uudet elovauvat

[Tilda]

Meillä on Miku samaa kokoluokkaa poika; 2kk-käynnillä 6,5kg, pituutta 60cm. Eli ei mikään keijukainen. Äiti on sen kyl selässään huomannu erilaisissa nostotilanteissa! Mutta pinnasängystäkin on oikeasti aika vaikea nostaa hyvässä nostoasennossa... Mut ei kai muuta kun selkälihaksia selkälihaksia

Tänään tajusin nukuttaa pojan sänkyyn sen alkaessa kitistä. Tutti vaan ei tahdo millään kelvata, mutta kun hyräilin hiljaa sängyn vieressä ja pidin tutista kiinni niin kyllä se vaan siihen nukahti. Kuitenkin oli väsynyt niin uni lopulta maittoi. Itse olin tyytyväinen, sain luettua aamulehden rauhassa kahvikupillisen kera!

Minua on kuulkaa alkanu vähän ressata, kun mulla on edelleen se gradu tekemättä (on sitä silti parikyt sivua valmiinakin), mutta nyt kun poika nukkuu pitkiä päikkäreitä olis aikaa tehdä sitä. Mistä ihmeestä mä kaivan motivaation. Koko ajan keksis kyl kaikkee muuta ettei vaan tarvis ryhtyä siihen. Kun se oliski vaan loppuunkirjoitusta, mutta kun tarvis vielä hakea jotain matskua (enkä oikein vielä tiedä edes mitä) yliopistolta ja se ei oikein nappaa. Tylsää! Olis vaan niin mahtavaa jos saisin sen tän vuoden aikana pykättyä, ni sit rupeis se valmistuminenkin oleen loppusuoraa vailla... Motivaatiota odotellessa siis menee aika täällä.

 

[Ulriikka]

No mutta täältähän Elokuulaiset löytyi! En ole pitkään aikaan käynyt lukemassa keskusteluja,mutta nyt sattui olemaan aikaa.
Meillä poitsu kanssa jo 2 kk. Painoa jotain 5,5 kg ja pituutta 60 cm. Ristiäisetkin on jo pidetty.
Poika on aika kiltti, ei turhia itkeskele. Yöunilleen hän nukahtaa klo 23-23.30 ja heräilee syömään ja vaipanvaihtoon klo 5-6.30 välillä. Eli aikas pitkään nukkuu, vai mitä? Ja näin hän on nukkunut paria eka viikkoa lukuunottamatta koko ajan. Tämän aamuheräämisen jälkeen menemme vielä uudestaan nukkumaan ja poika herää seuraavan kerran 8.30-9.30. Saa äitikin nukkua ihan ruhtinaallisesti. (Koputan puuta...)

Mitään erityisiä ongelmia ei ole, pikkupulma on tuo pulauttelu. Siihen ei oikein tehoa mikään.

Kokiko kukaan baby bluesia? Sitä alkuviikkojen masennusta siis. Minä luulen,että minulla se oli. Semmosen kolmisen viikkoa sairaalasta kotiin tulon jälkeen olin kuoleman väsynyt. Itketti paljon, enkä osannut nukkua. Synnytysjutut pyöri mielessä ja sellaista.(Mullahan oli imukuppisynnytys ja istukan käsin irrotus.) Onneksi se sitten meni ohi. Jos se olis jatkunu pidempään, oisin kyllä menny lääkäriin, oli se niin raastavaa.

Mutta nyt täytyy mennä, eräs taisi herätä päiväuniltaan.
Mukavaa syksyä ja talven odotusta!

 

[Wilma]

No nyt on ensimmäinen flunssa päällä vauvalla. Tuo meidän aina-niin-hyvä-nukkuja valvotti viime yönä pikkutunneille kun nenä oli NIIN tukossa. Ihan jo pelotti että tukehtuukohan tuo. Sama flunssa hällä on kun äidilläkin, joten osaan antaa säälipisteitä. Eipä sitä muuta osaa tehdä kun laittaa suolaliuosta nenuun, nostaa päätä ylöspäin ja sylitellä. On ihan harmissaan, kun ei voi tuttia lutkutella . Nyt reppana on nukkunut koko päivän, herätän välillä vain maitosille. Isukki lähti ostamaan apteekista niistäjää, eikös sitä voinut yrittää pienellekin vauvalle? Kaipa tuo tuosta, mutta olo on kyllä äidillä aika onneton. Ja tämä on vain pieni flunssa

Niin täytyisi motivoitua pikkuhiljaa vähän muuhunkin kuin 100 % vauvanhoitoon, ajatus olisi tehdä ihan pikkuisen työjuttuja ennen vuodenvaihdetta. Motivaatiota kyllä on ainakin riittävästi, mutta ei saa jotenkin tartuttua hommiin. Tekisi varmaan ihan hyvääkin saada ajatukset vähäksi aikaa vauvasta irti, huomaan jo nyt, että alan tulla vähän omistuksenhaluiseksi... Onkos muilla sellaista ihan pienen pientä tyytyväisyyttä, kun vauva rauhoittuu vain ÄIDIN syliin tai antaa päivän ainoan hymyn ÄIDILLE? Täytyy muistaa antaa isällekin tilaa...

Viikonloppuja kaikille!

 

[Sinda]

Löysinpähän elokuulaiset sittenkin.

Kiva kuulla muiden kokemuksia samoista ongelmista. Taidan nukuttaa edelleen tyttöä hyvällä omallatunnolla tissille ja syliin, jos kerran sänkyyn opetus hoituu myöhemminkin.

Onko täällä muita, joiden vauva ei syö tuttia? Luin jostain, että tutti saattaa lisätä korvatulehdusriskiä. En halua ottaa sitä riskiä, koska itse kärsin lapsena jatkuvista korvatulehduksista. Toisaalta vaavi ei ole kitissyt paljoa, joten ei ole ollut vielä tarpeenkaan tarjota tuttia. Missä tilanteissa vauvanne syövät tuttia?

Olen jämähtänyt lähes totaalisesti neljän seinän sisälle. Vaunulenkin teemme ulkosalla korkeintaan kerran viikossa. Edes parvekkeella en nukuta vauvaa. Äitini ja anoppi eivät ymmärrä tätä, vaan painostavat minua nukuttamaan vauvaa ulkona. En ole lämmennyt ajatukselle, koska vauva heräisi pukiessa tai vaunukoppaan siirrettäessä. Vaunulenkeillä en jaksa käydä, vaan pidän tärkeämpänä saada nukkua itse päiväunet, koska minulla on todella suuri unentarve (on ollut aina). Nukutatteko te vauvojanne usein ulkona? Mitä puette päälle vai laitatteko pelkästään makuupussiin?


Iloista mieltä kaikille elokuulaisille!

 

[Paula]

Sinda, älä liikaa pelkää vauvan heräämistä. Kyllä hän varmaan nukahtaa uudestaan, kunhan vaunuun pääsee. Sanon tämän vaan, koska vauvat ehdollistuvat nopeasti ja saatat myöhemmin olla pulassa, jos hän ei totu eri paikoissa nukkumiseen ja välilliseen 'retuuttamiseen'. Toisaalta meidän vauva on myös ehdollistunut siihen, että kun pipoa ja ulkopukua alkaa päälle kiskoa, niin tyttö vetelee jo täyttä päätä hirsiä! Vaikkei hetki sitten olisi millään uni tullut. Parin päivän aikana tosin meidän neiti on jotenkin tullut tietoisemmaksi ympäristöstään. Joko siihen liittyen tai sitten ihan jostain muusta syystä hän on ollut vähän normaalia levottomampi ja vaikka olisi väsyttänyt, hän ei välttämättä nuku vain nuokkuu. Tänäänkin oltiin kylässä ja tyttö ei suostunut nukkumaan muualla kuin omassa sylissäni. Kotiin tultua oli kovin levoton ja kun laitoin iltaunille, unen tulo kesti kauan. Monen monta kertaa piti tuttia käydä laittamassa ja päätä silittämässä ennen kuin uni lopulta saavutti. Tyttö ei itkenyt, mutta vaan liikehti vähän levottomasti. Saattaa johtua omituisesta hiljaisuudestakin - mies ja esikoinen ovat nimittäin viikonlopun poissa.

 

[Miku]

Sinda, mulla on juuri päinvastoin, eli meidän vauva nukkuu kaikki päiväunet ulkona vaunuissa. Se kun on siihen tottunut, niin nukahtaa nimenomaan pukiessa, vaikkei vielä ihan olisikaan simahtanut.

Tästä tulee tietysti myöskin ongelma. Sisällä vauva ei oikein osaakaan nukkua. Jos joskus haluan sen nukkuvan sisällä, nukutan kuitenkin vaunuihin, kun vaunuja vetelemällä on niin näppärä saada tämä vauva jatkamaan unia. Poika nimittäin herää aina tunnin unien jälkeen kitisemään, mutta jatkaa mielellään pienen vetelyn jälkeen nukkumista vielä toisenkin tunnin, ainakin ulkona.

Minusta olisi muuten kiva, jos ruvettaisiin puhumaan vauveleista täälläkin jollain kutsumanimillä, joko ristimänimellä tai jollain sopivalla lempparilla, jos haluaa pitää henkilöllisyytensä paremmin salassa. Nyt tuntuu, että menee keskustelua seuratessa ""vauvat"" sekaisin keskenään. En loukkaannu, jos muut eivät innostu ajatuksesta. Meidän poika on kuitenkin Simo.

Tuttia Simo on huono syömään, ei pysy suussa. Käytän sitä kuitenkin hankalina iltoina nukuttaessa. Se rauhoittaa hyvin, mutta sitä täytyy pitää suussa. Kunnon nukahtamisen jälkeen tutin putoaminen ei onneksi herätä poikaa. Tällä käytöllä ei varmasti ole haittaa korville eikä hampaille, ihan hyvä sinänsä. Kiitos vaan tutin suosittelemisesta useammille teistä tässä ketjussa, se oikeasti helpottaa nukuttamista kun vauva on kiukkuinen.

Pitäisi muuten varmaan pikkuhiljaa perustaa uusi ketju, tällä on mittaa... Yritän muistaa ensi kerralla, jos joku muu ei ole siiheksi uutta perustanut.