Uusi raskaus, millä mielin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

vieras vaan

Jäsen
03.02.2005
67
0
6
Millä mielin ja millä ajatuksin lähditte miettimään uutta raskautta lapsen synnynnäisen sairauden jälkeen?
Meille syntyi lapsi, jolla todettiin geenivirhe. Hän menehtyi sairauteensa. Tapahtumasta on hetki aikaa. Pahaa mieltäkin asiasta vielä on, eikä varmaan tule heti helpottamaankaan. Uutta yritystä miettii, mutta kovasti on mielessä, miten mahtaisi uusi raskaus sujua ja sitten lapsen kanssa. Oletteko muuten hakeneet psyykkistä apua lapsen sairauden selvittyä? Täällä on varmaan äitejä, joilla asiasta on omakohtaista kokemusta. Kiittää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.02.2006 klo 16:40 vieras vaan kirjoitti:
Millä mielin ja millä ajatuksin lähditte miettimään uutta raskautta lapsen synnynnäisen sairauden jälkeen?
Meille syntyi lapsi, jolla todettiin geenivirhe. Hän menehtyi sairauteensa. Tapahtumasta on hetki aikaa. Pahaa mieltäkin asiasta vielä on, eikä varmaan tule heti helpottamaankaan. Uutta yritystä miettii, mutta kovasti on mielessä, miten mahtaisi uusi raskaus sujua ja sitten lapsen kanssa. Oletteko muuten hakeneet psyykkistä apua lapsen sairauden selvittyä? Täällä on varmaan äitejä, joilla asiasta on omakohtaista kokemusta. Kiittää.

Meillä toivotaan ihan hyvillä mielin toista lasta (siis en ole raskaana). Meille sanottiin että saamme tarkemman seurannan sairaalasta jos haluamme. Siinä samallahan saa keskustella asiantuntevien ihmisten kanssa tai vaikka jo ennen raskautta! Jos asiat painavat mieltä kannattaa olla yhteydessa sairaalaan missä vauvasi syntyi ja käydä vielä kertaalleen asioita läpi vaikka ne varmasti on käytykkin läpi usemaman kerran.
Tarkka raskauden ajan seuranta luo uskoa tulevaisuuteen ja siihen että vauva on terve ja elää hyvin. Keskustele myös sektiosta koska olet jo yhden vauvan menettänyt, ettei siinä synnytyksessä menisi sitten ainakaan mikään vikaan vaikka kaikki muuten olisi vauvalla hyvin. Voimia ja jaksamista! Toivottavasti uskallat!

ps. paras psykologinen apu on puhuminen, puhu ja kerro siitä kaikille kelle jaksat. Helpompi kantaa yhdessä kuin yksin taakkaa. :hug:
 

Yhteistyössä