Uusi raskaus synnytyksen jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

S

Vieras
Joka paikassa lukee kuinka tärkeää on huolehtia ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Ymmärrän tämän siltä kannalta että raskaaksi voi tosiaan tulla vaikka kuinka pian, mutta onko uudesta raskaudesta jotain haittaa? Siis jos toivoo uutta raskautta mahdollisimman pian, onko jotain erityistä syytä odottaa? Muuta kuin että imetys ja raskaus vaativat molemmat palojn energiaa äidiltä.
 
jossain vauvalehdes (tän vuoden syksyn) siel oli kysymys et mikä sopiva lapsentekoväli ni se lääkäri kirjotti 2vee...
voin myös muistaa väärin mutta 99% siinä luki niin;)
 
jossain kunto ja terveys-lehdes oli myös tästä suosituksesta että kaksi vuotta olisi sopiva väli.
siinä oli aika rankkojakin faktoja riskeistä mitkä liityivät uuteen raskauteen.mutta se oli edelleenkin suositus samalla tavalla kuin imetystä suositellaan vuoden ikäiseksi.eli ei paniikkia.
 
Olen kuullut terveydenhuoltohenkilökunnalta ns. 3kk maagisesta rajasta. Olisi suotava synnytyksen jälkeen elimistölle aikaa palautua ennen uutta raskautta ja hormoonien myllerrystä. Ei kai sekään kuitenkaa ole mikään ""raja"" vaan vain suositus..
 
minäkin olen kuullut tuosta 2 vuoden rajasta. Elimistö (kohtu, vatsa- ja lantionpohjan lihakset) ehtivät siinä ajassa palautua normaaliin kuntoon jolloin raskaus ja synnytys sujuvat paremmin. (kuulemma).
 
Varmaankin suositus siinä mielessä, että pienen hoitaminen on työlästä ja jos siinä on kaksi samaan syssyyn hoidettavana, niin voi mennä aika rankaksi. Tuttavapiirissä on kolme perhettä, jotka on tehneet lapset ihan peräperään ja eipä kyllä kukaan näistä ole hehkuttanut, että oli hyvä asia tehdä noin pian. Tilannehan on siinä vaiheessa ihan toinen, kun kasvavat vähän isommiksi, niin heillä on seuraa toisistaan, mutta vauvavaihe on rankkaa. Kai se lienee äidin kropallekin aika kova koetus hoitaa homma yhteen putkeen.
 
luin kans jonkun lääkäriun vastauksen tällaiseen kysymykseen (olikohan just Vauva-lehdessä). Siinä oli maininta, että edellisestä synnytyksestä olisi hyvä olla väh. 18 kk ja ihanne lienee tuossa 24 kk tienoilla. Elimistö on ehtinyt tarpeeksi toipua, muttei väli jää kuitenkaan liian pitkäski. No, tämähän on ihanne, läkäri totesi, että useinmiten ei tosiaankaan ole haittaa, vaikka toinne lapsi syntyisi jo vuoden tai vasta viiden vuoden kuluttua edellisestä.
 
Minä taas olen kuullut tutkimuksesta, jossa on tutkittu monisynnyttäjä äitejä, ja siinä lääkäri totesi, että terve, hyväkuntoinen äiti voisi teoriassa synnyttää jopa 25 kertaa. Jos ne lapset pitäisi synnyttää 2 vuoden välein, ei kenelläkään riittäisi hedelmällinen ikä siihen. Tuo 25 synnytystä samalle naiselle tarkoittaisi n. 1 vuoden ikäeroja sisaruksille. Ei siihen kovin moni pysty. (En ainakaan minä.)
 
Niin, mikään näistä kommenteista ei juuri vastannut alkuperäiseen kysymykseeni. Suosituksia on toki monia mutta kun yhdyn tuohon edelliseen kirjoittajaan, aikaa ei ole odotella vuositolkulla. Eli onko jollain siitä tietoa mitä esim. riskejä nopeasti uudelleen raskaaksi tulemisessa on? Itse uskoisin tässä jotenkin luontoon, että ei kai sitä raskaaksi tule ennen kuin kroppa sen kestää... Jos siis tulee ollenkaan.
 
No ei tämäkään vastaa ihan siihen, mitä kysyit, mutta kerron kuitenkin: Minulle on tehty hätäsektio epäonnistuneen imukuppiulosauton jälkeen. Kokonaisuus oli kropalle siis aika rankka. Kysyin synnytyksen hoitaneelta lääkäriltä myöhemmin, kuinka pitkä väli pitäisi pitää mahdollisen toisen lapsen ja ensimmäisen välillä. Lääkäri kehotti odottamaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen ennen uuden raskauden yrittämistä. Silloin kuulema kohtu on palautunut riittävästi kestääkseen uuden raskauden ja alatiesynnytyksen (?).

Normaalista alatiesynnytyksestähän palautuu huomattavasti nopeammin kuin ko. tapahtumasta. Mutta olen lukenut muualtakin tuon puolen vuoden rajan synnytyksen jälkeen, ihan normaalinkin. Voisin kuvitella, että useat tiheät raskaudet voivat aiheuttaa esim. lantionpohjalihasten heikkenemistä ja vanhemmalla iällä siten virtsanpidätysongelmia. Toisaalta niitä voi aina jumpata..
 
Ei mitään kuoleman vakavia riskejä ole, jos vain luulet jaksavasi, siis fyysisesti.
Muistuttaisin kuitenkin, että elimistöllä kestää TÄYSIN toipua raskaudesta ja synnytyksestä 2-3 vuotta. Nautit uudesta raskaudestasi paljon enemmän, kun olet antanut elimistösi palautua kunnolla. Seurauksena voi olla suurentunut raskausmyrkytyksen riski, erittäin vaihtelevat mielialat ja synnytyksen jälkeinen masennus ja elimistö ei välttämättä enää palaudu ennalleen, kun sille ei ole annettu siihen mahdollisuutta. Kyllä kroppa oireilee, jos se ei ole kunnossa.
Onhan selvää ettei ihminen ole mikään kone ja elimistö ei kestä mahdotonta rääkkiä loputtomiin. Tosin on myös muistettava, että kaikki ovat yksilöitä ja toiset jaksavat yksinkertaisesti enemmän kuin toiset.
Jos on hyväkuntoinen (alle 40v) perusterve ihminen, joka liikkuu ja elää suht. terveellisesti, niin ei kai se nopesti uudestaan raskaaksi tulo maailmaa kaada. Minulle itselleni oma jaksaminen ja oma terveys painaa vaakakupissa sen verran paljon etten voisi kuvitellakaan synnyttäväni alle vuoden välein, mutta jokainenhan teke niin kuin parhaaksi katsoo..
 
Meidän esikoisemme syntyi 16.1.-05 ja toisen laskettu aika on 8.3.-05. Kävimme varhaisultrassa, ja siellä TAYSin synnytyslääkäri lohdutti meitä että uusi raskaus ei ala ellei kaikki ole kunnossa sitä varten, tai sitten se menee kesken juuri em. syystä.

Itselläni on ainakin 3 ystäväparia tiedossa, jotka eivät ole käyttäneet ehkäisyä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, eivätkä ole tulleet siitä huolimatta raskaaksi. Me käytimme pillereitä muutaman kuukauden, ja ajattelimme että jätetään ajoissa pois kun ei se varmaankaan ihan heti tärppää. Ja tärppäsihän se... Ilmeisesti luonto suojaa, jos kaikki ei ole valmiina uutta vauvaa varten.
 
Imetin esikoistani 7kk, kun lopetin imetyksen tulin heti raskaaksi, jota olimme suunnitelleet, mieheni ja neuvolan kanssa.
He sanoivat että lapsista on paljon seuraa toisilleen jos ikä väli on pieni ja muutenkin saivat asian kuullostamaan, että miksi ei.
Mutta nyt he ovat 4 ja 3 , nyt elämä on alkanut luistamaan, ollaan päästy vaipoista ja kaikesta muusta..
En tekisi uudestaan niin enkä suosittelisi ( mutta jos sisu ja voimat riittää, miksi ei).
Toisesta raskaudesta en muista mitään ja tuntuu että ensimmäinen joutui kasvamaan niin nopesti.
Mutta tässä sitä ollaan onnellisia ja heh kolmas tulossa syyskuussa.
Ei mitään muuta kun onnea yritykselle : ) ihan oikeasti ja sen jälkeen paljon voimia jos kaikki menee hyvin.
 
En oikee usko et on mahdollista että olis toinen synnytys kolme kuukautta ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Se raskaus kuitenkin kestää sen 9 kuukautta ainakin ihmisillä. Tais mennä vuosiluvut väärin. Hehehehe.


Meidän esikoisemme syntyi 16.1.-05 ja toisen laskettu aika on 8.3.-05. Kävimme varhaisultrassa, ja siellä TAYSin synnytyslääkäri lohdutti meitä että uusi raskaus ei ala ellei kaikki ole kunnossa sitä varten, tai sitten se menee kesken juuri em. syystä.

Itselläni on ainakin 3 ystäväparia tiedossa, jotka eivät ole käyttäneet ehkäisyä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, eivätkä ole tulleet siitä huolimatta raskaaksi. Me käytimme pillereitä muutaman kuukauden, ja ajattelimme että jätetään ajoissa pois kun ei se varmaankaan ihan heti tärppää. Ja tärppäsihän se... Ilmeisesti luonto suojaa, jos kaikki ei ole valmiina uutta vauvaa varten.
 
Viimeksi muokattu:
Lapsettomuuslääkärini mukaan sektionkin jälkeen ok jos raskautuu 2 kk synnytyksestä eli lienee henkillökohtaisesta preferenssistä ja toipumisesta kuinka nopeasti haluaa ryhtyä puuhaan uudestaan
 
jonka jää ihan pieneksi kun vauva tulee. Mikä hirveä kokenus se lapselle onkaan että toinen syrjäyttää tuon pinen ihmisen ihan liian nuorena. On lapsia jotka eivät toivu siitä kokemuksesta koskaan.
Seuratkaapa aikuisia ihmisiä vaikkapa sisaruksia, jotka ovat olleet vuoden ikäisiä, vähän nuorempia tai vähän vanhempia kun on tullut uusi sisarus. He ovat aina jotenkin siitä kokemuksestaan riippuvaisia, itsetunnottomia, hellyydenkipeitä ja kokemukseni mukaan aika vaikeita työtovereita, koulutovereita. He eivät ole saaneet riittävästi rakkautta, sillä sillä kohdalla on lapsen elämässä on "heikoin lenkki."
Lapselle kaksi ensimmäistä elinvuotta on kaikkein tärkein jakso. Jos tutkitte ihmisiä, jotka eivät ole koskaan onnistuneet elämässään ja heillä on paljon vaikeuksia, tutkikaa tuota jaksoa heidän elämässään.
Kyllä naisen pitää vauvahuumassaan sen verran malttaa mielensä että antaa edelisen kasvaa pois vauvaolostaan ennen kuin alkaa uutta suunnittelemaan. Miehethän ovat tätä mieltä olleet aina, mutta uuden vauvan saanti on joillekin naisille niin humalluttava vallankokemus, etteivät he ajattele kuin tuota suurta tunnettaan.
 
Eiköhän se "syrjäytynyt" olo tule lapselle vanhempanakin, nimim. nähnyt monta noin kaksivuotiasta jotka käy aikamoisen mustasukkaisuuden koulun läpi kun sisarus syntyy. Ja en nyt kyllä lähtisi ihan tuollaisia yleistyksiä tekemään lapsista jotka on syntynyt vuoden välein, vaikka esimerkkejä varmaan löytyy suuntaan jos toiseenkin. Mieheni on vanhin kolmesta lapsesta, ja kaksi ensimmäistä ovat syntyneet vuoden välein ja nuorin on melkein kaksi vuotta nuorempi kun keskimmäinen. Ja kaikki ovat kyllä normaaleja ihmisiä, hyviä työkavereita ja olleet harvinaisen sopuisia sisaruksia niin kotona kun koulussakin. Eiköhän se riipu vanhempien kurista ja kasvatuksesta aika paljon että mikä se tulos on, ja siitä että lapsia rakastetaan yhtä paljon olipa välissä yksi vuosi tai kymmenen. Tästä nyt varmaan voi väitellä loputtomasti ja mitään selvää vastausta saada silti, vaan jokainen perhe tietää varmasti oman tilanteensa parhaiten ja ottaa sitten myös vaikeudet vastaan jos niitä seuraa.
 

Yhteistyössä