uusiin ihmisiin tutustuminen... *turhis*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emmy83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

emmy83

Aktiivinen jäsen
20.10.2008
3 182
0
36
Loviisa
Miksi uusiin ihmisiin on niin hankala tutustua.. Ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle kohta 2kk sitten ja näen kyllä kerhossa muutamia äitejä, mutta miksi tutustuminen on niin hankalaa....


mä tunnen itseni ihan pikkutytöksi kun olen mielimaassa kun ei ole ystäviä lähellä... :(
 
En tiiä mikä siinä on..Me ollaan asuttu kohta 2v täällä ja nyt vasta alan saamaan jonkinlaista ihmispiiriä ympärilleni.. :O En tiiä oliko sitten omassakin asenteessa vikaa vai mikä mätti..
 
mä olen asunut 9vuotta "uudella" paikkakunnalla eikä ole kuin pari kaveria.. tää on aika pieni paikka ja ne jotka tänne on jääneet pitää sit niin tiivistä yhteisöä lapsuuden kavereidensa kanssa, että siihen väliin ei mahdu muita.. käyn toisella paikkakunnalla töissä, joten työkavereitakin tulee harvemmin tapailtua. mulla ei siis ole täällä oikeastaan kuin mieheni :) mutta tähän on jo tottunut.
 
Ehkä kaikilla on aikuisena jo niitä "vanhoja" ystäviä ja kavereita niin paljon ettei jaksa ja kiinnosta tutustua sen paremmin uusiin ihmisiin.
Me ollaan asuttu täällä alueella 1,5v enkä mä ole oikeastaan tutustunut kehenkään uusiin ihmisiin kun ei huvita/jaksa/kerkeä. Naapureiden kanssa moikataan ja joskus voin muutaman sanan vaihtaa muttei sen kummempia.
 
[QUOTE="hmmm";25183505]mä olen asunut 9vuotta "uudella" paikkakunnalla eikä ole kuin pari kaveria.. tää on aika pieni paikka ja ne jotka tänne on jääneet pitää sit niin tiivistä yhteisöä lapsuuden kavereidensa kanssa, että siihen väliin ei mahdu muita.. käyn toisella paikkakunnalla töissä, joten työkavereitakin tulee harvemmin tapailtua. mulla ei siis ole täällä oikeastaan kuin mieheni :) mutta tähän on jo tottunut.[/QUOTE]

Tää on kans suht pieni paikka mihin muutettiin.. Mutta mä kaipaan lähelleni ihmisiä, mies tekee paljon töitä ja on varsinkin kesällä pitkiä aikoja pois kotoa ulkomaanreissujen takia..
 
Voi apua... miten mä kestän kaksi vuotta :O
Kai se omakin asenne ratkaisee.... Tää on vain niin yksinäistä...

:( Niinhän se on..Musta tuntuu et helpommin tutustuu uusiin ihmisiin kun on töissä, näin kun kotona vaan on, jää se seuranhaku aika olemattomaks..

Musta tuntuu et mulla ratkas paljon tuo uusi raskaus, sen jälkee on kerhossakin mammat alkaneet puhumaan jne..Ja toki mä olen itekkin alkanut lörpöttää enemmän ja ihan vaan tuppaudun sekaan kun en jaksa istua yksin..
 
:( Niinhän se on..Musta tuntuu et helpommin tutustuu uusiin ihmisiin kun on töissä, näin kun kotona vaan on, jää se seuranhaku aika olemattomaks..

Musta tuntuu et mulla ratkas paljon tuo uusi raskaus, sen jälkee on kerhossakin mammat alkaneet puhumaan jne..Ja toki mä olen itekkin alkanut lörpöttää enemmän ja ihan vaan tuppaudun sekaan kun en jaksa istua yksin..

Meillä tuolla kerhossa käy säännöllisesti vain n 5 äitiä + lapset. joten siellä kyllä juttelen paljon, mutta se että näkis muuallakin on tosi harvassa, mitä nyt tossa keskustassa törmäilee..
 
Meillä tuolla kerhossa käy säännöllisesti vain n 5 äitiä + lapset. joten siellä kyllä juttelen paljon, mutta se että näkis muuallakin on tosi harvassa, mitä nyt tossa keskustassa törmäilee..

Ei mulla noitten ulkopuolella ole kun pari kaveria joita nään kerran pari kuukaudessa, eli yksin möllötän suurimman osan ajasta..Onneks siihen on tottunut..Mihin päin suomea muutitte?
 
Ehkä kaikilla on aikuisena jo niitä "vanhoja" ystäviä ja kavereita niin paljon ettei jaksa ja kiinnosta tutustua sen paremmin uusiin ihmisiin.
Me ollaan asuttu täällä alueella 1,5v enkä mä ole oikeastaan tutustunut kehenkään uusiin ihmisiin kun ei huvita/jaksa/kerkeä. Naapureiden kanssa moikataan ja joskus voin muutaman sanan vaihtaa muttei sen kummempia.

Muutitteko te sitten niin lähelle, että voit olla yhteydessä (muutenkin kuin puhelimitse/netissä) vanhoihin ystäviin? :) Mä olen aikuisiällä vaihtanut paikkakuntaa pari kertaa ja välimatka entisiin tuttuihin on aina kasvanut sadoiksi kilometreiksi, niin olen kyllä aina kaivannut uusia tuttavia vaikka vanhojakin on jo ennestään :)
 
mä muutin vuosi sitten, eikä mullakaan oo yhtään ketään täällä :( meillä on ihan pieni lapsi, ja oon nyt taas raskaana, nii ei pääse edes baariin tutustumaan.. en kans yhtään tiedä missä sitä alkaisi käymään, että sais niitä kavereita :( oon myös todella yksinäinen, ja miehellä on täällä kavereita vaikka kuinka paljon. hän ravaa jatkuvasti kavereillansa, ja mä joudun kökkimään kaiket päivät yksin lapsen kanssa kotona, kun ei oo mitään paikkaa mihin menis :/ en käy ihmistenilmoilla kun kaupassa, ja sielläkään ei pahemmin tuu kenenkään kanssa juteltua.. oon monesti tätä miehellekki valittanu, kun oon vaan niin kertakaikkisen yksin!
 
[QUOTE="vieras";25183657]Muutitteko te sitten niin lähelle, että voit olla yhteydessä (muutenkin kuin puhelimitse/netissä) vanhoihin ystäviin? :) Mä olen aikuisiällä vaihtanut paikkakuntaa pari kertaa ja välimatka entisiin tuttuihin on aina kasvanut sadoiksi kilometreiksi, niin olen kyllä aina kaivannut uusia tuttavia vaikka vanhojakin on jo ennestään :)[/QUOTE]

No joo, samoilla huudeilla oon koko ikäni pyörinyt (100km säteellä) mutta enpä mä kyllä niitä vanhojakaan kavereita oikeastaan kovin paljoa näe. Oon kyllä vähän erakko, en koe mitään tarvetta mennä perhekerhoihin (lapset saa seuraa kun ovat puistotätien hoivissa) enkä jaksais viikoittain mitään kyläilyjä ja kahvitteluja.
 
Me ollaan asuttu täällä reilu 2v enkä ole saanut uusia kavereita. En ole niitä kyllä etsinytkään ja olen aika ujo ja vaikeasti lähestyttävä. En ole tehnyt asiata itselleni ongelmaa.
Vanhoista kavereista jäljellä on 2. Heitä näen silloin tällöin.
Olisihan se ehkä mukavaa saada uusia ystäviä, mutta samalla se tuntuu myös pelottavalta "en mä osaa". :P
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/ samatäällä;25183674:
mä muutin vuosi sitten, eikä mullakaan oo yhtään ketään täällä :( meillä on ihan pieni lapsi, ja oon nyt taas raskaana, nii ei pääse edes baariin tutustumaan.. en kans yhtään tiedä missä sitä alkaisi käymään, että sais niitä kavereita :( oon myös todella yksinäinen, ja miehellä on täällä kavereita vaikka kuinka paljon. hän ravaa jatkuvasti kavereillansa, ja mä joudun kökkimään kaiket päivät yksin lapsen kanssa kotona, kun ei oo mitään paikkaa mihin menis :/ en käy ihmistenilmoilla kun kaupassa, ja sielläkään ei pahemmin tuu kenenkään kanssa juteltua.. oon monesti tätä miehellekki valittanu, kun oon vaan niin kertakaikkisen yksin!

Onko siellä jotainavointa päiväkotitoimintaa. Tai perhekerhoa? Mä käyn kerran viikossa sellaisessa ja se on mun viikon pelastus, kun siellä saa puhua mutenkin kuin vain fb:n välityksellä kavereiden kanssa.

Mulla mies on pitkiä päiviä poissa, lähtee yleensä ennen kuin me muut herätään ja tulee kotiin joskun 16-23 välillä, yksinäistähän tää on
 
Onko siellä jotainavointa päiväkotitoimintaa. Tai perhekerhoa? Mä käyn kerran viikossa sellaisessa ja se on mun viikon pelastus, kun siellä saa puhua mutenkin kuin vain fb:n välityksellä kavereiden kanssa.

Mulla mies on pitkiä päiviä poissa, lähtee yleensä ennen kuin me muut herätään ja tulee kotiin joskun 16-23 välillä, yksinäistähän tää on

mä en tiedä yhtään.. :O ei ainakaan nauvolassa oo mitään sellaisista puhuttu..

mulla on mies työttömänä tällä hetkellä. toivottavasti pääsee nyt opiskelemaan (ensiviikolla haastattelu) mutta vaikka on työttömänä, niin on ihan älyttömästi pois kotona. : /

Mä oon muutenkin huono solmimaan kaverisuhteita.. toimeen tuun oikeestaan kaikkien kanssa, mutta niitä, joiden kanssa vois sitten oikein ystävystyä, on todella harvassa. mä haluan kuitenkin, että ihminen tuntuu ns. omanlaiselta, enkä vaan väkisin halua kaveerata jos se ihminen ei vaan nappaa.. : / ja mä lämpiän hitaasti uusien ihmisten kans :D mies valittaa että oon liian nirso, mutta eihän siitä mitään tuu, jos väkisin yrittää jonku kans olla hyvää kaveria, eikä oikeesti tykkää/välitä tyypistä ollenkaan :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/ samatäällä;25183958:
mä en tiedä yhtään.. :O ei ainakaan nauvolassa oo mitään sellaisista puhuttu..

mulla on mies työttömänä tällä hetkellä. toivottavasti pääsee nyt opiskelemaan (ensiviikolla haastattelu) mutta vaikka on työttömänä, niin on ihan älyttömästi pois kotona. : /

Mä oon muutenkin huono solmimaan kaverisuhteita.. toimeen tuun oikeestaan kaikkien kanssa, mutta niitä, joiden kanssa vois sitten oikein ystävystyä, on todella harvassa. mä haluan kuitenkin, että ihminen tuntuu ns. omanlaiselta, enkä vaan väkisin halua kaveerata jos se ihminen ei vaan nappaa.. : / ja mä lämpiän hitaasti uusien ihmisten kans :D mies valittaa että oon liian nirso, mutta eihän siitä mitään tuu, jos väkisin yrittää jonku kans olla hyvää kaveria, eikä oikeesti tykkää/välitä tyypistä ollenkaan :O

Joo noinhan se on. Ei se ystävyys syty jos toinen ei tunnut sellaiselta että voi olla ystävä.. Olipa hassusti sanottu. Mulla on taas ongelma, että haluan tulla kaikkien kanssa toimeen... Ja ja en sitten hyvin helposti saa niitä oikeita ystäviä
 

Similar threads

Yhteistyössä