Uusi alku?

[Sebamiina]

Toivoisin, että joku joka elää samanlaisessa elämäntilanteessa tai on jotain vastaava läpi käynyt antaisi minulle neuvoja tai ihan vaan ottaisi kantaa tähän kirjoitukseen. Olen 42 vuotias nainen ja elin 5 vuotta avoliitossa. Erosimme ja olimme vuoden erossa. Kuitenkaan toisiamme emme voineet unohtaa kokonaan ja päätimme yrittää uudelleen. Olemme nyt "seurustelleet" reilut puoli vuotta ja hyvin on suhde toiminut ja paljon edellisistä virheistä opittu. Ongelmani on ne naisseikkailut mitä miehelläni oli eron aikana. Minullakin oli yksi mies, tosin täysin merkityksetön. Tiedän, että asiat joita eromme aikan on tapahtunut ei pitäisi ja saisi vaikuttaa millääntavalla. En vaan ymmärrä, miksi ne kalvavat minua. Pelkään, että onko mieheni heihin edelleen yhteydessä, olivatko he tunnetasolla kuinka tärkeitä ( vaikka mies kyllä väittää, että laastareita olivat). Kuvittelen mielessäni kuinka mieheni on heitä kosketellut ja mitä he ovat yhdessä tehneet. Vaivun välillä suunnattomaan ahdistukseen kun maalailen erinäisiä mielikuvia itselleni. Pelkään, että tuhoan tämän hyvin alkaneen "suhteen"epäilyllä ja mustasukkaisuudella. Nyt kiitos jotain järjenääntä toivoisin.

 

[Sukat valkaisuun]

Miehesi on seurustellut kanssasi jo aiemmin, joten tiesi näiden muiden naisten jälkeen silti haluavansa juuri sinut. Etpähän tullut valituksi vain siksi, ettei mies saanut parempaa, joten huoli pois!

 

[nneitii]

Samaa mieltä, älä pilaa mustasukkaisuudella uutta mahdollisuutta, mieshän on valinnut sinut.

 

[Kysyn]

Onko sulla muuta elämää kuin parisuhde.

 

[Reippain mielin]

Me erosimme mieheni kanssa, syitä oli monia. Olimme olleet yhdessä paljon teitä pidempään, mutta sillä ei ehkä ole merkitystä tässä. Noin 3,5 kuukauden jälkeen palasimme yhteen, aluksi varovaisesti ja parin viikon tunnustelun jälkeen totesimme, että tätä me molemmat haluamme. Ennen yhteen palaamista kävimme pitkiä keskusteluita asioista, jotka aiemmin aiheuttivat ongelmia ja sovimme, miten toimimme jatkossa. Päätimme myös, että eron aikaisia asioita ei enää vatvota. Yhteenpaluun jälkeisenä juhannuksena yksi mieheni "laastareista" soitti ja pyysi miestäni viettämään juhannusta hänen kanssaan. Mies totesi, että vaimo tulisi sitten myös mukaan ja että kyseessä olisi vain kyläily, ei muuta.

Nyt erostamme ja yhteenpaluustamme on pari vuotta aikaa ja hyvin on mennyt. Virallisestihan eron harkinta-aika ei edes ehtinyt kulua umpeen asumuseromme aikana, mutta omaa elämäämme elimme. Päätös siitä, että eron aikaisia asioita ei vatvota, on pitänyt hyvin.

Jutelkaa tekin kerran asiat selväksi ja sen jälkeen jatkakaa eteenpäin! Nimimerkit "Sukat valkaisuun" ja "nneitii" tiivistävätkin asian mainiosti! Hyvää jatkoa teille!