Uskovaiset äidit ovat kyllä omahyväisiä ja pinnallisia ämmiä.

[vakkari uskovainen harmaantui]

Nyt on pakko saada purkaa sydäntään, vaikkei tämä ole ehkä kaikkein otollisin palsta tälle purkautumiselle.

Kävin puoli vuotta, lähes joka viikko, kerran viikossa kokoontuvassa kerhossa lasteni kanssa. Tarkoituksena oli tutustua muihin paiikkakunnalla asuviin uskoviin ja saada heistä perhetuttavia tai jopa ystäviä.
Seurakunna kerhossa siksi, että vapaa aikamme ja ajatusmaailmamme kohtaisivat.

Näin ei käynyt.
Kukaan ei pyytänyt numeroani. Yhdeltä minä pyysin, hän ei selväsi halunnut kuitenkaan tavata. Muutamia pyysin facebook ystävikseni. Hyväksyivät, mutta eivät ota mitään yhteyttä.
Heillä on omat kuppikuntansa 20 kenkilön kerhossa johon välillä pääsin juttuun mukaan , mutta en sen pidemmälle. He ovat selkeästi muodin mukaan pukeutuvia ja pinnallisia ihmisiä.

Kävin myös avoimessa MLL kerhossa kerran viikossa. Täälä tutustuin, lähes ystävystyin ihmisten kanssa. Mutta vapaa ajan kuviot eivät kohtaa. Esim. me emme käytä alkoholia. Yms.

Tällä viikolla oli viimeinen kerta. Nyt suorastaan itkettää. Olen vailla ystävää. Vaikkei miulla tietääkseni ole mitään vikaa. Pukeudun siististi, ostelen välillä muodin mukaisia vaatteita kaappiini. Käytän meikkiä välillä. lapsemme ovat siisstejä puhtaiata, oelmme kaikin puolin normaaleja ihmisia. Olen jonkin verran sosiaalinenkin.
Sekä siellä toisessa kerhossa sain ystäviä.

Tulin siis siihen johtopäätökseen että uskovissa piireissä pitää olla keskivertoa parempi, jotta saa ystävän.

 

[voi nefer]

nefernefernefer voi sua raukkaa =(

 

[mm]

joopa joo

 

[vieras]

Hmm, ehkä myös sä olet pinnallinen ja omahyväinen..
Jos sä annat itsestäsi samanlaisen kuvan muille, ettei heitä kiinnosta vaan tavata sua sen enempää..

 

[Rukoilijasirkka]

nefernefernefer voi sua raukkaa =(

No ei tuo minä ole.

Aina ikävää kaikki tuollainen klikkiytyminen, johon ei pääse mukaan. Mikä seurakunta sitten oli kyseessä? Oletko ajatellut, että paikkakunnallasi saattaisi olla joku toinen seurakunta, jota voisit ehkä kokeilla? Älä luovuta. Rukoile asian puolesta. :hug:

 

[mii]

Missäpäin Suomea?
Mulla vähän samantapaisia kokemuksia, tosin mä kävin srk-kerhossa useita vuosia, ihan sillä idealla et lapsella on leikkiseuraa kun tajusin etten sieltä taida ystäviä saada.
Useamman vuoden käymisen jälkeen minuakin alettiin joskus pyytää johonkin mukaan ja mulle juteltiinkin.

Mutta melkoisen sisäänlämpiävää oli ja on, nyt oon muuten saanu muutamia uskovia ystäviä jotka on tosi kivoja, mutta edelleenkään en oo "piireissä" vaikka noi mun ystävät on.
Piireillä tarkoitan sitä et kyläillään ja soitellaan ja kaikki tuntee kaikki jne.

 

[rohkeutta]

Pyydä itse numeroa, ota itse yhteyttä. Yhteydenotto on vaikeaa myös sille toiselle osapuolelle, ja ehkä he ovat saaneet kuvan että sinua ei kiinnosta tai liikut omissa ympyröissäsi. Osoita nämä harhaluulot vääriksi, kysy reippaasti kuulumisia ja ehdota tapaamista vaikka lasten harrastamiseen liittyvissä merkeissä. Et ole yhtään huono ihminen, epäsosiaalinen tai muuta, mutta monesti ihmiset unohtavat pyytää mielenkiintoisten ihmisten puhelinnumeroa tai yhteystietoja, kun ajattelevat tapaavansa muutenkin uudelleen. Voit hyvin tehdä "aloitteen".

 

[kävikö mielessä että]

..siellä seurakunnan kerhossa voi olla seassa myös ei-uskovia (kuten minä) ja ehkä sulla oli jotenkin hyökkäävä asenne, tyyliin "me uskovaiset" ja karkoitit mahdolliset ystävät pois?

 

[..]

ainahan noissa kerhoissa on sisäpiiri, ei sillä oo mitään väliä onko uskovaisia vai ei.

 

[Rukoilijasirkka]

Ja sit, ole aktiivinen ja pyydä jotain sun kanssa vaikka ostoksille ja syömään. Pyydä kylään. Ja henkilöt, jotka ei muka ikinä pääse, niin unohda ne.

 

[vieras]

..siellä seurakunnan kerhossa voi olla seassa myös ei-uskovia (kuten minä) ja ehkä sulla oli jotenkin hyökkäävä asenne, tyyliin "me uskovaiset" ja karkoitit mahdolliset ystävät pois?

Tuo on kans.
Kaikkii eivät kuulu kirkkoon vaikka siellä ovatkin.
Mun lapsi on kastettu mutta itse en kuulu kirkkoon..
Seurakunnan kerho on ainut paikka mihin voin lapseni viedä, muita ei täällä ole.
Ja mua ei kiinnosta uskonto.

 

[ap]

en ole tuo nefernefernefer

Ja paikkakuntaa ne kerro, enkä mielellläni seurakuntaakaan, sillä täällä saatta olla tuttuja.
SEurakuntaa ne halua vaihtaa sillä minä ja mieheni olemme kuuluneet tähän kyseiseen seurakuntaan jo pitkään. SE on kotimme. Miheni ystävä piiri löytyy täältä.
Kenelläkään muulla miehen ystävällä ei ole lapsia. tai muutenkaan samaa elämäntilannetta.

Olen paljon rukoillut asian puolesta ja saanut taivaan isältä vastauksen, että kaikki aikanaan, mutta kuinka kauan jaksan ilman ystävää?
ja muutenkin ärsyttää kun tämä ei ole ainoa seurakunta missä on todella tiukat piirit, ja mihin ei helpolla pääse mukaan.

 

[vieras]

No eikös sun pitäis turvata ja luottaa Jumalaan tässäkin tilanteessa?
Voithan myös omalla käytökselläsi olla muuttamassa tilannetta.
Itse opiskeluaikana olin eka vuoden yksin kun muut ryyppäs ym (asuin asuntolassa), rukoilin että jumala antais mulle uskovan ystävän ja seuraavana vuonna se tapahtui.
Kaikki ei aina tapahdu heti mutta ole kärsivällinen ja luota Jumalaan.

 

[Rukoilijasirkka]

en ole tuo nefernefernefer

Ja paikkakuntaa ne kerro, enkä mielellläni seurakuntaakaan, sillä täällä saatta olla tuttuja.
SEurakuntaa ne halua vaihtaa sillä minä ja mieheni olemme kuuluneet tähän kyseiseen seurakuntaan jo pitkään. SE on kotimme. Miheni ystävä piiri löytyy täältä.
Kenelläkään muulla miehen ystävällä ei ole lapsia. tai muutenkaan samaa elämäntilannetta.

Olen paljon rukoillut asian puolesta ja saanut taivaan isältä vastauksen, että kaikki aikanaan, mutta kuinka kauan jaksan ilman ystävää?
ja muutenkin ärsyttää kun tämä ei ole ainoa seurakunta missä on todella tiukat piirit, ja mihin ei helpolla pääse mukaan.

Jospa ystävä löytyykin lapsettomista?
Olen huomannut, että monella pienten lasten vanhemmalla on kauhea kiire ja asenne, ettei mihinkään kerkiä ja kaikki on kamalan vaikeaa. Sen takia joskus lapseton ystävä saattaa olla helpompi, tai ystävä, jolla on jo isommat lapset.

 

[mielenkiinnosta]

Tuosta MLL:n kerhon "väestä". Millaisia vapaa-ajan kuvioita teillä sitten on ja millaisia ystäviä kaipaat? Emme ole uskovia ja vaikkemme absolutisteja olekaan, käytämme alkoholia hyvin vähän ja harvoin. Emmekä mielestäni ole poikkeus, näin tuntuu olevan suurimmassa osassa pikkulapsiperheitä joita tunnen.

Jos siis kaipaat seuraa, jotka ovat absolutisteja, se saattaa rajata valinnanvaraa. Sen sijaan meitä harvoin ja vähän juovia löytyy lapsiperheistä varmasti paljon, eikä alkoholi vaikuta vapaa-aikaan mitenkään, kun sitä ei siis yleensä käytetä ollenkaan ja esim. grillatessa jotkut saattavat ottaa oluen tai siiderin muttei enempää. Eipä se ole itseäni häirinnyt, vaikka itse emme tuolloin juokaan ja olen aika tiukka alkoholin käytöstä lapsen nähden.

 

[maranooka]

Tunnistan ap:n kirjoituksen idean hyvin. Tunnistan osittain jopa itseni kirjoituksesta :ashamed: Itsekin olen käynyt seurakunnan perhekerhossa ja jättänyt kontaktien luomisen aika vähäiseksi (ihan tarkoituksella).. Osittain siitä syystä, että haluan "päästää" lähelleni ne ihmiset, joiden kanssa yhteinen sävel löytyy helposti. Perhetuttavia en kerhoista varsinaisesti etsi, sillä silloin koko perheiden kemioiden tulisi toimia yhteen.. Miehelleni en siis kerhoista etsi ystäviä.

Perhekerhoihin olen osallistunut lähinnä sen päivän sosiaalisen kiintiön täyttämisenä, kuulumisten vaihtopaikkana ja lasten leikkipaikkana.. Ehkä se on jonkun mielestä pinnallista, mutta jos ei itse kaipaa muuta niin ei sitä väkisinkään voi enempää vaatia. On kerhoista toki löytynyt hyviä ystäviä vuosien varrella, mutta suurinta osaa tapaa vain kerhossa ja kaveruus jääkin sille tasolle/ kerhoon.

Lisään vielä, että sisäpiireihin en tietääkseni osallistu. Juttelen kerhossa kyllä kaikkien kanssa mikäli vain ehdin. Tosin aina ei aika riitä...

 

[vieras]

Meidän paikkakunnalla aivan samanlaista. Sisäpiirit pienet pyörii...varsinkin niiden tiettyjen henkilöiden voimin. Ovat kuin kukot tunkiolla. Sitten, kun ovat välillä pois sisäpiirit purkenevat ja kaikki juttelee kaikkien kanssa...kunnes taas seuraavalla kerralla sisäpiirin pyörittäjät ottavat hihnat haltuunsa.

Mun mielestä on todella naurettavaa, että aikuisten ihmisten kesken ilmenee vieläkin tälläistä "nää on mun kavereta, me ei puhuta sulle kun ei olla tunnettu koko ikäämme sua". Sitten välillä näkee niitä "epätoivoisia" jotka yrittävät änkeä tähän sisäpiiriin, onnistumatta.

Itse olen kohta kolme vuotta käynyt seurakunnan kerhoissa eikä kukaan ole koskaan pyytänyt multa numeroa eikä muutenkaan kerhon ulkopuolista seuraa. Enkä kyllä itsekään ole pyytänyt. Sen verran omaakin ystäväpiiriä, ettei mua haittaa pätkääkään tälläinen meno. Käydään siellä lähinnä lasten takia ei oman seuranhaun vuoksi. Sisäpiirin annan olla. Olen mielummin yksin fiksu kuin kaakotan päättömän kanalauman kanssa. Koska päättömältä kanalaumalta tuo sisäpiiri joka kerta vaikuttaa ja näyttää.

 

[ap]

Kyllä olette nomi oikeassa.

Minun pitäisi olla kärsivällinen, joku päivä se oikea ystävä löytyy.
Mutta kärsivällisyys ei ole paras puoleni

Myös ne sinkut ystävät voisivat olal tosi ystäviä, mutat kun haluaisin sellaisen, jolla olisi myös lapsia, se kun on todella ydistävä seikka.

MLL "väestä" en halua että lapseni näkee aikuisten päihyvän ja tiedän, että todella syvän yhteyden saa vain uskova uskovasta, sanokaa sitten kapea katseiseksi, mutat useimmat ukovat naiset allekirjoittavat tämän.

 

[Rva Luna]

Ap, mitäpä jos Jumala ei haluakkaan sinun tutustuvan lähemmin tuon piirin äiteihin? Rukoile ja voimia, kyllä ne tosiystävät löytyvät, joskus myös ihan muualta kuin sieltä seurakunnasta. Jos haluat vaihtaa ajatuksia laita Yv:tä.... :heart: terv. Yksi jolla menee hyvinkin ristiin ajatukset monen kanssa, eikä ole päässyt sisäpiireihin. Mutta ajan kanssa löytänyt pari helmeä.

:hug:

 

[mielenkiinnosta]

Mistä tiedät MLL:n väen alkoholikäytöstä? Siis keskustelevatko he siitä useinkin? En minä tiedä suurimman osan lapsiperheiden alkoholinkäytöstä mitään, voi olla, että joukossa on täysin absolutistejakin, kun harvoin siinä on mitään puhuttavaa ja erittäin harvoin kenenkään näkee juovan mitään. Enkä muista kenenkään puhuneen mitään alkoholista missään kerhossa kuin ehkä kerran pari. Vai onko tuonne kerhoon sattunut porukkaa, jonka keskustelunaiheena on viikonloppuiset ryyppyreissut? Jos on, niin kyllä meitä ei-uskovia löytyy paljonkin, joilla ei ole tapana päihtyä eikä varsinkaan lasten seurassa.

 

[sannulii]

Mistä tiedät MLL:n väen alkoholikäytöstä? Siis keskustelevatko he siitä useinkin? En minä tiedä suurimman osan lapsiperheiden alkoholinkäytöstä mitään, voi olla, että joukossa on täysin absolutistejakin, kun harvoin siinä on mitään puhuttavaa ja erittäin harvoin kenenkään näkee juovan mitään. Enkä muista kenenkään puhuneen mitään alkoholista missään kerhossa kuin ehkä kerran pari. Vai onko tuonne kerhoon sattunut porukkaa, jonka keskustelunaiheena on viikonloppuiset ryyppyreissut? Jos on, niin kyllä meitä ei-uskovia löytyy paljonkin, joilla ei ole tapana päihtyä eikä varsinkaan lasten seurassa.

toisen kotona oli kajapurkit parvekkeella rivissä ja toisen mies puhui puistossa että pitäisikö käydä kaljalla matkalla kotiin..

 

[Niin]

Mullakin kesti 2 vuotta että pääsin uudella paikkakunnalla MLL:n kerhossa muiden kanssa juttuun. Itse olen puhelias ja reipas ihminen mutta se yksi ja sama kuppikunta vain pyöritti koko sakkia. Huomasin kanssa että se porukka oli myös n. khden ihmisen varassa ja jos nämä oli poissa niin ihmiset juttelivat muidenkin kanssa.
Viime aikoina on käynyt niin että porukka on mennyt ihan sekaisin, nämä kaksi "vahvinta" ihmistä höpisevät vain keskenään ja loput juttelevat milloin kenenkin kanssa. Paljon muitakin uusia äitejä on tullut mukaan.
Nykyään kahvilassa on tosi mukavaa

 

[mielenkiinnosta]

Mistä tiedät MLL:n väen alkoholikäytöstä? Siis keskustelevatko he siitä useinkin? En minä tiedä suurimman osan lapsiperheiden alkoholinkäytöstä mitään, voi olla, että joukossa on täysin absolutistejakin, kun harvoin siinä on mitään puhuttavaa ja erittäin harvoin kenenkään näkee juovan mitään. Enkä muista kenenkään puhuneen mitään alkoholista missään kerhossa kuin ehkä kerran pari. Vai onko tuonne kerhoon sattunut porukkaa, jonka keskustelunaiheena on viikonloppuiset ryyppyreissut? Jos on, niin kyllä meitä ei-uskovia löytyy paljonkin, joilla ei ole tapana päihtyä eikä varsinkaan lasten seurassa.

toisen kotona oli kajapurkit parvekkeella rivissä ja toisen mies puhui puistossa että pitäisikö käydä kaljalla matkalla kotiin..

Okei, nyt ymmärrän. Ei vaan tullut mieleen, kun ei vastaavia ole pahemmin omaan kaveripiiriin osunut.

 

[Kowalski]

Kävin myös avoimessa MLL kerhossa kerran viikossa. Täälä tutustuin, lähes ystävystyin ihmisten kanssa. Mutta vapaa ajan kuviot eivät kohtaa. Esim. me emme käytä alkoholia. Yms.

Miksi se ystävyyden estää?

 

[villahousu]

Musta tuntuu ettei ainakaan luterilaisen srk:n kerhoissa käyvät ole mitenkään välttämättä uskovaisia, mutta tottahan se on että myös uskovista löytyy jos jonkinlaista tallaajaa.

Itse olen myös "haku päällä" löytääkseni uskovia ystäviä, mutta ei se tunnu olevan kovin helppoa. Eilen sain taas todeta käydessäni sanan ja rukouksen illassa, että ei näistä seurakunnan tilaisuuksista kyllä ystäviä löydy. Eihän noissa käy kuin seittemänkympin paremmalla puolella olevia ihmisiä! Missä kaikki nuoret aikuiset ja äiti-ihmiset ovat?? Kai tuostakin ikäluokasta kuitenkin uskovia löytyy?