uskotteko tähän..??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Uskon siihen, että elämässä asiat menevät niinkuin niiden kuuluu siinä elämässä mennä.

Etkö ajattele koskaan että se olisi jonkinlaista vastuunpakoilua?
Kysyin vaan koska olen miettinyt itse tuota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naakula:
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Uskon siihen, että elämässä asiat menevät niinkuin niiden kuuluu siinä elämässä mennä.

Etkö ajattele koskaan että se olisi jonkinlaista vastuunpakoilua?

Hmmm,en osaa ajatella noinkaan koska kyllähän teen tottakai jatkuvasti omassa elämässäni päätöksiä.En tarkoittanut, että vain "kuljen elämän mukana" vaan sitä, että mitä elämässäni tulee vastaan niin ne on tarkoitettu koettavaksi ja niistä pitää ottaa oppi.Kaikkeenhan ei voi vaikuttaa ja mitä elämä tuo muassaan niin jokainen käsittelee ne omalla persoonallisella tavallaan.En todellakaan ole mikään "tartu hetkeen"-tyyppi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Alkuperäinen kirjoittaja Naakula:
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Uskon siihen, että elämässä asiat menevät niinkuin niiden kuuluu siinä elämässä mennä.

Etkö ajattele koskaan että se olisi jonkinlaista vastuunpakoilua?

Hmmm,en osaa ajatella noinkaan koska kyllähän teen tottakai jatkuvasti omassa elämässäni päätöksiä.En tarkoittanut, että vain "kuljen elämän mukana" vaan sitä, että mitä elämässäni tulee vastaan niin ne on tarkoitettu koettavaksi ja niistä pitää ottaa oppi.Kaikkeenhan ei voi vaikuttaa ja mitä elämä tuo muassaan niin jokainen käsittelee ne omalla persoonallisella tavallaan.En todellakaan ole mikään "tartu hetkeen"-tyyppi.

Viisasta. Kiitos. :)
 
Uskon Jumalaan ja siihen, että hän ohjaa ihmistä. Mutta, ihmisellä on kuitenkin valinnan mahdollisuus omassa elämässään. Mutta kun rukoilen ja pyydän apua vaikeissa valinnoissa, Jumala ohjaa minua oikeaan.
Eikä mitään uskontotappelua tästä. Toiset uskoo kohtaloon, minä uskon Jumalaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
uskotteko te siis kohtaloon ja mitä kohtaloon uskomisella tarkoitetaan?? mä en tiedä uskonko, ku en tiedä mitä sillä edes tarkoitetaan..

Minä elän kohtaloon uskoen ja itse vaikuttaen. Sinulle tulee eteen mitä tulee mutta voit siihen itsekin vaikuttaa kun ei esim. jää roikkumaan huonoon suhteeseen.
olen monta juttua eläissäni lopettanut kun ei ole toiminut toivomallani tavalla.
Tällä hetkellä elän yksin ja olen onnellinen.
Mutta kaikki sinun on koettava mikä on tulemaksi, se on sitä karmaa!
 
No jos kohtaloa on sellainen että mietit eräänä sateisena syysiltana että uskallatko vastoin vanhempiesi käskyjä ottaa auton ja suunnata eri kaupunkiin juhlimaan, vaikka tiedät jääväsi siitä kiinni ja samalla reissulla löydät tulevan puolisosi niin kyllä kai sitä voi sitten kohtaloon uskoa. Mutta olisitko koskaan jäänyt miettimään asiaa jos et olisi lähtenyt, että kaiketi kohtalo on sun oma sisäinen fiiliksesi siitä että oikein teit kun näin tapahtui vaikka riskin otit..
 
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Alkuperäinen kirjoittaja Naakula:
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Uskon siihen, että elämässä asiat menevät niinkuin niiden kuuluu siinä elämässä mennä.

Etkö ajattele koskaan että se olisi jonkinlaista vastuunpakoilua?

Hmmm,en osaa ajatella noinkaan koska kyllähän teen tottakai jatkuvasti omassa elämässäni päätöksiä.En tarkoittanut, että vain "kuljen elämän mukana" vaan sitä, että mitä elämässäni tulee vastaan niin ne on tarkoitettu koettavaksi ja niistä pitää ottaa oppi.Kaikkeenhan ei voi vaikuttaa ja mitä elämä tuo muassaan niin jokainen käsittelee ne omalla persoonallisella tavallaan.En todellakaan ole mikään "tartu hetkeen"-tyyppi.

Minä olen Carpe dien ja helppoa on! Tosin vastoinkäymisiäkin mutta niistä selvitään!
 
Oikeanlaista kohtalonuskoa on, kun on esim.raskaana ja hoitaa itseään hyvin ja luottaa että että vauvan käy niinkuin kuuluu, kävi miten kävi. Oma osuus on hoitaa itseään ja raskauttaan huolella.

Fatalismi on sokeaa kohtalonuskoa, johon tulee vivahteita "vastuunpakoilusta".

"Terve" kohtalon usko on sukua Jumalaan uskomiselle eli uskoa siitä että elämä kantaa. Vaikka tulee vastoinkäymisiä, tulee parempaakin ajallaan. Ja että ihminen kasvaa kohdatessaan välillä vaikeuksia. Ja että jos muillekin voi sattua ikäviä, jopa julmiakin asioita, miksei myös minulle? Toisaalta minulle ei ERITYISESTI kasaannu vain vaikeita asioita, vaan myös hyvää on luvassa elämän polulla, kunhan jaksaa vaikeiden päivien läpi.

Asioilla on taipumus järejestyä, on minun mottoni ja kuvastaa elämänasennettani.

Monet asiat eivät järjesty yhtään sen paremmin, jos valvon yökaudet ja mietin niitä ja koetan vääntää mieleni mukaiisksi. Joidenkin asioiden kuuluu mennä toisin kuin itse aivoillani ajattelisin. Hyväksyä se, siinäpä jalo taito.

"Hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa,
muuttaa jotka voi ja
viisautta erotaa nämä toisistaan".
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Uskon Jumalaan ja siihen, että hän ohjaa ihmistä. Mutta, ihmisellä on kuitenkin valinnan mahdollisuus omassa elämässään. Mutta kun rukoilen ja pyydän apua vaikeissa valinnoissa, Jumala ohjaa minua oikeaan.
Eikä mitään uskontotappelua tästä. Toiset uskoo kohtaloon, minä uskon Jumalaan.

Minäkin uskon omaan tahtoon, ateisti, agnostikko!
Tapahtumien takia kuitenkin risti kaulassa, joku todistamaton on niin paljon auttanut tai sitten tai vain elämääni!
En usko niin kauan kuin näen jotain!
 

Yhteistyössä