uusi vauva ja taapero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin meillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

näin meillä

Vieras
Millaisia kokemuksia teillä on lapsen mustasukkaisuudesta, tunteista ja käyttäytymisestä, kun uusi vauva tulee perheeseen?
Onko kelään tällaista kun meillä: Meidän puolitoistavuotiaasta on vauvan synnyttyä tullut sellainen, että häntä ei saa kukaan vieras puhutella, ei oikein katsoakaan tai<alkaa itku. Tosi herkkänä siis on. Hirveän vaikea on mennä minnekkään, kun saa vaan lohdutella lasta koko ajan. Kotona on hirveän reipas kyllä, kun ollaan omalla porukalla.
Ennen vauvaakin on ollut herkkä ja ujokin, mutta ei nyt ihan tällaista! Olen ajatellut tämän liittyvän jotenkin vauvan tuloon liittyviin tunteisiin.

Miten nopeasti lapsi "tottuu" uuteen tulokkaaseen? Olisi mukava kuulla kokemuksia miten teillä on mennyt ja miten lapsi on reagoinut.
 
Lapset reagoi erilailla. Meillä oireilua kesti n. 1½ kuukautta, jonka jälkeen arki koitti. Siihen liittyi syömättömyyttä, yöheräilyä, tottelemattomuutta, takertumista, järjettömiä raivareita... Tietenkin uhmaikä vielä siinä ohessa. Loppujen lopuksi aika helpolla ja nopeasti päästiin eteenpäin, 3 ekaa viikkoa olivat ne pahimmat.

Mun neuvo on, että erityisesti äiti koittaa antaa huomiota esikoiselle, eikä kauheasti höösää vauvan kanssa ja korosta vauvan olemassaoloa. Antaa vanhemman lapsen itse lähestyä vauvaa, kun on valmis. Kylätilanteissa voisi yrittää ottaa esikoisen syliin ja antaa vauva jollekin muulle hetkeksi.

Esikoisen elämä on todella sekaisin vauvan syntymästä ja lapset reagoivat kukin tavallaan. Jotkut muuttuvat hiljaisiksi, toiset mustasukkaisiksi, toiset itkuisiksi.

Tämä on moneen kertaan kerrottu ja kuultu, mutta esikoiselle vauvan tulo perheeseen on kuin miehesi toisi rakastajattarensa kotiinne asumaan. Voi miettiä minkälaiset tunteet itselläsi siinä tilanteessa vellovat ja mikä lohduttaisi... :/ Eli kärsivällisyyttä ja myötätuntoa! Korosta esikoisesi tärkeyttä ihan joka hetki!!! =)
 
Meillä taas sujunut kai liiankin helposti. Esikoinen oli 1v10kk kun vauva syntyi ja omi vauvan heti itselleen. Pussailee, halailee jne. Sit on kauheen hädissään, et missä vauva on, kun herää päiväunilta tai yöunilta :heart:
 
Tyttö oli 1,5v kun pikku veli syntyi.Aluksi imetys tilanteet oli sellaisia missä tyttö kaipas huomioo.Yritti samaan tuolin jne.Kuukaudessa tilanne muuttui ja tyttö omaksui tulokkaan.Nyt poitsun ollessa 3kk+ tyttö juttelee sille ja vaunuilla kun ollaan menossa,höpöttää:nukkuu kaikille jotka vaan tulee lähelle.Äidin pikku apulainen hoito puuhissa.Isälle enemmän on mustasukkaisuus piirteitä jos isä ottaa pikku veljen syliin taikka muuta tekee.Tyttö kun on isin tyttö täysin.Pahempaan olin varautunut.Yllättävän hyvin on mennyt.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 11:13 tolnaato kirjoitti:
Meillä taas sujunut kai liiankin helposti. Esikoinen oli 1v10kk kun vauva syntyi ja omi vauvan heti itselleen. Pussailee, halailee jne. Sit on kauheen hädissään, et missä vauva on, kun herää päiväunilta tai yöunilta :heart:

ihana :heart: .meilläkin tyttö tulee olemaan 1v 10kk kun vauva syntyy joulun aikoihin...toivottavasti meillä menisi yhtä hyvin :)
 
olipa mielenkiintoista lukea sillä meillä on kanssa sama edessä..tyttö on kans puoltoista vuotta kun lokakuussa syntyy toinen1 javähän jännitää miten sitten homamt oimii!
luulen kyllä että meidän neiti on erittäin mustasukkaisnen mummosta ja papasta :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 12:52 miisku kirjoitti:
olipa mielenkiintoista lukea sillä meillä on kanssa sama edessä..tyttö on kans puoltoista vuotta kun lokakuussa syntyy toinen1 javähän jännitää miten sitten homamt oimii!
luulen kyllä että meidän neiti on erittäin mustasukkaisnen mummosta ja papasta :)

Meille myöskin tulee toinen lokakuussa ja esikoinen silloin 1.v7kk =)
 
Meillä poika oli 1v7kk kun pikkusisko syntyi. Aluksi alkoi kauhea huuto,kun otin vauvan syliin ja huusi niin kauan kuin vauva oli sylissä. Mutta pikkuhiljaa hän sitten hyväksyi siskonsa ja alkoi pusuttelemaan ja halimaan vauvaa. Sylissäkin tahtoo pitää äidin avustuksella. Nyt poika on 2v ja rakastaa pikkusiskoaan yli kaiken. Joskus tietysti on hetkiä,että pikkusisko on "ärsyttävä" ja ohimennen saattaa muksauttaa..
 
No kertokaapa vähän aiheeseen liittyen omista tunteista - tällä hetkellä kun tuo esikoinen 1v2kk (meillä toinen vasta 'tilauksessa') tuntuu äidistä niin tavattoman ihanalta ja rakkaalta, ja sydän aivan pakahtuu hellyydestä ja ilosta... Riittääkö sitä rakkautta yhtä lailla vauvalle, vai jääkö esikoinen vähemmälle jos tunteet kohdistuvat vahvemmiin uuteen vauvaan? Tämmöisiä kummallisia pohdiskelen...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2007 klo 14:40 juu kirjoitti:
No kertokaapa vähän aiheeseen liittyen omista tunteista - tällä hetkellä kun tuo esikoinen 1v2kk (meillä toinen vasta 'tilauksessa') tuntuu äidistä niin tavattoman ihanalta ja rakkaalta, ja sydän aivan pakahtuu hellyydestä ja ilosta... Riittääkö sitä rakkautta yhtä lailla vauvalle, vai jääkö esikoinen vähemmälle jos tunteet kohdistuvat vahvemmiin uuteen vauvaan? Tämmöisiä kummallisia pohdiskelen...

Pohdin samoja vuosi sitten kun olin samassa tilanteessa! =) Ja kun vauva syntyi, en silloinkaan heti kiintynyt siihen vaan koko ajan herkistelin kun en ehtinyt viettämään esikoiseni kanssa sitä samaa leppoisaa vapaa-aikaa.

Mutta mutta... Noin kuukausi kului ja vauva 'heräsi' pikkuhiljaa maailmaan ja alkoi ottamaan kontaktia, mm. hymyilemään. Kyllä se sulatti! Muutenkin meillä oli hyvin kiltti vauva, kärsivällinen, joka jaksoi odotella vuoroaan ja antoi siten tilaa niin esikoiselle ja äidillekin. ;) Nyt mietin voiko toista rakastaa enemmän: ei voi!
Paitsi joskus sadasosasekunnin, kun toinen on kiukutellut ja ajanut äidin ääripisteeseen... Silloin se toinen tuntuu ihanammalta! :D

Esikoinen on aina esikoinen, sitä ei kannata edes kieltää, mutta kyllä se uusi jollain jännällä tavalla ottaa paikkansa. Siihen on ihan yhtä hulluna! Sitten alkaa taiteilu, miten antaa molemmille keskittynyttä huomiota, joten tsemppiä siihen! Se oli, ja on edelleen, se vaikein tehtävä! :)
 

Yhteistyössä