"uus perhe" ja iloinen siitä

minulla ei ole mitään muuta kun hyvää sanottavaa uusi mies ja edellisestä suhteesta 2vuotias poika lapsi...mies ottaa aina lapsen ensin ja sitten tulen vasta minä=) miehellä ei ole entuudesta omia lapsia mutta lapsi rakas hän on=)hoitamisen teemme yhdessä niin vaipan vaihdon kun pukemisen kun syömisenkin=)

 

Sama juttu, paitsi että lapsi on minun. Miehelle myös on ykkössijalla meidän suhteessa, ennen meitä kumpaakaan lapsen hyvinvointi. Ja tekee myös näin käytännössä.

 

meillä myös lapsi minun edellisestä suhteesta mutta pääasia että hyvin menee=) onnea myös teidän perheelle

 

Samoin kiitos.

 

Teillä on se etu, että teillä ei ole miehen ex-liiton lapsia, jotka tulevat tapaamisille. Teillä ei ole sitä etäisän ikävää ja lasta joka osaa hyödyntää tätä isin ikävää.
Teillä on tilanne, jossa naisella on yksi, ilmeisesti varsin pieni, lapsi edellisestä liitosta eikä lapsen isä tunge väliin häiriköimään. Te voitte muodostaa oman perheenne, juuri sellaisen kuin se teille sopii. Teillä ei tule "kahden perheen leiriä" esim. joka toinen viikonloppu, jolloin tulevat ex-liiton lapset, joille on hieman eri säännöt kuin omille lapsille (tai sinun edell. liiton lapselle) jne.

Ei tule mitään ristiriitoja. Paitsi sitten, kun teette yhteisen lapsen ja mies kohdistaa rakkautensa omaan lapseensa, jolloin sinun lapsesi jää lapsipuolen asemaan.
Toisaalta siihen väliin ei tule ne miehen edell. liiton lapset sotkemaan vielä tavallaan asetelmaa.

Mitä enemmän on näitä osapuolia, sitä hankalampia ovat nämä kuviot. Ainakin, jos puheyteyttä aikuisten välillä ei ole, jos jommalla kummalla - meidän tapauksessa lasten lähillä - on katkeruutta ja vihaa exää kohtaan jolloin lapsetkin ovat välikappaleita. Pahinta tilanteessa varmaan on se, ettei lähi itse tiedä miten lapset pelkäävät lähihuoltajaansa tai miten despoottiselta hän meeidän silmissämme näyttää.

 

Joo kyllä se vain niin on kun edellinen sanoi...Koko systeemi menee tavattoman usein uudiksi siinä vaiheessa kun teille tulee yhteinen muksu,tai jos miehellä on omia lapsia.Ei niitä tilanteita voi edes verrata ap tilanteeseen.Siinä saakin sit olla sydän verta vuotavana kun mies ei osoita pienintäkään kiinnostusta naisen lapseen.toki poikkeuksia on,ja onneksi onkin.Mutta niin kovin harvassa ovat miehet jotka kykenevät rakkautta ja huomiota jakamaan useammalle kuin yhdelle lapselle,(paitsi jos kaikki ovat omia,tietenkin).Miehilä on joku vika jossakin päin aivoja kun niin yleistä on toisen lapsen hyljeksiminen.Vaikka tekeväthän sitä naisetkin..monimutkaisia asiaoita nämä on.Mä itse pistin kolmannen muksuni isän pihalle kun kohteli mun kahta edellisen liiton lasta huonosti,eli välinpitämättömästi.en kestänyt katsella sitä enää,ja ajattelin etteivät mun lapseni ole sellaista ansainneet.Ei hän ollut paha heille,muttei yhtään mitään muutakaan.Et silleen.

 

Joo kyllä se vain niin on kun edellinen sanoi...Koko systeemi menee tavattoman usein uudiksi siinä vaiheessa kun teille tulee yhteinen muksu,tai jos miehellä on omia lapsia.Ei niitä tilanteita voi edes verrata ap tilanteeseen.Siinä saakin sit olla sydän verta vuotavana kun mies ei osoita pienintäkään kiinnostusta naisen lapseen.toki poikkeuksia on,ja onneksi onkin.Mutta niin kovin harvassa ovat miehet jotka kykenevät rakkautta ja huomiota jakamaan useammalle kuin yhdelle lapselle,(paitsi jos kaikki ovat omia,tietenkin).Miehilä on joku vika jossakin päin aivoja kun niin yleistä on toisen lapsen hyljeksiminen.Vaikka tekeväthän sitä naisetkin..monimutkaisia asiaoita nämä on.Mä itse pistin kolmannen muksuni isän pihalle kun kohteli mun kahta edellisen liiton lasta huonosti,eli välinpitämättömästi.en kestänyt katsella sitä enää,ja ajattelin etteivät mun lapseni ole sellaista ansainneet.Ei hän ollut paha heille,muttei yhtään mitään muutakaan.Et silleen.

 

On se vaikea rakastaa toisen lasta, vaikka olisi "puolikkaana" se nainen, äiti.
En tiedä tosiaan onko tai olisiko tilanne erilainen ja suhtautuminen erilainen lapseen silloin, jos kaikki asuu saman katon alla arjet. Meillä ainakin on niin että lapset tulevat viikonlopputapaamiselle ja siinä tulee ne ongelmat.

 

Anne-68, tuota minä olenkin ajatellut. Ja tekisin varmaan samoin kuin sinä.

Toisaalta on varmaan usein näissä uusperheissä, jossa sinun, minun ja yhteiset. juuri näitä samoja tuntemuksia, vaikka olisi ne muutkin vkl-vanhemmat, niin kurjaa lapselle.

Ja kun haluaisin toisen lapsen, kivempi ekalle kun ei joskus ainoa, mutta pelkään sitä, että eka jää lapsipuolen asemaan, miehen vakuutteluista huolimatta (huomio, muistamiset yms.). Ja jos niin kävisi, niin jäisikö mulla sitten toka vähemmälle, tasapuolisuuden vuoksi???? En tiedä. Mutta väärin ekaa kohtaan.

Itse en usko että en kykenisi olemaan tasapuolinen, omalle ja taloudessa asuvalle toisen pienelle, jos näin olisi. Mutta kaikkihan ei halua esim. adoptoida. Korkeintaan pelkäisin kiintyä liikaa toisen lapseen, menettämisen pelosta.

Eka ja ainokaiseni minulle sanomattoman tärkeä pieni.

Osaatko Anne sanoa, että miten mahd. erossa lapsen suhteen tehdään, jos toisella enemmän varallisuutta ja vakityö?

Miten teillä oli näiden omien/yhteisten lasten kanssa?

 

\

Anne-68, tuota minä olenkin ajatellut. Ja tekisin varmaan samoin kuin sinä.

Toisaalta on varmaan usein näissä uusperheissä, jossa sinun, minun ja yhteiset. juuri näitä samoja tuntemuksia, vaikka olisi ne muutkin vkl-vanhemmat, niin kurjaa lapselle.

Ja kun haluaisin toisen lapsen, kivempi ekalle kun ei joskus ainoa, mutta pelkään sitä, että eka jää lapsipuolen asemaan, miehen vakuutteluista huolimatta (huomio, muistamiset yms.). Ja jos niin kävisi, niin jäisikö mulla sitten toka vähemmälle, tasapuolisuuden vuoksi???? En tiedä. Mutta väärin ekaa kohtaan.

Itse en usko että en kykenisi olemaan tasapuolinen, omalle ja taloudessa asuvalle toisen pienelle, jos näin olisi. Mutta kaikkihan ei halua esim. adoptoida. Korkeintaan pelkäisin kiintyä liikaa toisen lapseen, menettämisen pelosta.

Eka ja ainokaiseni minulle sanomattoman tärkeä pieni.

Osaatko Anne sanoa, että miten mahd. erossa lapsen suhteen tehdään, jos toisella enemmän varallisuutta ja vakityö?

Miten teillä oli näiden omien/yhteisten lasten kanssa?

Kun aikoinaan odotin toista lastani, pelkäsin, pystynkö rakastamaan häntä samalla tavalla kuin ensimmäistä, pystynkö antamaan rakkautta ja huomiota molemmille. Ensimmäinen tuntui olevan niin täydellinen.
Nuorempi syntyi varsin epäedulliseen perhetilanteeseen. Erosimme kun hän oli 1,5 v. Minun voimavarani olivat rajalliset ja esikoinen piti omaa meteliään huonossa perheilmapiirissä.
Kun parisuhde on kunnossa, aikaa ja rakkautta ja huomiota ja voimia riittää molemmille /kaikille lapsille. Heidät jopa osaa huomioida omina erilaisina persoonallisuuksina. Samasta asiasta erilainen komento/kehoitus lapsen persoonasta riippuen.

Adoptio ja "puolivanhemmuus" ovat täysin eri asioita. Aivan samoin kun oma lapsi ja toisen lapsi, ainakin jos kumppanin lapsi on viikonloppulapsi.
Avainsana tässä on vastuu ja oikeudet. Omista lapsistani, riippumatta siitä ovatko he adoptio vai biologisia, minulla on vastuu heistä: koulunkäynti, lääkärikäynnit, harrastukset, vanhempainillat ja kevätjuhlat, rippijuhlat yms yms. Kyseessä on vastuu, kokonaisvastuu, mutta myös oikeus näihin asioihin suhteessa lapseen.
Puolison lapsen kohdalla näin ei ole; etenkään viikonloppuäiti/isä- puolena näitä oikeuksia ei ole.
Toki voi olla niin, että lapsen lähi on avaramielinen, tasapainoinen ja salliva: hyväksyy lapsen eläämään ihmiset, joiden kanssa lapsi on tekemisissä, jotka eivät vahingoita lasta, jotka ovat lapselle tärkeitä.

Meidän tapauksessa lasten lähi ei salli oikeuksia edes heidän biologiselle isälleen. Vain elatusvelvollisuuden (joista on pilkuntarkka ja jotka hoituu mutta lähi sanoo (valehtelee!) lapsilleen ettei niitä hoideta??!!??!) ja tapaamiset kuten ne minimimissään on kirjattu.

Jos puolison lapsi asuisi kokoaikaisesti saman katon alla, ainakin minusta tuntuu että lapseen kiintyisi eri tavalla. Ei yhtä syvällisesti ehkä kuin omaan, kts. vastuu ja oikeus ja ennenkaikkea siksi että lapselle tärkeimpiä ovat kuitenkin aina biologiset vanhemmat olkoonpa nämä millaisia tahansa. Mutta arjen ja arjen vastuun kautta kasvaisi myös kiintymys. Ei myöskään olisi jatkuvaa ristiriitaa ja riitaa siitä, että meillä on meidän kodin tavat. On vaikea tykätä lapsesta, jota ei kiinnosta edes alkeellisemmatkaan käytöstavat ja joka katsoo ohi ja yli kun asioista sanoo.

Nämä ovat nyt minun mielipiteitä. Jollakin toisella on toisenlainen näkemys, oman kokemusmaailmansa pohjalta.

 

Niin se varmasti vaikuttaa omaan kiintymykseen, että periaatteessa oikeutta toisen lapseen ei ole, eli varoo...

Mutta kuten Anne 68 kertoi, se huolettaa, että jos lapsista tulisi kaksi kastia (siis samankaton alla asuvista). Toiselle huomio yms. kivan toiselta arkivanhemmalta.

Miten siis teillä joilla oma ja yhteinen? Onko eroa kohtelussa??? Ja edellinen ei yhteyksissä isäänsä ts. yhteisen isä kaikinpuolin myös oman isä?

 

\

Teillä on se etu, että teillä ei ole miehen ex-liiton lapsia, jotka tulevat tapaamisille. Teillä ei ole sitä etäisän ikävää ja lasta joka osaa hyödyntää tätä isin ikävää.
Teillä on tilanne, jossa naisella on yksi, ilmeisesti varsin pieni, lapsi edellisestä liitosta eikä lapsen isä tunge väliin häiriköimään. Te voitte muodostaa oman perheenne, juuri sellaisen kuin se teille sopii. Teillä ei tule "kahden perheen leiriä" esim. joka toinen viikonloppu, jolloin tulevat ex-liiton lapset, joille on hieman eri säännöt kuin omille lapsille (tai sinun edell. liiton lapselle) jne.

Ei tule mitään ristiriitoja. Paitsi sitten, kun teette yhteisen lapsen ja mies kohdistaa rakkautensa omaan lapseensa, jolloin sinun lapsesi jää lapsipuolen asemaan.
Toisaalta siihen väliin ei tule ne miehen edell. liiton lapset sotkemaan vielä tavallaan asetelmaa.

Mitä enemmän on näitä osapuolia, sitä hankalampia ovat nämä kuviot. Ainakin, jos puheyteyttä aikuisten välillä ei ole, jos jommalla kummalla - meidän tapauksessa lasten lähillä - on katkeruutta ja vihaa exää kohtaan jolloin lapsetkin ovat välikappaleita. Pahinta tilanteessa varmaan on se, ettei lähi itse tiedä miten lapset pelkäävät lähihuoltajaansa tai miten despoottiselta hän meeidän silmissämme näyttää.

no tuota tuota....mulla on uusperhe,ja mulla on kaksi lasta edellisestä liitosta.mun miehelläni on lapsi edellisestä liitosta joten varmasti tiedän aika hyvin mitä se silloin on....
katsos,joskus asiat vaan lutviutuvat,ja näitä sanomiasi ongelmia ei edes tule!!
meillä on kaikki mennyt aluista asti ok,paitsi ainoa mitä ollaan jääty kaipaamaan on mieheni pojan "puutetta" jos näin voin asian ilmasiat.poika ei ole meillä sovittuja aikoja,ja tottakai se sattuu miheeni.mun lapsille se on hyvä isäpuoli,mutta ei koskaan isä.heillä on oma isä.ja meilläkin välit kunnossa, ja hänelläkin uusperhe.
ja onhan meilläkin oma lapsi,kylläkin valitettavasti taivaassa...
se meidän poika ei tullut kenenkään tielle.se ei vienyt kenekään rakkautta.kennellkkään lapselle ei tullut mustasukkaisuutta tulevasta vauvasta...
on olemassa perheitä joista puhuit,mutta ei niin paljon ehkä kumminkaan..
monesti uus perheet ovat mieleltään ja kokemukseltaan rikkaampia,enemmän elämää nähneitä...
meitä on paljon ja moneen junaan.annetaan kaikkien olla sitä mitä he ovat,ja rakastaa ihan sitä mitä itse haluavat.

 

\

Teillä on se etu, että teillä ei ole miehen ex-liiton lapsia, jotka tulevat tapaamisille. Teillä ei ole sitä etäisän ikävää ja lasta joka osaa hyödyntää tätä isin ikävää.
Teillä on tilanne, jossa naisella on yksi, ilmeisesti varsin pieni, lapsi edellisestä liitosta eikä lapsen isä tunge väliin häiriköimään. Te voitte muodostaa oman perheenne, juuri sellaisen kuin se teille sopii. Teillä ei tule "kahden perheen leiriä" esim. joka toinen viikonloppu, jolloin tulevat ex-liiton lapset, joille on hieman eri säännöt kuin omille lapsille (tai sinun edell. liiton lapselle) jne.

Ei tule mitään ristiriitoja. Paitsi sitten, kun teette yhteisen lapsen ja mies kohdistaa rakkautensa omaan lapseensa, jolloin sinun lapsesi jää lapsipuolen asemaan.
Toisaalta siihen väliin ei tule ne miehen edell. liiton lapset sotkemaan vielä tavallaan asetelmaa.

Mitä enemmän on näitä osapuolia, sitä hankalampia ovat nämä kuviot. Ainakin, jos puheyteyttä aikuisten välillä ei ole, jos jommalla kummalla - meidän tapauksessa lasten lähillä - on katkeruutta ja vihaa exää kohtaan jolloin lapsetkin ovat välikappaleita. Pahinta tilanteessa varmaan on se, ettei lähi itse tiedä miten lapset pelkäävät lähihuoltajaansa tai miten despoottiselta hän meeidän silmissämme näyttää.

\|O

 

\

Teillä on se etu, että teillä ei ole miehen ex-liiton lapsia, jotka tulevat tapaamisille. Teillä ei ole sitä etäisän ikävää ja lasta joka osaa hyödyntää tätä isin ikävää.
Teillä on tilanne, jossa naisella on yksi, ilmeisesti varsin pieni, lapsi edellisestä liitosta eikä lapsen isä tunge väliin häiriköimään. Te voitte muodostaa oman perheenne, juuri sellaisen kuin se teille sopii. Teillä ei tule "kahden perheen leiriä" esim. joka toinen viikonloppu, jolloin tulevat ex-liiton lapset, joille on hieman eri säännöt kuin omille lapsille (tai sinun edell. liiton lapselle) jne.

Ei tule mitään ristiriitoja. Paitsi sitten, kun teette yhteisen lapsen ja mies kohdistaa rakkautensa omaan lapseensa, jolloin sinun lapsesi jää lapsipuolen asemaan.
Toisaalta siihen väliin ei tule ne miehen edell. liiton lapset sotkemaan vielä tavallaan asetelmaa.

Mitä enemmän on näitä osapuolia, sitä hankalampia ovat nämä kuviot. Ainakin, jos puheyteyttä aikuisten välillä ei ole, jos jommalla kummalla - meidän tapauksessa lasten lähillä - on katkeruutta ja vihaa exää kohtaan jolloin lapsetkin ovat välikappaleita. Pahinta tilanteessa varmaan on se, ettei lähi itse tiedä miten lapset pelkäävät lähihuoltajaansa tai miten despoottiselta hän meeidän silmissämme näyttää.

Joo valitettavasti se vain yleensä menee näin