uskotko siihen että keväällä ja syksyllä on isompi riski kuolla jos mielenterveys ei ole kunnossa

äiti 40plusplus

Aktiivinen jäsen
28.05.2005
10 811
0
36
Joskus jostakin muistelen lukeneeni että jos mielenterveys horjuu, niin kevät ja syksy on alttiimpia aikoja päättää itse päivänsä.
jotenkin olen miettinyt että miksi näin, kun kevät pitäisi olla toiveiden ja uuden odotuksen aikaa. päivät pitenee, lumet alkaa sulaa, voi ajatella että pari kuukauden kuluttua tulee kesä jne.
vai onko ne odotukset liiat suuria? mitä vaikuttaa että on pitkän talven sinnitellyt kuitenkin, tuleeko siinä ajatus että talvi meni, jaksoin ja yhtäkkiä ei pinnistelekään jaksaakseen enää.
 
Olen luullut, että talvi on useimmille sitä masentavinta aikaa. Itelläni tulee kesäisin ja kesäisin kyllä hirveä ahdistus, koska en pidä auringonvalosta ja lämmöstä/kuumuudesta. Mutta suurin osa suomalaisista kai pitää auringosta ja lämmöstä.
 
Mä olen myös lukenut että keväällä tapahtuu eniten itsemurhia.

Olen itse yhdistänyt sen siihen kun tulee valoisempaa ja ihmiset yleensä piristyy, niin masentuneet ihmiset masentuu pahemmin, koska eivät piristy niin kuin muut ja se oma olo tuntuu entistä pahemmalta ja toivottomammalta eikä tavallaan enää voi 'piileksiä' pimeydessä kun aurinko alkaa paistamaan ja ihmiset alkaa kömpiä talvikoloistaan ja nauramaan yms.

Kuulostaako tää loogiselta?
 
Kyllä se ikävä kyllä pitää paikkaansa, että kevät ja syksy ovat itsemurhatilastoissa kärkipäässä. Syksyt just sen takia, että valon määrä vähenee ja on harmaata ja pimeetä ja kevät sen takia, että valon määrä äkkiä kasvaa. Valon määrällä on merkitystä mielialaan.
 
Keävät ja syksy on sen vuoksi mielletty (ilmeisesti tilastojenkin perusteella) riskialttiiksi ajaksi, koska valon määrä huomattavasti joko vähenee (syksyisin), tai lisääntyy (keväisin).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hiiviö:
Mä olen myös lukenut että keväällä tapahtuu eniten itsemurhia.

Olen itse yhdistänyt sen siihen kun tulee valoisempaa ja ihmiset yleensä piristyy, niin masentuneet ihmiset masentuu pahemmin, koska eivät piristy niin kuin muut ja se oma olo tuntuu entistä pahemmalta ja toivottomammalta eikä tavallaan enää voi 'piileksiä' pimeydessä kun aurinko alkaa paistamaan ja ihmiset alkaa kömpiä talvikoloistaan ja nauramaan yms.

Kuulostaako tää loogiselta?

Ihan loogista, mutta sitä on tutkittu, että keväällä kun valo lisääntyy, niin masentuneilla menee serotoniinit entistäkin alemmas ja siksi kevät on masentuneille pahinta aikaa. mm masentunut sukulaiseni helpottaa tätä ongelmaa pitämällä aluksi kirkkaina päivinä verhoja kiinni, eikä mene ulos kuin vähäksi aikaa.
 
Uskon. Ajattelen, että se menee jotenkin näin: luonto muuttuu, mutta ihmisen paha olo jatkuu aina vaan, ja kun näkee ympärillä miten luonto muuttuu ja muut ihmiset muuttuu, mutta oma olo ei muutu, niin voi kokea tilanteen toivottomaksi. Ja kukaan ei tajua mistä ihmeestä mä puhun :ashamed: :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
Tämä jako taitaa päteä myös luonnollisiin kuolemiin ainakin näin vanhustyötä tekevän näkökulmasta. Luonnollinen poistuma on suurempi keväällä ja syksyllä.

Tämmöistä en ole kuullutkaan. Mistäköhän se johtuu?? :o

 
Alkuperäinen kirjoittaja vuh:
Alkuperäinen kirjoittaja nii:
Tämä jako taitaa päteä myös luonnollisiin kuolemiin ainakin näin vanhustyötä tekevän näkökulmasta. Luonnollinen poistuma on suurempi keväällä ja syksyllä.

Tämmöistä en ole kuullutkaan. Mistäköhän se johtuu?? :o

Syksyllä vilja niitetään, niin usein tekee luontokin ja syksyllä menee paljon vanhempia ihmisiä (olen myös huomannut).

Sitten tuo muu liittyy just valoon kuulema, kirkaassa valossa se oma elämä voi näyttää masentuneelle vieläkin synkemmältä.
 

Yhteistyössä