Uskoville kysymys

Onko teilä itsellänne tai tunnetteko ketään, jolla olisi kielillä puhumisen armolahja? Miten saitte sen? Miltä tuntuu, kun puhuu kielillä? Säikähdittekö lahjaa, kun onhan se kuitenkin ihmiselle käsittämätön asia?

Minulla on ollut vaikea elämäntilanne ja olen rukoillut, mutta jotenkin rukoukseni ovat "tyhjiä", en osaa rukoilla. Mietin voisinko saada tuon armolahjan, joka rakentaisi omaa uskonelämääni? Mietin kuitenkin, että en ole varmaankaan tarpeeksi kunnollinen uskova, vaikka tiedän, että juuri tuo ajattelu estää saamasta armolahjaa..

Pyydän vastauksia vain asiasta jotain tietäviltä.

 

vielä se, että olen lukenut, että joku on joskus alkanut vaikka yöllä puhumaan kielillä, keskellä yötä saanut tuon lahjan, kun on sitä rukoillut. Ja siis ihan järkevä ihminen ollut, eikä mitään esittämistä tai mielenhäiriöitä...Mietin, että tuo saattaisi kuitenkin pelottaa, jos noin tulisi tuo lahja, vai mitä ajattelette.?

 

nostan

 

en kyllä henkilökohtaisesti tunne ketään, mutta oonko ymmärtäny jotain väärin kun oon käsittäny et nää armolahjat on se plussa, mutta niistä ei ole usko kiinni. että vaikka kuinka tyhjiltä tuntuis rukoiúkset, kyllä ne silti kuullaan. aina sitä olis niin kovasti keksimässä jotain, mitä voisi vähän (ite) parannella, jos sitten menisikin paremmin... se tulee niin kierosti ja vie vaan metsään...

 

Minulla on ja sain sen yöllä kun en saanut unta aloin rukoilemaan ja sitten vaan alkoi tulla sanoja joita en ymmärtänyt. Tätä on varmasti vaikeaa ymmärtää, mutta en itse tavallaan keksi niitä sanoja..ne vaan tulee. Vaikeeta selittää

Ja olen mielestäni ihan selväjärkinen

Enkä kyllä yhtään pelännyt. Mitään mitä Jumala antaa lahjaksi ei tarvi pelätä.

 

vielä se, että olen lukenut, että joku on joskus alkanut vaikka yöllä puhumaan kielillä, keskellä yötä saanut tuon lahjan, kun on sitä rukoillut. Ja siis ihan järkevä ihminen ollut, eikä mitään esittämistä tai mielenhäiriöitä...Mietin, että tuo saattaisi kuitenkin pelottaa, jos noin tulisi tuo lahja, vai mitä ajattelette.?

Itse olen uskova nuori, siellä parinkympin kieppeillä. Olen käynyt aika monissa tilaisuuksissa, joissa on esim. henkilöitä, joilla on kielilläpuhumisen armolahja tai vaikka auttamisen armolahja.. Totuus on, että itse joskus kyllä karsastan näitä kielilläpuhuvia, vaikka tietäisin/tuntisin sen henkilön ihan järkeväksi. Mutta useimmiten en tunne koko tyyppiä, joten olen sitten vain ennakkoluuloinen. Itse en ole pyytänyt/toivonut/rukoillut itselleni mitään armolahjaa, koska koen olevani aika tietämätön ja epäkypsä sellaiseen. Ja toisaalta armolahjojen älytön korostaminen menee vähän liialliseksi mielestäni. Kun on siis sellaisia uskovia, joille armolahjat ja niiden käyttäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin itse usko ja armo.. ja Jeesus. Mutta ei siis kaikki tietenkään ajattele noin.

Luulen, ettei armolahjan saanut enää pelkää sitä armolahjaa, vaan siinä tulee se luottamus Jumalaan samalla, kun täyttyy pyhällä hengellä, ettei tartte sitä pelätä. Jos sinusta tuntuu, ettet osaa rukoilla "oikein" tai rukoukset ovat/tuntuvat tyhjiltä, niin voithan rukoilla, että uskonelämäsi kehittyisi. En tiedä, onko se varsinainen armolahja, koska uskonelämän sopisi jokaisella uskovalla kehittyvän. Mutta pyytää voi aina, ja joskus saattaa tuntua, ettei Juamala vaan vastaa, mutta jossain yllättävässäkin vaiheessa rukoukseen voi tulla vastaus. Raamatunlukua ja rukousta vaan kehiin. Ja uskovien yhteyskin olisi tärkeä. Kanssauskovien kera voi sitten yhdessä rukoilla/pyytää esirukousta tämän asian puolesta. Oikein muuta ei ole, kuin turvautua Jumalaan loppujenlopuksi. Joskus uskovatkin käyvät syviä murrosvaiheita uskonelämässään ja elämässään muunmuassa tällaisten asioiden tähden, mutta se lienee ihan normaalia.

Toivottavasti vastauksesta oli jotain apua.

 

Minulla on ja sain sen yöllä kun en saanut unta aloin rukoilemaan ja sitten vaan alkoi tulla sanoja joita en ymmärtänyt. Tätä on varmasti vaikeaa ymmärtää, mutta en itse tavallaan keksi niitä sanoja..ne vaan tulee. Vaikeeta selittää

Ja olen mielestäni ihan selväjärkinen

Enkä kyllä yhtään pelännyt. Mitään mitä Jumala antaa lahjaksi ei tarvi pelätä.

Anteeksi uteluni, mutta tämä on nyt paljon mielessäni eräästä syystä. Olitko rukoillut armolhajaa nimenomaan ja toivonut pitkään, vai tuliko se tavallaan "noin vain"? Ja tietävätkö tuttavat tai perheesi ja miten suhtautuvat siihen? Ovatko kuulleet, kun rukoilet vai yksinkö vain rukoilet?

 

Se tuli ihan ilman pyytämättä. Jumala tietää milloin se olisi tarpeen sinun saada esimerkiksi koska sehän on omaksi rakennuksesi niin sanotusti.
Mun vanhempani ja siskoni ei ole kuulleet, mutta tietty minun oma perheeni on, mutta se on ihan itseäni varten eikä ketään muuta varten kuten esim. profetoimisen lahja.

 

Voit rukoilla armolahjaa vaikkakin Jumala tietää milloin antaa. Ei sitä tarvitse pelätä, siitä saa lisää voimaa kulkea kaitaa tietä rauhallisin mielin.Kyllä Jumala kuulee kaikki sinun huokaukset ole kiitollisin mielin ja oma itsesi. Kaikki ajallaaan.Ympäristöni ei millään lailla ole reagoinut ja rukoilen paljon yksikseni.Kun armolahjan saa tietää sen. Kokemus on sen kaltainen.

 

Onko teilä itsellänne tai tunnetteko ketään, jolla olisi kielillä puhumisen armolahja? Miten saitte sen? Miltä tuntuu, kun puhuu kielillä? Säikähdittekö lahjaa, kun onhan se kuitenkin ihmiselle käsittämätön asia?

Minulla on ollut vaikea elämäntilanne ja olen rukoillut, mutta jotenkin rukoukseni ovat "tyhjiä", en osaa rukoilla. Mietin voisinko saada tuon armolahjan, joka rakentaisi omaa uskonelämääni? Mietin kuitenkin, että en ole varmaankaan tarpeeksi kunnollinen uskova, vaikka tiedän, että juuri tuo ajattelu estää saamasta armolahjaa..

Pyydän vastauksia vain asiasta jotain tietäviltä.

Itse sain kyseisen lahjan viitisentoista vuotta sitten. Muistan ihan elävästi tuon illan, kun puhuin kielillä ensimmäisen kerran. Puolestani oli rukoiltu ja täytyin Pyhällä Hengellä. Palailin bussilla kotiin ja lämmitin saunan, koko ajan olin sellaisessa ihanassa Pyhän Hengen läsnäolossa ja rukoilin mielessäni. Sitten vain saunassa rukoillessani aloin puhumaan kielillä. Ensin tuo tuntui tietenkin vähän kummalta, mutta tiesin mistä oli kyse.

Kielillä puhumisen lahja on yksi muiden joukossa. Omat rukoukseni ovat kyllä enimmäkseen ihan konkreettisestikin huokauksia ja ajatuksia Jumalan puoleen. Enemmän rukoilen ihan tavallisesti (eli suomeksi.) Kielillä puhuessani rukoilen yleensä joidenkin toisten, todennäköisesti minulle tuntemattomien ihmisten puolesta tai ylistä Jumalaa. Jotenkin olen oppinut "hengessä" tietämään, mitä rukoilen vaikka sanoja en ymmärräkään.

Kielillä puhumisen armolahja on yksi toisten lahjojen joukossa. Jumala kuulee kyllä ihan ajatuksissakin lähetetyt rukoukset ja on lähellä, vaikka omasta mielestään rukoukset olisivat "tyhjiä" tai ei oikein osaisi sanoa mitään. Ei ehkä kannata keskittyä liikaa armolahjoihin, vaan siihen pyrkii hiljentymään tms. Jumalan läheisyyteen (vaikka kuuntelemalla musiikkia tms.). Näin minä ainakin ajattelen..

 

Tunnen moniakin ihmisiä joilla on kielillä puhumisen armolahja. Itselläni ei ole, ainakaan vielä.

 

Mun sisko puhuu kielillä ja on ihan perus ev.lut. Rukoili armolahjaa junassa ja sai sen. Kielillä puhumisesta ei tiedä kukaan muu kuin meidän perhe, johtuen siitä että ei se muille kuulu ja sisko ei halua että häntä aletaan katsoa kieroon.

 

Sain sen kun täytyin Hengellä. Uskon, että kun vain jatkat rukousta, niin saat sen joku päivä kyllä

 

Mutta ei kai hengellä täyttyminen ja siis kielillä puhuminen ole edellytys uskolle?

 

Mutta ei kai hengellä täyttyminen ja siis kielillä puhuminen ole edellytys uskolle?

Ei kielillä puhuminen ole... Kun tulee uskoon, pyhä henki tulee ihmiseen, raamatussa on niin luvattu. Semmoset kokemukset, kuin kielilläpuhuminen ja hengen läsnäolon tunteminen yms. on vaan plussaa.

 

Ei, kun uskokaan ei ole edellytys kielillä puhumiselle. Hellariluopiot, uskostaan irti päässeet, saattavat tiskatessaan puhua sujuvasti kielillä. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

 

Mutta ei kai hengellä täyttyminen ja siis kielillä puhuminen ole edellytys uskolle?

Ei ainakaan kielilläpuhuminen, mutta kyllähän uskova voi täyttyä pyhästä hengestä muutenkin, siis ilman, että tekee ihmetekoja tai muuta. En ole varma tästä, mutta eikö elävä usko ole juurikin sitä, että on täyttynyt pyhällä hengellä? Eihän sitä aina voi tietää ja tuntea, eikä siltä tosiaankaan aina tunnu, mutta jotain sinne päin.

 

Ei, kun uskokaan ei ole edellytys kielillä puhumiselle. Hellariluopiot, uskostaan irti päässeet, saattavat tiskatessaan puhua sujuvasti kielillä. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

Tiskatessaan D

Huippu!

 

Ei, kun uskokaan ei ole edellytys kielillä puhumiselle. Hellariluopiot, uskostaan irti päässeet, saattavat tiskatessaan puhua sujuvasti kielillä. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

Ihanaa, kun sinäkin, uskovainen tulit, kuten tuossa aloituksessa pyydettiin! Varmaan sua just tarkotettiin. Jes!

Jumala ei kadu antamaansa lahjaa. Ehkä se tarkottaa sitä, että uskon menettämisenkin jälkeen kielet yhä tulevat, jos ihminen niitä vaan käyttää.

 

Kyllä usko Jeesukseen on ensimmäinen edellytys saada mitään armolahjoja.

 

juu kyllä sen tiesin että pyhä henki tulee ihmiseen kun tulee uskoon mutta juuri tuota hain että eihän sitä aina heti tunne?OLEN OLLUT VASTA HETKEN USKOSSA enkä ole vielä kokenut mitään ns."yliluonnollista"tosin esim.pyhän hengen tuntee omatuntona semmoisista asioista mistä ennen ei ole välittänyt.

 

juu kyllä sen tiesin että pyhä henki tulee ihmiseen kun tulee uskoon mutta juuri tuota hain että eihän sitä aina heti tunne?OLEN OLLUT VASTA HETKEN USKOSSA enkä ole vielä kokenut mitään ns."yliluonnollista"tosin esim.pyhän hengen tuntee omatuntona semmoisista asioista mistä ennen ei ole välittänyt.

Joo ei siis sitä aina tunne. Ja vaikka olisi koko elämänsä uskossa, voi silloni ätllöin uskovallekin todellakin tulla vaikeita aikoja, jolloin tuntuu, ettei Jumala kuule/vastaa/tiedä.. Mutta kyllä Jumala kuulee. Uskoontuleminen ei tarkoita sitä, että elämästä tulee ihanaa ja helppoa, lähinnä päinvastoin No ei vaineskaan, mutta ei sitä aina tunne itseään pyhän hengen täyttämäksi Jumalan lapseksi, vaan toisinaan sitä tuntee itsensä kuraiseksi tsiskirätiksi roskiksen pohjalla. Se on ihan normaalia. Ei rukoilukaan aina "tunnu" miltään, mutta sekin on normaalia. Usko Jeesukseen merkitsee, ei vajavaisen ihmisen tuntemukset ja ailahtelut.

 

Ei, kun uskokaan ei ole edellytys kielillä puhumiselle. Hellariluopiot, uskostaan irti päässeet, saattavat tiskatessaan puhua sujuvasti kielillä. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

Ihanaa, kun sinäkin, uskovainen tulit, kuten tuossa aloituksessa pyydettiin! Varmaan sua just tarkotettiin. Jes!

Jumala ei kadu antamaansa lahjaa. Ehkä se tarkottaa sitä, että uskon menettämisenkin jälkeen kielet yhä tulevat, jos ihminen niitä vaan käyttää.

Aloitusviestissä ei täsmennetty, että minkä sortin uskovaisilta toivotaan vastauksia ja sinähän tiedät, että minä olen harras pastafari. Erityisesti perjantaisin, herkullisen pasta-aterian äärellä, suustani saattaa tulla sellaisten pastakastikkeiden nimiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Se on selkeä merkki Lentävän Spagettihirviön suomasta kielilläpuhumisen lahjasta. Ramen!

Eikös uskokin ole Jumalan lahja? Jos lahjan saanut luopuu lahjastaan, niin eikö ole loogista, että hän luopuu samalla muistakin Jumalalta saamistaan lahjoista? Täsmennän vielä, että Jumalalla tarkoitan tässä kristinuskon jumalaa enkä FSM:ia.

 

Hei mäkin haluaisin kysyä noista armolahjoista... Kun toisessa ketjussa joku sanoi, ettei sillä ole mitään armolahjaa. Mullakaan ei ole. Tai mistä sen voi tietää, onko vai eikö? :xmas:

 

Ihmiset voivat kokea Pyhän Hengen läsnäoloa eri tavoin, eikä se kaikilla ilmenny suurina tunteina tms. Itse sorrun välillä ajattelemaan, että Pyhä Henki ei ole minussa, kun en tunne mitään. Täytyy kuitenkin muistaa, että Pyhä Henki ei perustu tunteisiin. Itselleni Pyhä Henki tuntuu usein rukoillessa, seurakunnan kokouksissa tms. Koen sen rauhana ja ilona, joskus taas Pyhä Henki koskettaa niin, että kaikki purkautuu puhdistavana itkuna. Kielilläpuhumisen armolahjaa olen joskus rukoillut, mutta en ole sitä saanut. Jumala antaa sen minulle oikealla ajalla jos niin haluaa, tai sitten on antamatta. Uskossa olen silti