Toggle sidebar

uudet elovauvat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meidänkin vauveli aina välillä vähän itkaisee, kun vatsassa kiertää, mutta aika harvoin eikä mitään pitkiä itkuja. Ihan pieniin epämukavuuksiin kelpaa tuttikin lohduksi. Tää pikkukakkonen tuntuu olevan vähän samanlainen ruikkuvatsa kuin äitinsäkin, että keltaisia pieruja tulee joka vaippaan, mutta harvemmin mitään kunnon tavaraa. Ja ah, sitä onnen ilmettä, kun saa pungettua oikein kunnon lastin ulos! :-)

Mulla näyttää nyt maitoa tulevan paljon, enemmänkin kuin vauvan tarpeiksi. Paino pitäisi kuitenkin mitata ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi, ettei tarvitse enää siitä huolehtia. Ilokseni myös huomasin, kun kävin tänään vaa'alla, että oma paino alkaa olla ennen raskautta -tasolla. Vatsa tosin vielä roikkuu rumasti (se oli jätti-iso!), mutta kunhan tässä jälkitarkastuksen jälkeen aloittaa liikunnan ja vatsalihasten tekemisen, niin toivottavasti se siitä..

Sellaisia tänään. Pikkuneiti alkaa jo olla vähän enemmän valveilla ja tarkkailla elämää. Isosiskokin alkaa jo tyyntyä pahimman järkytyksen mentyä ohi - tosin pikkusiskon syntymä puhkaisi pienen uhmaiän.
 
Huh, on ihan kummallinen olo kun olen nukkunut viime yönä enemmän kuin ennen vauvan syntymän jälkeen. Lypsin maitoa kahteen pulloon ja menin kymmeneltä nukkumaan. Isi ja poika hoitelivat keskenään toisessa päässä taloa ekan ""yösyötön"" klo 23-24, ja minä astuin remmiin vasta klo 2.30 syötöllä. Heräsin kyllä pojan karjumiseen, kun pullo ei lämminnyt tarpeeksi nopeasti, mutta onnistuin nukahtamaan uudestaan heti kun kiljunta vaimeni.

Tämä systeemi otetaan kyllä nyt käyttöön, sillä en kerta kaikkiaan ole onnistunut nukkumaan päivisin. Ihmeen hyvin olen 3x2 tunnin yöunilla tähän asti pärjännyt, mutta kyllä tämä 4+2+2 tuntia tuntuu huomattavasti paremmalta! Meidän poika ei siis juuri koskaan nuku pitempään kuin tuon pari tuntia kerrallaan. Onneksi kuitenkin öisin nukahtaa helposti uudestaan syötyään tarpeekseen. Jos viitsisin jättää vaipan vaihtamatta, selvittäisiin tosi lyhyillä yösyötöillä, mutta kun se pieni peijooni tekee kakat joka syötöllä...

Wilma: käytän Ainun hoitoliinoja kestovaipoissa, pestäviä kuivaliinoja en ole ainakaan vielä hankkinut. Kertakäyttöiset hoitoliinat vähentävät pikkuisen vaippojen tahraantumista keltaisesta maitokakasta. Ei kai niillä tahroillakaan niin väliä olisi, mutta jotenkin on kivempi ettei ole ihan täplikkäitä vaippoja. Siksi pesen valkaisuaineellisella pesuaineellakin (Omo sensitive) niitä välillä, tavallisesti käytän Erisanin nestemäistä. Millä muut kestovaippailijat pesette vaipat ja miten säilytätte, vedessä vai kuivina? Itse olen nyt säilyttänyt kuivina, tai kosteitahan nuo ovat pyykkikorissaan mutta siis en liota. Kertakäyttövaipparoskiksesta tulee pahempi haju kuin pyykkikorista ehdottomasti.
 
Meillä tuo pikku kitinä ja vatsanväänteet ajoittuu iltaan, mutta ei tosiaan ole mitään pahaa vääntöä, sellaista pientä kitinää, joka kyllä hermostuttaa vanhempia. Nyt ollaan kehitetty iltaan jotain pikku puuhaa, ulkolenkkeilyä, kylpyä tms. joka tuntuu auttavan. Pikkuinen ei ehdi kitistä niin paljon.

Täytyy testata noita hoitoliinoja, meillä kakitaan tosin vain kerran päivässä tai kahdessa, joten keltaista väriä ei ihan joka hetki tule. Vaipat on meillä märkäsäilytyksessä etikkaliemessä, toimii yllättävän hyvin. Tiivis poljettava roskis, jossa on vettä ja etikkaa pitää hajut aika hyvin.

Ja nyt taas puuhiin. Oltiin muuten viikonloppuna sienimetsässä ja saunassa ja hyvin tuo kolmiviikkoinen pärjäsi. Saunominen nyt tosin on vain kylvetystä lämpimässä saunassa, mutta on kyllä tykännyt. Neuvolatätikin oli tyytyväinen kun paino oli jo noussut syntymäpainon yli (kolmessa viikossa). Pituutta pienellä on aika vähän, mutta ei niitä ennusteita vielä kannata tuijotella.

Palataan taas, Wilma ja käärö.
 
Moi!

Meidän poika syntyi viikon lasketun ajan jälkeen eli 28. elokuuta.

Sindan synnytyskertomus kuulostaa aika samalta kuin minun, paitsi että vietin päivän sairaalassa odotellen, että käynnistetäänkö vai ei sitten että vaikuttaako pilleri vai ei. En myöskään tajunnut supistusten olevan jo avaavia, koska ne eivät tuntuneet kovin kivuliailta, rauhassa vain katseltiin maaottelua ja pyörittiin sairaalan käytävillä. Sitten supistukset alkoivat tuntua kivuliaammilta ja menin kysymään, tai loppujen lopuksi mieheni kysyi, synnytysvastaanoton kätilöltä, että pitäisikö ottaa sydänkäyrää tai jotain. Saman tien huomattiin, että auki on jo yhdeksän senttiä ja ponnistusvaihe alkamassa. Kerittiin kuitenkin juuri ja juuri synnytyssaliin ja luomuna poika sitten syntyi. Kokemus oli kuitenkin hieno, eikä kipu missään vaiheessa ollut ihan ylitsepääsemätön.

No nyt kuuluu sellaisia ääniä, että täytyy taas mennä.
 
Oltiinpa jo alhaalla, joten pihistän ajan viestin laittamiseen. Ihanko tosi ainakin Paulalla paino on palautunut raskautta edeltävään aikaan? Oma painoni näyttää jääneen väärälle kymmenelle, joten koen jo aikamoisia tuskanhikiä asiasta. Toivottavasti tiivis kärryttely ja imetys saavat kilot ainakin pikkuhiljaa karisemaan. Kävin sovinnolla ostamassa muutamia näihin mittoihin istuvia vaatteita... En mitenkään panikoi kilojen kanssa, kunhan pikkuhiljaa saisi kurveja kohdalleen.

Ensiäitinä on älyttömän paljon asioita, joita ei ole liikenteessä ennen huomannut. Soppailu vaunuilla ei ole mitenkään itsestään selvä asia, vaan kärryttely kapeilla käytävillä vaatii taitoa ja täytyy muistaa vaunuystävälliset kaupat. Ja yllättävän hankala oli löytää vessa, johon pinkaista itse hädän tullen. Kaikenlaista sitä. Ruokakaupassa tavaroiden kuskaaminen vaatii myös uutta taitoa. Mutta on ihana päästä jo liikkeelle!

Mikä ihme siinä on, että vaavi tupsauttaa kakkavaipan kerran päivässä ja aina silloin kun äiti koittaa päivittää sähköpostia tai surffailla muuten vain? Taas on mentävä,
Wilma ja käärö kohta 4 vko.
 
Heippa pitkästä aikaa! Miten iihmeessä te ootte ehtineetkin kirjoitella tänne? Meillä menee päivät kyllä niin haipakkaa, että hyvä kun ehtii s-postin vilasta kerran päivässä. Ja minusta meillä on vielä helpohko vauva...:). Noh, mukavasti on arki lähteny käyntiin, poju on vain kova syömään ja viihtyilee yleensä rinnalla pitkään ja hartaasti, varsinkin iltaisin. Vaunuihin nukkuu hyvin päikkärit, n.4h, muuten vetelee vain melko lyhyitä nokosia päivän aikana. Yöllä herätään kerran, mutta siinä saattaakin kulua toista tuntia ellei enemmänkin, ainakin jos itse nukahtaa samalla..:)

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille,
Tilda+Poju 4vk 5pv


 
Tilda, kauanko teidän vauva on hereillä kerrallaan kun nukkuu tuollaisia unia? Meidän poika ei IKINÄ nuku yli 2,5 tunnin unia, hereillä on kerrallaan 1 - 1,5 tuntia. Olen välillä yrittänyt venyttää valveillaolojaksoja, mutta se epäonnistuu surkeasti. Tyyppi nukahtaa vaikka pää alaspäin kun se hetki tulee. Tänäänkin rytmi olisi ollut tunti unta-tunti valvomista, mutta sain sentään parit päiväunet pidennettyä kun lähdin kävelylle vaunujen kanssa vauvan alkaessa äännellä heräämistään.
 
Heips!
Meille syntyi 11.8 tyttö, joka on nyt kasvanut tosi hurjaa vauhtia-ensimmäiset vaatteet jo liian pieniä :). Muuten on mennyt tosi hyvin: Tyttö nukkuu pitkiä pätkiä ja vain harvoin herää yöllä syömään. Pisimmät yöunet ovat olleet 7,5 tuntia!! Tajuaa siis yön ja päivän eron ja seurusteleekin sitten aamupäivästä kaikkein eniten. Maitoa menee paljon kerrallaan ja röyhyt on sen mukaisia.

Ainut ikävämpi tapaus sattui maanantaina. Koko päivä meni normaalipuuhissa ja tunsin itseni oikein energiseksi kunnes illalla lypsämisen yhteydessä tunsin oikean rinnan olevan tosi kipeä. Sitten tuli aivan sairaan kylmä ja siitä nousi tosi kova kuume (=39.5). Tämä kaikki siis tapahtui alle tunnissa. Uumoilin heti kyseessä olevan rintatulehduksen. Pahinta kaikessa ole se, että mieheni oli työmatkalla 70 km:n päässä. Päädyimme kuitenkin siihen, että mies lähtee siltä istuimelta kohti kotia ja jälkeenpäin ajateltuna se oli parasta mitä olisikaan voinut olla. Tilani romahti huomattavasti. Muistikuvani ovat hämärän peitossa. Jossain vaiheessa olen kömpinyt alakerrasta ylös untuvapeiton alle. Sieltä mies minut löysikin tulikuumaana horisemasta sanaa ""apua"". Siitä kiidätettiin sairaalaan ensiapuun, jossa sain noin tunnin odottamisen jälkeen apua. Ajattelin, että minun täytyy kuolla ennen kuin täältä saa apua-sellainen oli olo...

Apua kuitenkin sain ja tehokkaan antibiootin heti suuhuni. Nyt kuume on jo laskeutunut ja imetys sujuu ihan hyvin, On vain erittäin tärkeää muistaa tyhjentää rinta KUNNOLLA! Sen tämä tapaus minulle opetti.

Joku ihme taoauksessa kuitenkin on, sillä vauva heräsi vasta sairaalassa puolenyön aikaan (oli siis nukkunut klo 19:00 asti). Onneksi oli maitoa mukana ja isi siinä syöttämässä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Muille vain varoituksen sana: Olkaa tarkkana rintojen kanssa, ettei tule tulehdusta ja jos kuitenkin tulehdus puhkeaa, henk.koht. suosittelen välitöntä hakeutumista lääkäriin jotta antibioottikuuri saadaan pikimmiten käyntiin...

Mukavia aikoja kaikille palstalla kirjoittaville! :)

T:Äippä ja tytsky 4vkoa
 
Aikamoinen tuo rintatulehduksen voima ja nopeus, täytyy tosiaan olla varuillaan. Tosin en kyllä ole tyhjentänyt rintoja kertaakaan... Pitäisikö? Ilmeisesti vauva hoitaa tämän puolestani. Onneksi selvisit tuosta lopulta hyvin.

Kuulostaa hurjalta nuo muutamien teidän vauvojen lyhyet unet, meillä vaavi on aika pian oppinut erottamaan vuorokausirytmin ja nukkuu yöllä kahdet pätkät, 6 ja 4 tuntia (about). Päivällä rytmi on sekaisempi, mutta saa ollakin. Ollaan yritetty tukea rytmiä nukuttamalla illalla yöpuvussa hiljaiseen ja pimeään huoneeseen kehdossa ja päivällä kopassa mihin sattuu. En tiedä tajuaako tuo sitä yöunille laittamista, vai onko meille vain sattunut helppo tapaus.

Ja nyt taas mökille saunomaan, älytön läjä tavaraa lähtee aina vauvan matkaan. Vanhemmilla on yksi yhteinen rinkka, mutta vauvalle tavaraa tulee repputolkulla mukaan. JOS vaikka pissii kaikki vaatteet ja kopat ja JOS vaikka haluaa hypistellä leluja ja JOS vaikka vaippoja kuluu yli 20 ja jos ja jos...

Vauvantuoksuisia oloja , Wilma ja poika
 
Heipsan,

poika syntyi 22.8.05, tänään siis 3 vkoa. Hyvin on mennyt onneksi. Vauva syö tiheään, ja varsinkin yöllä pitää olla pystyssä syönnin päälle kauan aikaa (n. 1-2 h) vatsanväänteiden ym takia.
Itselläni paino on tippunut jo hyvin, vielä n. 7 kiloa extraa melk. 20 kilosta. Makeannälkä on loppunut onneksi. Veden juominen tuppaa unohtumaan...
Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan.
Tsemppiä kaikille uusille mammoille!
 
Moips kaikille,

Kiva kuulla muiden elovauvojen ja -mammojen kuulumisia. Meilläkin on kaikki mennyt ihan hyvin. Vauveli (tänään tasan 3 vkoa) on edelleenkin rauhallinen tapaus, vain silloin tällöiset vatsavaivat vähän suututtavat. Nukkuu hyvin, tosin öisin olen niin sekaisin väsymyksestä, ettei mulla koskaan ole aamulla selkeää kuvaa, kuinka monta kertaa heräsin - todennäköisesti sellaiset 1-3 kertaa. Alussa jouduttiin öisin myös vaihtelemaan kakkavaippoja, mutta se nyt on onneksi jäänyt.

Joo, tällä kertaa on paino tippunut kivasti, muttei sitä päässyt raskauden aikana oikein tulemaankaan, kun oli sen verran rankka kesä. Ekan kanssa pudottelin paljon kauemmin. Eilen lähdettiin koko perhe pitkälle kävelyretkelle kauppaan (= auto hajosi) ja sen seurauksena oltiin aivan naatit illalla. Mies nuokkui sohvalla ja minä ja vauva nukahdettiin yhteisille päikkäreille ja mentiinpä vielä illallakin jo yhdeksältä nukkumaan. Tänään onkin yllättävän pirteä olo. Viikonloppuisin ollaan vierailtu mummolassa, jossa saa itse aina vähän lepäillä, kun on noita esikoisen ja kuopuksen hoitajia eikä tarvitse ruokaakaan tehdä tms.

Niin sitä mennään hiljalleen ja vauva sen kuin kasvaa. Huomenna on taas punnitus, viimeksi oli vauveli nostanut painoaan 300 g ja pituuttaan 2,5 cm. Toistaiseksi ainakin on oma maito riittänyt, vaikka onkin hieman isokokoisempi vauva. Tutti ollaan jo otettu käyttöön, koska kahden lapsen kanssa ei ole aikaan turvatissiin muuta kuin korkeintaan illalla.

Ai niin, Wilmakos se ihmetteli noita ensiäitiyden ylläreitä, kuten vaunujen kanssa selviytyminen mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mä muistan, että ensimmäisen kanssa eniten mua harmitti kaikkien vauvatavaroiden teknisyys. Tuntui tosi ärsyttävältä aina kiinnitellä vauvaa mitä ihmeellisimpiin vekottimiin, kuten turvakaukaloon, kaikkine säätöineen. No, elämä on muuttanut - tällä hetkellä ahtaudutaan autoon seuraavasti: mies rattiin (joka on muuten brittiläisessä autossamme vielä väärällä puolella) ja minä ja tytöt takapenkille. Minä istun ahtaasti keskellä, esikoinen turvaistuimessaan vasemmalla ja kuopus kaukalossaan oikealla. Autoon meneminen tapahtuu niin, että mies laittaa esikoisen omaan tuoliinsa ja minä vedän vauvan kaukalossa perässäni toiselle puolelle, autosta purkautuminen vähän samalla mentaliteetilla.. :-) En ole vielä uskaltanut ajatellakaan, mitä automatkat on yksin lasten kanssa! Oltaisiin haluttu laittaa turvakaukalo eteen, mutta ei saada edestä turvatyynyä pois, joten se on mahdotonta. Näin ollen ainoa vaihtoehto on, että lapset ovat keskenään takapenkillä (ellei joku aikuinen ístu heidän välissään) ja vauva vielä selkä eteenpäin..
 
Juu, autoilu on ihan oma juttunsa, vaikka meitä onkin vain kolme. Vaunut vievät koko tavaratilan ja koppa täytyy laittaa jo takapenkille. Mökkeilytavarat ei mahdu millään, ei.

Tässä ollaan touhuteltu jo nimiäisiä, pidetään ne tuossa lokakuun vaihteessa. Täytyisi keksiä jotain kivaa ohjelmaa sinne, kun tuo kastaminen puuttuu. Kummit pyydetään silti. Voisi pyytää pienokaisemme serkuilta jonkun laulu- ja soittoesityksen ja lurauttaa pienolla jonkin kivan yhteislaulun :). Ja sitten sitä tavallista kuohuilua ja kahvittelua. Olisi kiva pyytää myös läheisimpiä ystäviä, mutta ei taida meille tähän hätään mahtua. Pidättekös muut kotosalla kaste- / nimenantojuhlat? Ehkäpä kavereille kävisi jokin sunnuntaibrunssi vauvan merkeissä?

Ensi viikolla olisi jo pojalla jo neuvolalääkäri ja oma jälkitarkastus. Kiva nähdä miten vauva on kasvanut, posket ainakin ovat ensin kaventuneet turvotuksen laskiessa ja nyt pyöristyneet maitoposkiksi. Ihana uutuus on tuo napittava katse, joka kääntyy ja kohdentuu!

Yllättävän nopeasti itse olen toipunut, vaikka repeämiä tuli ja epparia availtiin. Ulkoasu on kyllä aika hunningolla, kun ei jaksa ja ehdi itseään hoitamaan. Hiukset varsinkin roikkuu raatona päätä myöten. Tai ne mitä niistä on jäljellä... Täytyy ennen nimiäisiä käydä kampaajalla ja vaikka kosmetologilla. Jotain hemmottelua. Ja jokin ISTUVA vaatekappale.

Vauvantuoksuista aikaa taas. Paitsi että en ole vähään aikaan haistanut mitään niin kamalaa kuin nuo sinappivaipat...
 
Me joudutaan pitämään nimiäiset anoppilassa, kun pelkistä ydinperheistä kertyy jo noin 30 ihmistä! Harmi sinänsä, sillä nyt kun on uusi koti, niin olisi mukavaa pitää täällä juhlia. Pidetään varmaan ystäville täällä yhdistetyt tupaantuliaiset ja vauvajuhlat, tai jotain.. Lokakuun alkua mekin ollaan suunniteltu. Saas nähdä, käykö perinteiset ja vauvelille tulee hormoninäppylät juuri juhlien aikaan - niin kävi ainakin esikoisen kanssa. ;-) Täälläkin on alettu kovasti ihmetellä ympäristöä ja tänään saatiin jo vauvalta ekat hymytkin - olivatpa ne ihania!! Omasta ulkonäöstä: raskausaikana koin olevani oikein mukiinmenevän näköinen, vaikka iso ja kömpelö olinkin. Hiukset ja iho säteilivät ja pieni rusketus puki. Nyt on kalpea iho näppylöillä, hiukset kiillottomat, vatsa roikkuu ja silmien ympärillä mustat renkaat! Eli jotain sopivaa vaatetusta ja kaunistusta tarvittaisiin täälläkin päin, ettei ihan naapurit pelästy.. :-)
 
Vihdoin siirryn minäkin tälle puolelle!

Meille syntyi 4.9 klo 1.45 tyttö, 2680 g ja 47 cm. Synnytys käynnistettiin edellisenä päivänä raskausmyrkytyksen vuoksi. Koko päivänä ei kuitenkaan edistystä tapahtunut, kunnes yöllä klo 00.34 menivät lapsivedet. Tämän jälkeen alkoivat hirveät supistustuskat ja yhden aikaan pääsin synnytyssaliin. Kohdunsuu aukeni vasta matkalla osastolta saliin eli noin kymmenessä minuutissa kahdesta sentistä kahdeksaan senttiin ja tuskat oli myös sen mukaiset. Iskä oli kotona nukkumassa ja ehti synnytykseen juuri kun ponnistusvaihe alkoi. Koko synnytyksen kesto siis oli 1 tunti 11 minuuttia. Kotona ollaan oltu keskiviikosta asti ja neidillä menee hyvin, äippä vaan sai kotiintulolahjaksi rinta- ja kohtutulehduksen. No onneksi ne jo alkaa helpottamaan ja arki pääsee alkamaan!

Tänään käytiin ensimmäisessä neuvolassa ja paino oli jo 3060 g! Enää ei siis tartte herätellä vaavia kolmen tunnin välein syömään. Saadaan koko perhe vähän paremmat yöunetkin! :)
 
No niin, nettiyhteydessä oli viikon ongelmia ja nyt pääsen taas surffailemaan. Oli yllättävän helppoa olla ilman sähköpostia tms. kun vauva pitää ohjelmasta huolen.

Onnea Neiti minunkin puolestani. Oli varmaan aika tuskaa noin nopea avautuminen, hurjalta kuulostaa. Toisaalta - synnytyksesi oli kokonaisuudessaan vajaa 20 min. pitempi kuin minulla pelkkä ponnistusvaihe... ehkä voisin vaihtaa tuollaiseen nopeaankin.

Mitäs muut laittavat vauvalle vaunuihin päälle nyt kun kylmeni? Itse laitan sisävaatteiden (body ja potkarit tms.) päälle neuletakin ja tietty pipon, sitten vauvan vaan pakkauksen makuupussiin ja vielä vaunujen ohuen tuulensuojan siihen päälle. Meidän vaunuissa (Brio) on kantokassissa fleecevuori, ja vaikka en käytä kantokopan ""kantta"" eli vauva ei ole täysin fleecen ympäröimä, niin hikinen se pieni on vieläkin kun sen uniltaan nostaa. Olen jo ajatellut, että heittäisin koko kantokopan hiiteen ja ostaisin rattaisiin kunnon lampaantaljan jonka päällä vauva saisi uinailla. Kyllä keinokuidut vaan aina hiostavat, vaikka toki ovat lämpimiäkin.

Nyt poika nukkuu ekan kerran villavaippahousuissaan, jotka toissailtana käsittelin lanoliinilla. Eilen ainakin tuntuivat pitävän kosteutta, mutta vaippa oli vain tunnin päällä. Saa nähdä miten on käynyt parin tunnin unien jälkeen. Minun on vielä vaikea uskoa, että huokoinen neule voisi oikeasti pitää kosteutta sisällään, vaikka monet ovat sitä vakuutelleet.
 
Moips eloäipille,

Meilläkin elo jatkuu pitkälti samanlaisena kuin ennenkin. Viikoittain käydään neuvolassa, kun vauvelin paino nousee melko niukasti (kolmessa viikossa muistaakseni vain vajaat 200 g yli syntymäpainon, kaiken kaikkiaan vajaat 450 g). Eivät kuitenkaan kehottaneet antamaan lisämaitoa, koska vauva on tyytyväinen ja pissaa ja kakkaa paljon. Katsellaan siis. Vauva on edelleen rauhallinen tytteli. Välillä vatsasta vääntää, mutta muutoin nukkuu paljon. Katse on terävöitynyt, päätä hän myös nostaa ja kommunikoi kovasti hereillä ollessaan. Kääntelee päätään äänien suuntaan ja ""juttelee"". Kuopuksen nukkuessa olen käynyt esikoisen kanssa retkillä, jotta saadaan vähän kahdenkeskistäkin laatuaikaa. Käväisinpä jopa yksin shoppailemassakin ja yhtenä iltana vähän siskon kanssa iltaa viettämässä (= ravintolassa syömässä ja yhdellä). Mies antoi pullosta Nania ja hyvin meni kaupaksi. Huomasin noin viikko sitten, että itselleni on ollut taas shokki tää imetykseen liittyvä sitominen - että täytyy tarkkaan suunnitella, milloin voi mennä ja miten kauaksi aikaa. Mutta tätähän ei kestä kauaa ja pahin shokkikin on jo ohitse. Me kun ollaan miehen kanssa elämäntilanteesta johtuen pystytty hoitamaan lapsia melko fifty-fifty, niin nyt on taas väliaikaisesti äiti enemmän tai vähemmän sidottu omista projekteistaan ja menemisistään. Muutenkaan en ole niin hirveän koti-ihminen, niin välillä on kyllä pakko paeta, kun alkaa kaatua seinät päälle. Mutta lapsoset on ihania ja varsinkin, kun on käynyt vähän jossain muualla virkistäytymässä, niin on maailman ihaninta tulla kotiin, käydä antamassa hyvän yön suukko onnelliselle esikoiselle, joka kuiskaa hymyillen, että äiti tuli, ja ottaa sitten tuhiseva kuopus syliin läheisyyttä tankkaamaan.

Nyt nuo molemmat tuhisevat päiväunillaan, mies mukana.. ;-) Meillä on vauva puettu ulos melko vastaavasti kuin Mikulla, eli sisävaatteiden päälle lämmin ulkopuku (ei toppa), pipo ja makuupussiin, mahd. vielä vaunupeitteitä päälle. Lämpimänä on tuntunut pysyvän, muttei kyllä yleensä ole kauhean hikinen, kun ottaa pois. Tietääkö joku, mistä saisi pikkuruisia vauvalapasia (toistaiseksi vielä ohuita puuvillaisia)? Yhdessä meidän puvussa on hanskat, mutta kaikissa ei ole enkä nyt heti ensi hätään nähnyt niitä, kun kävin ostoksilla.
 
Harmittaa, kun kotona ei ole nettiä, enkä pääse kuulostelemaan tänne kuulumisia niin usein kuin haluaisin. Pitää tyytyä toistaiseksi pikavisiitteihin.

Meidän pikkuneiti täytti tänään 4 viikkoa. Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Tyttö nukkuu yöt hyvin, herää vain pari kertaa lyhyelle syönnille. Ennätys taitaa olla 6,5 h unet putkeen. Yleensä yöllä nukutaan 3-4 tuntia kerrallaan. Päivisin rytmi on paljon tiheämpi ja silloin syödään välillä jopa 1-2 tunnin välein.

Pääasiassa tyttö nukkuu edelleen. Seurusteluhetket kestävät enimmillään 1,5 tuntia. Yleensä tyttö nukahtaa uudelleen heti syönnin jälkeen, niin että minulla on vaikeuksia ajoittaa vaipan vaihto. Ei aina viitsisi herättää pientä.

Kestovaippailut ovat lähteneet mallikkaasti käyntiin. Pyykkiä tulee melkoisesti, sillä tämä meidän kakkalinko vetäisee ryynit joka vaippaan. Aloitin myös äidinmaidon luovutuksen. Muita harrastuksia en ole aloittanut, sillä nämä vievät ihan kiitettävästi aikaa. Pitäisi kyllä aloittaa jonkinlainen kuntoilu, sillä reilusta 20 raskauskilosta on vielä 10 kg jäljellä. Haikeana katselen vanhoja vaatteitani. Toisinaan yritän jopa ahtaa niittä päälleni, vaikkei kannattaisi. Tulee vain paha mieli. Miten teillä muilla on kroppa palautunut? Onko kiloja, maharöllöä vielä jäljellä? Entä alapään kunto? Minulta lakkasi vuoto kolmessa viikossa, mutta tikkikohta tuntuu edelleen turvonneelta ulokkeelta. Mahtaakohan laskea ollenkaan, hui.
 
Hih!
Ompa mukavaa kun teitä eloäitiköitä löytyi täältä! :)

Poju täyttää huomenna kaikki 5vk ja jolloin on eka neuvola käyntikin.
Maitoa on riittäny ihan mukavasti jopa pakkaseen asti. Aluksi synnytyssairaalassa jännitti koska rinnat oli tosi kipeät että tuleeko tästä mitään. Poju söi aluksi niin vähän(vaikkakin usein) että piti tarkistaa asia vielä sähkölypsykoneen voimalla. Kotiin tullessa homma parani ja nyt ollaankin tissi suus melkein parin tunnin välein ja hyvä niin.
Yöt ovat alkaneet mennä kohtalaisen hyvin. Herää ehkä pari kertaa nälkään ja sitten taas mammitaan. Iltakoliikki vein meillä sormen suuhun ja sitten sitä kokeiltiin kaikkia juttuja. Paras on ollu kuitenkin maitohappobakteeri(kohtuudella annettu) niin johan loppui järisyttävä 'kauhuitku' ja jäykistely.
Välillä tuntuu että aika ei enään riitä esim. kunnon aamupalan syömiseen saati saunassa käymiseen. Tämän ekan lapsen kans sitä niin kovasti huolehtii ja ottaa herkästi syliin ja hosuu.
Sinänsä kaikki on menny ihan mallikkaasti. Synnytyksestä jäi aika muistoja mieleen, (se kipuskaala oli päätähuimaava) ja paikat ovat parantuneet.Tosin jälkivuotoa on vieläkin...! Pojan 50cm vaatteet on saanu jo heittää pois ja oikein jännittää huomenna nähdä että kuinka paljon sitä kasvua on tullu.
Jaaha, poju heräs. Täytyy taas rientää. Jaksamisia ja koitaakahan pitää mieli virkeänä! ;)
Ps. tuli varmaan kirjotettua hosuen mut niin täs touhutes aina käy..














 
Meidankin vauveli tayttaa huomenna 4 vkoa. Nukkumiset ja imetysvalit on melko samat kuin Sindalla ja Riinuskalla. Synnytyksesta palautuminen oli ensimmaiseen raskauteen verrattuna huomattavasti nopeampi, lahdettiin jo pois sairaalasta seuraavana paivana. Muutoinkaan ei parin paivan kuluttua jalkivuotoa lukuunottamatta ollut juuri mitaan merkkeja synnytyksesta. Nyt on jalkivuotokin melkein loppu ja paikat tuntuvat olevan jokseenkin ennallaan. Olen kovasti yrittanyt jumpata vatsa- ja lantionpohjan lihaksia, silla raskaudesta on lahinna merkkina loysa iho ja roikkuva vatsa. Mikaan vaate ei talla kropalla nayta kauhean hyvalta! ;-) Taytyy vain olla karsivallinen ja tiputella hiljakseen painoa ja odottaa, etta iho palautuisi. Siihen asti taytyy olla kekselias vaatevalintojen kanssa..
 
Terve taas elovauvoille. Kiva että aikaa löytyy netteilyyn! Huomenna olisi jälkitarkastus äidillä ja pikkuisella ensimmäinen neuvolalääkäri (kohta 6 vko). Paikat alkaa vasta nyt jokseenkin palautua, mutta noita tikkejä sulaa näköjään vieläkin ja pahin kohta on tosiaan vielä turvonnut. Että aikaa kuluu. Ja ei vaatteet istu, ei. Nyt on vielä kaikenlaisia juhlia, joissa täytyy muodottomana lyllerrellä. On se surullista katsoa, kun vaatteet ei istu ja kaikki roikkuu... Vali vali, täytyy tosiaan liikkua entisestään, odotella rauhassa ja koittaa olla kekseliäs vaatehuoneessa.

Vauvan pukemista joutuu tosiaan nyt miettimään ihan uudestaan, meillä ulkoilu sujuu suunnilleen samoilla vaatteilla kuin teillä muillakin, mutta automatkoille on ihan älyttömän vaikea pukea pikkuista. Autossa tulee hiki ulkovaatteissa, mutta alkuun auto on kylmä ja pihalla sataa ja tuulee. Sain onneksi kierrosta kaukaloon sopivan makuupussin, johon vauvan jalat pujotetaan ja yläosa tulee peitoksi kaulaan asti. Ei tarvitse pukea niin hirvittävästi päälle.

Ja nyt kärryttelemään kangaskauppaan, ajattelin ommella jonkin helpon villakankaisen hameen, että olisi edes yksi istuva vaate...

Ai muuten, oletteko ajatelleet tai aiempia vauvoja käyttäneet vauvauinnilla tai muskarissa? Uimaan voisi kai mennä marraskuussa, jos löytäisi jonkun ryhmän. Kokemuksia? Tuntuvat olevan hurjan hintavia, mutta eipä sitä muita harrastuksia taida äitikään ehtiä puuhaamaan... Pianoa tulee soiteltua vauva sylissä kotonakin (ja niin... myös laulettua, mitä ei tällä äänellä olisi uskonut), mutta muskarissa kai on kuitenkin idea myös tavata muita vauvoja. Lieneeköhän se vauvalle kivointa kuitenkin vasta kun ikää on vähän enemmän?

Ja taas palataan, Wilma ja poika
 
Me aateltiin mennä vauvauintiin sitten kun ikä antaa myöten. Tai jos ryhmiin edes mahtuu. Taitavat olla aika suosittuja...
Kroppa on palautunut yllättävän hyvin. Kaikki entiset vaatteet mahtuu päälle. Välillä tuntuu, että ennen raskautta painoin enemmän kuin nyt. Totta se imetys tekee tehtävänsä.
Viime viikonloppuna olimme miehen kanssa yhdessä ulkona. Teki hyvää, mutta olihan poikaa hirveä ikävä koko ajan! Poika oli mummolla hoidossa ja hyvin meni. Korvikkeita ei tarvinnut käyttää, kun omaa maitoa on pakkasessa paljon.
Jälkitarkastus ja neuvola on reilun viikon päästä. Kiva nähdä miten poika on kasvanut! Posket on ainaki pyöristyneet kovasti!

 
Mikulle (vähän myöhään tosin): ei meidänkään poika kerralla o hereillä kuin tuota 1-1,5h luokkaa, kovin tarkkaan en ole katsonutkaan. Ehkä pitkiin uniin vaikuttaa se, että se kyllä tankkaa rintaa melko runsaasti ennen pitkiä päikkäreitä samoin kuin iltaisin ennen yöunia. Ja siis nukutan lähestulkoon aina vaunuihin ja ulos. Vaunuihin ei nykyään tarvi kuin poika laskea, niin jo on unessa!

Me on kans mietitty vauvauintiin menoa, riippuu nyt, pääseekö, sillä Tampereella on varmaan kauheesti halukkaita + jos se on sunnuntaiaamuisin joskus 6 aamulla ni ei varmaan mennä... Vaparissa ihastelin kyllä jo käheitä NallePuh-uikkareita, mutta en nyt vielä ostanu, jos ei mennäkään!

Vähän jänskättää ens sunnuntai, sillä meillä on silloin ristiäiset. Nimi on kyllä valmiina, mutta mua jännittää se, huutaako poika sitten ihan kympillä itse tilaisuudessa. Ei kai se nyt niin vaarallista olis, mut tietty toivois, että olis rauhallinen. Onks muut jo pitäny juhlia ja miten on menny?

Tilda&Boy
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa