Toggle sidebar

Uusi yritys: Onko täällä äitejä, joilla on lapsi/a eri kulttuurista tulevan miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"aloittaja"

Vieras
Mitä kansallisuutta tai kulttuuria mies edustaa? Kumman kulttuurin mukaan teillä mennään tai lapset kasvatetaan, vai onko kotinne sekoitus kumpaakin? Saitteko sovittua asiasta (lastenkasvatus, kodin asiat yleensäkin suhteessa kulttuuriin) melko mutkattomasti vai oliko enemmänkin vääntöä? Onko yhteentörmäyksiä tullut, jos, niin millaisia? Millaisia asioita mies/te itse haluatte/haluaisitte miehen kulttuurista EHDOTTOMASTI tuoda lasten elämään/tietouteen, millaisia taas ette? Entäpä omastanne?

Tosiaan alku tuohon ketjuun meni tosi kivasti, hienoa kuulla tarinoita monikulttuurisista perheista!
Kuitenkin ERÄÄT pilasivat ketjun, keskittymällä täysin epäolennaiseen, eli ympärileikkaukseen, joten tässä uusi yritys. Ne jotka siis haluavat väitellä ympärileikkauksesta, menkää siihen toiseen ketjuun, siihen pilalle menneeseen.
 
Niin ja mä voisin aloittaa:

olen naimisissa Ghanalaisen miehen kanssa, meillä 2 lasta. Yhdessä oltu 3 vuotta, joista 2 naimisissa. Suhteessamme on ollut omat vaikeutemme, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan asioita, mutta kaikinpuoli hyvä suhde meillä on. Yritämme kasvattaa lapsemme molempii kulttuureihin, mutta suomalainen kulttuuri dominoi toistaiseksi, sillä olemme suomessa. HAluisimme molemmista kulttuureista ne parhaimmat puolet lapsillemme opettaa (ghanalaisesta kulttuurista perhekeskeisyyden, ystävällisyyden ja avuliaisuuden ja suomalaisesta täsmällisyyden ja KELLONAJAT :D )
Meillä on aika lailla niin että mies päättää paljon perheemme asioista, mutta tietenkin mulla on sananvaltaa myös. Perheen pää hän kuitenkin ehdottomasti on, ja hyvä niin.
 
harmi että se edellinen ketju tuli sotkettua.. ei oikein jaksais samaa asiaa toistaa tässä. Valitettavasti! Mutta toivon kaikkea parasta teidän ja muiden monikulttuurisille perheille! Varsinkin se 50%romaaniperhe vaikutti mielenkiintoiselta tapaukselta Suomen rajojen sisäpuolelta. :)
 
Harmi kyllä, että se edellinen ketju meni pilalle eripuran ja väittelyiden takia. Voisihan ne väittelynhaluiset avata ihan oman ketjunsa väittelyille erikseen, niin pysyttäisiin edes tässä ketjussa itse aiheessa. Mielenkiintoista oli kyllä lukea vastauksia, itsekin tulin vastanneeksi... Tähän nyt sitten voisin vastata uudelleen. Täytyypäs nyt ensin miettiä, mitä edelliseen vastailin... :)

Tosiaan minulla on romanimies, ja hänen kanssaan yksi lapsi. Mies on ihan Suomen romani, eli sinänsä monet asiat valtakulttuurin ja romanikulttuurin erinäisistä eroista huolimatta ovat hyvin samanlaisia.

Meidän lapsi on vielä niin pikkuinen, että opettelee vasta elämän perustaitoja, kuten itse lusikalla syömistä ynnä muuta. :D Mutta tulee kasvamaan siten, että kummatkin kulttuurit on läsnä.

Kinaa asioista ei ole tähän mennessä ollut, hyvin me on pystytty keskustelemaan ja asioista päättämään lapsenkasvatukseen ja muihinkin asioihin liittyen.

Hmm, meillä on päädytty sellaiseen ratkaisuun, että emme halua kasvattaa lastamme ajattelemaan ensisijaisesti sitä, onko hän romani, valkolainen vai jotakin siltä väliltä - vaan ennenkaikkea siihen, että hän tietää juurensa, mutta mieltää itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi, eurooppalaiseksi, maailmankansalaiseksi.

Romanikulttuurista tulee (totta kai!) oppimaan tiettyjä asioita; miehen mielestä ensisijaisesti tärkeimpänä kunnioituksen kaikkia vanhempia ihmisiä kohtaan. Tämä siis ilmentyy lähinnä siinä, miten käyttäytyy, puhuu ja pukeutuu. Meillä on tarkoitus kasvattaa lapsi sillä tavalla, että isompana (murkkuiässä sitten) osaa esim. isovanhempiaan tavatessaan pukeutua sopivasti ja siveyden rajoissa, mutta romanivaatteita häntä ei ole tarkoitus ohjata pitämään. Lisäksi on tarkoitus opettaa symbolisen puhtaan ja likaisen ero, mutta lähinnä sillä tavalla yksinkertaisesti, ns. liiallisuuksiin menemättä, kuten mies asian ilmaisee.

Perheen ja suvun merkitys mielletään usein romanikulttuuriin, mutta niiden merkitys on olennainen sekä minulle että miehelle, joten varmaan sellainen tietty yhteisöllisyys suhteessa sukulaisiin tulee näkymään omalla tavallaan lapsenkin arjessa. Että sukulaisia nähdään usein ja yhteyttä pidetään. Ja niin pois päin...

Hmm... Hengelliset asiat ja uskon kunnioittaminen on romaneille tosi tunnusomaista, vaikka eivät varsinaisesti uskossa olisikaan. Ja tämä kuuluu myös niihin asioihin, joka lapselle tullaan opettamaan; eli siis kunnioitus muiden uskoa kohtaan, vaikka itse ei uskoisikaan.

Valtakulttuurissa koulutuksen hankkimista pidetään tärkeänä ja itsestäänselvänäkin, ja se nyt tietysti tulee olemaan yksi niistä asioista ja ajatuksista, jonka haluan omalle lapselleni siirtyvän.

Muuten kai meillä on aika perusmeininkiä; arki ei hirveästi eroa siitä, mitä se on kahdella valkolaisellakaan. Ripauksia sieltä, ripauksia täältä.
 
miten teidän vanhemmat/miehen vanhemmat on reagoinu siihen että mies/vaimo onkin ihan toisesta "maasta"? mä oon ollu siinä luulossa että esim.romanikulttuuri ei oikein suopeasti noita sekaliittoja katsois??
 
Meille on vasta esikoinen tulossa, mutta kai mä silti voin jotain vastailla? :) Mieheni on turkkilainen, 3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja viime kesänä mentiin naimisiin. Mieheni on uskonnollisesta perheestä, mutta on itse ateisti.

Lapselle halutaan opettaa muiden ihmisten kunnioittamista ja muutenkin hyviä käytöstapoja. Yksi tärkeä asia on myös se, ettei esim leluja saa joka viikko, nykyään kun tuntuu että lapsille ostetaan joka kauppareissu esim joku pieni lelu. Miehelläni ei ollut lapsena yhtäkään lelua... Molemmista maista toki ruokakulttuuria, ettei ole lapsi ihmeissään kun Turkkiin mennään vierailulle. Meille on tulossa poika, häntä ei kasteta eikä ympärileikata vaan saa sitten itse päättää uskonnollisista asioista kun on siinä iässä.

Yleisesti meillä on varmaan aika "normaali" perhe-elämä. Mies ei ole mitenkään perheen pää, vaan yhdessä sovitaan asioista. Kotitöitä teen minä enemmän, koska mies on yrittäjä ja tekee enemmän töitä kuin minä. Osallistuu silti siivoukseen, ruuan laittoon ja koiran hoitoon. Miehen veljien perheissä naiset on kotiäiteinä, mutta mies ei tätä minulta odota vaan haluaa että teen niinkuin haluan (tietää että viihdyn työssäni enkä halua "jäädä" kotiäidiksi).
 
Viimeksi muokattu:
mun mies myös Ghanasta,meillä on 1 yhteinen lapsi ja edellisestä liitosta mulla on (joka kesti 15 v) 12 v tyttö..meidän koti on sekoitus kumpaakin kulttuuria sopivissa määrin.
 
Etelä-Amerikasta, tosin sukujuuret Espanjassa:wave:

Ihmeen hyvin on mennyt asiat yksiin, ei tuu mitään neuvottelua isompaa mieleen. Miehen kulttuurista haluan ehdottomasti tuoda lapsillekin perhekeskeisyyden-

Muuten me sitten eletään niin kuin eletään, sen kummemmin analysoimatta. Kai meillä siis jonkin sortin kulttuurien sekoitus vallitsee.
 
[QUOTE="NewYork";26027661]miten teidän vanhemmat/miehen vanhemmat on reagoinu siihen että mies/vaimo onkin ihan toisesta "maasta"? mä oon ollu siinä luulossa että esim.romanikulttuuri ei oikein suopeasti noita sekaliittoja katsois??[/QUOTE]

Itse asiassa suhtautuminen oli miehen vanhempien/muun suvun puolelta alusta asti todella vastaanottavaista, omien vanhempieni ja muun lähisuvun kesken taas ilmeni jos minkälaista ennakkoluuloa... Toki miehenkin suvun puolelta (onneksi vain parin ihmisen) ilmeni jotain ennakkoluuloja aluksi ennen kuin oppivat tuntemaan minut ja tietämään, millainen ihminen olen.

Mutta kyllä vastaan on tullut sellaisiakin romaneita, jotka eivät ns. sekaliittoja ymmärrä, eli heidän mielestään olisi paras, että kukin ottaisi puolison omasta kulttuuristaan. Mutta samalla tavalla näin suhtautuvia on myös valkolaisissa, on kysytty kummissaan ja vähän kauhuissaankin että mitenkäs sä nyt romanimiehen kanssa päätit perheen perustaa... :D

Kyseessä ei siis ole kulttuurisidonnainen juttu, vaan ihan yksilön oma ajattelutapa asian suhteen. :)
 
[QUOTE="NewYork";26027661]miten teidän vanhemmat/miehen vanhemmat on reagoinu siihen että mies/vaimo onkin ihan toisesta "maasta"? mä oon ollu siinä luulossa että esim.romanikulttuuri ei oikein suopeasti noita sekaliittoja katsois??[/QUOTE]
Saako vastata, jos ei ole lapsenlapsia, mutta on meksikolaisen anoppi?
 
Mulla on amerikkalainen mies ja meillä oli tosi paljon kulttuurieroja suhteen alussa ennen lapsia, mutta yllättävän vähän lasten saamisen jälkeen. Lähinnä erot liittyivät rahankäyttöön, ajankäyttöön ja kotitöihin, mutta lasten myötä molemmat ovat joustaneet.

Suomesta opetamme rehellisyyttä, täsmällisyyttä, ja ahkeruutta, Amerikasta kohteliaisuutta, yritteliäisyyttä ja positiivista elämänasennetta ja uskoa itseensä ja muihin.
 
[QUOTE="Vieras";26027932]Itse asiassa suhtautuminen oli miehen vanhempien/muun suvun puolelta alusta asti todella vastaanottavaista, omien vanhempieni ja muun lähisuvun kesken taas ilmeni jos minkälaista ennakkoluuloa... Toki miehenkin suvun puolelta (onneksi vain parin ihmisen) ilmeni jotain ennakkoluuloja aluksi ennen kuin oppivat tuntemaan minut ja tietämään, millainen ihminen olen.

Mutta kyllä vastaan on tullut sellaisiakin romaneita, jotka eivät ns. sekaliittoja ymmärrä, eli heidän mielestään olisi paras, että kukin ottaisi puolison omasta kulttuuristaan. Mutta samalla tavalla näin suhtautuvia on myös valkolaisissa, on kysytty kummissaan ja vähän kauhuissaankin että mitenkäs sä nyt romanimiehen kanssa päätit perheen perustaa... :D

Kyseessä ei siis ole kulttuurisidonnainen juttu, vaan ihan yksilön oma ajattelutapa asian suhteen. :)[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta, onko sun miehes töissä?
 
[QUOTE="Vieras";26027932]Itse asiassa suhtautuminen oli miehen vanhempien/muun suvun puolelta alusta asti todella vastaanottavaista, omien vanhempieni ja muun lähisuvun kesken taas ilmeni jos minkälaista ennakkoluuloa... Toki miehenkin suvun puolelta (onneksi vain parin ihmisen) ilmeni jotain ennakkoluuloja aluksi ennen kuin oppivat tuntemaan minut ja tietämään, millainen ihminen olen.

Mutta kyllä vastaan on tullut sellaisiakin romaneita, jotka eivät ns. sekaliittoja ymmärrä, eli heidän mielestään olisi paras, että kukin ottaisi puolison omasta kulttuuristaan. Mutta samalla tavalla näin suhtautuvia on myös valkolaisissa, on kysytty kummissaan ja vähän kauhuissaankin että mitenkäs sä nyt romanimiehen kanssa päätit perheen perustaa... :D

Kyseessä ei siis ole kulttuurisidonnainen juttu, vaan ihan yksilön oma ajattelutapa asian suhteen. :)[/QUOTE]

Ilmeisesti aika tuore liitto kyseessä? Kuulostaa jotenkin niin ruusuiselta, varsinkin ne kohdat missä kerrot lapsen kasvatuksesta ja siitä, miten lapsi tulevaisuudessa pukeutuu...Älä ymmärrä väärin, ihanaa että perhe- elämä sujuu, mutta varaudu siihen, että lasten kasvaessa ette välttämättä pääse enää poimimaan parhaita paloja molemmista kulttuureista. Kaikkea hyvää teidän perheelle kuitenkin :)

Nimim. yhdessä romanimiehen kanssa yli 15 vuotta :) ( ja mun mies käy töissä, kun yksi kommentoija sitä edelliseltä kysyi...kuuluu siis vähemmistöön ;) )
 
[QUOTE="vieras";26029850]Ilmeisesti aika tuore liitto kyseessä? Kuulostaa jotenkin niin ruusuiselta, varsinkin ne kohdat missä kerrot lapsen kasvatuksesta ja siitä, miten lapsi tulevaisuudessa pukeutuu...Älä ymmärrä väärin, ihanaa että perhe- elämä sujuu, mutta varaudu siihen, että lasten kasvaessa ette välttämättä pääse enää poimimaan parhaita paloja molemmista kulttuureista. Kaikkea hyvää teidän perheelle kuitenkin :)

Nimim. yhdessä romanimiehen kanssa yli 15 vuotta :) ( ja mun mies käy töissä, kun yksi kommentoija sitä edelliseltä kysyi...kuuluu siis vähemmistöön ;) )[/QUOTE]

Kymmenisen vuotta ollaan yhteistä elämää elelty ja nyt sitten perheenlisäystä hankittu... :) Tietysti meilläkin riitoja on, mutta ne on koskeneet lähinnä muita, kuin kulttuurillisia kysymyksiä. Selvähän se on sekin, että kaikki ei aina mene niin suunnitelmien mukaan ja aikahan sen sitten näyttää kun lapsi/lapset kasvaa ja vanhemmiksi tulevat. Mutta että näillä suunnitelmilla ja ajatuksilla vielä tässä vaiheessa. :)
 
[QUOTE="Vieras";26026820]Harmi kyllä, että se edellinen ketju meni pilalle eripuran ja väittelyiden takia. Voisihan ne väittelynhaluiset avata ihan oman ketjunsa väittelyille erikseen, niin pysyttäisiin edes tässä ketjussa itse aiheessa. Mielenkiintoista oli kyllä lukea vastauksia, itsekin tulin vastanneeksi... Tähän nyt sitten voisin vastata uudelleen. Täytyypäs nyt ensin miettiä, mitä edelliseen vastailin... :)

Tosiaan minulla on romanimies, ja hänen kanssaan yksi lapsi. Mies on ihan Suomen romani, eli sinänsä monet asiat valtakulttuurin ja romanikulttuurin erinäisistä eroista huolimatta ovat hyvin samanlaisia.

Meidän lapsi on vielä niin pikkuinen, että opettelee vasta elämän perustaitoja, kuten itse lusikalla syömistä ynnä muuta. :D Mutta tulee kasvamaan siten, että kummatkin kulttuurit on läsnä.

Kinaa asioista ei ole tähän mennessä ollut, hyvin me on pystytty keskustelemaan ja asioista päättämään lapsenkasvatukseen ja muihinkin asioihin liittyen.

Hmm, meillä on päädytty sellaiseen ratkaisuun, että emme halua kasvattaa lastamme ajattelemaan ensisijaisesti sitä, onko hän romani, valkolainen vai jotakin siltä väliltä - vaan ennenkaikkea siihen, että hän tietää juurensa, mutta mieltää itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi, eurooppalaiseksi, maailmankansalaiseksi.

Romanikulttuurista tulee (totta kai!) oppimaan tiettyjä asioita; miehen mielestä ensisijaisesti tärkeimpänä kunnioituksen kaikkia vanhempia ihmisiä kohtaan. Tämä siis ilmentyy lähinnä siinä, miten käyttäytyy, puhuu ja pukeutuu. Meillä on tarkoitus kasvattaa lapsi sillä tavalla, että isompana (murkkuiässä sitten) osaa esim. isovanhempiaan tavatessaan pukeutua sopivasti ja siveyden rajoissa, mutta romanivaatteita häntä ei ole tarkoitus ohjata pitämään. Lisäksi on tarkoitus opettaa symbolisen puhtaan ja likaisen ero, mutta lähinnä sillä tavalla yksinkertaisesti, ns. liiallisuuksiin menemättä, kuten mies asian ilmaisee.

Perheen ja suvun merkitys mielletään usein romanikulttuuriin, mutta niiden merkitys on olennainen sekä minulle että miehelle, joten varmaan sellainen tietty yhteisöllisyys suhteessa sukulaisiin tulee näkymään omalla tavallaan lapsenkin arjessa. Että sukulaisia nähdään usein ja yhteyttä pidetään. Ja niin pois päin...

Hmm... Hengelliset asiat ja uskon kunnioittaminen on romaneille tosi tunnusomaista, vaikka eivät varsinaisesti uskossa olisikaan. Ja tämä kuuluu myös niihin asioihin, joka lapselle tullaan opettamaan; eli siis kunnioitus muiden uskoa kohtaan, vaikka itse ei uskoisikaan.

Valtakulttuurissa koulutuksen hankkimista pidetään tärkeänä ja itsestäänselvänäkin, ja se nyt tietysti tulee olemaan yksi niistä asioista ja ajatuksista, jonka haluan omalle lapselleni siirtyvän.

Muuten kai meillä on aika perusmeininkiä; arki ei hirveästi eroa siitä, mitä se on kahdella valkolaisellakaan. Ripauksia sieltä, ripauksia täältä.[/QUOTE]

Onko miehelläsi ammatti ja työpaikka. Nykyään moni romanimies on työelämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26028044:
Saako vastata, jos ei ole lapsenlapsia, mutta on meksikolaisen anoppi?
Click to expand...

Anna mennä vaan eli toki saat vastata :)

Meillä appivanhemmat jenkeissä oli pikkasen kielteisiä asiasta. Miksi juuri heidän poikansa lähtee ulkomaille naidakseen jonkun "kehitysmaasta" :). Mun vanhemmat on ihonvärirasisteja :( heille tärkeintä oli että mies on valkoinen.. tosin he ovat syntyneet 30-40 luvuilla joten se kai juontaa juurensa siihen. Nykyään vanhemmat ovat iloisia lapsenlapsistaan ja siitä että meidän liitto oikeasti toimii eikä jäänyt siihen muutamaan kuukauteen mitä ne veikkaili :). Appivanhemmat jopa kauhisteli mun uskontoa (ev.lut) ja ikäeroa mieheen :D siis mä oon syntynyt -83 ja mies -84 !!!!
 
Juup.
Marokkolainen mies (marokon berber) ja naimisissa ruukattu kohta olla 12vuotta ja on kohta 11v täyttävä poika.
Alussa oli tietty omat ongelmansa aikojen kanssa ku ite suomalaisena tottunu jämptiin ja tarkkaan aikaelämään ja mies otti turhankin lunkisti.

Mut muuten ihan jees ku omat sukujuuret karjalassa ja kotona saanu "vanhan aikasen" kasvatuksen niin menee sen suhteenkin yksiin ja anopin kanssa tulee hyvin toimeen.

Kotona mennään karjalais berber tavalla jotka on molemmat itseasiassa aika samanlaisia niin eipä noita ongelmia oo tullu pahemmin.
 
nopeasti voin kerrata:
mies on amerikkalainen ja ollaan oltu naimisissa 3v. lapset 2v ja 4kk.
Mä ainakin haluan lapsille enemmän "nöyryyttä" eli maanläheisyyttä asioihin. Ettei kaikki voi olla FINE! mulla ainakin verenpaine nousee 200 kun kuuluu kokoajan it's fine. Vaikkei asiat todellakaan pidä olla niin. Lähinnä säännöissä ja kurissa oon nähnyt punaista kun matto viedään vahingossa alta :)

muuten ollaan aika hyvin sovittu asioista ja tullaan sopimaan väittelyidenkin jälkeen. Meillä asioista päättäminen on ollut hankalaa sillä molemmilla on voimakasluonne. Muuten tehdään tasapuolisesti lastenhoito yms. Mies tosin haluaa tuoda leivän pöytään. Itse palaan töihin kun nuorin tuosta varttuu :)

hmm.. mitähän mä unohdin..? ehkä tätä voi täydentää jos tarvii :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja NewYork:
Meillä appivanhemmat jenkeissä oli pikkasen kielteisiä asiasta. Miksi juuri heidän poikansa lähtee ulkomaille naidakseen jonkun "kehitysmaasta" :).
Click to expand...

Kiinnostaisi kuulla miten tuo asenne eteni... Missä vaiheessa appivanhemmille selvisi, että kyseessä ei ole kehitysmaa ja olivatko yhtään noloja asiasta? Tuohan kun on niin sitä tietämättömyyttä mitä amerikkalaista usein vitsaillaan, kun ei tiedetä mitään oman maan ulkopuolelta... Eurooppa on yhtä suurta massaa jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surobz:
Kiinnostaisi kuulla miten tuo asenne eteni... Missä vaiheessa appivanhemmille selvisi, että kyseessä ei ole kehitysmaa ja olivatko yhtään noloja asiasta? Tuohan kun on niin sitä tietämättömyyttä mitä amerikkalaista usein vitsaillaan, kun ei tiedetä mitään oman maan ulkopuolelta... Eurooppa on yhtä suurta massaa jne...
Click to expand...

Häissä ne oli jo ihan otettuja siitä ettei tää nyt ihan sivistyksen ulkona ollu vaikka täällä onkin vihreää ja paljon peltoja joka puolella. Heti kun kehäIII ulkopuolelle mentiin tuli vastaan puhdasta luontoa yms. Kyllä ne häpes sitä et ne luuli ettei täällä ole sähköä, täällä syödään villieläimiä ja koulutus yms. olis takapajulasta. Eivät edes tiennyt mitää Suomesta eikä missä se on edes kartalla!! Onhan se totta että jenkit pitää itseään maailmanherrana :) mies ymmärtää nyt ettei se toisen kielen oppiminen ja käyttäminen nyt niin helppoa ole (kun on tottunu siihen että kaikki muut puhuu englantia jne.)

Kyllä ne välillä kyselee lisää asioista ja ovat otettuja esim. neuvoloista jne. Ensi kesänä ne tulee taas (vanhemmat ja 3nuorempaa sisarusta, lapsia siis yht.9) ihmettelemään suomea :D He eivät siis ole "ihan köyhiä" ja sekin tietty asetti mut kullankaivajan asemaan .. en oo kyl ikinä pyytäny heiltä mitään!
 
Viimeksi muokattu:
NewYorkin viestejä on mielenkiintoista lukea! Mä en tiedä miksi mun mielestä on niin mielenkiintoista lukea amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin yhdistämisestä.. ehkä siksi, että itse kuvittelisin kulttuuriemme olevan melko yhteneväiset, otetaanhan me koko ajan vaikutteita jenkeistä..

Ei sulla satu mitään blogia olemaan?
 

Similar threads

V
Onko täällä äitejä, joilla on lapsi/a eri kulttuurista tulevan miehen kanssa?
Viestiä
163
Luettu
8K
Aihe vapaa
"vieras"
V

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa