Uskotteko "kohtaloon"?

[ihminen]

En tiedä millä sanalla tätä paremmin kuvailisin, mutta uskotteko, että sen mitä on tarkoitus tapahtua tapahtuu kaikesta huolimatta? Esimerkiksi kun monesti jossitellaan vaikkapa kuolematapauksissa, että jos olis sitä ja tätä tehnyt, niin näin ei olisi käynyt. Eli olisiko tämmöisessä tapauksessa tämä ihminen kuollut kuitenkin, mutta muulla tavalla? Tai joku sairastuminen vakavasti? Jos on tarkoitus sairastua, niin sairastuu vaikka kuinka elämäntavat olisivat hyvät yms?

 

[Uskon]

Joskus jokainen kuolee kuitenkin. Mitä sitä vastaan hangottelemaan.

 

[Menhit]

Uskon tavallaan B)

 

[nöttiäinen]

Tietyllä tapaa uskon joo. En tiedä, miksi menetimme toisen kauan kaivatun lapsemme, mutta haluan uskoa että sillä on jokin tarkoitus. En ikinä tule sitä menetystä hyväksymään enkä varmaan koskaan saa tietää mikä hänen poismenonsa tarkoitus on, mutta haluan uskoa että jokin tarkoitus on ihan kaikella mitä tapahtuu. Tietyt asiat ei mene niin ja näin jos tiettyjä asioita ei tapahdu jne.

 

[Turkilmas]

Uskon erittäin vahvasti kohtaloon. Niin hyvässä kuin pahassa.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Jollain tapaa kai.

 

[vieras]

En. Mutta ihmisten tekemillä ratkaisuilla on vaikutusta elämään, joskus ne vaikutukset näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenien päästä.

 

[letkukinttu]

En usko...

 

[vieras]

No sairastumiset ja kuolemat ovat monien tekijöiden summia, ehkä sattumiakin. Jos jokin sairaus on geeneissä niin se puhkeaa jossain vaiheessa kuitenkin, elintavoilla voi joko edistää tai ehkäistä sitä. Toki esim. jossain liikenneonnettomuudessa kun ajattelee, että sitä ei olisi tapahtunut, jos olisi lähtenyt puoli minuuttia aiemmin tai myöhemmin tai mennyt jotain toista reittiä. Onko siis kyse puhtaasta sattumasta vai kohtalosta? Olisiko hän kuollut vaikka olisi valinnut toisen reitin tai jäänyt punaisiin valoihin kerran enemmän? Väärässä paikassa väärään aikaan vai oikeassa paikassa oikeaan aikaan? En olisi tavannut miestäni ellen olisi ollut juuri siinä paikassa juuri siihen aikaan. Vai olisiko kohtalo johdattanut meidät yhteen jollain muulla tavalla? Vaikea sanoa.

 

[Turkilmas]

Itselläni on paljonkin esimerkkejä kohtalon johdatuksesta, tärkeimmät ehkä rakastuminen mieheeni ja toinen raskaus. Lisäksi paljon muita vähäpätöisempiä juttuja, mutta sellaisia kuitenkin että uskon niiden olleen kohtalon sanelemia.

Ja tuosta kuolemasta. Mies pyöräili pyörätiellä, vieressä autotie. Tiellä ajoi rekka, jonka vararengas irtosi ja sinkosi suoraan pyöräilevän miehen päälle. Pyöräilijä kuoli heti, kukaan muu ei loukkaantunut. Mitä muuta tuo voi olla kuin kohtaloa?

 

[jesus people]

en usko. Uskon Jumalaan ja Hänen hyvään tarkoitukseen elämässämme. Joskaan se ei tarkoita, että elämä olisi helppoa tai että kaikki menisi niinkuin haluamme. Mutta roomalaiskirjeen sanoin: kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat

 

[ennustaja]

Eräällä tapaa uskon kohtaloon, mutta ihminen kuitenkin muokkaa elämänsä sellaiseksi kuin se on. Eräs nainen sanoi kerran tv:ssä aika osuvasti, että elämässä on ns. "satamia", jotka ovat olemassa eikä niihin voi vaikuttaa, mutta näihin "satamiin" voi tulla monella eri tavalla. Vähän sekavasti selitetty... esim. jos elää huonossa suhteessa, niin ei voi ajatella että tämä on nyt vain mun kohtalo, vaan asialle voi tehdä jotain. niille asioille joille ei voi tehdä mitään (esim. sairastuminen) on kohtaloa, mutta asian käsittely on taas omissa käsissä (jääkö märehtimään sairauttaan vai jatkaako elämäänsä sairaudesta huolimatta)

 

[Orion-]

Jollain tapaa kyllä uskon, että meijän eteen tulee tiettyjä asioita. Mutta toisaalta me voidaan asioihi vaikuttaa, myös siihen päivään, jolloin täältä lähdetään. Lähinnä ajattelisin niin, että on tietyt asiat, joitten väliltä valita. Ne tietyt mahdollisuudet. Mutta jos oikein kovasti tahtoo ja rohkenee, niin neki pystyis muuttamaan ja luomaan ihan uudet jutut. Aina ei vaan tiedä, miten asiat vaikuttaa toisiinsa.