Uskotteko, että tapaatte taivaassa menehtyneet vauvanne/lapsenne?

Uskon että kuoleman jälkeen tapaamme henkimaailmassa ihmistä ei tunnista fyysisistä tuntomerkeistä mutta ehkä sielusta, enkä usko että siellä on äitejä, isiä, lapsia, aviopuolisoita, ystäviä tsm.

 

En usko. Mulle taivasta ei ole. Elämä vain loppuu. Se on sellaista, kuin ei ois vielä syntynytkään. Eli ei kovin pelottavaa, koska ei ole tietoisuutta.

Mutta mä haluaisin kummitella. Se ois tosi kivaa. En tiiä, miten pääsis kummittelemaan...

Mutta taivas, sitä ei ole.

 

[QUOTE="vieras";22157386]En usko. Mulle taivasta ei ole. Elämä vain loppuu. Se on sellaista, kuin ei ois vielä syntynytkään. Eli ei kovin pelottavaa, koska ei ole tietoisuutta.

Mutta mä haluaisin kummitella. Se ois tosi kivaa. En tiiä, miten pääsis kummittelemaan...

Mutta taivas, sitä ei ole.[/QUOTE]

Kummittelijoista on kaksi pääryhmää:

1. Sellaiset, jotka ovat kuolleet äkillisesti, usein väkivaltaisesti, eivätkä näiden sielut ole osanneet, tai halunneet, erkaantua tästä maailmasta. He ovat "välitilassa" ja kummittelevat siksi, oikeastaan tahdottomasti ja osittain ilman omaa haluaan. Tätä voisi verrata jossakin määrin unissakävelyyn. Nämä voivat joskus käyttäytyä huonosti.
2. Sellaiset, jotka kyllä tajuavat ja tietävät kuolleensa, mutta heillä on kiintymys jotakin tiettyä paikkaa kohtaan, siksi he palaavat sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Nämä henget eivät koskaan käyttäydy ikävästi eikä näihin liity poltergeistia.
Nämä ovat "kilttejä".

Sä voit valita, kummaksi haluat kun kuolet

 

Uskoville (ja miksei muillekin) kysymys, jos kuollut lapsenne ei uskonut taivaaseen/jeesukseen/jumalaan, uskotteko silti näkevänne hänet taivaassa?

 

Uskoville (ja miksei muillekin) kysymys, jos kuollut lapsenne ei uskonut taivaaseen/jeesukseen/jumalaan, uskotteko silti näkevänne hänet taivaassa?

Jos kuoleman jälkeen olisi jotain, kuten esim. sielu jatkaisi olemassaoloaan, ei siihen tietenkään vaikuttaisi se mihin on eläessään uskonut. Luonnonlakien seuraukset eivät ole mitään palkintoja hyvyydestä.

 

Uskoville (ja miksei muillekin) kysymys, jos kuollut lapsenne ei uskonut taivaaseen/jeesukseen/jumalaan, uskotteko silti näkevänne hänet taivaassa?

Mä uskon että elämä jatkuu jollakin toisella tasolla. Joku voi sanoa sitä taivaaksi, joku astraalitasoksi.
Enkä usko mitenkään, että tää juttu riippuisi siitä uskoisiko ihminen eläessään tähän vai ei. Mun äitini ja isäni ovat kummatkin ihan ateisteja.
Siltikin, kun isäni kuoli niin pari viikkoa siitä äitini sanoi, että oli kuullut hänen äänensä ja aistinut hänen läsnäolonsa, sellaisena päivänä kun oli itkenyt aivan kamalasti isää.
Voisi se olla itsesuggestiotakin, mutta äitini tuntien tuskin siitä oli kyse. Se ei yleensä usko yhtään mitään eikä yhtään mihinkään.

 

Uskoville (ja miksei muillekin) kysymys, jos kuollut lapsenne ei uskonut taivaaseen/jeesukseen/jumalaan, uskotteko silti näkevänne hänet taivaassa?

Tottakai. "Taivaaseen" pääsyyn ei tarvita minkäänlaista uskoa, missään vaiheessa elämää.

 

en usko.

 

Uskon, että tapaamme vielä kaikki ihmiset, ketkä haluaisimme joskus tavata. Ehkei tässä elämässä ehkä ei myöskään tässä samassa muodossa, missä olemme tottuneet nämä ihmiset näkemään. Ihmistahto on niin mahtava voima, että se vetää väkisinkin luokseen asioita, joita elämäämme haluamme (tai pikemminkin niitä asioita, joita eniten ajattelemme, halusimme niitä tai emme). Se on luonnonlaki, joka toimii moitteettomasti aina, uskomme sitä tai emme. Tämän tiedostaminen vain auttaa vetämään puoleemme juuri niitä asioita, mitä haluamme, koska monesti ihminen ajattelee enemmän sitä, mitä pelkää, vetäen näin puoleensa juuri niitä pelottavia asioita. Kun ihminen alkaa tiedostaa tuon vetovoiman lain, hän alkaa tietoisesti miettiä enemmän juuri niitä asioita, joita elämäänsä toivoo, kääntäen näin vetovoiman lain omaksi hyödykseen. Kuolemasta olen kirjoittanut pitkän vastauksen toiseen viestiketjuun, tässä linkki siihen, koska uskon, että ap:lle olisi siitä hyötyä. Voimia sinulle, ap, rakasta lastasi hänen kuolemastaan huolimatta ja muista hänet, näin varmistat sen, että tapaatte vielä, aivan varmasti. :hug:

Linkki toiseen viestiketjuun:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1851436-mietitteko-koskaan-sita-etta/

 

Niin, ja mitä taivaaseen tulee... Taivasta ja helvettiä ei ole olemassa siinä muodossa kuin mitä kirkko meille opettaa. Ei ole ikuisia liekkejä ja piruja, jotka paistavat pahoja ihmisiä pannuillaan. Eikä ole myöskään taivasta, johon kaikki hyvät ihmiset pääsevät nauttimaan ikuisesta kesästä ja paratiisin hedelmistä. Taivas ja helvetti löytyvät omasta sielustaan, jokaisella omansa. Tälläkinn hetkellä maapallolla on miljoonia ihmisiä kärsimässä omasta helvetistään, esim nälissään olevat, joiden elämässä ei ole muuta kuin ikuista taistelua omasta elämästään tai sairaat, jotka kärvistelevät päivästä päivään tuskissaan, samoin kuin on myös niitä, jotka elävät omassa paraatiisissaan, valaistuneet ihmiset, jotka ovat saavuttaneet rauhan ja tasapainon omassa sisimmässään. Niin taivas kuin helvettikin on totta, ja ne ovat hienossa tasapainossa täällä maan päällä, jokaisella omansa.

 

Jos luet raamattua kunnolla niin huomaat, että taivaaseen on valittu 140 tuhatta jotka sinne pääsevät eikä meistä ihmisistä yksikään. Nämä valitut on jo ennalta määrätty, esim profeetat. Ei missään kohtaa raamattua sanota että me menemme taivaaseen kuoltuamme, vaan siellä sanotaan, että kuollessaan ihminen nukahtaa kuolemaan ja hänet herätetään kuolleista suuren ylösnousemuksen tullessa. Olemme silloin jo synneistä vapaita koska synnin palkka on kuolema, ei me mennä ylösnousemuksessa syntisäkki selässä tuomiolle. Sinä tapaat jo poisnukkuneet omaisesi maanpäällisessä paratiisissa et taivaissa, mutta tapaat kuitenkin. Kannattaa ihan itse lukea mitä raamattu todella opettaa eikä niellä pappien puheita pureskelematta.

 

VAikea sanoa uskonko tapaavani menehtyneet läheiseni taivaassa, haluisin kyll uskoa.
Meillä 6 vee tyttö oli jonkin aika sitten kiinnostunut kuolemasta ja kaiken keskustelun lomassa hän kysäisikin että tapaammeko me sitten taivaassa , sanoin hälle että kyllä niin hän sitten että " no sitten se kuoleminen ei haittaa ."

 

Uskon että tapaan. Mulle kertoi eräs ihminen, että hän oli päässyt "käymään" taivassa ja oli siellä tavannut keskenmenneen lapsensa. Tapahtumasta oli ollut n 20 v ja tuo poika oli ollut n 20 vuotias siellä taivaassa. Lopultahan näemme sen siellä sitten, mutta minä uskon näin. Ihmisen sielu on kuolematon.

Mun mummo kuoli 5v sitten ja oli hänen vierellään kuollessaa. Myönnän, että oli vahvojen lääkkeiden takia tokkurassa, mutta vieläkin nousee karvat pystyyn mummon viime hetkien takia.
Ei oikeestaan ikinä puhunut omista vanhemmistaan, ei ollut niistä enää moneen vuoteen puhunut ollenkaan. Yhtäkkiä rupes sairaalasängyllä höpisemään jotain, että kato, isä ja äiti tulee tuolta, ja osoitti kattoa. Huus samalla, että menkää pois, menkää pois. Näytti myös kattoon ja ja sanoi että siellä kirkas valo.
Nyt taas tätä kirjottaessa nous käsivarsikarvat pysytyyn. Itse en oon uskovainen, mutta ton jälkeen rupes miettimään, jos siellä kuoleman jälkeen kuitenkin olis jotain elämää...

 

Täysin vilpittömästi olen kokeillu, ei mittään. Tuli mieleen että jospa on Herra kääntäny selän tämmöselle paskalle... Sama se kuinka on korjannu elämäänsä. Noh, mie jaksan ilmanki. Mut sitä en tiä jaksanko ikuisuuden ilman minun esikoista, mie oikeasti, täysin vilpittömästi toivon, että mie saan sen murusen syliin vielä. Terveenä.

Se onkin ihan sama sille miten ihminen itse elämäänsä korjaa.

Parhainkaan omatekoinen elämänmuutos ja omatekoinen hyvyys ei tule riittämään, sekin sanotaan jo Raamatussa.

Ainoastaan se auttaa, että tajuaa, että mikään muu ei riitä kuin Jumalan armo ja Jeesuksen sovitustyö. Tajuaa, että ihminen on niin viheliäinen leuhka olento, että itseasiassa nuo omat yrityksetkin tulla riittävän hyväksi ovat pelkkää omahyväistä itserakkautta.

Tämä kristinuskon ydinkysymys on toisaalta simppeli, toisaalta hirvittävän vaikea ihmisille, jotka aina haluaisivat ITSE tehdä kaiken ja olla OMIN VOIMIN hyviä. On vaikea antaa periksi ja myöntää, että itse tässä ei mitään voi.

Jumala tosiaankaan ei ole demokraattinen vaan hän on Raamatun mukaan itsevaltias. Mutta hän ei tahdo ihmisen joutuvan kadotukseen joka on Raamatun mukaan yhtäkuin iankaikkinen ero Jumalasta. Paikka missä ei ole ollenkaan hyvyyttä eikä rakkautta.

Rukoile oikein tosissasi että jumala näyttäisi sinulle miten voit tulla uskoon. Pyydä itsepintaisesti niin hän kyllä kuulee eikä todellakaan käännä sinulle selkäänsä.

 

[QUOTE="jussi";22157702]Jos luet raamattua kunnolla niin huomaat, että taivaaseen on valittu 140 tuhatta jotka sinne pääsevät eikä meistä ihmisistä yksikään. Nämä valitut on jo ennalta määrätty, esim profeetat. Ei missään kohtaa raamattua sanota että me menemme taivaaseen kuoltuamme, vaan siellä sanotaan, että kuollessaan ihminen nukahtaa kuolemaan ja hänet herätetään kuolleista suuren ylösnousemuksen tullessa. Olemme silloin jo synneistä vapaita koska synnin palkka on kuolema, ei me mennä ylösnousemuksessa syntisäkki selässä tuomiolle. Sinä tapaat jo poisnukkuneet omaisesi maanpäällisessä paratiisissa et taivaissa, mutta tapaat kuitenkin. Kannattaa ihan itse lukea mitä raamattu todella opettaa eikä niellä pappien puheita pureskelematta.[/QUOTE]

Tämä on ihan täyttä paskaa, näin ei Raamattu kerro. Oletko jehovantodistaja vaiko joku muu raamatunraiskaaja?

 

Te, jotka ette usko. Teidän pitäis katsoa noita Lisa Williamsin ohjelmia, joissa se saa yhteyden kuolleisiin. Siinä pahinkin skeptikko alkaa uskoa. Eli todellakin uskon, että kuoleman jälkeen on elämää. Se, mitä Lisa Williams on selittänyt, menee niin, että sielu jatkaa kasvuaan taivaassa. Jos kuoli vauvana, niin hän kasvaa siellä. Noita Lisa Williamsin ohjelmia on tullu ainaki LIV kanavalta ja AVAlta.

 

[QUOTE="Jee";22157488]Kummittelijoista on kaksi pääryhmää:

1. Sellaiset, jotka ovat kuolleet äkillisesti, usein väkivaltaisesti, eivätkä näiden sielut ole osanneet, tai halunneet, erkaantua tästä maailmasta. He ovat "välitilassa" ja kummittelevat siksi, oikeastaan tahdottomasti ja osittain ilman omaa haluaan. Tätä voisi verrata jossakin määrin unissakävelyyn. Nämä voivat joskus käyttäytyä huonosti.
2. Sellaiset, jotka kyllä tajuavat ja tietävät kuolleensa, mutta heillä on kiintymys jotakin tiettyä paikkaa kohtaan, siksi he palaavat sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Nämä henget eivät koskaan käyttäydy ikävästi eikä näihin liity poltergeistia.
Nämä ovat "kilttejä".

Sä voit valita, kummaksi haluat kun kuolet [/QUOTE]

Okei. Jos mä sitte kummittelen kiltisti. Vaikka ois kiva säikyttää joltaki paskat housuun.

 

Uskon jos Jumalan armosta pääsen taivaaseen.Uskon myös että n vuosi sitten menettämämme pikkuinen poikamme kasvaa taivaassa ja kun aikani tässä ajassa täyttyy, niin tapaan aikanaan poikamme vanhempana eli ei enää vauvana.

 

Haluaisin uskoa ja jollain tasolla uskonkin,mutta en sitten kuitenkaan usko. Tahtoisin nähdä oman enkelipoikani vielä joskus

 

Näet, jos niin tahdot. Et tosin välttämättä saa tietää, että hänet tapaat. Voi olla hyvinkin mahdollista, että hänkin haluaa erityisesti juuri sinut omaksi äidikseen, joten voi käydä niinkin, että hänen sielunsa on sillä lapsella, joka sinulle vielä syntyy. Voimia ja haleja sinullekin. :hug:

 

Tämä on ihan täyttä paskaa, näin ei Raamattu kerro. Oletko jehovantodistaja vaiko joku muu raamatunraiskaaja?

Saarnaaja 9:5 " kuolleet eivät tiedä mitään,kuolleet eivät näe,kuule eivätkä ajattele"
Johannes 11:11 "Kuolleet nukkuvat kuoleman unta "
Johannes 5:28,29 "Kaikki saavat ylösnousemuksen"
Ilmestys 20:13 "Myös meri antaa kuolleet jotka siellä ovat"
Ilmestys 14:1 "144 tuhatta valittua"

Tutki siis edelleen raamattua niin sieltä se totuus löytyy. Siunauksin.