Uskotko ikuiseen rakkauteen?

["mmm"]

Minä en. On vain kaksi ihmistä, jotka osaavat elää kaikkien eduksi. Rakkaus on ihanaa niin kauan kuin sitä kestää, mutta rakkaus ei saa elämästä toimivaa.

 

["ooo"]

Rakastuminen ei kannata muutenkaan. Tulee vaan kipeää aina jollekkin...

 

["liinis"]

Uskon. Äidinrakkaus on useinkin ikuista.

 

["mmm"]

[QUOTE="liinis";22981575]Uskon. Äidinrakkaus on useinkin ikuista.[/QUOTE]

Nyt ei puhuta ÄIDINrakkaudesta. Luulin, että sitä ei tarvitsisi erikseen mainita.

 

[Jehnny Tightlips]

Kyllä uskon. Siihen, että pariskunta voi tykätä toisistaan vielä viidenkymmenen vuoden jälkeenkin, vaikka siihen matkanvarrelle on varmasti ikävyyksiäkin sattunut. Mutta kaikkien ihmisten / parien kohdalla se ei toimi, enkä usko, että se koskaan tulee ilman pientä vaivannäköä. (Liika ryppyotsainen parisuhteeseen keskittyminenkin kyllä tappaa ilon varmasti)

 

["vieras"]

Viestiotsikoita selatessa luin vahingossa "uskotko aikuiseen rakkauteen?"

Jostain syvemmältä tuli sitten jo vastauskin ilmeisesti eli uskon rakkauteen jonka eteen tehdään töitä.

 

[Non compos mentis]

Hämeen-Anttilat eivät ole vielä eronneet, joten kyllä.

 

[HelgaP]

Kyllä.

 

["vieras"]

No joo. Omat vanhempani ovat rakastaneet toisiaan ainakin jo 41 vuotta.

 

[Ultramariini]

Riippuu siiitä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. Jos rakkaus mielletään ainostaan joksikin suureksi, intohimoiseksi, kaikkivoittavaksi tunteenpaloksi- en usko sen voivan roihuta ikuisesti.
Mutta rakkauden, sellaisen arjessa kulkevan rakkauden voin uskoa kestävän. Rakkauden, joka on tahdon asia. Sitä tahtoa rakastaa koetellaan ja joskus se voi ola hyvin tiukassa - mutta niin kauan mielestäni kun on tahtoa rakastaa on rakkauttakin- silloinkin kun rakastamisen" tunne" ei ole tunteista päälimmäisin. Rakkaus muuttaa muotoaan, ilmennen erilaisin sävyin ja syvyyksin.