesit moisen ongelman olevan.
Veemäinen tilanne, tiedän sen. Oman lapsen isän vuorotöiden mukaan menty koko lapsen elämän ajan, ja isä siihen lisännyt vielä oikuttulevan mielensä ja mielihalut. Eli keksii nykyisin matkaa, juhlaa yms. juuri niille päiville, kun pitäis tytärtään tavata. Vaikka tämä on nykyisin enää 1 vkl/vrk/kk.
Mutta mä aina suostun kaikkiin vaihdoksiin, lapsen takia. Tosin nyt haluan lisää elatusta, koska lapsi on paljon vähemmän isän luona, mitä sovittiin edellisessä sopimuksessa.

 

[äitipuoli/äiti]

Kiitos.Kannustavista viesteistää(edelleen). Ja ymmärrään tietysti tuon toisenkin kannan mutta en mä mihinkään sossuun soittas( kun se ei auttas ketään). Puhuimme asian halkipoikkipinoon mieheni kanssa joka toivotavasti ymmärti nyt tilanteen. Soitti ainakin lasten äidille että sovitusta päivästä pidetään kiinni ja rupes tutkimaan papereita joissa on tapaamissopimukset.
Mitä tuohon hoitajaan tulee ni olemma sitä kyllä käyttäneet jos on varattu/maksettu meno ollu(esim.konsertti) mutta mieheni ei kovin helposti hoitajaa hommaa,vetoaa siihen et lapset on nii harvoin meillä,pelkää jotain,eivät tunne hoitajaa...Hassuinta siinä on et nää hoitajat ovat yleensä meidän lähipiiristä(vanhempani,sisarukseni) ja eihän ne lapset tunne niitä jos ei anneta koskaa tutustua.

 

[äitipuoli/äiti]

Menimme naimisiin koska rakastamme toisiamme ja halusimme tehdä niin. Halusimme myös antaa lapsille kuvan että voi olla onnellinen vaikka on vaikeat parisuhteet takana.Tällä en nyt tarkoita sitä että avoliitossa ei voisi olla onnellinen mutta tämä on vain meidän tapa osoittaa että rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä vaikeuksista huolimatta.. Ja en malta olla kertomatta että toisaalta saattaapi olla pieni näpäytys myös noille ex-puolisoille että olemma päättäneet pysyä yhdessä,kaikesta säätämisestä huolimatta.

 

[Vierasminä]

Tuolla eräässä viestissä käytetty ilmaisua "oma uusi perhe" kyllä kalskahti korvaan ja teki mielen ihan surulliseksi.

Ei ne lapset perheestä häviä, vaikka vanhemmat eroaa.
Kyllä minä ymmärsin kirjoittajan pointin, mutta silti, ei lapsia voi hylkiä sen mukaan, kuuluuko ne "vanhaan tai uuteen" perheeseen. Hyi, että ovatkin kamalia ilmaisuja!!!