V
vierailija
Vieras
Ensiksi, ihmettelen, ettei sivustolla ole lokeroa, jossa keskustella lehden artikkeleista, onhan tämä nettisivusto lehden sivutuote tai brändin laajennus.
Vedin pikkuleegon nenään Erilaiset perheet -jutusta. Todella kärjistetty artikkeli, joka perustuu yhden asiantuntijan haastatteluun. Parin sivun jälkeen tuli Äiti, älä syyllisty -artikkeli. Ööööh, en voi kuvitella saarnaavampaan ja syyllistävään sävyyn kirjoitettua juttua kuin em. Erilaiset perheet.
Uskon, että moni perfektionisti ensimmäistä kertaa äidiksi tuleva tunnistaa itsensä pahaenteisestä Rajaton äiti -mallista, asia hermostuttavat ja ahdistavat, ja empatia saattaa mennä yli - vauvan tunteisiin eläytyminen. Näille äideille juttu oli kuin bensaa liekkeihin, etenkin manailut siirä, miten lapsilla on suuri riski kasvaa totaalisen kieroon ja onnettomaksi.
Ja mitä kriisiytyvään perheeseen, niin jos tosiaan patologisoi sen, että koliikkivauvan vanhempien suhde on kireä, niin huhhuh.
Kyseisen jutun asiantuntijalle ei taida olla tutta ratkaisukeskeinen psykologia, joka toimii erittäin hyvin sen takia, että ihmiselle annetaan lupa tuntea negatiivisia tunteita ilman jo em. patologisointia. Olalle taputus ja kannustava "tunteesi ovat normaaleja, on tavallista, että äiti on ylihuolehtiva ensimmäisen vauvan kanssa ja parisuhde kipuilee" toimii usein paremmin kuin toitotus hakeutua heti järeän avun pariin ja tuntea, että tässä nyt on epäonnistuttu todella pahasti.
Vedin pikkuleegon nenään Erilaiset perheet -jutusta. Todella kärjistetty artikkeli, joka perustuu yhden asiantuntijan haastatteluun. Parin sivun jälkeen tuli Äiti, älä syyllisty -artikkeli. Ööööh, en voi kuvitella saarnaavampaan ja syyllistävään sävyyn kirjoitettua juttua kuin em. Erilaiset perheet.
Uskon, että moni perfektionisti ensimmäistä kertaa äidiksi tuleva tunnistaa itsensä pahaenteisestä Rajaton äiti -mallista, asia hermostuttavat ja ahdistavat, ja empatia saattaa mennä yli - vauvan tunteisiin eläytyminen. Näille äideille juttu oli kuin bensaa liekkeihin, etenkin manailut siirä, miten lapsilla on suuri riski kasvaa totaalisen kieroon ja onnettomaksi.
Ja mitä kriisiytyvään perheeseen, niin jos tosiaan patologisoi sen, että koliikkivauvan vanhempien suhde on kireä, niin huhhuh.
Kyseisen jutun asiantuntijalle ei taida olla tutta ratkaisukeskeinen psykologia, joka toimii erittäin hyvin sen takia, että ihmiselle annetaan lupa tuntea negatiivisia tunteita ilman jo em. patologisointia. Olalle taputus ja kannustava "tunteesi ovat normaaleja, on tavallista, että äiti on ylihuolehtiva ensimmäisen vauvan kanssa ja parisuhde kipuilee" toimii usein paremmin kuin toitotus hakeutua heti järeän avun pariin ja tuntea, että tässä nyt on epäonnistuttu todella pahasti.