että se siitäkö?
En mä ees tiiä onko se mikään kunnon pleijeri,yhen toisen tunnen ja sen tiesin et siitä ei mittään tule kun tiesin sen taustan et millanen on mut tää...Miten paljon vaivaa jaksaa nähdä et sais vaan sitä...?!jaa miten kehtaat? repeet kunnon nauruun vaan, noi pleijerit yleensä niitä nolompia osapuolia on kun tarkemmin alkaa ajatella.. =)
Tekis mieli mennä sanoo sille pari sanaa mutta en tietenkään mene.
Kun eniten mua harmittaa just toi numeron pyytäminen ja sen aneleminen kun en olis eka ees antanut sitä.Sitten ei olis tällästä tullu varmaan jos ei olis numeroita vaihdettu koska mä en olis uskaltanut avata suutani vaikka olisin ehkä halunnut joten kun se pyys numeroa niin eka mietin et en anna mut sit ku annoin ni olin ilonen et annoin ja et se pyydettiin multa eikä mun tarvinnu pyytää.