Niinkin tavalliseen paikkaan kun Espanjaan. Madrid on ykkösvaihtoehtona, olin siellä vaihdossa opiskeluaikoina ja nyt mies yrittää sinne vaihtoon. Sanotaan, että todennäköisyys siihen, että sinne päästään on tosi pieni, mutta yritetään, koska nyt vaan tuntuu sille.
Tää laulu on mun mielestä ihan huippu, varsinkin näissä elämän risteyskohdissa ja vaikeissa hetkissä (miksei hyvissäkin).
1. Sinä tunnet, Herra minut, tiedät joka askeleen.
Olet kaiken huolehtinut, kaiken pannut paikalleen.
Ei ole sanaa suussani, jota et Sä tuntisi.
Missä olenkin, minne menenkin, tiedät kaiken mitä teen.
Minne voisin, Herra, mennä, ettet sitä huomaisi.
Ei niin kauas siivet lennä, ettet siellä olisi.
En pysty mitään salaamaan silmiltäsi milloinkaan.
Minne pakenen, Sinä tiedät sen, tunnet ajatukseni.
Vaikka miten kauas kulkisin, aamuruskon siivin lentäisin,
vaikka merten taakse muuttaisin, Sinä olet siellä kuitenkin,
Luojani, olet kuitenkin.
2. Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.
Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.
Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani.
säv/san. Pekka Simojoki