susanna
Olen menossa mieheni kanssa vuoden päästä naimisiin. Olemme pitkän pohdinnan jälkeen päätyneet siihen, että haluamme ottaa itsellemme täysin uuden, keksityn sukunimen naimisiinmenon yhteydessä. Mieheni oma sukunimi on erittäin yleinen ja vähän tylsä ja omani on ruotsinkielinen, jota mieheni ei yhtään tuntisi omakseen. Meillä ei ole lähtökohtaisesti mitään nimiämme vastaan, pitkään mietimme myös omien nimien pitämistä. Tunnemme kuitenkin hyvin voimakkaasti, että haluaisimme yhteisen nimen meille ja aikanaan lapsillemmekin. Pidämme ajatuksesta, että meillä olisi itse keksitty hieman erikoisempi nimi jotta erottuisimme massasta vähän. Keksimämme nimi myös liittyy asioihin, joista pidämme ja sillä on yhteys mieheni syntymäpaikkakuntaan. Omat vanhempani suhtautuvat erittäin positiivisesti nimenvaihtoon mutta mieheni vanhemmat reagoivat uutiseen hyvin voimakkaasti. He alkoivat heti vaatimaan mieheltäni, että miksi hän haluaa häivyttää koko sukunsa ja historiansa ja vaihtaa koko identiteettinsä näin. Heillä on kuulemma paljon sanomista tähän asiaan, he sanoivat tulleensa kovin surumielisiksi ja eivät sanojensa mukaan luultavast koskaan pääse tästä yli. He kysyvät että mitäs nykyisissä nimissämme on vikana ja painostivat miestäni myös sillä, että hän on suvun ainoa miespuolinen joka voisi nimeä viedä eteenpäin. Ja kyseessä on siis harvinaisuustasoltaan Niemiseen verrattavissa oleva sukunimi. Olemme nyt molemmat kovin ärtyneitä ja pettyneitä heidän reaktioonsa mutta mikään ei saa meitä vaihtamaan päätöstämme. Eniten ärsyttää se, että appivanhempien ensimmäinen oletus on, että haluamme nimen vaihdolla jotenkin pyyhkiä heidät pois tai olla heille ilkeitä. Tosiasiassa haluamme vain tuntea syvempää yhteyttä toisiimme ja saada omalta tuntuva nimi perheellemme. Olemme kahden viikon päästä menossa käymään anoppilassa ja minua hirvittää jo valmiiksi keskustelu asiasta. Miten lähtisitte selvittämään tilannetta? Mitä asioita voisimme sanoa, että he parhaiten ymmärtäisivät? Kiitos jos jaksoit lukea!