Uusi vauva

Olen 33v. ekan ja lapsen sain 29v.
alku oli todella rankka lapsi oli lähellä kuolla ja oli pitkään sairaalassa. ja oli pitkään toipilas kotona. 7kk alussa ei öisin nukuttu päivä alkoi klo 2 yöllä. sit oltiin unikoulussa ja sitten nukuttiin illasta koko yö aamuun mutta joka toinen viikko 2-3 yötä oli maratooni valvomisi 2-4 tuntia yössä lapsi vaan itki ja valvoi. hypäättiinm lääkärissä onko korva kipeä vai mikä on. minä masennuin jossain vaiheessa ja avioliitto men alamäkeä.
sairastuin erittäin vakavaa sairauteen selvisin siitä.
lapsi täytti 2v 4kk ja alkoi lopulta nukkumaan yöt hyvin.
avioliitto vaan pysyi kriisissä ja elämä oli h.elvettiä.
ja kaikille toitotin etten ikänä tee lapsia on se yks h.elvetti mitä sen jälkeen tapahttuu. ei ikinä enää.
avioliitokin elpyi meillä on ollut tosi ihanaa n7kk. en enää uskonu niin monen vuoden rämpimisen ja riitojen jälkeen suhteemme eheytyvän. mutta niin vain kävi :heart:
ja nyt sitten heränny vauva haaveita tosi maltillisesti, ei kuumetta kuten esikosta.
mutta ristiriita sisällä repii. en jaksa enää valvoa, olen valvonut yhteen menoon liian monta vuotta. ja entä jos avioliittomme kriisiytyy uuden tulokkaan myötä taas.
ja kestääkö terveyteni.
kummassakin vaaka kupissa on paljon.
luovunko ajatuksesta uudesta vauvasta.
mitä jos kuitenkin ja mitä jos taas historia toistaa itseään, emme varmasti jaksaisi käydä läpi uudestaaan sitä kaikkea toden näköisesti ajautuisimme hitaasti erillemme mieheni ja minä.
voi kun jokin kertoisi että tällä kertaa kaikki menee hyvin.
tuskallista miettiä ja tehdä ratkaisu suuntaan tai toiseen.
miksi se on niin monelle muulle niin helppoa. elämä ja ratkaisut.

 

:hug: Ainoastaan sinä ja miehesi tiedätte voimavaranne ja sen, mikä on paras ratkaisu. Haluaisin sanoa, että uusi vauva voi olla paljon helpompi kuin ensiimmäinen, koska niin voi todella olla, mutta kukaan ei sellaista voi luvata. Hän voi olla myös yhtä vaativa. Meillä esikoinen nukkui huonosti vauva-aikana ja itki vatsavaivojaan taukoamatta ensimmäiset kolme kuukautta. Olin henkisesti varautunut samaan kuopusta odottaessani, mutta hän onkin ollut paljon paljon helpompi, joten niinkin voi käydä.
voisitko kuvitella laittavasi esikoisen hoitoon muutamaksi kuukaudeksi kuopuksen vauva-aikana, jos se helpottaisi jaksamista?

 

Ensimmäisenä varmaan pitäisi keskustella miehesi kanssa haluaako hän toista lasta. Jos päätös tehdään yhdessä ei ainakaan siitä tule jatkossa riitaa.
Harvoin lapset ovat ihan samanlaisia. Kerroit että lapsesi oli vähällä kuolla ja sairasteli vauvana mistä ainakin osa vaikeuksia varmaankin johtui. Jollei kyseessä ole jokin periytyvä juttu ei ole kovinkaan todennäköistä että sama toistuisi toisen lapsen kohdalla. Silti vauva voi pienenä valvottaa, sitä ei ikinä voi tietää etukäteen.
Oma terveydentilasi kannattaa varmistaa lääkäriltä. Kysyä vaikuttaako raskaus ja synnytys siihen ja jos niin miten.
Sen jälkeen voi alkaa asiaa harkita eteenpäin.
Joka tapauksessa, päätös on sinun ja miehesi.

 

Miehen kanssa puhuttu asiasta tottakai.
emme kumpikaan haluaisi lasta vielä vuoteen kehteenkaan.
mutta toden näköisesti emme enää toista lasta "tee" yritä tai miten se pitäs sanoa.
pelko jos kaikki toistuu ja ei jaksaisi alusta kaikkea sitä.
mielemme haluaisi uuden vauvan, mutta realiteetit tulee vastaan ja oma jaksamattomuus.
suuri suru ja ahdistava olo ajoittain. miksi just meille piti käydä näin.
joku viisas on sanonut että Jumala antaa sen verran kannettavaa kuin jaksaa kantaa. meistä tuntuu että meille sitä kannettavaa on annettu jo kohtuuttomasti tän elämän aikana.
tuntuu että omasta syntymästä asti tielle on tullut jos vaikka mitä. ehkä niilläkin on merkityksensä et jaksaa ottaa vastaan aina vaan isompaa ja raskaampaa kannettavaa.
mutta oli helpottavaa kertoa pieni pätkä omaa elämää ja joku siitä vaivautui lukemaan- kiitos siitä :flower: