Joskus jostakin muistelen lukeneeni että jos mielenterveys horjuu, niin kevät ja syksy on alttiimpia aikoja päättää itse päivänsä.
jotenkin olen miettinyt että miksi näin, kun kevät pitäisi olla toiveiden ja uuden odotuksen aikaa. päivät pitenee, lumet alkaa sulaa, voi ajatella että pari kuukauden kuluttua tulee kesä jne.
vai onko ne odotukset liiat suuria? mitä vaikuttaa että on pitkän talven sinnitellyt kuitenkin, tuleeko siinä ajatus että talvi meni, jaksoin ja yhtäkkiä ei pinnistelekään jaksaakseen enää.
jotenkin olen miettinyt että miksi näin, kun kevät pitäisi olla toiveiden ja uuden odotuksen aikaa. päivät pitenee, lumet alkaa sulaa, voi ajatella että pari kuukauden kuluttua tulee kesä jne.
vai onko ne odotukset liiat suuria? mitä vaikuttaa että on pitkän talven sinnitellyt kuitenkin, tuleeko siinä ajatus että talvi meni, jaksoin ja yhtäkkiä ei pinnistelekään jaksaakseen enää.