Uskovaiset ja seksi

Joskus olen yrittänytkin kysyä, mutta selkeää vastausta en saanut. Vastaus oli vähän sen tyylinen, ettei sellaita pidä kysyä ulkopuoliselta. Eikä yleensäkään ulkopuolisten pitäisi antaa ohjeita avioliiton sisäiseen seksielämään.
Kai se sitten on kysymättä paras.

 

Kyllä ehdottomasti saa ja pitääkin voida kysyä. Avioliiton tai suhteen sisäisestä seksielämästä pitää saada puhua, jos on siihen tarvetta. Tarve puhumiseen tulee usein silloin, kun jokin ei toimi. Tai haluaa tietää ylipäätään jotakin. Mitä halusitkaan kysyä, vastaan osaltani mitä tiedän?

 

Mitä eroa on uskovaisella ja tavallisella ihmisellä?Uskovaisilla on jälkikasvua siinä kuin muillakin.Kuka kieltää seksin uskovaiselta?Raamatussa sanotaan;Jumala on luonut kaiken.Siinä tapauksessa seksikykykin on sama kaikilla ihmisillä ja eläimillä,on uskovainen tai ei.Eräs ystäväni,aika rontti,naissankari rakastui uskovaiseen naiseen.Menivät naimisiin,tuloksena neljä lasta.

 

Ei kai muuten eroa ole uskovaisella ja 'uskomattomalla' kuin asenne. Joillakin, ei kaikilla. Mutta tiedän, että monenlaista syntikäsitystä liittyy yksinomaan jo rakasteluasentoihin, naisen seksuaaliseen halukkuuteen ja orgasmin kokemiseen, että kyllä väittäisin, että joissakin tapauksissa uskovaisten seksielämä voi olla ahdistunuttakin. Kertokaa, onko? Onko naisilla kokemuksia siitä, että usko (tai miehen usko) rajoittaa seksiä tavalla tai toisella, aiheuttaako se orgasmihäiriöitä tai muuta; ja uskovaiset miehet: onko halukas nainen kauhistus, onko jotain mitä uskova nainen ei saa mielestänne tehdä/haluta ja onko esim. peräaukkoyhdyntä sopivaa? Entä seksilelut seksin aikana?

 

Hyvä kun muitakin nuo kysymykset askarruttavat.
Jos kerran avioliiton sisäisestä seksistä voi puhua ja kysyä, niin voiko myös tällä palstalla kysyä yleisellä tasolla olevia kysymyksiä uskonnosta ja seksistä?
Tätä kysyn siksi, kun olen joillakin palstoilla kysellyt välillä asian vierestä, ja saanut siitä huomautuksen.

 

Olen kuullut musliminaisten seksitavoista jotain.Aika outoa jos paikkansa pitää.Pitää olla neitsyt kunnes joutuu avioon jonkun mustasukkaisen muslimimiehen alaiseksi huputettuna kiireestä kantapäähän.

 

Olen kirjoittanut aiemminkin tähän ketjuun ja edelleen pidän koko kysymystä hassuna : )

Eli TaapT, ei, ei ole seksielämämme ahdistunutta tms. Kaikkihan se, minkä pariskunta yhdessä hyväksyy, on sallittua ja "normaalia", esim. kaikki rakasteluasennot käyvät, samoin seksilelut ja totta kai myös peräaukkoyhdyntä, jos siitä pitää - minä henk. koht. en pidä, sillä minuun se sattui. Niin ja siihen avioseksiin en osaa ottaa kantaa, sillä emme ole naimisissa, "avoseksi" on ainakin maittavaa ja monipuolista : )

 

Seksi nyt on syntiä kelle ihmiselle hyvänsä. Uskovaisetkin erehtyvät niihin, mutta tietenkin katuvat, minäkin kadun. Seksuaaliset himot ennen avioliittoa ovat pahasta. Seksitaudit ja sellaiset ovat sitä varten, ettei harrastettaisi seksiä esiaviollisissa suhteissa. Miettikääpä ihmiset jotka sitä syntiä teette, onko siinä nyt iloa tuhlata itseään jo nuorena, kun voi säästää itsensä aviopuolisolleen ja elää ilman katumusta. Sillon molemmat ovat turvassa, jos toinenkin on säästänyt itseään (ei välttämättä, sukupuolitaudit ovat jotkin periytyviä).

Elää ilman katumusta, joopa joo. Luuletko, ettei ikinä ala kaduttaa, ettei ole kokenut seksiä kuin sen yhden miehen / naisen koko elämänsä aikana?

 

Luuletko, ettei ikinä ala kaduttaa, ettei ole kokenut seksiä kuin sen yhden miehen / naisen koko elämänsä aikana?

Minä voin vastata, ei ala.

 

Ei ole alkanut. Yhteistä eloa jo 26 vuotta. On upeata olla vain yhden kanssa ja kun seksi on vielä helvetin makeeta nytkin. Opettakaa kultanne, ette tervitse muita. Ei uskonto rajoita avioseksiä millään lailla. Kaikki on sallittua. Nauttikaamme!

 

Noin sen varmasti pitäisi olla ja varmaan monen kohdalla onkin. Yksi asia vaan on hiukan häirinnyt johon olen koittanut löytää vastausta, ja se vaikeus on juuri tuossa opettamisessa. Mitä jos toinen ei halua tai pysty oppimaa? Mielestäni en ole hakemassa edes mitään kovin vaikeata asiaa. Alastomuuden näkeminen ja tutkiminen hyvin läheltä vaimoani olisi kiinnostavaa, mutta kun se on torjuttu, vaikka kuinka kauniisti sitä olen pyytänyt. Kaikki tapahtuu pimeässä peitonalla. Nyt kysynkin perustuuko tuo kielteisyys jotenkin uskontoon? Tai onko se joskus aiemmin kuulunut sinne ja ollaanko siitä pääsemässä eroon?

 

lastomuuden näkeminen ja tutkiminen hyvin läheltä vaimoani olisi kiinnostavaa, mutta kun se on torjuttu, vaikka kuinka kauniisti sitä olen pyytänyt. Kaikki tapahtuu pimeässä peitonalla. Nyt kysynkin perustuuko tuo kielteisyys jotenkin uskontoon? Tai onko se joskus aiemmin kuulunut sinne ja ollaanko siitä pääsemässä eroon?

Miksei se VOI perustua siinä mielessä uskontoon, jos hän on esim. kasvanut jossakin "kiihkouskovaisessa" yhteisössä, jossa alastomuutta vastaan on saarnattu tulenpalavasti, hänellä voisi silloin nähdä alitajunnassaan esim. mummonsa huolestuneet kasvot ja kuulla korvissaan hänen varoittavat sanansa.

Mutta muuten olen sitä mieltä, että me ihmiset - uskovaiset, uskomattomat ja siivosyntiset - olemme ihan yksilöitä, jolloin meistä yksi tykkää seksin saralla yhdestä ja toinen toisesta.

Siihen miksi juuri sinun vaimosi suhtautuu kielteisesti alastomuuteen, osaisi parhaiten vastata vaimosi itse!

Onko mahdollista, että hän häpeää vartaloaan? Oletko sinä kenties joskus - vaikka ihan tarkoittamatta ja ohimennen - lausunut jotakin, jonka hän on tulkinnut kritiikiksi alastonta vartaloaan kohtaan?

 

Olen kirjoittanut aiemminkin tähän ketjuun ja edelleen pidän koko kysymystä hassuna : )

Eli TaapT, ei, ei ole seksielämämme ahdistunutta tms. Kaikkihan se, minkä pariskunta yhdessä hyväksyy, on sallittua ja "normaalia", esim. kaikki rakasteluasennot käyvät, samoin seksilelut ja totta kai myös peräaukkoyhdyntä, jos siitä pitää - minä henk. koht. en pidä, sillä minuun se sattui. Niin ja siihen avioseksiin en osaa ottaa kantaa, sillä emme ole naimisissa, "avoseksi" on ainakin maittavaa ja monipuolista : )

Tuo kuulostaa ilahduttavalta. Onneksi on noin tervettä seksiä uskovaisilla(kin). Tarinat, joita minun korviin kantautunut - ihan henkilöiden itsensä kertomana - ovat ihan toisenlaisia. Eräskin nainen kertoo, ettei mies halua kuin lähetyssaarnaaja-asennossa (mistä muuten tulee tuo nimi? jotenkin kuvittelisi, että siinä istutaan vähän kuin lootus-asennossa!), että muut asennot ovat syntiä; ja eräs sanoo, että kuukautisten aikana mies ei halua koska Jumalakaan ei haluaisi miehen tuolloin haluavan (sanoo mies); että seksileluja ei missään tapauksessa, koska ne nyt ainakin ovat syntiä....en tiedä ikääsi, 'Hassu kysymys', mutta nämä tarinat tulevat plusmiinus viisikymppisten suista. Avioseksistä kertovat siis nämä. Muutenkin näiden naisten miehet tuntuvat kovin 'seksuaalihurskailta', mitä sitten mielessään lie fantasioivatkaan. Naiset kyllä haluaisivat enempi variaatioita, ihan synnintunnoitta!

 

Uskovaiset ovat yksilöitä siinä missä muutkin, ja yksilölliset tavat ja mieltymykset vaihtelevat.

Jos pitäisi miettiä, miten uskonto (nimenomaan kristinusko) mahdollisesti vaikuttaa seksuaalisuuteen ja mikä seksuaalisuudessa koetaan synnilliseksi ja mikä ei, niin koetan oman kokemukseni a arvomaailmani pojalta vastailla.

Kristinuskohan näkee ihmisen, miehen ja naisen, Jumalan kuvana ja ruumiin lisäksi Pyhän Hengen temppelinä. Lisäksi käsitys avioliitosta on perinteisesti se, että siinä mies ja nainen tulevat "yhdeksi lihaksi". Muodostavat ikäänkuin yhden olennon, menettävät tietyllä tavalla -joskaan ei yksilöllisyyttään - niin ainakin erillisyytensä. Avioliitto on siis jotakin paljon enemmän kuin asunnon, tulojen, pöydän ja vuoteen jakamista. Katoliset kirkot (niin roomalaiskatolinen kuin ortodoksinen) näkevät avioliitossa jopa ikuisuusulottuvuuden, sen solmiminen on sakramentti.

Lisäksi kristillisen etiikan mukaan toiseen ihmiseen, lähimmäiseen, ei saa suhtatua kuin välineeseen ("mitä hyvää minä hänestä/hänellä saan") vaan kuin päämäärään ("mitä hyvää hänelle voin tehdä"). Puoliso on tietenkin lähimmäisistä läheisin.

Täten seksissäkään ei kristillisten puolisoiden välillä pääasiana tulisi olla oma nautinnonhalu vaan toisen hyvä. Pyhän Hengen temppeliä ei tulisi häväistä. Vaikka pääsääntöisesti kaikki on sallittua, mikä tuntuu molemmista hyvältä ja mihin liittyy keskinäinen rakkaus ("rakasta ja tee mitä haluat", on vanha kristillinen ohje tilanteisiin, joihin ei löydy mitään selviä sääntöjä), niin jotkut asiat, vaikka niistä molemmat nauttisivatkin, voivat olla ongelmallisia.

Esimerkiksi sadomasokistiset leikit voivat arveluttaa, koska toisen edes leikkimielinen alistaminen tai häpäisevä kohtelu ei ole kovin krisitllistä - vaikka se houkuttelisi ja kiihottaisi.

Jos esimerkiksi anaaliseksin motiivina on se, että jompaa kumpaa tai molempia kiihottaa tietty "likaisuus" tai kokemus naisen äärimmäisestä alistamisesta (vaikkakin yhteisymmärryksessä ja kummankin nauttien) niin kyse on synnistä, mistäpä muusta.

Siitä ei pääse mihinkään, että kristinusko on seksuaalikielteinen uskonto, jos seksin motiivina ja kaiken mittapuuna on nautinnon maksimointi. Samoin se on syömiskielteinen uskonto, jos syömisen tarkoituksena pidetään ravitsemisen sijasta herkuttelua. Se on työkielteinen uskonto, jos ponnistelun päämääränä on riittävän toimeentulon ylittävä vaurastuminen ("kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin", opettaa apostoli), se on kulttuurikielteinen uskonto, jos kulttuuria aletaan epäjumaloida, se on valtionvastainen uskonto, jos valtio korottaa itsensä jumalaksi jne.

 

lastomuuden näkeminen ja tutkiminen hyvin läheltä vaimoani olisi kiinnostavaa, mutta kun se on torjuttu, vaikka kuinka kauniisti sitä olen pyytänyt. Kaikki tapahtuu pimeässä peitonalla. Nyt kysynkin perustuuko tuo kielteisyys jotenkin uskontoon? Tai onko se joskus aiemmin kuulunut sinne ja ollaanko siitä pääsemässä eroon?

Miksei se VOI perustua siinä mielessä uskontoon, jos hän on esim. kasvanut jossakin "kiihkouskovaisessa" yhteisössä, jossa alastomuutta vastaan on saarnattu tulenpalavasti, hänellä voisi silloin nähdä alitajunnassaan esim. mummonsa huolestuneet kasvot ja kuulla korvissaan hänen varoittavat sanansa.

Mutta muuten olen sitä mieltä, että me ihmiset - uskovaiset, uskomattomat ja siivosyntiset - olemme ihan yksilöitä, jolloin meistä yksi tykkää seksin saralla yhdestä ja toinen toisesta.

Siihen miksi juuri sinun vaimosi suhtautuu kielteisesti alastomuuteen, osaisi parhaiten vastata vaimosi itse!

Onko mahdollista, että hän häpeää vartaloaan? Oletko sinä kenties joskus - vaikka ihan tarkoittamatta ja ohimennen - lausunut jotakin, jonka hän on tulkinnut kritiikiksi alastonta vartaloaan kohtaan?

Tuo herätti paljon pohdittavaa. Kirjoitukseni on työnalla, mutta kun on ollut muita kiireitä, niin en ole ehtinyt kirjoittamaan tuolla hitaalla yksisormijärjestelmällä.
On tänne tullut muitakin hyviä kirjoituksia. Kiitos myös niistä.

 

Lähdetäänliikkeelle näistä kysymyksistä vaikkapa tuosta. Käsittääkseni ihmisiä neuvotaan pidättäytymään seksistä aina avioliittoon asti. Tietääkseni tuosta neuvosta lipsutaan. Miten on uskovien joukoissa. Pystytäänkö siellä noudattamaan tuota ohjetta? Tietysti perustelutkin olisi kiva kuulla, miksi noin pitäisi toimia.

 

Lähdetäänliikkeelle näistä kysymyksistä vaikkapa tuosta. Käsittääkseni ihmisiä neuvotaan pidättäytymään seksistä aina avioliittoon asti. Tietääkseni tuosta neuvosta lipsutaan. Miten on uskovien joukoissa. Pystytäänkö siellä noudattamaan tuota ohjetta? Tietysti perustelutkin olisi kiva kuulla, miksi noin pitäisi toimia.

Noh, jos me noudattaisimme tällaista ohjetta, emme vieläkään harrastaisi seksiä, sillä asumme avoliitossa ; )

 

Uskonto pilaa kaiken.Pitää uskoa johonkin jumalaan.Miksi kyseinen herra on järkännyt ihmisille seksivietin.Sitten ollaan niin tekohurskaita ja katsotaan kieroon väärintekijöitä.Kyllä näillä uskovaisillakin seksiä on ja nauttivat siitä.Tällänen uskonnon nimissä ja jumalaa toitottaen on ihmisten tyhmyyttä.Vuosituhansia samaa herraa kehuttu ja palvottu.

 

Noh, jos me noudattaisimme tällaista ohjetta, emme vieläkään harrastaisi seksiä, sillä asumme avoliitossa ; )

Ilmeisesti nykyään avoliitto rinnastetaan avioliittoon, ja onhan se hyvin pitkälle sama asia. Ainakin jos asutaan saman katon alla, ja on sitouduttu siihen omaan puolisoon, vai kumppaniko hän sitten on. Nyt kysynkin pitäydytytäänkö seksistä ennen avoliittoa, vai voittaako uteliaisuus jo aiemmin?
Uteliaisuudestahan tuossa seksissä on pitkälti kysymys. Mitä enemmän toiselta peittelet seksuaalisuuttasi, niin sitä uteliaammaksi toinen tulee. Ainakin mies tulee, mutta naisista en ole ihan varma.

 

Omalla kohdallani naista kohtaan kova imu.Nuorena kollinakin arasti vilkuilemaan tyttöjä.Siitä se sitten alkoi.Seksipuoli monipuolinen asia.Jotkut ottavat seksistä kaiken irti.Joilleekin seksistä ei jää paljon kerrottavaa.Olen yksi niistä.Vaikka olen sekstannut kymmenien naisten kanssa,silti tosi seksi nautinnot kokematta.Liika arkuus esteenä.

 

Kumpi sitten on parempi vaihtoehto kumppaneiden suuri lukumäärä vai yksi ja hyvä. Siinäpä kysymys?

 

Omalla kohdallani naista kohtaan kova imu.Nuorena kollinakin arasti vilkuilemaan tyttöjä.Siitä se sitten alkoi.Seksipuoli monipuolinen asia.Jotkut ottavat seksistä kaiken irti.Joilleekin seksistä ei jää paljon kerrottavaa.Olen yksi niistä.Vaikka olen sekstannut kymmenien naisten kanssa,silti tosi seksi nautinnot kokematta.Liika arkuus esteenä.

Miksi arkailet?

Ihan siksi kyselen, koska meidän parisuhteessa minä olen se kokeilunhaluinen ja pystyn avoimesti keskustelemaan. Mieheni on aika rajoittunut ja estoinenkin. Vuosien varrella olen jonkin verran saanut häntä avautumaan ja nauttimaankin laajemmasta kirjosta yhteisiä kokemuksia.

Mistä se arkuus tulee ja mitä se oikeasti on?
Haluatko valaista? Olen kovasti tätä pohtinut, kun hän kuitenkin ilmiselvästi nauttii todella paljon, kun on vietävinäni ja tavallaan turvassa!

 

Mieheni on uskovainen. Ollut sitä nuoresta asti. Käy oman seurakuntansa kokouksissa muutaman kerran kuukaudessa. Puhuu avoimesti uskostaan. Ja rakastaa seksiä.

Miten ihmeessä kuvittelette, että uskovaisten seksi olisi jotenkin toisenlaista kuin "ei uskovaisten"? Samat halut, samat himot ja samat pettämiset kuin muillakin syntisillä.

 

Juuri näin, himot ne on hiirelläkin ja diakonissalla tunteet Minä, armosta pelastettu ja lujasti Jumalaan luottava ihminen, rakastan sadomasokismia. Se on upea leikki, joka lähentää ihan uskomattomalla tavalla. Pidän sekä sadismista että masokismista sekä saajana että antajana. Bondage on upeaa, rakastan sidottuna olemista ja toisaalta heilutan piiskaa mielelläni. Kyse on endorfiinilla ja adrenaliinilla leikittelystä toista kuunnellen ja tarkkaillen. Tarkoitus ei ole vahingoittaa toista vaan leikitellä aggressiolla, nostaa kiihkoa pitkän kaavan kautta. Rajat sovitaan yhdessä tai vaikka ei joka juttua sovitakaan, niin tilanteessa aina sadisti tarkkailee masokistin rajoja. Masokisti käyttää turvasanaa/ -äännettä, jos menee liian pitkälle tai raja on jo lähellä.

On upeaa antaa toisen olla seksuaalisesti luova, siinä oppii tuntemaan toista syvällisesti. Itselleni ja kumppanilleni oma ja toisen aggressio on tärkeä kiihottumisen elementti. Nautimme toistemme raivokaasta intohimosta. Ilman aggressiota ja kiihkoa ei ole seksiä. Sellaiseksi Jumala juuri meidät loi Aina ei tarvita hirveästi jotain tarviketta (jos olosuhteet eivät salli), kunhan vähän saa rajoittaa toista tai tulla rajoitetuksi. On ihanaa antautua täysin toisen armoille. Näihin leikkeihin sisältyy aivan toisen tason luottamus kuin perusvaniljaseksiin.

Olemme molemmat melko voimakkaasti seksuaalisia ja oli upeaa löytää tällainen kumppani. Kuoriuduin täyteen kukoistukseeni hänen käsissään. Aivan mieletöntä! Näissä piireissä tällaisen kumppanin löytäminen ei ole aina helppoa, jos ei muuallakaan. Ihmisillä on niin asenteellinen kuva s/m:stä.

Usko sinänsä ei rajoita kenenkään seksuaalista rentoutta ja vapautta, ahdasmielistä porukkaa on ihan riittävästi niissäkin, jotka eivät ole uskossa. Estyneisyys tulee monesti lapsuuden kokemuksista, kun perheessä on suhtauduttu seksuaalisuuteen ja alastomuuteen liian kainosti ja lapsi on jo pienestä oppinut häpeämään vartaloaan. Monesti ihmiset nimeävät omia rajoittuneita asenteitaan joksikin Jumalan säännöiksi ja kokevat niitä ravistelevan vapauden synniksi. Kannattaisi lukea Raamattua:" Kaikki on minulle sallittua, mutta minkään en saa itseäni hallita." Eli tolkun rajat joka toimintaan. Ja lähimmäisen eli toisen ihmisen kunnioittaminen ja rakastaminen on peruslähtökohta kaikkeen. Kaiken yllä on armo ja anteeksiantamus ja itsensä ja toisen hyväksyminen hyvänä ja kauniina, koska "Jumalan kuvaksi hän loi heidät, omaksi kuvakseen Hän heidät loi" ja "Jumala katseli kaikkea luomaansa ja se oli hyvä". Yhdelläkään ihmisellä ei siis ole syytä hävetä itseään ja jumiutua estyneisyyteensä, olemme valtavan kauniita otuksia juuri tällaisena, omana itsenämme.

 

Itse olen uskonut jollain tavalla Jumalaan jo ihan pikkutytöstä asti, siitä lähtien kai kun rakas mummuni kuskasi minua seurakunnan päiväkerhoon kun olin polvenkorkuinen lettipää.

En ole koskaan varsinaisesti "hurahtanut" enkä kokenut "heräämistä", mutta hiljainen usko hyväntahtoiseen rakastavaan Taivaan Iskään on ollut aina mukana.
Rukoilenkin joskus, kun haluan hiljentyä ja rauhoittua ja lohduttautua.

Uskoni ei estänyt minua toimimasta vuosia escortina, ja ansaitsemasta rahaa lakanoiden välissä vuosien ajan; 22 -vuotiaasta 28 -vuotiaaksi asti. (nyt olen 30)

Asiakkaanani on salaa ollut parikin uskonlahkoihin kuuluvaa, tiukassa moraalisessa säädöstässä eläviä miestö, jotka on tunteneet normi-elämässään joutuvansa tukahduttamaan jotain itsessään.
Heille läheisyys ja rakastelu muun kuin aviovaimon kanssa tuntui olevan jotenkin vapauttava ja onnelliseksi tekevä kokemus, vaikka seksi oli meilläkin hyvin 'tavallista' ja mukavaa, ilman mitään erikoisuuksia.

Uskon, että Jumala antoi heille anteeksi, kuten tunnen antaneen minullekin.