Uskooko joku karmaan ja "elämään" kuoleman jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapsilaalaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

lapsilaalaa

Jäsen
09.07.2012
189
0
16
Laitoin tuon elämään heittomerkeissä, koska minulle siis kuolemaa ei niinkään ole vaan jatkuva elämä, jossa kuolema on vain yksi kiintopiste, vähän kuin se tapahtu kun käännettäis kolikko toisinpäin.

Mutta niin onkohan täällä siis ketään joka ajattelee samalla tavalla?

Varmaan nostattaa monissa nyt karvat pystyyn, mutta te joita tämä ei kosketa voi jättää vastaamatta.
 
Uskon kyllä, mutta en siihen että ns. karma olisi muuttumaton tai että ihmisen sielukaan olisi absoluuttisen pysyvä ja uudistumaton. Eli aivan suoraan en usko siihen, että ihminen syntyy uudestaan ja uudestaan, ikään kuin samassa sielun koostumuksessa. Ydin kyllä pysyy, mutta muita muuttujia on paljon.
 
Puoli vuotta sitten perheessämme tapahtuneen kuolemantapauksen takia haluan kyllä uskoa johonkin kuoleman jälkeiseen elämään eikä siitä varmaan mitään haittaakaan ole. Mihinkään taivaaseen ja jumalaan ei usko, mutta mutta johonkin josta emme voi tietää - koska kukaan ei ole tullut kertomaan mitä se on - haluan uskoa, koska silloin läheisen ihmisen menettäminen tuntuu helpommalta ja varsinkin kun kyseisellä ihmisellä olisi ollut vielä pitkä ja antoisa elämä elettävänään.
 
Olen ollut koko aikuisikäni aika vakuuttunut siitä että ns. sieluja on rajallinen määrä ja uuden ihmisen syntyessä hän saa "kokoelman" jo käytettyjä sieluja. Niistä sitten muotoutuu hänen oma sielunsa.

Esikoispojallamme oli jo pienestä saakka monia sellaisia tapoja joita isoisälläi oli ollut eläessään, mm. hyräili puuhastellessaan jotain vaikkei kukaan perheessämme tälläistä tee.

Esikoisen menehdyttyä liikenneonnettomuudessa tunsin kovin vahvasti hänen läsnäolonsa ja kun veljensä syntyi olin suorastaan hämilläni; pieni vauva käyttäytyi alusta saakka kuin olisi ollut täällä ennenkin.

Kun vauva kasvoi isommaksi ja sai veljensä leluja käyttöönsä niin hänpä tiesi parista lelusta jo ensimmäisellä vilkaisulla kuinka ne toimivat, esim. yksi pikkuauto on sellainen että kun sitä painaa katosta se pörisee ja heti saatuaan tuon auton käteensä pieni poika painoi autoa lattiaa vasten. Ei ole painanut koskaan mitään muuta autoa, ei ennen eikä jälkeen.

Lisäksi tämä pieni ihminen, joka on aivan samannäköinen kuin veljensä oli tässä iässä, hymisee itsekseen kun puuhailee jotain "tarkkuutta" vaativaa.

Pienellä pojallamme on kyllä myös tapoja joita tunnistan toisten läheistemme tavoiksi, sellaisia jotka eivät kyllä mitenkään voi olla geneettisiä koska niillä ei ole oikeasti mitään merkitystä elämämässä selviytymisen kannalta. Joten useampia sieluja taitaa olla pakattuna samaan pakettiin.

Okei, hullun leimanhan näistä saa itselleen mutta mitäpä sen on väliä. En ole vaaraksi itselleni enkä ympäristölle joten eipä tässä vielä suljetulle osastolle ole pääsyä.
 
  • Tykkää
Reactions: as if
kiitos ajatuksistanne! kuten joku tuossa mainitsi, että muuttumattomaan sieluun ei usko, niin yhdyn tähän. Tulemme tänne uudelleen ja uudelleen oppimaan asioita, sovittamaan tekojamme. Tykkää mielikuvasta, jossa kuski on sielu ja se auto meidän ruumis :), kun auto ei ole enää käyttökelvollinen hankimme uuden auton jonkun ajan päästä. Tämä välipaikka on meidän valokoti, jonne siis menemme täältä "kuoleman" jälkeen. Minun maailman katsomuksessa sieluja syntyy koko ajan lisää lähteestä, jonne siis koko sielun olemassaolon tarkoitus on palata täytenä, yhteyteen "isän" luokse.
tyttöni ollessa alle 2v osotin toista lastamme. Toivoin niin kovasti toista tyttöä. Kysyin useasti tytöltä, että saadaanko me toinen tyttö, mitä mieltä hän on, tulee hänelle pikkusisko, ja aina se vastas et pikkuveli. vähänkö ärsytti :D no sit mä synnytytin tietty sen pojan :D
Ihana et täällä on muitakin samanlaisesti ajattelevia ihmsiä :) kiitos teille, kun kaipaan sellaista samankaltaista seuraa.
 
Uskon kyllä, mutta en siihen että ns. karma olisi muuttumaton tai että ihmisen sielukaan olisi absoluuttisen pysyvä ja uudistumaton. Eli aivan suoraan en usko siihen, että ihminen syntyy uudestaan ja uudestaan, ikään kuin samassa sielun koostumuksessa. Ydin kyllä pysyy, mutta muita muuttujia on paljon.

Jotain tän ja ton monen sielun summan suuntasta uskon, mutta oon just toipumassa ökätaudin jälkeisestä migreenistä, eli päässä ei liikuu sitäkään vähää, ku yleensä. Eli en nyt saa asiaani sanottua. :headwall:

Mut ihmisiä jotka uskoo jumalaan, niinku esim kristinuskossa opetetaan, ja taivaaseen, raamatun juttuihin kirjaimellisesti jne... Noh, niitä pidän kyllä todella yksinkertasina ihmisinä. Ja onhan sitä tutkittu; tyhmempi on uskonnollisempi. :D
 
Jollai tavalla uskon. Sielun veallukseen myös. Ja juurikin tuohon, ettei matkamme lopu vaikka yksi keho loppuukin. Itselleni ilmestyy aika ajoin tutun oloiset kasvot mieleen, olenko se minä jostain ajan takaa..

Eilen myös mietin kun katselin sitä kaunis mieli leffaa. Miehellä on skitsofrenia ja näkee siis halluja. Mitä jos ne ei olekkaan halluja vaan ehkä toinen ulottuvuus?
 
Eilen myös mietin kun katselin sitä kaunis mieli leffaa. Miehellä on skitsofrenia ja näkee siis halluja. Mitä jos ne ei olekkaan halluja vaan ehkä toinen ulottuvuus?[/QUOTE]

Tätä on hyvä pohtia. harmi vain, että meidän lääketiede ei ota osakseen mitään näistä asioista. Entä jos ihmistä voitaisiin hoitaa jotenkin kokonaisvaltaisemmin, jos ei poissuljettais tai uskottais vaan sokeesti normi kristillisyyteen?
 
Olen keskustellut parinkin mielenterveystyössä olevan ystäväni kanssa näistä asioista ja ovat toisistaan tietämättä kertoneet että joskus aina epäilevät että olisiko esim. persoonallisuushäiriöisten henkilöiden kohdalla käynytkin niin että sielut eivät ole jostain syystä sulautuneet yhteen vaan tavallaan taistelevat paikastaan...
 
Jotain tän ja ton monen sielun summan suuntasta uskon, mutta oon just toipumassa ökätaudin jälkeisestä migreenistä, eli päässä ei liikuu sitäkään vähää, ku yleensä. Eli en nyt saa asiaani sanottua. :headwall:

Mut ihmisiä jotka uskoo jumalaan, niinku esim kristinuskossa opetetaan, ja taivaaseen, raamatun juttuihin kirjaimellisesti jne... Noh, niitä pidän kyllä todella yksinkertasina ihmisinä. Ja onhan sitä tutkittu; tyhmempi on uskonnollisempi. :D

Pitääkö tämä tyhmyyskortti aina vetää?
 
Minua kiehtoo ajatus, että sielunvaellus on totta, mutta vaeltamassa on vain yksi ainoa sielu, joka elää samanaikaisesti tosi monessa kehossa. Lopulta se muistaa jokaisen elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja ottaa kokemastaan opikseen.


Paha kyllä yleensä intergalaksisen kiitotien rakentajat ehtivät yleensä viisi minuuttia aikaisemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Minua kiehtoo ajatus, että sielunvaellus on totta, mutta vaeltamassa on vain yksi ainoa sielu, joka elää samanaikaisesti tosi monessa kehossa. Lopulta se muistaa jokaisen elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja ottaa kokemastaan opikseen.

Minäkin olen miettinyt asiaa ja ennemmin se oli kiehtova. Nyt kun olen löytänyt sielunpuolikkaani se ei enää kiehdokaan, se tekisi minusta tavattoman itserakkaan :p

Nyt kiehtoo tavattomasti ajatus kahdesta sielusta jotka löytävät toisensa aina uudelleen :heart: Vogonit saavat pysyä kaukana :mad:
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Uskon että oma asenne ja omat valinnat luovat "karman". Eli omat ajatukset väistämättäkin vaikuttavat tulevaisuuteen.
Muutoin en usko taivaaseen, helvettiin jne. Uskon vain siihen mitä me ihmiset itsellemme tai toisillemme teemme.
 
  • Tykkää
Reactions: lapsilaalaa
Jeesustellessa ja jumalasta puhuttaessa? Kyllä. Se on vähän semmonen asiaan kuuluva juttu; isä, poika ja pyhä yksinkertaisuus. Eiku...? :saint:

Sellaiset ihmiset, jotka pilkkaavat toisten syvimpiä ajatuksia ja uskoa, tuntuvat olevan alkupäässä sielunvaellustaan. Kokemattomia nuoria sieluja. Viisautta ei ole vielä kertynyt. Tämä koskee myös kiihkouskovaisia, jotka laput silmillä yrittävät väkisin käännyttää muita. Mutta myös ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä kaiken paremmin kuin muut ja suhtautuvat ivallisesti toisen uskoon.

Ja kyllä, tiedän itsekin olevani vajavainen. Mutta en pyri korottamaan itseäni muiden uskoa pilkkaamalla.
 

Yhteistyössä